Androidi.

Dostojevskin romaanissa "Vanhan ruhtinaan rakkaus" esiintyy vanha ruhtinas, jota hovi pitää keinotekoisena, koska hänellä on tekotukka, tekoparta, tekoviikset ja tekojalka. Nykyisin nämä eivät ole mitään ihmeitä. Vastaavia ihmisen puutteiden korvaamisia edustaa hammashuolto ; 1700 -luvulla hampaita tehtiin posliinista. Nykyisin muovista. Amalgaamipaikat peittivät ennen hampaiden reikiä, nykyään ne ovat muovia. Nekin ovat keinotekoisia. Ihmisten rakenteellisia heikkouksia paikataan hengityskoneilla, ja sydämeen voidaan asentaa keinoläppiä, keinomunuaiset ovat nykyään toki isoja dialyysikoneita, mutta nekin ovat keinotekoisia. Antiikkinen puujalka korvasi jalan luun funktion, ja nykyään proteesit ovat melko aidon näköisiäkin. Silikonirinnat ja silikonihuulet muokkaavat ulkonäköämme. Ja ainakin sotavammapotilaille ja vammaisille sitä ei pidetä kovin kauheana. Samoin kallossa voi olla titaanilevyä, ja on teknistä tilpettä jos jonkinlaista.

Kuitenkin kun androideja esiintyy esimerkiksi televisiosarjoissa, ne ovat yleensä tunteettomia tai niiden konemaisuutta pidetään muuten niille vakavana ongelmana.
1: Varhainen teknologiahirviö on "Jousijalka -Jack". Tämä oli viktoriaanisen englannin kiusanhenki, jossa oli metallisia osia ja joka hyppi valtavia loikkia ja piti lähinnä kiusaa. Siitä saatiin ensimmäinen havainto vuonna 1837. Se edusti jonkinlaista yhdistelmää vanhan ajan demonisista kiusanhengistä ja sen ajan nykyaikaisimmasta tekniikasta. Alussa tarinat olivat arkisempia ja saivat ajan mittaan mystisiä piirteitä. Siksi ei ole aivan varmaa, onko alun perin joku kiusanhenki toteuttanut jotain kepposia jonkinlaisella tempulla. Se voi olla myös puhdas kaupunkitarina. Hänet kuvataan kuitenkin lähinnä tekojen kautta, ja koneistetun hirviömäisyys korostuu. Vastaavaa on tietysti sovellettu paljon myös sarjakuvissa. Etenkin Marvelin supersankarisarjakuvissa teknologia liittyy pahiksiin, kuten esimerkiksi hämähäkkimies -universumin "mustekalaan".
2: Lisäksi esimerkiksi "Shadowrun" -roolipelissä on ominaisuus "inhimillisyys"/ "ihmisyys". Sen aleneminen tekee hullummaksi ja kylmäkiskoisemmaksi. Kun ihminen boostaa itseään keinotekoisilla värkeillä, tämä laskee. Koneistettu ihminen on vähemmän tunteva, vähemmän inhimillinen, kylmäkiskoisempi ja julmempi.
3: Ja tätä lievemmissä versioissa scifimaailmassa jopa "Star Trekin" androidihahmo Data kuvataan koneosiensa vuoksi tunteettomana ja epäinhimillisenä, tosin lähinnä koomisessa eikä pahantahtoisessa sävyssä.

Tässä välissä näyttää silti olevan eräänlainen asennevaikutus. Teknologiaosilla koristeltu ihminen ei olekaan ihminen, johon on liitetty osia, vaan kokonaisuus nähdään ikään kuin sellaisena että "kuinka monta % kokonaisuudesta on ihmistä ja monta % konetta." Ihmiset hyväksyvät peruukit eivätkä ajattele, että se tekisi kantajastaan julmemman. Silikonirintoja pidetään ehkä pinnallisuuden osoituksena, mutta sen ei katsota alentavan ihmisarvoa. Näyttääkin hieman siltä että asenne voi muuttua, se näyttää aina kohdistuvan siihen mikä ei ole tavallista tai yleisesti saatavilla. Se kohdistuu kuvitteelliseen "tulevaisuuden teknologiaan", ja kenties asenteet myös muuttuvat sitä mukaa, kuin

Otan tähän muutaman näkökannan, jolla teknologialisiä voi käsitellä. Myönnän että rajojen vedossa kyseessä on loppujen lopuksi se, miten ihmisen ja ihmisyyden määrittelee. Erilaisia määrittelyjä voidaan käyttää. Tässä ei varmasti ole kaikki suhtautumistavat:
1: Näkemys, jossa teknologiaa tulee käyttää vain ihmisen ulkopuolella. Apuväline on kuin vasara tai tietokone. Ihmisyys katoaa jos hän vaikka korvaa kätensä tietokoneella, koska kone on kuollut. Kuitenkin voidaan ihan hyvin argumentoida esimerkiksi Dawkinsin extended phenotype -käsitteen kautta: Dawkins esitteli ajatuksen siitä että esimerkiksi mehiläispesä on mehiläisen tapa laajentaa ruumistaan. Tältä ajatellen ero ruumiin ja apuvälineen välillä hämärtyy. Ei voida vetää selvää rajaa sille, missä vaiheessa teknologia on teknologiaa. Lisäksi esimerkiksi muovinen sydänläppä on monista OK, vaikka siinä ihmisen oma osa korvataan teknisellä osalla, eikä yhteiskunnassa yleisesti ajatella että muoviläppäpotilas olisi vähemmän ihminen.
2: Näkemys, jossa teknologiaa saa käyttää vain siihen, että korvataan vamma. Tällöin sodassa vammautuneelle on sopivaa rakentaa uudet kasvot, mutta mallejen neniä ei saisi muotoilla. Samoin esimerkiksi amputoidulle käden antaminen on sallittavaa, mutta esimerkiksi hieno supervoimat antava tekninen tekokäsi olisi epäreilu, ja se kannustaisi käden vaihtamiseen myös tavallisilla ihmisillä. Kaikilla ei olisi siihen kuitenkaan varaa, ja yhteiskunnasta tulisi jaottuneempi, kun parhaiten pärjäisivät ne joilla on jo aluksi enemmän. Se epätasa -arvoistaisi ihmisiä. Lääketieteellisesti ajatellen on oikein poistaa sairaus, ja saada ihminen samalle tasolle kuin muut tai kaventaa tätä kuilua heidän välistään. Tämä on sinällään totta, eli tälläinen teknologia olisi ikään kuin "kiellettyä kateuden kautta". Kuitenkin voidaan ajatella, että yhteiskunnassamme on paljon erilaisia epätasa -arvoistavia asioita. Minä en voi ostaa mersua, koska siihen ei ole varaa. Koulutusjärjestelmämme palkitsee toisia toisten kustannuksella. Ja tosiasiassa jos yhteiskunta olisi tasa -arvoinen ja tarjoaisi kaikille samanlaiset olosuhteet, geneettisesti lahjakkaimmat saisivat tästä etua suhteessa muihin. Ja jost tätä ei tehdä, voidaan nostaa esiin esimerkiksi Amerikoissa olevat huippuyliopistojen maksut, jotka ovat niin isot, että rikkaiden lapsilla on siihen varaa ilman työtä ja köyhät joutuvat työskentelemään opiskelun lisäksi, eikä liene turhaa sanoa kumpi joutuu lähtökohtaisesti tekemään enemmän työtä ja kummalla on enemmän vapaa-aikaa jota käyttää viihteeseen tai opiskeluun : Sekä työskentelevä että opiskeleva opiskelija vai pelkästään opiskeleva opiskelija.
3: Luonnollisuusnäkökanta, jossa ihmisen osana ei ole käyttää teknologisia ruumiinosia, koska ne eivät ole "luonnollisia". Vammautuminen voidaan nähdä esimerkiksi Jumalan tahtona. Tälle näkemykselle ei liene kovin paljoa kannattajia. Moni varmasti vastustaa luonnottomia asioita, mutta hekin luultavasti kuitenkin sallivat esimerkiksi puujalan tai jonkun muun vastaavan "välttämättömän" asian. Tällöin kyseessä on ehkä "minimiperiaate", jolloin tätä pitää käyttää niin vähän kuin mahdollista.
4: Vapausnäkökanta, jossa koneosat olisivat aivan kkuten vaikkapa tatuoinnit. Tällöin jos joku haluaa ostaa itselleen teknologiaa, hän voi sellaista hankkia.
5: Kyvykkyysnäkökanta, jota näkee joissain dystopioissa. Niissä teknisiä lisiä asetetaan käytännössä kaikkiin, koska joko johtaja on niin komentanut, tai sitten yhteiskunnan rakenne on pistetty sellaiseksi, että ilman teknologialiitännäisiä elämä on vaikeaa. Tällöin ajatellaan että yhteiskunta toimii paremmin, jos kaikki ovat tekniikkansa vuoksi vaikkapa niin voimakkaita, että voivat toimia konttien lastaajina.

Tietenkin teknologiassa on mukana myös näistä riippumattomia isohkoja ongelmia : Teknologiat ovat esimerkiksi herkkiä menemään rikki, ja monimutkaisemmat rakenteet ovat hienojakoisempia, mikä yleisesti ottaen tarkoittaa sitä että ne ovat kalliimpia ja ne menevät herkemmin ja monemmilla tavoilla rikki. Toisaalta "androidien" määrittely "vähemmän ihmisiksi" voi johtaa siihen, että niistä voidaan periaatteessa rakentaa vaikka sotilaita tai niitä voidaan käyttää sellaisiin tekoihin, joihin ei tavallisia ihmisiä laitettaisi ja pistää ne oloihin, joihin tavallisen ihmisen laittamista katsottaisiin julmuudeksi. Jos koneistettua ihmistä pidetään vähemmän ihmisinä, heitä kohdellaan siten, ja tämän seurauksena he käyttäytyvät niin vaikka he olisivat aivan samanlaisia kuin tavalliset ihmiset. Toisaalta hyvin testatut teknologiat voivat parantaa toimintaa.

Mutta minusta teknologia itsessään ei ole ongelma. Ainoastaan väärään käytetty teknologia tai testaamaton käyttöönotto ovat ongelma. Androidien rakentaminen on periaatteessa kuten vasara. Sitä voi teoriassa käyttää talojen rakentamiseen, tai sillä voidaan tappaa ihmisiä. Vasara antaa mahdollisuuksia molempiin suuntiin, sellaisia joihin ilman vasaraa ei kyettäisi. Mutta vasaran kieltäminen sen huonojen asioiden vuoksi ei silti tule kovin monelle mieleen. Sen sijaan yritetään säätää lainsäädäntöä ja yhteiskuntaa siihen suuntaan, että vasarasurmaajat saadaan telkien taakse ja että vasarasurmia tapahtuu mahdollisimman vähän. (Hyppykengät voisivat silti olla siistit. Kunhan mukana tulisi myös ensiapupakkaus.)