Rotu

"1. engl race, lajinsisäinen yksilöjoukko, jonka jäsenillä on tietyt, muista saman lajin yksilöistä poikkeavat ominaisuudet. Ne voivat olla joko biokemiallisia, (biokemiallinen rotu), fysiologisia(fysiologinen rotu), etologisia(etologinen rotu) jne. Maantieteellisellä rodulla tarkoitetaan usein morfologisilla perusteilla erotettavia populaatioita (morfologinen rotu), jotka esiintyvät tietyillä maantieteellisillä alueilla. Rotu -käsitettä käytetään myös mm. ihmisbiologiassa (kts. ihmisrodut). Käsitteiden alalaji ja rotu käyttö synonyymeinä on virheellistä. Perinnöllisyystieteessä rodut määritellään saman rodun allopatrisiksi populaatioiksi, jotka eroavat geenifrekvensseiltään toisistaan.
2. engl. breed, jalostamalla tuotettu kotieläinkanta; Se ei biologisesti vastaa edellistä."
(Biologian sanakirja, "Rotu")

Jalostuksessa rodut ovat tärkeitä. Esimerkiksi sianjalostuksessa pyritään jalostamaan "puhtaita linjoja", joita sekoittamalla saadaan tuotettua tuotantosikoja(joiden ainut tehtävä on muuttaa viljaa lihaksi), joiden heteroosi on maksimoitu ja jotka tämän vuoksi kasvavat muita paremmin. Jotta voidaan jalostaa esimerkiksi "puhdasta maatiaislinjaa" tai "puhdasta duroc linjaa" täytyy kyetä määrittelemään mitä kyseiseen rotuun kuuluu. Tässä tapauksessa oikealla rodun rajojen määrittelyllä on vaikutusta myös "lompakon suuruuteen".

Perinteisesti jalostuksellisesti rotu(breed) on määritelty siten, että se tarkoittaa
1: Jalostuksen tuloksena syntynyttä eläin- tai kasviryhmää, jolla on tietyt ennalta määritellyt ominaisuudet.
2: Joukkoa yksilöitä, jotka ovat alkaneet muistuttaa toisiaan ja jotka periyttävät näitä ominaisuuksia jälkeläisilleen.

Näiden määritelmien vahvuus on niiden sidos ilmiasuun tai genetiikkaan. Ensimmäinen on jalostuksellisesti melko viisas ja jälkimmäinen suoranaisen pääkeskittymisen kohde.

Itse pidän enemmän kakkosmääritelmästä koska tämä, genetiikkaan sidonnan lisäksi, myös antaa tilaa erilaisille syntytavoille: Se, mitä kutsutaan roduksi on joskus tuotettu jalostusvalinnan kautta. Esimerkiksi C:eetä Darwin esitteli "Lajien Synnyssä" erikoisia kyyhkyslajeja, joiden rakenne olisi ollut luonnossa suorastaan haitallinen, mutta joita jalostajat olivat aikaansaaneet. Samoin esimerkiksi Holstein -karjaa on valikoitu vahvasti ja se on tämän hetken parhaiten lypsävä karjarotu. Osa taas on kehittynyt ympäristönsä kautta: esimerkiksi Länsi-Afrikassa elävä N'dama -karja (toinen nimi Boyenca) on kehittänyt sietokyvyn unitaudille, joka on useimmille karjaroduille tappavan vaarallinen. Samoin esimerkiksi hauskan näköinen Highland cattle on suurelta osin syntynyt siten että se on sopeutunut karuihin oloihin. Sitä ei ole varsinaisesti jalostunut, se on kehittynyt. Silti on jalostuksellisesti viisasta puhua siitä omana rotuna. Mielestäni kakkosmääritelmän edut ovat:
1: Nautakarjarotuja on käytännössä nimetty molemmin perustein, ja jonkun ominaisuusryhmän erottelu "luonnollisesti syntyneisiin" ja "jalostuksellisesti syntyneisiin" on joskus vaikeaa vetää.
2: Sillä ei ole kovin paljoa merkitystä käytännön kannalta: Erikoislaatuinen populaatio on erikoislaatuinen populaatio.
3: Lisäksi kun jokin nimetään roduksi, siihen usein alkaa liittymään myös tavoitejalostamista. Esimerkiksi rodun ominaisuudet on määritelty ja siihen liittyvistä anomalioista hakeudutaan eroon. Näin rotu tasalaatuistuu ja on vaikeaa sanoa "missä vaiheessa jalostus muuttuu luonnollisesta ohjatuksi". On vaikeaa sanoa, missä kohdassa pitäisi lopettaa eläimen riittävästi luonnossa kehittyneenä ja missä vaiheessa sitä pitää alkaa pitää riittävän jalostettuna.

Kuitenkin tämäkin määritelmä voidaan tulkita hieman ongelmalliseksi. Esimerkiksi sen piirissä on vaikeaa sanoa milloin roturisteytykset ovat rotu ja milloin ne lakkaavat olemasta risteytyksiä? Jay L. Lush onkin sitä mieltä, että rotu on silloin kun jalostajat sitä siksi kutsuvat: "The Genetics of Populations" määritteleekin rodun seuraavasti:

"a term which arose among breeders of livestock, created one might say, for their own use, and no one is warranted in assigning to this word a scientific definition and in calling the breeders wrong when they deviate from the formulated definition. It is their word and the breeders common usage is what we must accept as the correct definition."

Rotu ei muutu aivan pelkäksi "politiikaksi" tai "valtapeliksi", koska yleisesti jalostajia ja esim. karjankasvattajia ei yleisesti huvita keksiä termejä termejen vuoksi (toisin kuin postmodernistifilosofeja.)
Termillä tulee olla (1)jotain käytännöllistä merkitystä ja lisäksi sen tulee olla (2) tunnistuselementit sisältävää, koska muutoin sen käyttö ei olisi vertailukelpoista ja se olisi jalostajan kannalta turhaa, vain termi termin vuoksi. Siksi rotuja muodostuu heti kun se on "Riittävän merkittävä.", joka tarkoittaa esimerkiksi (1) jotain geneettistä spesiaaliutta joka tuo populaatiolle lisäarvoa (2) Riittävän suurta lukumäärää tämän yksilöryhmän edustajia. Jos rodussa on alle 10 yksilöä, sen nimen on vaikeampaa yleistyä, mutta jos niitä lisätään vaikka niin että niitä on 1000, se on jo paljon tärkeämpi. (3) Riittävän monta henkilöä kiinnostuu tästä samasta yksityiskohdasta.

Rotumäärittely on siis itse asiassa jonkinlaista "Pragmaattista vallankäyttöä".

Mielenkiintoista tässä tavassa on tietenkin se, että siinä rodulle tarkoituksella säädetään lupa muuttua. Toki tieteessäkin annetaan aina tilaa määritelmänmuutoksille, niiden täsmentämiselle. Tätä ei tarvitse edes erikseen sanoa. Mutta jalostuksen kannalta tämä on oikeastaan erinomaisen hyvä asia, koska jalostus muuttaa rotuja. Täten ihminen jalostaa rotua, eikä suinkaan jalosta eläimiä "rodusta". Toki tämä sallii myös rotujen jakamisen, jolloin päärodun nimi pysyy sillä isommalla osalla ja tästä eriytetty osapopulaatio saa uuden nimen. Samoin roturisteymien pohjaan rakennetuille kokonaisuuksille voidaan antaa oma nimi, jos se nähdään tarkoituksenmukaiseksi.