Koska kuolema ei ole oire eikä sairaus

"Riippumaton" Magneettimedia esitti aprikoosin siemenet tehokkaaksi lääkkeeksi syöpään. Artikkeli ilmoittaa syövän olevan puutostauti "Vuonna 1952 biokemisti Ernst Krebb San Franciscossa tajusi syövän olevan huonon ruokavalion aiheuttama aineenvaihdunnan reaktio ja avain syövän voittamiseen olisi nykyihmisen ruokavaliosta puuttuva tärkeä ravintoaine." Sen lisäksi se väittää aprikoosinsiemenien tehoavan "ilman sivuvaikutuksia." Tieto tietysti salataan koska syöpä on tehokas keino tuottaa rahoja lääketeollisuudelle. Ja siksihän lääketeollisuus on kautta aikojen toiminut siten että esimerkiksi isorokkoa ei taltuteta. Sillä seuraava flunssan mutaatioversio ei ole tulossa seuraavan mutkan takaa koskaan missään ikinä.
 
Ratkaisevaa onkin oikeastaan se, minkä jokainen pieni myrkynkeittäjä tietää. Aprikoosinsiemenet sisältävät syanidia. Tämä on hyvä muistutus siitä, miten vaihtoehtohoidoissa usein aineen lähde ratkaisee. Koska aprikoosit ovat luonnontuote sitä ei kuvata vaarallisena. Sivuvaikutuksia ei voi olla, etenkin kun kyseessä on aprikoosin kaltainen "arkielämästä tuttu tuote" joka ei pelota. Jos sen sijaan samaa ainetta tungetaan virallisessa lääketieteessä lääkkeeksi, se on kemiallista ja pahaa.

Aprikoosi hedelmänä on tietysti herkkua, mutta sen siemenet ovat myrkyllisiä. Ja tämä ei ole mitenkään poikkeuksellista. Myös omenan siemenet, karvasmantelin siemenet, ja viinirypäleen siemenet pitävät sisällään syanidia, samoin kuin pellavansiemenet. Tämä on hyvä muistutus evoluution selitysvoimasta ; On vaikeaa nähdä miksi siemenet olisivat todella myrkyllisiä jos Jumala olisi antanut hedelmät sellaisenaan ihmisten syötäväksi. Ikään kuin bonuslahjaksi. Luonnossa kaikki toimii kuitenkin toisin. Ei tuhlata energiaa siihen että vain ruokitaan jotain toista lajia. Sen sijaan hedelmän tarkoitus on houkuttaa syömään ja levittämään siemeniä. Siemenet taas ovat kovakuorisia ja sisältä myrkyllisiä, jotta ne kulkisivat rikkoutumattomana vaikkapa linnun elimistön läpi. (Siemenen syöminen ja siemenen rikkominen ja syöminen ovat kasvin kannalta oleellisia eroja.)

Myrkyllisyyttä ei edes voi vähätellä. (Tai oikeastaan voi, mutta jos teet niin olet idiootti.) Otetaan esimerkiksi omenan siemen. Se sisältää keskimäärin 0.6mg HCN:ää (aka. sinihappoa) grammassa kuivattua siementä. Tappava annos HCN:ää on 50mg, joten tarvitset 85 grammaa kuivattuja (mutta muutoin käsittelemättömiä, eli mitään syanidin rikastamista ei tarvitse tehdä) siemeniä. Tämä on puoli kupillista. Se vaatii pirun monta appelsiinia. Eli käytännössä yksilölle ei ole haittaa vaikka söisi omenansa siemenine kaikkineen, koska sitä määrää omenaa ei syö että sen sivutuotteena tulisi 85 grammaa kuivattua siementä. Mutta jos sitä ostaisi kuivattuna rouheena, määrä ei ole vaikea vaikkapa kakkuun piilotettavaksi. (Että tervetuloa vaan meille kylään!)

