Harhoja ei ole?

New Age -henkiseen maailmankuvaan kuuluu melko olennaisena erilaisen negatiivisen poistaminen ja eräänlainen totuusrelativismi: Kaikki näkemykset ovat oikeita, toiset vain suvaitsevat toisia näkemyksiä huonommin. He korostavatkin sitä, että tämä on ratkaisevan tärkeää. Ja siksi vaikka pinnallisesti tuntuukin siltä, että New Agelle tyypillinen toiminta olisi ristiriitaista; Hehän samanaikaisesti "hyväksyvät kaikki näkemykset" mutta kuitenkin haukkuvat psykologiaa ja siinä etenkin aivotutkimusta ja lääketiedettä jossa eniten psykofarmasiaa. Kritiikin syy ei ole kuitenkaan niinkään "asian vuoksi" kuin "etiikan vuoksi". Tiedemaailma nähdään sen sisällä instituutiona, jonka olemassaolo vie muilta mahdollisuuksia.

Kuitenkin sen piirissä on yksi osa -alue, josta en pidä, koska siihen liittyy selviä vaaroja. Kysymyksessä on tietenkin harhojen osuus. Koska he ajattelevat että sivupersoona voi olla esimerkiksi henkitiedonantaja ja että tiedemaailma on paha, voi seurauksena olla esimerkiksi se, että paranoidista skitsofreniasta kärsivä ei mene lääkäriin saamaan hoitoa, vaan sen sijaan osallistuu esimerkiksi ryhmäistuntoihin. Tämän vuoksi nostan esiin kaksi melko suosittua New -Age -kannanottoa harhoihin. Tällä kertaa aiheena ei ole psykonautiikka tai "spirit molecylet" koska olen niihin liittyvistä asioista jo melko paljon kirjoitellut. Eiköhän kaikille ole jo tullut selväksi että en kannata "huumehia" ja että niiden perustelut ovat melko todistamattomalla pohjalla.

Nyt otan aiheeksi kaksi New Age näkemystä.

Ensimmäinen on Jyri Puhakan teesi; Tämä filosofihan esitti "Persoonan kieltäjät" -kirjassaan että aivotutkijat tekevät vallankaappausta. Kampanja ei ollut tieteellinen ja käytössä oli tutkimusten ja tulosten sijasta populismi ja medioiden käyttö. Puhakainen moitti fysikalismia ja etenkin siihen liittyvää reduktionismia. Lisäksi hän moitti erityisesti fyysikko Kari Enqvistiä näkemyksestä jossa maailmaa yritetään ymmärtää fysikaalisten rakenteiden kautta. Puhakaisesta Enqvist edusti uususkonto tiedejumaluuden pastoria. (Tämä on sinällään erikoista koska Puhakan teesi käsitteli psykologiaa ja psykiatriaa ja Enqvist taas on fyysikko, joka ei näitä alueita tutki. Hän ei ole edes aivotutkija.)

Puhakan keskeisin teesi oli kuitenkin se, että mitään mielen sairauksia ei ole olemassa; On vain erilaisia persoonia. Hänestä kyseessä oli vain erilaisia persoonia kohtaan kohdistettu vaino. Sairauden oireet ja ongelmat Puhakka selitti sitä kautta, että ne johtuivat sosiaalisesta eristämisestä ja hyväksynnän puutteesta, oikeampi tapa olisi hyväksyä "sairas" "erilailla terveeksi" ja että henkilöitä tulisi käsitellä persoonallisina toimijoina eikä ruumiillisina olentoina. Muu olisi tietenkin poliittista vallankäyttöä ja aiheetonta luokittelua. Puhakka oli itse asiassa kopioinut argumenttiensa sisällön suurelta osin Thomas Szaszin näkemyksiin. Hän esitti 1950 -luvulla, että aivotutkimus ei ole osoittautunut hyväksi mielisairauden mittariksi. Silloin ainoastaan kupan tiettyjen muotojen tiedettiin aikaansaavan persoonallisuuden muutoksia ja sairauksia. Hannu Lauerman "Huijaus" -kirja kommentoi tilannetta ironisesti muistuttamalla siitä että Puhakaisen kirjan ilmestymisvuotena Szasz esitti että erittäin monet mielen sairaudet, mukaan lukien psykoosit, olikin todistettu vakuuttavasti hermostollisperäisiksi. Tämä ei ole sinällään yllättävää, koska litiumin keksiminen tuotti siitä erikoisen tilanteen, että se toimi maanis-depressiota eli bipolaarista mielenhäiriötä eli kaksisuuntaista mielenhäiriötä kärsiville paremmin kuin terapia. Ja tässähän vaikutetaan juuri siihen miten ihminen kokee asiat tunteillaan, eli siihen subjektiivisista subjektiivisimpaan kokemusmaailmaan. Tämä ei toki ole suora todistus, mutta antaa vahvoja viitteitä siihen että tunteet, kokeminen ja ajattelu eivät ole mitään paranormaalia joka vain "ohjaisi lihaa" ja johon ei vaikuttaisi fysikaalinen maailma koska "mieli voittaa aineen".

