Naturalismi.

"Even so, this entry will not aim to pin down any more informative definition of ‘naturalism’. It would be fruitless to try to adjudicate some official way of understanding the term. Different contemporary philosophers interpret ‘naturalism’ differently. This disagreement about usage is no accident. For better or worse, ‘naturalism’ is widely viewed as a positive term in philosophical circles -few active philosophers nowadays are happy to announce themselves as ‘non-naturalists’"
(Stanford Encyclopedia of Philosophy "naturalism")

Eri aikoina filosofiassa on keskitytty erilaisiin asioihin. Esimerkiksi Platonin ideamaailmassa keskityttiin ideoiden metafysiikkaan ja maailman ilmiöt nähtiin vain heijastumia, ja keskiaikana keskiössä olivat sieluun liittyvät käsitteet, kuten tietoisuus, tahto ja muut asiat, joiden arvo saatiin teologiasta -joka korostaa tuonpuoleista tämänpuoleisuuden sijasta. Voisi sanoa, että jos nykyään olisi pakko valita jokin yksi, se olisi ehkä parhaiten naturalismi. Tämä on filosofinen suuntaus, jonka sisältö on joustanut aikojen saatossa. Sen vuoksi sen sisältö vaihtelee historiallisten ajankohtien vuoksi. Syykin tähän on selvä, kun katsoo mistä lähtökohdista termiä on lähdetty kehittämään ; John Dewey, Ernest Nagel, Sidney Hook ja Roy Wood Sellars halusivat lähentää filosofiaa tieteeseen. He korostivat sitä että luonnontieteellisiä menetelmiä pitäisi käyttää myös radikaalilta tuntuvissa alueissa, kuten ihmisen mielen tutkimuksessa.

Tämä tarkoittaa sitä, että naturalisti keskittyy tutkimuksessaan tieteellisten metodien käyttämiseen. Naturalismissa onkin sitten enemmän variaatiota monissa kohdissa. Keskeisin lienee seuraava jako:
1: Ontologinen naturalismi, jossa kaikki mitä luonnossa on, on fysikaalista. Tämä on sinänsä erikoinen näkemys, että se voidaan tulkita ateistiseksi. Kuitenkin sen piirissä voisi periaatteessa uskoa jumalolentoihin, kunhan nämä vaan toimisivat fysikaalisilla tavoilla ja olisivat esimerkiksi energiasta koostuvia olentoja, joilla on vaikka kyky manipuloida aikaa. Ja tästä päästään itse asiassa siihen, että esimerkiksi ainuttakaan Raamatun tai edes Bhagavad Gitan kertomusta ei tarvitsisi hylätä. (Mistä minusta ihan hauskana esimerkkinä on kvanttijoulupukki.) Tässä on takana se mielenkiintoinen huomio, että "riittävän hienostunut teknologia tuottaa samanlaisia asioita kuin magia".
2: Metodologinen naturalismi eli tietoteoreettinen naturalismi on sitä mieltä että kaikki luonnossa havaittavat piirteet selviävät parhaiten sen hetken luonnontieteellisillä menetelmillä. Tässä kohdassa näkemykset voidaan jakaa kahteen päänäkemykseen: (1) Luonnontieteellinen tutkimus on ainut tapa saada tietoa, joten jos on jotain muutakin ilmiöitä, emme voi saada siitä tietoa ja tätä koskevat väitteet ovat arvailua. (2) Luonnontieteellinen metodi on paras, ja muut ovat huonompia ja niitä tulee käyttää vain kun on aivan välttämätöntä. Jos vastakkain on muuten samanarvoiset luonnontieteellinen näkemys ja eiluonnontieteellinen näkemys, luonnontieteellinen näkemys on uskottavampi. Tästä seuraa automaattisesti yliluonnollisten selitysten karsiutuminen (Tämä johtuu oikeastaan yliluonnollisen määrittelytavasta: Se on määritelty eiluonnolliseksi. Valitettavasti yliluonnollisen määrittely on siksi aika epämääräistä. Luonnontieteellisen selityksen ja yliluonnollisen ihmeen erottaakin toisistaan se, että esimerkiksi sattuman tai gravitaatiolain ominaisuuksia tunnetaan ja niistä saadaan tätä kautta ote, ja tätä kautta niitä voidaan myös "tunnistaa kohdatessa" eli havaitessa.) Metodologiselle naturalismille voidaan tietenkin antaa aina jonkinlainen kuvaus, joka on sama kuvaus kuin sen ajan empiirisen teen sisällä kulkevat kuvaukset. Se siis toisaalta myös muuttuu ajan kanssa, ja voi olla että tämän päivän yliluonnollinen on ylihuomisen luonnollista.
3: Lisäksi on konsilienssia, eli kaikkien tieteiden yhteyttä korostava naturalismi, jota edustavat esimerkiksi Quine ja George Santayana. Heistä tiede ja filosofia tutkivat samaa todellisuutta, ja tavoitteena on saada aikaan mahdollisimman yhtenäisiä ja sisäisesti ristiriidattomia verkkoja. Tiede ja filosofia ovat ikään kuin toistensa jatkumoja, ja toisiinsa kietoutuvia. On hyvä huomata, että tässä naturalismissa ei tämän tarkemmin määritellä tiedonhakemisen menettelyjä.