"Medical News Todayn" artikkeli tarjoaa vastaavaa aiheen kannalta oleellisemman aprikoosin kohdalle. on hyvä huomata että B17 -vitamiini on normaalinkin lääketieteen mukaan immuunisysteemin tehostaja. Mutta "Apricot seeds are taken by many people as a cancer treatment as they contain high doses of Vitamin B17, an immune system enhancer. However, apricot seeds also contain cyanide, a poison."  Myrkyllisyydestä saa lisää tietoa "ISPUB":in kautta. Aprikoosin siementen tiedetään johtaneen ongelmiin käytännössä, eli niitä voi käytännössä syödä niin paljon että ongelmia tulee. Mutta tarkka määrä siemeniä on ollut epävarma. "A single apricot kernel contains about ½ milligram of cyanide (Committee on Toxicity, 2006; there is variation, however; see Holzbecker, Moss and Ellenberger, 1984). Laetrile proponents claim that about ten kernels per day (5 mg of cyanide) is considered to be sufficient to prevent cancer and as many as 50 kernels is recommended to combat an existing cancer (25 mg of cyanide)" ... "According to the report of the Committee on Toxicity (2006), a lethal dose of cyanide is considered to be between .5 to 3.5 mg/kg of body weight. For a 175 pound man, this means 40 mg (80 kernels) to 280 mg (560 kernels) per day, and for a 140 pound woman, 32.5 mg (65 kernels) to 227.5 mg per day (455 kernels)" Käytännössä ongelmia ei kuitenkaan tule kovin usein. Ammattikirjallisuus tuntee kuolemantapauksia, mutta vain muutamia. "Deaths from consuming apricot kernels appear to be rare. I could find only two publications describing lethal consequences (these two reports, however, are widely cited in anti-Laetrile publications). Sayre and Kaymakcalavu (1964) report that between 1957 and 1962, two children died of cyanide poisoning in a hospital in Central Turkey after eating apricot kernels. No information was provided on how many kernels were consumed."

Selvästi syövän vastaista vaikutusta ei piilotella. Eli kyseessä ei ole "vaihtoehtohoitojen tyypillinen" eli kaksoissokkokokeissa havaitsematon ilmiö. Valitettavasti tämän tehon näyttäminen muuttaakin konseptin ; Asiaa ei salailla, vaan asia on enemmänkin kontroversiaali. Ja tässä ytimessä on riskien ja hyötyjen välinen suhde. Tehoja ja haittoja on, ja erimielisyys on balanssista. (Eikä kyseessä ole teknisesti ottaen "puutostauti" sanan varsinaisessa mielessä.) On hyvä muistaa että syöpää hoidetaan esimerkiksi säteilyllä ja kemoterapialla, jotka ovat nekin kaikkea muuta kuin karkkia. On kuitenkin hieman huvittavaa miten luontaishoitoihmiset ovat halukkaita huomaamaan riskit tässä "allopatrisessa lääketieteessä" mutta vähättelevät kaikkia ongelmia "vaihtoehdossa". Aprikoosinsiemenien syanidi unohtuu ja kaikki onkin täysin riskitöntä. Sillä ilmeisesti kuolema ei ole sairaus eikä oire vaan osa luonnon normaalia kiertokulkua.

---

Kirjoittaja ei yleensä leiki salaista agenttia. Mutta kun hän tekee, hän ensin suodattelee omenansiemenistä syanidia josta tekee itsemurhakapselin jota sitten kantaa muassaan.

uusmediatoksikologia

Toksikologia on oppi myrkyistä ja myrkyllisyydestä. Se on siis tieteenala joka tutkii myrkkyjen toimintaa että sitä että mikä on ylipäätään myrkkyä ja mikä ei. Tämä on vaikea aihe. Ja siihen tarttuu toksikologian alan rautainen ammattilainen John Timbrell kirjassa "Myrkkyjen paradoksi - kemikaalit ystävinä ja vihollisina". Tälle tiedettä popularisoivan teoksen arvo on suuri koska se iskee aiheeseen joka on nykyään hyvin usein tapetilla.

Timbrellin kirja muistuttaa toistuvasti Paracelsuksen periaatteesta. Eli siitä että ihminen on teknisesti ottaen homeostaasissa oleva olento, ja tietty eroaminen mihin tahansa suuntaan riittävän paljon usein riittää kuolemiseen. Näin ollen jokainen aine on myrkky ja ei ole. Pitoisuuden lisäksi Timbrell korostaa että usein on otettava huomioon muitakin asioita kuin pelkkä Paracelsuksen esillenostama määrä. Myrkyllisyys voi riippua muista mukana olevista aineksista, siitä saadaanko sitä elimistöön syömällä, ihon vai hengittämisen kautta, ja onko altistus akuutti (lyhytaikainen) vai krooninen (pitkäaikainen). Ja tämä on ainekohtaista. Toisiin esimerkiksi opitaan resistenssiä kun taas toiset johtavat esimerkiksi allergisoitumiseen.

Se, mikä tekee kirjasta oleellisen on se, että se iskee ilmiöön jota Timbrell kuvaa nimellä uusmediatoksikologia. Tämä ei ole oikeaa, tieteenmukaista, toksikologiaa. Vaan se on pääasiassa median ja vaihtoehtohoitojen tuottajien rakentamaa.

Tästä kaikesta ylläolevasta muodostuu kirjan perusteema jota voi kuvata pitkähköllä kirjasta napatulla sitaatilla ; (s 23-24) "Mediassa kemikaalit kuvataan usein vaarallisiksi ja myrkyllisiksi, mutta niiden hyödyllisiä vaikutuksia esitellään harvoin. Tähän on monta syytä. Se voi johtua osittain syntyneistä ongelmista, mutta kuten Edith Efron esitti, se voi johtua myös siitä, että tietyt valintaelinten jäsenet ja tiedemiehet ovat tulkinneet aineiston väärin tai mahdollisesti tahallaan liioitelleet vaaroja omia tarkoituksiaan varten. Katastrofit ovat nimittäin parempia uutisia kuin kuvaukset positiivisista saavutuksista. Elokuvissa ja dokumenteissa on kuvattu, miten työläiset taistelevat kemianteollisuuden yrityksiä vastaan saadakseen korvauksia sairauksista ja kuolemantapauksista altistuttuaan esimerkiksi kromille, kuten tapahtui elokuvassa Erin Brockovich. Vaikka se perustui tositapahtumiin, tälläiset elokuvat kasvattavat kansan ennakkoluuloja kemikaaleja kohtaan. Olisi toivottavaa, että toinenkin viesti tulisi ymmärretyksi: sen lisäksi että tälläisten yhtiöiden johto ei juurikaan välitä työntekijöistään, se ei myöskään kunnioita käyttämiään kemikaaleja, ja tämä on se varsinainen ongelma. On selvää että kemikaalit voivat aiheuttaa vahinkoa ja jotkut ovat äärimmäisen vaarallisia, mutta tasapainoinen näkemys on välttämätön. Siihen päästään vain, kun ymmärretään miten, miksi ja missä olosuhteissa kemikaalit ovat myrkyllisiä ja mikä on riskin todellinen luonne."

Syynä on tietysti se, että ennen elämässä on ollut ongelmia. Kun nykyaikana ihmiset eivät enää joudu miettimään sitä, mistä saavat ruokaa ja onko heillä huomenna katto päänsä päällä, on ihmisillä nyt ylellisyyttä huolestua esimerkiksi kemikaaleista. On paradoksaalista että menneen luonnollisen ajan puolesta nostalgisointi onkin syntynyt osittain siksi että meillä menee nykyään niin paljon paremmin kuin noina "vanhoina hyvinä aikoina." Jos ajat olisivat nyt huonommat emme edes huomaisi näitä ensimmäisen maailman ongelmia ("1st. world problems"). Ja siksi ne voisivat olla huonommin. Nostalgioinnissa ihmiset siis ajatuvat huonompiin ja toimimattomiin ratkaisuihin koska heillä menee nykyään liian hyvin. Tässä kohden sanon vain että onneksi olkoot. Well done. Problem solved. (Ratkaiset vain eri ongelman vain mitä luulit ratkaisevasi.)

Kirja korostaakin sitä, että usein kemikaali mielletään myrkyksi ja ihmisen keinotekoisesti tuottamaksi aineeksi. Kemikaaleihin liittyy jo sanana voimakas mielikuva hasardista. Näin esimerkiksi luontaistuotteet nähdään hyvinä ja kemiapohjainen lääke pahana. Kuitenkin tosiasiassa tilanne on mutkikkaampi "Kemikaali ei ole vahingollinen pelkästään siksi että se on ihmisen valmistama, eikä se ole vaaraton vain siksi, että se on luonnollinen." Kirja nostaakin esille esimerkiksi sen, miten särkylääkkeitä on kehitetty ; Pajunkuoriteen tiedettiin toimivan kuumeen alentamisessa, mutta sen nauttiminen johti usein myös siihen että nauttija sairastui muutoin ; Tarkalleen ottaen sen sivutuotteena oli ripuli. (Vaiva jolle sivistysmaissa helposti nauraa, kunnes muistaa että se on oikeasti vakava tila vähemmän lääketiedeteknisyyden läpitunkevissa kulttuureissa.) Tätä kontrolloitiin luomalla puhdasaine, jonka annostelu on yksinkertaista koska siinä ei ole kasveille tyypillisiä pitoisuuseroja ja mukana muita mukana kulkevia aineita. Tämä on tietysti hyvä asia parantamisen kannalta. Samalla puhdasaine on kuitenkin mahdollistanut sen, että ihminen voi nauttia lääkettä myrkyllisen annoksen, joka pajunkuoren kautta olisi vaikeaa mahdotonta. Timbrellin tuomio kaikista lääkkeistä, siis sekä kemianteollisuuden että luonnon tuottamista, on seuraava "Itse asiassa on sanottu että turvallisia lääkeaineita ei ole, vain turvallisia tapoja käyttää niitä."

Yksi olennainen ero kuitenkin on. Ja tämän opettamiseksi Timbrell viittaa talidomidiin. Tämä on kemiallisen lääketieteen sisällä tapahtunut katastrofi. Raskauspahoinvointiläkkeenä käytetty aine aikaansai sikiöille mutaatioita, jotka olivat raajojen, etenkin käsien, puutteellista kasvua ja kehittymistä. Tämä oli niin suuri katastrofi, että tämän jälkeen lääketeollisuus joutui tekemään erilaisia testejä. Vaadittiin tarkempia tutkimuksia ennen kuin lääkettä laitetaan liikenteeseen. Nyt sen valvonta on tihentynyt. Ja vaikka esimerkiksi tuore rokotevika, jossa rokote aikaansaa uniapneaa osoittaa että tämä ei ole aivan pomminvarmaa valvontaa, se kuitenkin rajoittaa monia ongelmia usein. Kaikkia riskejä ei tunneta, mutta suurin osa kuitenkin naksahtaa esiin. Ja tutkimalla ja valvonnalla narkolepsian kaltaiset ongelmat voidaan havaita ja tämän seurauksena tuote vetää markkinoilta.

Luontaishoitojen kohdalla rajoitteita ei sen sijaan juurikaan ole. Joku voisi vedota että pitkä historia olisi jo paljastanut ongelmat. Mutta kuitenkin erilaiset paljastumiset ovat näyttäneet että tilanne ei ole näin yksinkertainen ; Kiinalaisen lääketieteen kunnioittamasta yrtistä paljastui pitkäjänteisen käytön kohdalla olevan melko kova syöpäriski, joka on ollut riski aina koko sen pitkän käyttöhistorian ajan, mutta jota on ollut vaikeaa huomata. (Ja toisaalta japanissa herkkuna nautittava sananjalka synnyttää sekin syöpää.) Ja esimerkiksi mäkikuisman tapa vaikuttaa muihin käytettyihin lääkeaineisiin on jokin joka ei ole ennen ollut ongelma, mutta joka on noussut relevantiksi nykyaikana kun tilanne on muuttunut. Näin ollen luontaistuotteetkin ovat potentiaalisesti jotain jossa on vaikeasti ennakoitavia "talidomidin kaltaisia onglemia." (Pidän syöpää varsin relevanttina riskinä.)

Näin ollen lääketieteen kemia ja luonnosta saatava kemia ei itsessään ole vaarallisempaa tai hyödyllisempää kuin toinen. Mutta testauksen vuoksi syntyy relevantti ero. Luontaislääkkeistä osa on testattuja, ja niiden kohdalla niiden tehot on vain huomioitava. (Ne voivat olla teholtaan lievempiä tai vahvempia. Samoin kuin lääketieteessäkin moni lääke osoittaa toimivansa paremmin kuin placebo, eli niidenkin välissä on eroja. Kemianteollisuuden tuotos ei tarkoita tehokasta eikä luonnollinen tehotonta. Teho on tilannekohtainen.) Jokaisella luonnonlääkkeellä ja kemianaineella on esimerkiksi LD50 -arvo. Eli ne ovat jossain määrässä myrkkyjä. Toiset ovat tätä vain pienemmissä määrissä. Osa kertyy ravintoketjussa tai elimistössä. Niiden kanssa pitää olla tarkempana.

Siksi olisikin korostettava kaiken kaikkiaan sitä, että ei tuomitse jotain ainetta myrkyksi pelkästään siksi että se jollain pitoisuudella on vaarallinen. Kaikkea kemiaa pitää käsitellä kunnioittavasti. Mikä ei tarkoita huoletonta lutraamista. Eikä toisaalta paranoijaa jokaista E -lisäainetta kohtaan. Tämä vaatii paljon tietoa. Ja juuri mikään aiheeseen liittyvä kysymys ei pohjimmiltaan ole mielipidekysymys. Se, että jossain tilanteessa on hyötyä on hyöty on huomioitava, ja silloinkin kun riski on olemassa riskin suuruus on tiedettä. Uusmediatoksikologia sen sijaan leikkii sellaisilla irrelevanteilla sanoilla kuin "luonnollinen", "kemikaali" ja usein jopa sen käytössä sellainen sana kuin "myrkky" ei vastaa ollenkaan sitä miten tiede sen määrittelee.

Tämä on tietysti vaikeaa ja vaatii sivistystä, eikä sitä että uppoutuisi johonkin hengelliseen lääketiedeuskoiseen skientismiin tai luontohippeilyyn jossa asiat ovat siistejä ja mustavalkoisia jo valmiiksi. Tässä maailmassa vain valitettavasti käy niin kuin yleensä käy ; Ihmiset alkavat pelkäämään haita enemmän kuin autoja, vaikka tosiasiassa autot ovat ihmisille aidompi, suurempi, riski ja vaara. Kun jotain nimetään kemikaaliksi, se saa ikään kuin leiman siitä että se olisi "hai". Samalla ihminen joka kammoaa niitä voi ajautua vaihtoehdon pariin, johonkin jonka riskit eivät tunnu yhtä konkreettisilta. Mutta joka onkin sitten se "auto". Riskianalyysiä tarvitaan ylipäätään sen takia että ihmiset eivät psykologiselta rakenteeltaan noin yleensä ottaen ole kovinkaan hyviä arvioimaan nykymaailman riskejä ja ongelmia "sinne päinkään".

Superfood ~ Superfool?

Luontaistuotebisneksessä on ollut lähiaikoina trendikkyyttä. On ollut muodikasta käyttää luontaistuotteita ; On puhuttu erityisestä superfoodista. Tällä hetkellä trendi on ilmeisesti laskemassa.

Koska tuttavani vanhemmat omistavat erään suurehkon luontaistuoteyritysketjun, jolla on liikkeitä muutamassa kaupungissa, pääsin tietysti mukavasti pienten alennusten piiriin. Päätin kokeilla (Aasialaista) Ginsengiä, koska halvalla sain. Ostin sitä kunnolla, jotta saisin pitkähkön kokeiluvälin. Tämänlainen kokemus ei toki ole anekdoottia kummempi, mutta tulipahan edes kokeiltua - ja toisaalta luontaistuotteiden kannattajille anekdootit ja kokeilu on tärkeää, joten heidän perustelukentässään tällä pitäisi olla merkitystä koska he kannattavat sitä muuallakin.

Yhtenä syynä osallistumiseeni oli ihan se, että jos sitä syö marjoja ja vitamiineja, ei siitä hirveää haittaakaan ole. Ginsengin valinta ei ollut sattumaa ; Tutustuin siihen miekkailunkoululla tarjolla olevan teen kautta. Lyhytjänteisesti kokeiluissa pidin siitä, minkälainen olo siitä tulee. Se vaikutti potentiaalisesti hyvältä. Otin aineen kotonakin tapahtuvaan, jokapäiväiseen, käyttöön.

Käyttökokemukset olivat sekä hyviä että huonoja.

Hyvinä asioina on "yleinen voimaantumisen tunne". Ginseng tehostaa verenkiertoa, joten esimerkiksi jalkani palelivat vähemmän. Olo on tietyllä tavalla reippaampi, ja ruumiinlämpö tuntuu olevan yleisesti ottaen tavanomaista korkeampi. Tämä on kaltaiselleni vilukissalle Suomen talvessa tietysti hyvä asia. Samoin koin että se tehosti hieman seksielämäänikin kyvyn ja keston osalta.

Mutta vaikka luontaistuotteita usein myydäänkin siten että oireet tupataan unohtamaan ja niitä pidetään ikään kuin "riskittöminä" tuli kohdallani vastaan se, mitä ginsengistä tiedetäänkin ; "Ginseng may worsen insomnia. Side effects of ginseng may include nervousness, agitation, insomnia, diarrhea, headaches, high blood pressure, and heart palpitations." Omalla kohdallani en törmännyt kaikkiin riskeihin. (Ja osa oireista, kuten hermostuneisuus ja ärtyneisyys, ovat minussa vakiona jo ilmankin.)

Negatiiviset vaikutukset liittyivät päänsärkyyn ja valoherkkyyteen. Saan muutenkin ongelmia valosta, joka tarjoaa liikaa ärsykkeitä, mutta ginsengin kanssa tämä piirre paheni ; On koomista käyttää aurinkolaseja kun ulkona on monien mielestä pimeää.