Puhakan näkemyksessä on kuitenkin pohjaa sen verran, että teoriassa voidaan ajatella että psykoosi onkin uuden paremman havaitsemisen muoto, ja muut olisivat tästä näkökannasta vammaisia. Mutta toisaalta aivan yhtä perusteltua "rationaalista toimintaa" on esittää että kyseessä on nimen omaan harha. Ja tämä on tietenkin tilanne "ennen empiriisiä kokeita." Puhakan argumentinrakenne onkin itse asiassa erittäin tuttu teenlehdistä näkijöiden, noituuden tai avaruusolentojen puolestapuhujien ja muiden vastaavien toimesta. Heillä on jotain, jonka edessä "tiede vain on voimaton". Ja tämän vastustaminen on tietenkin ylpeyttä koska on erityisen vaatimatonta väittää omaavansa tälläisiä erikoiskykyjä. Tälläisissä kyvyissä on kuitenkin tietty ongelmallisuus, koska niissä on kehämäisyys: Henkimaailman tietäjän, hengellisen näkijän tai skitsofreenikon puolustajan muun vastaavan tahon sana on uskottava, koska näyn takana on aito kyky. Ja kyky on aito ja uskottava vain koska sen sanotaan niin olevan ja tästä tehdään premissi osaksi loogista johtopäätöstä, josta lopputulos on looginen seuraus.

Toinen taas on yleisesti levinnyt näkemys energiakentistä ja värähtelytasoista. Lauerman kirjassa tästä esiteltiin mainioita esimerkkejä. Esimerkiksi mainittiin Se! -lehdessä ollut haastattelu, jossa haastateltava perusteli sivupersoonien johtuvan kvantti -energioista. Nimeltä mainittiin pedagogiikan professori, jolla ei ollut kvanttifysiikan tutkimusta, ja joka omien sanojensa mukaan ei ollut missään sanonut sellaista että voitaisiin sanoa että "hän ottaa nää värähtelyt, joka ei oo enää ainetta... Joka on niin pientä. Ja siellä on nää värähtelytasot. Ja tää on ihan yliopistotavaraa eikä mun keksimää." Tämä kvanttifysiikan havainto siitä että aineella ja energialla on yhteys on suorastaan kliseen tasolle noussut kikka, jolla New Agelaiset perustelevat sielu-ruumisyhteyttä. Kuitenkin tämä on lähinnä analogian tasolle. Toki on selvää että aivot ovat fysikaalisia kappaleita, joissa vaikuttaa kvanttienergioita, mutta sama sopii tietysti kiviin ja tennispalloihinkin. Yleisesti ottaen puheet värähtelytasoista eivät perustu mittauksiin. Silti esimerkiksi "Self definded Healer_Guru_and_Super_Auctority_of_Higher_Knowledge" voi esittää että "Kosmisen tason energioissa osa suodattuu henkioppaiden kautta ja korkeimmat värähtelytasot tulevat henkiolentojen kautta." (Siteeraus Markku Leinoselta.) Värähtelytasoja luokitellaan, ja näkijöillä ei ole mielen sairautta, vaan heille määritellään parhaat värähtelytasot ja he ovat siksi paremmin kokevia. Mittauksia tästä ei tietenkään ole tehty, joten yhdistelmä on lähinnä keksitty. Värähtelyä on nimetty fysiikasta lainatuilla termeillä ja niiden välille väitetään yhteys jota ei ole todistettu; Värähtelytasoja ei voida mitata laitteistolla, ja värähtelyarvion taso tulee auktoriteetin suusta. Ja tämä auktoriteetti on auktoriteetti koska on itsensä sellaiseksi määritellyt.

Lisäksi tässä värähtelytasoihin perustuvassa luokittelussa on selvä ad hominem -sävy, koska erimieltä oleville vain määritellään huono värähtelytaso, eivätkä nämä voi puolustaa kunniaansa menemällä objektiiviseen värähtelytasojen mittaajaan. Näkijän mielestä "väärässä olevat" luokitellaankin "suoraan" henkisiltä kyvyiltään "vajaiksi". Tässä siis syyllistytään aivan samaan, kuin mistä he syyttävät muita: Vallankäytöllisellä asemalla syyllisteään toinen. Tämä on olennaista, kun muistetaan että New Agen harjoittaja ei saisi tälläistä tehdä. Tässähän ei itse asiassa hyökätä tiedenäkemystä vastaan -hehän käyttävät sen terminologiaa saadakseen tieteeliseltä kuulostavan säväyksen - vaan tietyn näkemyksen edustajan persoonaa vastaan.

Pinnallisesti tähän liittyvä argumentti on identtinen: He väittävät että heillä on kyky joka ylittää muiden tiedot ja tieteen rajoitukset. Molemmat myös kritisoivat tutkimuksia joissa näkyjä selitetään uniksi, hallusinaatioiksi, valemuistoiksi, sepitteeksi tai mielenhäiriöksi. Siksi varmaan moni New Agen kannattaja tukee innolla molempia. (Itse asiassa olen huomannut että jokainen kakkosversion ystävä ei ole Puhakaisen ystävä, mutta en ole vielä törmännyt ainoonkaan Puhakaisen kannattajaan joka ei olisi toisissa yhteyksissä tukenut toista versiota.) Kuitenkin ne ovat keskenään täysin ristiriidassa, koska Puhakaisen näkemyksessä sairaus ei ole neurologiaan tai fysiikkaan sidottavissa, kun taas värähtelytasojen hienous perustuu juuri tähän "namesdroppingiin" ja "termienviljelyyn" - ja jopa "lähdelistaukseen" jossa väitteen perään laitetaan pitkä listä lähteitä, jotka paljastuvat yleensä joko irrelevanteiksi, väärin ymmärretyiksi tai aatteen kannattajan populaarikirjoiksi, tai jopa argumentoijan omiksi populaarikirjoiksi- jonka seurauksena se ikään kuin näyttää tieteelliseltä ja lujasti fysiikkapohjaiselta. Ensimmäisen mukaan aivotutkimus, fysiikka tai luonnontiede ei voi huomata mitään yhteyttä jolla voisi erottaa psyykkisesti poikkeavan(joka tulkitaan sairaaksi tai näkijäksi) ja normaalin välillä. Mutta jälkimmäisen mukaan heidän välillään on olennainen fysiikkaan sidottu yhteys, värähtelytaso.