Koska naturalismissa sinällään ei ole metodia, vaan se pikemminkin mukailee aikansa tieteellisiä käsityksiä, on hyvä huomata, mitä aihetta käsitellään milloinkin. Jos tätä ei huomata tehdä, syntyy paljon sammakkoja skeittilaudoilla, eli Texas sharpshooter fallacyja. Otan esiin lainauksen Karl Popperilta, joka kirjoitti "The Logic of Scientific Discoveryssä" seuraavaa: "I reject the naturalistic view: It is uncritical. Its upholders fail to notice that whenever they believe to have discovered a fact, they have only proposed a convention. Hence the convention is liable to turn into a dogma. This criticism of the naturalistic view applies not only to its criterion of meaning, but also to its idea of science, and consequently to its idea of empirical method." Kuitenkin nykyään ei ole tavatonta törmätä naturalistiin, joka olisi fallibilisti, eli henkilö, jonka mielestä tieteen on oltava nimen omaan Popperin ehdottamien ehtojen mukainen: Se on voitava kumota jollain havaintoaineistolla. Ja juuri tämän puutetta Popper kritisoi tuossa lainauksessaan. Naturalismissa on siis selvästi myös ajallinen ulottuvuus. Siksi osa sinänsä osuvasta kritiikistä on ikään kuin vanhentunutta. Muutenkin se on sisällöltään joustava : Yleensä tähän näkemykseen liitetään reduktionismi ja fysikalismi, mutta tämä ei ole välttämätöntä. Eli kuten Internet Encyclopedia of Philosophyn "Naturalism" -artikkeli sanoo: "That does not require that in embracing naturalism one also embrace determinism, physicalism, and reductionism. (However, it is true that many advocates of some or all of those are also very often naturalists.)" Toisin sanoen se, että olet holisti tai uskot Jumalaan ei tarkoita että et olisi naturalisti. Mutta jos olet ateisti, joka uskoo reduktionismiin, determinismiin ja pelkkään fysikaaliseen todellisuuteen, olet miltei varmasti naturalisti.

Naturalismin tai ainakin siitä juttelemisen suurin ongelma on muuntuvuus : Oikeastaan, kun puhutaan naturalismista tai kritisoidaan sitä, pitäisi aina erittäin huolellisesti määritellä mitä tarkoittaa, ja kun sitä käsitteleviä lainauksia tai juttuja lukee, pitäisi aina selvittää ajallista kontekstia. Tämä aikaansaa tiettyjä vaikeuksia. Kuitenkin jotain voidaan sanoa. Otan esiin ontologisen ja metodologisen naturalismin kahtiajaon järkevyyden kritiikkiä.

Alun perin naturalismin ensisijaisena tavoitteena oli se, että metafysiikasta ei pidetty. Tässä kohden on kuitenkin hyvä huomata Wittgensteinin keksimä asia: Kun lähdemme hakemaan luonnontieteellistä tietoa, emme aluksi tiedä että onko sitä mahdollista saada. Siksi jo tutkimuksen tekeminen on metafyysinen hyppäys. Samanlaista ajattelua on Suomessa edustanut Sami Pihlström, jonka mielessä naturalismi on ylipäätään järkevä vain muodossa, jossa kaikki yliluonnolliset tai muut luonnontieteen maailmankuvaan sopimattomat oliot poistetaan järkiperäisen ajattelijan todellisuuskäsityksestä.
1: Mielestäni hän on unohtanut ignoraation mahdollisuuden. Kieltämättä Pihlström on siinä mielessä oikeilla jäljillä, että eiluonnontieteellisiä väitteitä ei tulisi esittää perusteltuina empiirisinä väitteinä. Kuitenkin jos myöntää että nämä ovat mielipidekysymyksinä ja vakaumusasioina, tilanne mielestäni muuttuu radikaalisti.
2: Olen toisaalta myös sitä mieltä, että luonnontieteiden menetelmä on toiminut hyvin. Se tarkoittaa sitä, että vaikka emme kenties ennen hyppyä ole tienneet onko mahdollista saada tieteellistä tietoa, nyt tiedämme että voimme tietää sillä jotain, eli tälläistä tietoa todella on olemassa. Ainoana vaihtoehtona tälle näkemykselle on tietenkin täydellinen tieteenvastaisuus aina ja kaikkialla, jolloin sen tuloksetkin voi tulkita vaikka jonkinlaisiksi konstruktioiksi. Myönnettävä kuitenkin on, että ainakin minä olen vakuuttunut siitä että mikään metafysiikasta vapaa naturalismi ei silti ole. Mutta tämän ei pitäisi olla yllätys. Olenkin metafysiikan kanssa samaa mieltä kuin mitä olen alkuoletusten kanssa: Niitä on aina mukana, mutta tavoite on niiden minimoiminen.