Toinen mielenkiintoinen piirre on sormien turpoaminen, joka aikaansaa tiettyä sormien jäykkyyttä - eikä turpoaminen sovi yhteen tapani käyttää ylenmääräisesti sormuksia kanssa.

Toisaalta, ilmeisesti siksi että syön kohtuullisesti sipulia, sain helpommin haavoja. Ginsengin tiedetään lisäävän etenkin valkosipulin kanssa verenvuotoa. Tällä on merkitystä sitä kautta, että harjoittelussa tulee usein pieniä kolhuja ja nirhamia. Näin pisaroin ja sotkin paikkoja hieman tavallista enemmän. Toki tämä ei ole mitään kuolettavaa verenvuotoa, mutta omalla tavallaan se on ärsyttävää.

Omalta kohdaltani pidin ginsengistä saamiani ongelmia isompina kuin saamiani hyötyjä. Kokonaisuutena näyttää siltä että on hyvä muistuttaa että luontaistuote ja superfood eivät ole mitään täydellisiä asioita. Tämä ei tietysti tarkoita samaa kuin niiden kieltäminen. Mutta se on kuitenkin hyvä muistutus, esimerkiksi niille jotka tämänlaisia tuotteita toisille kehuvat. Ginseng ei ole läpeensä paha tai läpeensä hyvä.

Sama kuvaa koko luontaistuotteiden piiriä. Esimerkiksi osa luontaistuotteista toimii ja niiden teho on lääketieteellisesti todistettu. Osa taas on taikauskoa. Ja usein on kombinaatio hyötyjä ja haittoja. Taikausko ei välttämättä alenna elämänlaatua vaikka perustelu niiden tehoista onkin naurettavaa. Ja toisaalta hyötyjen mukana voi tulla riskejä.

Siksi en osaa sanoa onko superfoodin syöjä itsestään huolehtiva fiksu ihminen vai trendipelle joka hypähtää liiallista hypeä saaneeseen juttuun.

---

valokuva : Erkki Hämäläinen

Moderointi.

"onko todennäköisempää se, että erikoisen väitteen on tehnyt harhautunut mieli, vai se, että väite on tosi? Noita kahta on punnittava keskenään. Omituiset väittämät vaativat harvinaisen todisteen. Tahtoo kuitenkin käydä niin, että merkilliset väittämät johtavat merkilliseen vakaumukseen. Me olemme taipuvaisia ajattelemaan, että henkilökohtaisen kokemuksemme syvyys erikoisesta asiasta - olipa se sitten Jumala tai parantava kristalli - on todisteena väitteen totuudenmukaisuudesta. Näin ei todellakaan ole. Se on todisteena vain siitä, miten hyvin olemme valmistautuneet uskomaan jotain (ilman todistusaineistoa). Mutta jos uskoo johonkin erikoiseen, ei voi vaatia tuosta uskosta osattoman todistavan väitteitään vääriksi. Todistuksen taakka on itsellä."
(Derren Brown, "Miten mieltä hallitaan")

Moderointi on hyvin yleistä. Hyvätkin keskustelupalstat ja blogit joutuvat tarkkailemaan että flamesotijat saadaan vaiennettua. Huonot keskustelijat alentavat tasoa. Estävät laadukkaan ja reilun asioiden ruotimisen. Sen lisäksi on olemassa huonoa moderointia.

Pseudotieteiden kanssa moderointi on sitten hyvin paljon kummallisempaa. Se toimii ennakkosensuurina samalla kun kommentointia väitetään avoimeksi. Tästä hauskana esimerkkinä on Intelligent Design, jonka paikkojen moderointi on tunnetusti varsin kummallista. Kriittiset mielipiteet (1) jäävät moderointijonoon pitkiksi ajoiksi. Tämän aikana kannattavat kommentit tulevat läpi. Mielenkiinnon loputtua kommentit voidaan laittaa esille. (2) Läpimenneet viestitkin usein katovat ajan mittaan. Sensuurin syynä ei ole huono keskustelu tai loukkaukset. Vaan kyseessä ovat asialliset kommentit.

Tämänlainen moderointi muuttuu protektionistiseksi. Palsta muuttuu omanmielisten tukijoukoksi. Paikkaa voidaan samalla väittää avoimeksi. Voidaan pinnallisesti jopa viitata kommentointimahdollisuuden olemassaoloon ja väittää että tämä tarkoittaa samaa kuin halu avoimeen keskusteluun "jota ei vain kuulu". Moderoinnin väitetään olevan vain häiriköitä varten. Sananvapautta rajoitetaan törkeästi mutta samanaikaisesti väitetään että ollaan sen puolella.

