Arkeologiassa ja kulttuurintutkimuksessa on tilanteita, joissa tutkiminen voi tuhota tutkimuskohteen. Tällöin ratkaisuna saattaa olla jopa sen harkitseminen, jätetäänkö tutkimatta, tai ainakin mietittävä millä tavalla tutkitaan. Tästä helppona esimerkkinä ovat tietysti pienet heimot ja näiden tavat; Kun sinne hypähtää länsimaisen kulttuurin edustaja tavaroineen, heimo voi muuttua. Siksi esimerkiksi lähetyssaarnaajien toimintaa rajoitetaan joillakin alueilla: Hehän tekevät eräänlaista monokultturisoimista ja ovat tähän peräti motivoituneita.
Otan kuitenkin toisen esimerkin, jonka sisällön vuiksi saan samalla salakuljetettua joitakin muita asioita koskevia argumenttejakin.
Juttu lähtee siitä, kun R. Gordon Wasson oli kiinnostunut historiasta. Hänen vaimonsa Valentina Wasson mietiskeli hänen kanssaan Claudiuksen myrkyttämistä. Tarinoiden mukaan kyseessä oli sieni. He tulivat siihen tulokseen, että kyseessä olisi Amanita phalloides -sieni. Heitä kiinnostivat sienet muutenkin ja tämän vuoksi he saivat kuulla vuonna 1952 vihjeitä siitä että joissain myyttisissä sienissä saattaisi olla perää. Kyseessä oli sieni jota kutsuttiin nimellä teonanácatl, "the flesh of God". Siitä puhuttiin konkistadorien kirjoituksissa. He lähtivät Mexico Cityn lähimaastoon, jossa tämä sieni jota kutsuttiin nimellä Nti-sheeto eli "The Little Ones that Spring Forth", luultavasti kasvaisi. Wasson osallistui Richardsonin kanssa tutkimuksiin ja päätyikin intiaanien pyhään seremoniaan. Sienen lajiksi paljastui Psilocybe mexicana. Tämän seurauksena oli tietysti eläviä hallusinaatioita. Ne olivat aidompia kuin aidot. Kun niitä käytti, tuntui että näki ikään kuin asioihin asioiden takana. Kokemukset olivat niin voimakkaita että ne saivat kuvauksen "soul-shattering". Wassonin artikkeli "taikasienistä" julkaistiin 1957 Life -lehdessä.
Tarinaan liittyy myös toinen herra. Albert Hofmann eritteli jo hieman Wassonin kokeiluja aikaisemmin sienistä aineksia ja sattui vahingossa ihokosketuksen kautta hallusinaatioita, vaikka määrä oli pieni. Me tunnemme tämän nimellä LSD(C20H25N3O). Myöhemmin Hofmannista sai johtotehtäviä luonnontuotetutkimuksen alueelta ja matkusti tämän tiimoilta tutkimaan alkuasukkaiden käyttämän Psilocybe mexicanan psykoaktiivisia ominaisuuksia. Tämä johti esimerkiksi psilosybiinin(C12H17N2O4P) eristämiseen ja lisäksi eristettiin esimerkiksi tajuntaan vaikuttava tryptamiini(C10H12N2)
CIA kiinnostui hallusinogeeneistä ja kokeili niiden tehoa BLUEBIRD ja ARTICHOKE ja MKULTRA -ohjelmissaan. Tavoitteena oli siis totuusseerumin keksiminen ja mielenhallinta, joka mahdollistaisi ns. "Manchurian Candidaten" luomisen. LSD:tä oltiin tutkittu pitkin matkaa, sitä oltiin tutkittu vapaaehtoisilla potilailla, joihin oltiin annosteltu tiettyjä määriä ainetta. Sidney Gottliebiä kuitenkin kiinnosti myös saada kenttäkäyttöön sopivaa tietoa. Siksipä "acid testejä" pistettiin myös ovien ulkopuolelle. "Tämän tarinan" kannalta olennaista on se osa, jossa oli vapaaehtoisia osallistujia. Nämä testit johtivat hippikulttuurin erään osa -alueen syntymiseen, kun "acid testit" saivat suosiota; Vaikka agentteja hallusinoivat aineet kammottivat, monet vapaaehtoiset kokeilijat pitivät niistä. Koehenkilönä olo oli ikään kuin "party time".
Timothy Leary kiinnostui psilosybiinin vaikutuksista, josta hän sai tiedon Wassonin jutusta. Hänkin kokeili aineita, ja hänkin sai eläviä ja todentuntuisia hallusinaatioita (kuten kaikki muutkin kokeilijat. Tosin näyt olivat jokaisella erisisältöisiä, niille yhteistä oli vain se että ne tuntuivat käyttäjistä todella todellisilta.) Hänestä hallusinaatiot voisivat parantaa ihmisiä, tai kuten hän sanoi ; "Let's see if we can turn the criminals into Buddhas" Matkan varrella "haposta" tuli tuttua. Merkittävä "happopoppoo" oli esimerkiksi Ken Keseyn vetämä "Merry Pranksters". Kesey toimi koekaniinina MKULTRAN yhteydessä ja oli myös tavannut Learyn. Kesey kirjoitti koekaniinikokemustensa inspiroimana sinänsä fiktiivisen kirjan "One Flew Over the Cuckoo's Nest" (Suom. "Yksi lensi yli käenpesän".)
Kun asia levisi julkisuuteen, kävi niin, että tärkeä tietolähde, shamaani Maria Sabina García joutui kohtaamaan paljon matkalaisia. Siinä missä aikaisemmin hallusinaatiosienet olivat osana kulttuuria, jonka tavoitteena oli parantaa sairaita, hän joutui yhä useammin käsittelemään länsimaisia hippejä, jotka tulivat paikalle koska halusivat "tietää Jumalan". He olivat meluisia eivätkä kunnioittaneet intiaanejen tapoja. Vierailijat käyttäytyivät huonosti ja jos heidän ei annettu osallistua seremonioihin, he ostivat happonsa joltakulta. Länsimaislaatuinen jumalanetsintä ja puhdas halu vetää pää sekaisin tuhosivat tällä toiminnalla kulttuurin.
Tätä nykyä "happoa" voi ostella halutessaan epämääräisiltä päämäärättömiltä ohikulkijoilta Suomen epämääräisistä nurkkauksista. Sen sijaan kulttuurillisena ilmiönä intiaanien parannusrituaalia ei enää voida nähdä. Näyttää siltä että eurooppalaiset osasivat ottaa pahimman osan toisesta kulttuurista tuhotessaan sen hyvän mitä siinä oli. Ironista on, että juuri kulttuurin tutkimus toi esiin sienet, jotka sitten tekivät kulttuurista kuuluisan, joka taas johti sen tuhoutumiseen. On kuitenkin vihjattava myös siitä että lopullinen tuho ei kuitenkaan tullut halusta tietää, tai halusta ymmärtää, vaan nimen omaan halusta kokea. Subjektiivisuus, ei objektiivisuus, oli kulttuurin kohdalla se tuhoisin asia ; Halu tietää ja ymmärtää paljasti ja halu kokea asioita ajattelematta seurauksia/seurauksista välittämättä tuhosi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti