Tuulilasilla ; Miten kielioppinatsius parantaa maailman ymmärtämistä

Kirjoitan usein facebookiin typeriä sanaleikkejä. Esimerkiksi tuoreesti eräs autoliikkeen mainos "Minkälaisilla tuulilaseilla sinä ajat?" sai minut kirjoittamaan, että jos hankin ajokortin niin ajan autolla. Tämänlainen kieliniuhotus on joskus johtanut hankaliin tilanteisiin. Esimerkiksi kerran viittasin uutiseen jossa rosvo "varasti lapsen haudalta". Pahastutin ihmisiä jotka ajattelivat, että nauroin rikokselle kun hihittelin sille että otsikossa oli epäselvää varastettiinko haudalta itse lapsi vai lähtikö luvattomasti mukaan haudalla ollutta pientä irtaimistoa.

Tämä on tietysti kieliniuhotusta. Se soveltuu puujalkavitseihin. Hyvää huumoria tai hyvää filosofiaa näistä ei oikein tahdo saada irti. Asiaa ei taatusti paranna se, että oma suhteeni oikeaoppiseen kielenkäyttöön on hyvin epämääräinen ellei peräti perverssi. Pidän enemmän sanoista ja ilmaisuista, kuin lauseista. Äidinkielenopettajat eivät luultavasti kykene seuraamaan kirjoituksiani ilman jonkin sortin itkun silmään tulemista.

Toki esimerkiksi Pasi Heikura on "Aristoteleen kantapää" -ohjelmassaan jalostanut tämänlaisista kielikukkasista varsin laadukasta äidinkieltä joka sattuu vieläpä huvittamaan. Edutainment jossa huumori kohtaa älykkyyden on mahdollinen. En kuitenkaan lennätä puujalkavitsejäni tähän suuntaan. Silti niiden harjoittaminen on oleellisen tärkeää hyvän filosofian tekemisessä.

Mitä nimittäin tapahtuu, jos saan eteeni tekstin "minkälaisilla tuulilaseilla sinä ajat?" Lauseessa on selvästi kaksoismerkitys. Mutta vaatii hirveän omituisen mielen näkemään tässä tulkinnallisuudessa mitään ongelmaa. Selvästi on tietty tulkintasisältö. Ja vain joku puolihullun facebookpäivitysvitsi voi ottaa vaihtoehtoista tulkintaa edes vakavasti. Väärillä tulkinnoilla tehty nenäkkyys osoittaa kypsymättömyyttä. Kyvyttömyys hyväksyä kielessä aivan tavallisia puutteita, jotka eivät oikeasti ole mitenkään ymmärtämistä haittaavia on persoonallisuushäiriö eikä oveluutta.

Itse asiassa valtava määrä viestintää vaatii kontekstin. Niin sanottu hyväntahtoisuuden periaate onkin tämän vuoksi tarpeen (kohtuudella). Siinä oletetaan että vastapuoli on koherentti ja ymmärrettävä järkevä ihminen. Ystävällisellä tulkinnalla ei nähdä ristiriitaa siellä missä sitä ei ole. Ihmiset tekevät tätä luonnostaan. Richard Wiseman kirjoittaakin "Yliluonnollinen ilmiö" -kirjassaan siitä miten tämänlainen aukkojen peittäminen on oleellinen osa prosessia jolla ihmiset saadaan uskomaan että jollakulla on selvännäkemisen lahja tai kyky lukea ihmisen luonnetta ja elämäntapahtumia (niin menneisyydessä, nykyisyydessä kuin tulevaisuudessa) vaikkapa horoskoopeista tai teelehdistä. Kun tulkinnoissa on monimerkityksellisyyksiä, ihmiset tulkitsevat ne ikään kuin luonnostaan parhain päin. Ennustajat siis ennustavat oikeasti monimerkityksellisiä mutta ihminen kontekstoi ne ja väärät tulkinnat jäävät kuin itsestään pois. Väärät tulkinnat ovat niitä "en aja tuulilasilla" -mallisia, niitä ei edes mietitä tietoisesti. Vahvistusharha ohjaa tulkintoja.

Ilmiötä voi valaista kognitiotieteen puolella käytetystä esimerkistä ; Jos luemme lauseen "Hiiri joka on pöydälläsi on rikki" syntyy mielikuva hiirestä. "Hiiri joka on pöydällä on papanoimassa" synnyttää toisenlaisen mielikuvan hiirestä. Emme helposti huomaa että toinen tulkinta olisi edes mahdollinen. (Molempia yhdistää lähinnä tilanteen ärsyttävyys.) Lauseen viimeinen sana muuttaa tulkintakenttää. Ja jos tämänlaisia lauseita ei laiteta vierekkäin, emme edes huomaa miten ovelasti kontekstintajumme on sulkenut tulkintakenttiä. (Tämän vuoksi suuri osa postmodernismista on epäuskottavaa. Ja tämän vuoksi voimme ymmärtää toisiamme edes jokseenkin hyvin. Kaikki tulkinnat eivät ole ollenkaan yhtä hyviä.)

Wiseman opettaa ainakin sen, että että jos haluaa välttää huuhaaseen hairahtumisen - tai jopa huijatuksi tulemisen - on tarpeen kiinnittää huomiota epätarkkuuksiin ja monitulkintaisuuteen. Ne kun paljastavat mitä kaikkea esimerkiksi ennustajan puhe tai kirjoitettu filosofinen teksti pitää sisällään. Onko sanoma selkeä, onko se ontto tavalla jossa ihminen täyttää tyhjät kohdat päästään kuin persoonallisuuden actionsankariin? Toki tämä koskee pääasiassa paranormaaleja ilmiöitä. Ja kenties tämän yhteyden vuoksi ateismi korreloi kielioppinatsiuden kanssa.

Tämä varovaisuus on arjelle vierasta. Ja tottavie se unohtuu helposti - viisailtakin. Siksi asiaa on hyvä harjoitella ahkerasti vaikka puujalkavitsien avulla. (Pahat kielet kertovat että filosofi on varovainen siihen päivään asti kunnes hänestä tulee professori. Sen jälkeen hän ei koe tai tunnusta olevansa koskaan väärässä. Väite ei liene täysin tosi, mutta se on oikeansuuntainen.) Monimerkityksellisyys luo tulkintaa ja rakentaa sisältöjä myös tieteentekijöillä. Wiseman kertoo Donald Naftulista joka arpoi hölynpölyä jonka akateeminen yleisö otti vakavasti. Uskottavuus oli rakennettu kertomalla kuvitteellinen CV. Luentoa kuvattiin mielenkiintoisena ja innostavana. Samoin esille nostettiin Sokal joka livautti hölynpölyä postmoderniin julkaisuun. Sekä Naftul että Sokal tekivät temppunsa aloilla joilla on tavallista käyttää kuvainnollista kieltä. Ja joissa eksakti määrittely ja matemaattinen ilmaus koetaan helposti kauhistuttavana ja kahlitsevana.

Viisaiden koulutettujen ja taatusti älykkäiden ihmisten hairahtuminen taas liittyy tuoreeseen, mielestäni hyvin mielenkiintoiseen asiaan. Siinä on kysymys Sokalin kaltaisesta tieteeseenlivahtamisesta. Ja siinä on mukana tekoälyä. Tätä kautta pääsen halailemaan monia lempiaiheitani samanaikaisesti.

Facebooksivuilleni tuli kommentti joka sanoi "Testasin SCIgeniä Kristevalla, Foucaultilla ja Derridalla niin se tuotti höpinää Turingin koneista ja von Neumannista. Fail, koska ei Kristeva osaisi tuottaa niin selkeää tekstiä." Tämä oli osuva huomio varsin hupaisaan tilanteeseen. (Trollaus laadunvalvonnanmenetelmänä ihastuttaa minua suunnattomasti.) Springer ja IEEE ovat nimittäin joutuneet poistamaan julkaisemiaan tutkimuksia. Tietokone kun oli arponut niihin sisältöä jossa oli käytetty lähdeviitteitä ja vastaavia tehokeinoja. "The papers were generated by a piece of free software called SCIgen, developed in 2005 by scientists at MIT. SCIgen randomly generates nonsense papers, complete with graphs, diagrams and citations, and its purpose was to demonstrate how easily conferences accept meaningless submissions. Labbé, who has built a website that allows users to check whether a paper was generated using the program, said he did not know why the papers had been submitted. Most of the conferences took place in China, and many of the papers named real authors, some of whom may or may not have known their names were being used in this way. One author claimed he had created the paper to test a conference." Julkaisuja oli mennyt läpi hirveän monta. 120 kappaletta. Selvästi kysymys ei ole yksittäistapauksesta. "For a layperson, looking at scientific papers can be an exercise in humility. We know most of those words, and surely they make sense in some capacity, but high concept research uses, by necessity, some very complicated language. Apparently not even the publishers of these papers are as adept as we thought at gauging their meaning, as the work of one researcher reveals."

Luultavasti Wisemanilla olisi paljon sanottavaa. Selvästi merkitystä tulkitaan ja yritetään olla suopeita. Ihmistieteiden symboliikan käyttö ja runollinen kieli ovat lähtökohtaisesti alttiita monitulkintaisuudelle, joten tietokoneen olisi tältä osin helpompaa tehdä uskottavia lausuntoja. Lausuntoja joilla olisi edes yksi järkevä tulkintatapa. Laskuvirhe taas on laskuvirhe ja tieteellisessä kaavassa oleva asiavirhe on asiavirhe. Näin huijaaminen on vaikeampaa, tai oikeastaan helpommin huomattavaa.

Monen, ainakin minun, mielessäni ensimmäinen ajatus tietokonearvotusta tutkimuksesta on "lööperi". Siksi tietokonearvottu teksti on jotenkin vielä vakuuttavampi kuin Sokalin ihmiskätten tuotos. (Itse asiassa Sokalin livahduksen taakse on nähty se, että Sokal olisi voinut hyvin laittaa lööperin sekaan ihan oikeaakin filosofiaa. Ja että ihmiset luottivat että Sokal osaa oman asiantuntemusalueensa, sen jossa törkeät asiavirheet olivat. Tietokone ei osaa huolehtia tämänlaisesta.) Kuitenkin on mahdollista että on olemassa algoritmin hienostuneisuuden raja, jonka jälkeen tekoäly joka imitoi tutkimustentekoa ei ole enää irvokas parodia vaan muuttuu itse asiaksi.

Kuitenkin selvästi algoritmi on varsin edistynyt. Se ei ole pelkkä "satunnaisia lauseita ja satunnaisia lähdeviitteitä". Muotoilussa ja lauseiden rakentamisessa on käytetty hyvinkin osaavaa algoritmia. SCIgen kertookin että generointi on tehty "SCIgen is a program that generates random Computer Science research papers, including graphs, figures, and citations. It uses a hand-written context-free grammar to form all elements of the papers. Our aim here is to maximize amusement, rather than coherence." Loppujen lopuksi tämä ei paina tämän kyseisen algoritmin kohdalla paljoa. Mutta laajemmassa mielessä tekoälyn suhde tieteentekoon ei ole "lähtökohtaisesti tukossa". Jos tekoäly keskittyisi sisäiseen koherenttiuteen, ja tekoäly olisi nykyistä tehokkaampi, olisi kenties aivan mahdollista että tieteellisessä konfrenssissa luettaisiin tietokonegeneroitu tutkimus jolla olisi aitoa uutta soveltamista, tieteellistä sisältöä ja arvoa.

Itseäni huvittaisi jos tekoäly saavuttaisi ensimmäiset menestyksensä juuri ihmistieteiden puolella. Siellä kun on korostettu ymmärtämisen tärkeyttä kalkyylinhallinnan yli. "Kylmä konemaisuus" on niitä syytöksiä joita sillä rintamalla heitetään vastapuolelle. Alkeellisen tekoälyn menestys vihjaa siitä, että satunnaisuus ja mielivalta olisivat laatua tärkeämpiä. Tieteenteon prosessin simulointiin keskittyneen algoritmin käyttö taas viittaisi siihen että robotti olisivat jotenkin oleellisesti samanlainen viisas kuin Derrida. Pahimmat kielet sanovat, luonnolliseti, että näin on jo tapahtunut. Ja korostaisivat että tieteessä, kuten kielioppinatsiudessakin, kysymys on huomiokyvystä, tarkkuudesta ja yksiselitteisyydestä. Kun taas postmodernismissa on kysymys epämääräisyydestä, monimerkityksellisyydestä ja siitä että tekstin takana ei ole mitään, "kirjailija on kuollut" ja kaikki järki, oivallus ja sisältö joka tekstissä on syntyy tulkitsijan omassa päässä.

Kaiken kaikkiaan on herkullista mietiskellä kysymyksiä kuten onko robotti parempi, huonompi, luovempi, vai samanlainen filosofi kuin vaikkapa Julian Kristeva. Minä en liene oikea henkilö sanomaan tästä mitään, sillä Kristevan ja SCIgenin tuottamia tekstejä yhdistää se, että molempia on hirvittävän nautinnollista lukea syvässä humalatilassa. Molempien lukukokemusta yhdistää se, että sitä ollaan syvästi yhteydessä jonkin itseään suuremman kanssa.

Bandwagon effect

Psykologi ja taikuri Richard Wiseman kertoo kirjassaan "Yliluonnollinen ilmiö - Totuus on jossain sisällämme" siitä miten ihmiset saadaan ottamaan asioita vakavasti. Hän kertoo esimerkiksi minkälaisia temppuja tehden horoskoopista saadaan rakennettua sellaisia, että ihmiset kuin ihmiset pitävät sitä helposti juuri heille tehtynä. Taustalla on psykologia ja sosiaalisuus Wiseman kuvaa tätä sivulla 40-41 "Kun juttelee jonkun kanssa, molemmat osapuolet yrittävät parhaansa mukaan välittää ajatuksensa toiselle. Osa lausutuista kommenteista on epäselviä ja hämäriä, mutta ihmisaivot ovat varsin hyviä päättelemään merkityksiä asiayhteydestä, joten kaikki on hyvin. Tuo elintärkeä ominaisuus voi kuitenkin käydä ylikierroksilla ja saada meidät kuulemaan merkityksiä sielläkin missä niitä ei ole." Näin ollen ihmiset hylkäävät hyvin automaattisesti esimerkiksi horoskooppimaakareiden epämääräisyyksistä ne tulkinnat jotka eivät osu yksilön kanssa yhteen. Monitulkintaisuus ja epäselvyys ovat jotain jota ihminen suotii pois automaattisesti. (Paitsi minä, jostain syystä.)

Wiseman kertoo lisäksi siitä että tämä koskee myös akateemista maailmaa. Tätä on testattu. Naftul niminen psykologi oli rakentanut tarkoituksella sisällyksettömän luennon jossa hän käytti sivistyssanoja ja hän peräti hankki näyttelijän jonka harjoitutti lukemaan tämän tuotetun "puppugeneraattorintapaisen höpötekstin". Lisäksi hän opetti ristiriitaisia, argumentaatiovirheitä sisältäviä ja uudissanoja viljeleviä tyhjänpäiväisyyksiä joita näyttelijän tuli heittää utelutunnilla. Kun näyttelijä esitettiin akateemiseksi ammattilaiseksi, tohtori Foxiksi. Luento pidettiin ja sen lopuksi Naftul halusi luennosta kannanottoja akateemiselta postmodernilta yleisöltä. "Läsnäolijoiden mukaan tohtori Fox oli pitänyt "erinomaisen luennon", "ilmaisi ajatuksensa hyvin selkeästi" ja oli tehnyt "hyvän analyysin aiheesta"."  85% kiitti hyvää jäsentelyä, 70% piti esimerkkejä valaisevina ja 95% piti luentoa jonain joka antoi arvokkaita virikkeitä.

Tämä on paitsi jotain joka antaa toivoa kaltaiselleni höyrähtäneelle filosofiablogin pitäjälle. (Minullakin on toivoa saada arvostusta ja kiitosta). Se on myös osoitu siitä että koulutus ei auta asiaa. Sokalin aikanaan kohua herättänyt postmodernin lehden julkaisema tekotutkimus on vain merkki tästä ilmiöstä. Sama psykologia jolla "hupsut naiset höyrähtävät humpuukihoroskooppeihin" haksauttavat myös akateemisia ovelina ja viisaina pidettyjä miehiä.

Craigin auktoriteetit.

Tällä on vaikutusta. William Lane Craig nosti Suomessa vieraillessaan esille argumenttina useiden teologien mielipiteet asiaan. Tämä on hyvin omintakeinen lähestymistapa asiaan. Sillä on vaikeaa sanoa onko kyseessä ammattilaisten kannanotto vai auktoriteettiin vetoaminen. Siitä, kumpaa Craigin lausunto on nosti vierailun jälkeen melko paljon keskustelua. Ja erimielisyys oli runsasta. Tuore tuttavuuteni "Prosblogion" -niminen perussävyltään uskontomyönteinen blogi ottaa esille juuri tähän liittyvän teeman. ; Prosblogionin mukaan ytimessä on se, että missä määrin tämä on vain totuuden muuttamista käsiäänestyskysymykseksi. Tätä ei yleensä arvosteta. Itse asiassa suosioon vetoaminen onkin hyvin harvoin koettu edes vakavasti otettavaksi argumentiksi. Teologitkin ovat katsoneet sitä pitkin hampain. Kuitenkin toisaalta esimerkiksi oikeusistunnoissa ja muualla juuri yleinen kanta on hyvinkin arvostettua. Ja itse asiassa modernina aikana puhutaan jopa Wisdom of Crowds -ilmiöstä jossa joukko ihmisiä saa keskimäärin paremman tuloksen kuin kukaan yksittäinen tekijä ; Massa ihmisiä voi jopa tuottaa parempia tuloksia kuin yksittäinen asiantuntija. Suosioon vetoamisessa onkin populismin sijasta demokratian ja yleisymmärryksen siemen.

Filosofisena blogina Prosblogion antaa ateisteille neljä perusvaihtoehtoa.

"1. bite the bullet (i.e., say that the datum provides evidence for God's existence, but that on the whole, evidence such as gratuitous evil points to atheism)
2. argue that the unsophisticated are overtly represented among theists, whereas the well educated/critical reasoners etc. are more likely to be atheis
3. argue that the datum is insignificant, because people did not come to their beliefs independently
4. argue that the datum is false - religious beliefs do not have the same referent (i.e., Allah and God do not refer to the same being)."

Koska ensimmäinen tuntuu ongelman kierrolta, ja toinen on vähän kulunut ja neljäs muuttaa koko keskustelun premissikikkailuksi otan lähtökohdakseni kohdan 3. Se nimittäin perustuu psykologiaan. Ja sen kohdalla kysymys ei ole premissinvalitsemiskysymyksestä. Tiede antaa mahdollisuuden tutkia juuri tätä asiaa. Näin ollen tämä näkökulma tarjoaa mahdollisuuden selvittää asia ilman että maailmankuva ratkaisee.

Ensinnäkin ammattilaisten kohdalla Craigin ongelmana näyttääkin olevan "Prosblogion" -blogin toinen esilletuoma ilmiö. Jos teologiset argumentit arvioidaan laadussa ja relevanssissa, niin ihmiset antavat hyvin erilaiset arviot riippuen heidän maailmankuvastaan. Näin ollen argumenttejen kohdalla on oikeasti vaikeaa vedota siihen että valtaosa logiikan ammattilaisista olisi tiettyä mieltä. Craig toki vetosi teologeihin, jotka usein uskovaisina ovat asiasta päätöksen tavallaan loppuunlyöneet (kuten myös muut). Tämä maailmankuvallisuus tekee kannanotosta onton. Se on hyvin epämääräinen ja vihjaileva. Lisäksi tämä arviointierojen valtavuus näyttää että teologien yleiseen näkemykseen vetoaminen on vähemmän argumentti kuin Craig on kenties tullut ajatelleeksikaan. (Mikä ei johdu siitä että Craig olisi tyhmä. Asiantuntijuus tässä tietyssä aiheessa on vain luonteeltaan sanotaanko kauniisti "obskuuria".)

Usein asiaa pelkästään filosofisena premissinypläyksenä harjoittavat unhtavat sen mitä Wiseman aluksi nosti esille. Eli että massoja voidaan ohjata harhaan. Jopa "Wisdom of Crowdsin" esilletuoja Surowiecki antaa itse asiassa ehtoja sille että joukkoäly pääsee toimimaan. Ilman ehtojen toteutumista tilanne muuttuu ja järjen sijasta aletaan puhumaan pelkästään mielivaltaisuudesta. Jos ehdot eivät täytä ei voida puhua paradigma -asemasta vaan enemmänkin muoti-ilmiön kaltaisesta ilmiöstä. Surowieckin ehdot ovat seuraavat:

"1: Diversity of opinion: Each person should have private information even if it's just an eccentric interpretation of the known facts.
2: Independence People's opinions aren't determined by the opinions of those around them.
3: Decentralization People are able to specialize and draw on local knowledge.
4: Aggregation Some mechanism exists for turning private judgments into a collective decision."

Näin ollen esimerkiksi ryhmäpaineessa sosiaalinen yhteenkuuluvuus ajaa ihmisiä kohti yhtä, helposti väärää, tulosta. Näin mielipidekirjo kaventuu eikä "aito ryhmäjärki" pääse toteutumaan. Ilman painostuksen tunnetta ja sosiaalista painostustakin tätä tapahtuu yllättävissä määrin, jolloin psykologit puhuvat "Bandwagon effectiksi" ; Ilman kokemusta painostuksesta tiettyyn ratkaisuun, ihmiset ikään kuin automaattisesti tekee kuten muutkin ihmiset. Lisäksi sosiologiset muoti-ilmiöt rakentavat "Snowball -effect" (lumipalloefekti) jossa asia vain paisuu omalla voimallaan. Tämän avulla syntyy suuria muoti -ilmiöitä. (Esimerkiksi "Harry Potter" on mielestäni malliesimerkki tästä ; Kirjat ovat toki kivoja, mutta ne eivät ole maailman paras kirja. Niitä myytiin kokolailla paljon sen vuoksi että monet ostivat niitä. Ja tämä ostaminen tuotti lisäostamista.)

Uskonto ei yksinkertaisesti ole sosiaalisesti tyhjää. Todisteeksi kelpaa jo niinkin tunnettu ja yksinkertainen argumentti kuin Pascalin vaaka. Siinähän ei todisteta Jumalaa todennäköiseksi vaan kehotetaan uskomaan tähän koska palkinto on niin hieno että voiton odotusarvo on suurempi kuin mikään rajallinen panostus minkä Jumalalle uhraat. Jokaikinen uskomiseen uskomiseen vetoava argumentti ajaa uskonratkaisua poispäin Wisdom of Crowdsista. Ja kun siihen liittyy usein sosiaalista yhdessäoloa, on selvää että sosiaalisia elementtejä ei voida laskea pois. Näin ollen vakaumuksen synty on hyvin epätodennäköisesti Wisdom of Crowdsin ilmentymä. Ja kun syntynyt vakaumus vaikuttaa jopa ammattiteologien arvioinnissa, muuttuu Craigin teologeihin vetoaminen varsin omalaatuiseksi.

Puolimatkan massat

Suomessa Tapio Puolimatka on harjoittanut yksilölähtökohtaista lähestymistä. Hän ei toki puhu totuudesta käsiäänestyskysymyksenä vaan yksilön valintana. Mutta hänen ajatuksissaan on kuitenkin taustalla voimakas ajatus siitä että jos järjestetään avoin keskustelutila, niin Jumalan ihmisille antama tae johtaa siihen että ihmiset selvittävät totuuden. Näin ollen esimerkiksi evoluutioteoria paljastuisi harhaopiksi. Puolimatkalla massojen muutos siis vain tehdään yksi ihminen kerrallaan. (Asenne joka on "Ihmemies MacGyveristä" tuttu ja jota periaatteessa arvostan.)

"Prosblogion" otti tässä kohden esille sen, että vaikka argumentti on episteemisesti kehäinen (Jumala takaa jumala -aistin mutta jumala-aistilla saadaan havainto Jumalasta) "Granted, there is some circularity going on here. Smith is using his belief that God exists as a premise in his reasoning to prove something about the epistemic status of his belief." on Plantinga ottanut tämän vain joksikin joka näyttää kehäpäättelyltä koska se on hänestä aistinelinten fenomenologinen ominaisuus. Ytimessä ei olekaan se, että  Plantinga millään lailla todistaisi Jumalaa tai tekisi Jumalasta todistetun konseptin, vaan kysymys on muusta. Tämä huomioidaan kommenteissakin : "Plantinga's project in WCB is exclusively de jure -he is not interested in de facto, in whether Christian belief is true. So WCB is essentially not an apologetic. He makes this clear in the introduction. So even though Plantinga's entire proposal is conditional -'if' God exists - it does not beg the question since it does not claim to conclude anything metaphysical or theological, but only epistemological."

Tämä eiapologeettinen näkökulma on varsin omalaatuinen, koska se johtaa siihen että argumentti muuttuu melko epäkiinnostavaksi ; Jos warrantia liittää vaikkapa siihen että pitäisi uskoa Jumalaan eikä olla ateisti-evolutionisti, niin kehäisyys iskee jolloin puhutaan virheargumentista. Ja jos warrant taas koskee vain metatasoa, voidaan kaikenlaista höpöä vain pitää taattuna. Ja monet näistä eivät ole kovinkaan vakuuttavia.

"Two assumptions:
A1: Unicorns exists
A2: My friend has successfully argued that if unicorns exists, then belief in unicorns is likely to be warranted.
Can we appropriately reason as follows?
1) Unicorns exists
2) If Unicorns exists, then my belief that Unicorns exists is likely to be warranted.
3) Therefore, my belief that Unicorns exists is likely to be warranted.
I don't see the value of this argument."

Plantingan ongelmana on se, että Jumala on taktisina määrittelyinä.Hän olettaa kristinuskon Jumalan tietynlaiseksi. Hän hylkää periaatteessa mielivaltaisesti esimerkiksi valehtelevat Jumalat. Tämä on sinänsä mielenkiintoista, koska jos Jumala on huijari tai Jumalaa ei ole olemassa, voi Plantingan mukaan syntyä vääriä, takeettomia, havaintoja jotka tuntuvat aidoilta mutta ovat harhaa. Näiden antama "jumala-aistimus" vaikkapa rakkaudellisesta jumalasta vääristynyt jolloin jumalahavainto ei ole tosi. Näin ollen takeen vahvuus on vain juuri yhtä voimakas kuin mitä tämä mielivaltainen premissointi sattuu tuurilla osumaan oikeaan. Tämä paljastaa että Plantingan argumentilla ei tosiaan ole apologetiikan kannalta voimaa ; Takeisen Jumalan tarjoama suoja on vain premisseissä.

Näin ollen voin vaikka kuvitella Helikeijun jonka taikapöly antaa takeen vain niille ihmisille jotka taputtavat käsiään ja sanovat "minä uskon keijuihin". Kun olen luonut tälläisen uskomuksen, sillä on tae ; Moni voi tietysti valittaa siitä että keijut eivät ole luoneet ihmistä. Mutta tällä ei ole väliä, koska taikapölyn rakenne tarjoaa takeen. Kysymys ei ole tekijänoikeuskysymyksestä vaan takeesta. Voin premissoida että Helinäkeiju tekee taikapölyä ja että tämä antaa privileegion ; Muut paitsi Heli -keijuun uskovat ovat kenkkuja ja väärässä. Heillä voi olla jotain jumalakokemuksia tai he voivat jopa kiistää Helikeijun, mutta tällä ei ole merkitystä koska keijupölyn totuusaisti ei osu heihin : "Väärää maailmankuvaa edustavat ovat tässä vain sokeita tai hallusinoivia". Tämä voi olla mielivaltaista mutta eihän se ollut Jumalankaan kannalta oleellista. ~ Vaikka voinkin esittää loogisesti koherentit suojelut eri kritiikeiltä, harva silti pitäisi Helikeijuoppia tämän vuoksi järkevänä tai vakavasti otettavampana. Itse asiassa itse olen valmis menemään jopa niin pitkälle että se, että helikeijuilu tarvitsee tämänlaista argumentaatiota on ongelma koko opin uskottavuudelle. Jos suora evidenssitaso on olemassa, ei tarvitse kikkailla. Metatasolle siirrytään vasta kun varsinainen taso on epäonnistunut. Näin ollen taekeijupöly on pikemminkin epätoivoinen filosofinen kikkahyppy joka tehdään epätoivoisesti kun varsinainen perustelu ja todistelu ei onnistu.

Tämä itse asiassa palauttaa Plantingan argumentin samankaltaiseen tilaan joka oli hänen aikaisemmassa työssään. Hänen vanha argumenttinsa oli epävakuuttava koska se salli vaikka "suureen kurpitsaan" uskomisen. Plantingan kohdalla huvittavaa onkin se, että ensin hän kiisti suuren kurpitsan merkityksen vaihtoehtona, mutta otti sen heikkoudet vasta sitten käsittelyyn kun hänellä oli tehtynä jo aivan uusi argumentti. On selvää että Plantinga piti moniarvoista vaihtoehtoistoa epätyydyttävänä. Helikeijuesimerkkini näyttää että muitakin vaihtoehtoja on.
1: BTW. Käytän tässä muuten itsetarkoituksella samantapaisia epäuskottavilta tuntuvia esimerkkejä kuin Plantinga. Osa pitää tätä hänen huumorintajunsa esimerkkinä. Plantingan argumenttien rakenne ratkaisee, ei esimerkkien uskottavuus. Esimerkit vain osuvat tähän loogiseen rakenteeseen. Plantingan puolustajat itkevät jos esimerkkejen obskuuriuden syyttää johtuvan siitä että parempia ei ole keksittynä.

Tässä vaiheessa ylläoleva voisi tuntua kenties asiasta sivuraiteelle ajautumiseksi. Mutta tässä huomioon saatettiin lähinnä se, että taeajattelu ei itse asiassa luo aitoa varmuutta ja totistusta aistien varmuudelle. Se ei itse asiassa ole ontologinen eikä epistemologinen todistus. Se on "metakannanotto".

Puolimatkan maailmassa ytimessä on avoin keskustelu ja luottamus siihen että tämä lopettaa naturalistien ylivallan. Tämä ylivalta päättyy evoluution kumoutumiseen jolloin Intelligent Design saadaan tiedemaailman vallitsevaksi paradigmaksi. Tämä tekee Puolimatkasta huomattavasti vahvemmin apologetiikan harjoittajan kuin Plantingasta.

Kun tajutaan että warrant -statuksen hakeminen ei ole tietoa vaan se on väite tietämisen luonteesta tajutaan että warrant -statuksen nappaamisen loppuseurauksena ei suinkaan synny kriittistä tutkimusta vaan ajautumista omaan maailmankuvaan. "Wisdom of Crowdsin" vaatimaa variaatiota ja eri vaihtoehtoja vähennetään. Jos Jumala antaa takeen ja ateismi vie sen pois, ateismivaihtoehtoa ei helposti edes mietitä vakavasti. Näin siitä huolimatta että warrant -konsepti ei ole jumalatodistus tai todista aistejemme varmuutta. Metataso estää varsinaisen tason kriittisen tarkastelun. Näin ajatteluprosessimme ohjautuvat sellaiseen suuntaan jossa tulokset eivät enää olekaan massan viisautta.

Warrant ei todista aistejamme luotetaviksi tai Jumalaa olemassaolevaksi. Se on lähempänä Pascalin vaakaa, jossa vetonaruna on se, että "Ilman Jumalaa olet erehtyväinen, olisi kammottavaa jos ei voisi olla ihan varma itsestään ja jos lopullinen varma tietäminen olisi kykyjemme ulottumattomissa." Tämä itse asiassa vastaa yhtä Wisemanin horoskooppimaakarien temppua. Ihmisillä on itseriittoinen kuva itsestään. Järki on aina jotain joka kuvaa itseä. Siksi kun Puolimatka tai kuka muu tahansa ihminen puhuu järjen voitosta, hän itse asiassa puhuu aina oman järkensä voitosta. (Mikä valitettavasti koskee myös minua.) Ihmisillä ei ole kovinkaan varmaa näkemystä mutta ihmisillä on koe siitä että he ovat erinomaisia. Lake Wobegon -effect on huvittava piirre ihmispsykologiassa ; Jokainen ihmien luulee olevansa keskivertoa parempi. Tilastomatematiikka toki osoittaa tämän vääräksi mutta se ei hetkauta ihmisiä. Wiseman kertookin että horoskooppien uskottavuus piilee optimismissa (siinä piirteessä joka saa ne minusta näyttämään automaattisesti tyhmältä humpuukilta). Kun ihmisille kertoo positiivisia asioita joissa kerrotaan heistä toivottavia asioita kuten "olet intuitiivinen, voisit kenties olla pienellä harjoituksella hyväkin ennustaja" tai "sinulla on juuri niin varmat aistit ja terävä äly kuin luulet, professorikin approves." jossa tiedekysymysten ratkaisut ei selvitetäkään laboratoriossa vaan niistä tehdään kadunmiesten itsensä tekemiä valintoja. "You decide, with your supersenses!"

Itseluottamus tekee ihmiset varomattomiksi ja siksi he tekevät asioita jotka eivät ainakaan anna aihetta hyvälle itseluottamukselle. Itsekriittisyys luo laatua mutta on pahaksi egolle, joten harva ihminen pitää kokemusta miellyttävänä. Ja se on työläämpää ja tylsempää kuin se, että antaa ennakkoluuloillensa vallan ajaa itsensä itsekritiikittömästi oman maailmankuvansa napaan.

Uskonkin että Puolimatkan sosiaaliseen kommunikaatioon keskittyvä uskonnosta rauhallisesti kertova strategia muuttaisi useita ihmisiä uskovaisiksi. Kyseessä on ennen kaikkea tehokas käännytysmenetelmä. Opetusmenetelmä se ei ole, ellei opetukseksi sitten määritetä sitä että ihmisten näkökulmat ajetaan keskusteluehtojen valinnalla kohti tiettyä mielipidettä. Tämä olisi hyvä jos ne ehdot olisivat Wisdom of Crowdsin ehdot. Silloin ihmisten kanssakäyminen voisi tuottaa laadukkaampaa tietoa ja tätä voitaisiin kutsua ryhmässä oppimiseksi ja koulutukseksi. Mutta näyttää siltä että ne ovat juuri näitä ehtoja vastaan rikkovat. Puolimatka "rakentaa Bandwagon efektiä" toivoen että kaikki seuraavat. Onneksi luulen että "lumipallo" on liian pieni.