Sama tapahtui tietysti suomessa. Aiheena oli rokotevastustus. "Iskuryhmä" on viime aikoina tuottanut huvinaihetta. Ensin siis asiallisetkin kommentit haluttiin estää. Syynä olivat kriittiset äänet. "tulen poistamaan kaikki kommenttisi blogistani, vaikka ne olisivatkin asiallisia. En halua blogini olevan Skepsiksen ampumarata." Paikasta tehtiin sisäpiiri, jonne pääsee lukemaan juttuja vain kutsusta. Tätä jatkettiin "todelliset skeptikot" -teemalla. Siinä skeptikoiden mielipiteistä tehtiin olkiukkoja, eli heidän väitettiin kannattavan asioita joita he eivät kannata. Asian ydin oli siinä että jaettiin "aidot skeptikot" jotka olivat rokoteskeptisiä "valeskeptikoista" jotka kannattivat virallista totuutta. Argumentaatio rakentui tutun No True Scotsman -argumentaation varaan. Eli väärän mielipiteen kannattaminen tekee "valeskeptikon", jos hän olisi oikea skeptikko hänellä olisi oikea mielipide.

Näiden lisäksi argumentti rakentui herjaavan argumentaation varaan jonka ytimessä oli kaivon myrkyttäminen. "Skepsiksen "kriittisyyttä" tarkastellessa, tuntuu se kohdistuvan aina samanlaisiin asioihin ja ilmiöihin, kuten esimerkiksi rokotteita vastaan esitettyyn kritiikkiin, homeopatiaan, luontaislääketieteeseen sekä sen harjoittajiin. Mielestäni Skepsis ei tiedä mitään kriittisestä ajattelusta, vaan sen koko toiminta perustuu aivan selkeästi kaiken muun paitsi virallisen totuuden lyttäämiseen ja mollaamiseen. He vetoavat joka käänteessä tieteellisiin tutkimuksiin, mutta eivät ota huomioon, että on enemmän kuin yleistä nykypäivänä manipuloida tutkimuksien tuloksia sekä toteuttaa tutkimus tieteen etiikan vastaisella tavalla."

Toisin sanoen jos tiede tuottaa "väärän mielipiteen" kyseessä on se, että tiede on huijannut. Tätä kautta mikään argumentti ei tietysti voisi muuttaa mielipidettä. Tämänlainen estää tietysti erimielisyyden vakavasti ottamisen. Kyseessä ei siis ole mikään aito asioiden punnitseminen, skeptisyys. Sen sijaan oikea sana olisi paranoija, joka on dogamattista epäilyä joka rakentuu tosiasioiden sijasta ennakkoluuloista. Huijaamisen mahdollisuus unohdetaan omilta mestareilta, kuten vaikkapa Wakefieldin kohdalla on aikamoisen selvä virhe. Syynä on se, että tällä on "oikea mielipide".

Tottakai ei ole yllättävää että skepsis harjoittaa tietynlaisten näkemysten ruotimista ja moittimista. Ne kun niputtuvat yhteen. Ja niissä on samanlaisia ajatteluvirheitä. Ja ne ovat perinteitä. Ja ne ovat epätieteellisiä. Tottakai on selvää että he vetoavat tutkimuksiin tehdessään näin. Olisiko siihen olemassa jotain toista tieteellistä tapaa? Se, että samat piirit pyörivät yhteiskunnasa merkittävinä vallankäyttäjinä - esimerkiksi homeopatia on rahallisesti todella iso bisnes ja sen kannattajat ovat jopa väittäneet sen olevan "maailman toisiksi suosituin lääketiede" ja kirjatalojen painamat kirjat ovat hyvinkin voimakkaasti pseudotieteitä levittäviä- ja nämä laajat toimijat ovat julkisuudessa ja yhteiskunnassamme vuodesta toiseen. On selvää että jos pitää tieteellisyyttä tärkeänä, että juuri tämänlaisiin ilmiöihin tartutaan ja niitä kritisoidaan. On luonnollista että keskitytään levinenisiin ja yleisiin - eli merkittäviin - aiheisiin sen sijaan että puututtaisiin joihinkin lähinnä kuriositeettina oleviin näkemyksiin. Tarot -korteista ennustaminen on tärkeä aihe, koska siihen uskoo moni ja se on silti epätieteellistä. Sen sijaan moni muu taikauskon muoto on "ei niin vakavasti otettu".

Tätä kautta "aina samoja" ei ole oikein mikään argumentti skepsiksen toiminnan huonouden puolesta. On täysin mahdollista että "aina samoja lyödään" siksi että samat taikauskot ovat huonoine argumentteineen liikkeellä vuodesta toiseen lypsäen asiakkaidensa rahoja ja muutoinkin näkyvyyttä hankkineet vuodesta toiseen. Tämä itse asiassa voisi vihjaa siitäkin että skepsis on johdonmukainen. Taikauskoon syyttämiseen on syitä, jotka ovat usein tiettyjen kriteerien mukaisia.

Toisaalta näiltä erimieltä olevilta unohtuu usein se, että he ajavat varsin vakiintunutta ja mielikuvituksetonta perinnettä. Vaihtoehtohoidot ja kreationistit ovat pitäneet argumenttejaan muuttumattomina. Niissä on selvät vakiintuneet perinteet ja mielipiteet. Kreationistin ja vaihtoehtohoitajan oletetaan kannattavan tietynlaisia asioita "nipussa" ; Esimerkiksi luontaishoitajat ovat järkyttyneitä siitä että en ota ilmiötä nipussa. Sen sijaan hyväksyn että monet yrttihoidot perustuvat tutkimusten tukemiin ilmiöihin ja osat ovat huuhaata. Voin hyväksyä luontaislääkkeen A ja vastustaa samalla homeopatiaa tai ajatusta siitä että "luonto kostaa" kaiken keinotekoisen kuten normaalilääketieteen. Eli itse asiassa mukana on piiloväite jossa parantuminen millä tahansa yhdellä luontaisella lääkkeellä tarkoittaa samaa kuin poppaenergiavirtojen olemassaoloa joka vaikuttaisi kaikissa niissä piireissä jotka väittävät parantavansa hengellisesti ja vastustavansa normaalilääketiedettä.

Heistä "munapääskeptikon" pitäisi purematta niellä ideologisia kappaleita, joissa toisiinsa liitetyt asiat on niputettu yhteen. Ikään kuin olisi jokin "normilääketiede" jossa olisi vain yhdenlaista toimintaa ja jota olisi vastustettava ja kannatettava kokonaisuutena esimerkiksi siihen liittyvän kaupallisuuden ja institutionaalisuuden vuoksi.

Tässä mielessä Intelligent Design ja vaihtoehtohoitajien moderointi on hyvin kuvaava termi. Moderate kun tarkoittaa keskinkertaista. Erimielisyyden sensurointi taas on keskustelukentän keskinkertaistamista. Se on sen jälkeen "oikeaoppinen ja oikeamielinen". Samanmielisten läsnäolo ja selkääntaputtelu koetaan kannustavana ja tämän ajatellaan tarkoittavan samaa kuin oikeasaolo. Näin ollen "moderoijat" eivät aja mitään skeptistä toisinajattelua ja ammu argumenttivirheitä ja herjoja heittäviä valehtelijoita hiiteen. He vain kiistävät yhden tahon ja kutsuvat paranoijaa ja jonkin asian vastustamista epäilyksi. He ovat mielikuvituksettomia niputtajia. Tämän jälkeen jäljelle jää vain herjaavia olkiukottajia jotka syyttävät toisia omista synneistään.

Juoruihin perustuva hoito.

"On pakko kysyä: miten jo vuosituhansia sitten löydetty ja tuhansina vuosina käytänössä testattu lääkitsevä yrtti, jolla on useiden sukupolvien ajan havaittu parantava vaikutus juuri tähän sairauteen, voisi olla huonompi kuin se rohto, jota koululääketiede ja lääketeollisuus ovat kehittäneet eläinkokeilla saman sairauden hoitamiseen "modernin" kemiallisen ja usein keinotekoisen ja täysin keinotekoisen/synteettisen lääkeaineen avulla? Eikö silloin nykylääketiede ole valmistanut vaihtoehdon ja keinotekoisen lääkkeen (=poppakonstin) jo vuosituhansia olemassa olleelle luonnonmukaiselle hoidolle ja luonnonmukaiselle lääkeyrtille eli koululääketiede onkin muuttunut vaihtoehdoksi jo olemassa olleelle hoidolle ja lääkkeelle?"
(Luontaishoitajaa lainannut Hannu Lauerma, "Huijaus", s.265-266)

Luontaistuotealan "puoskarilaki" on aikaansaanut paljon keskustelua viime aikoina. Olen toki jo aikaisemmin tehnyt/esitellyt tietyn jaottelun, jolla kohtelen luontaistuotealaa. En niputa, koska se olisi väärin. Toki viittaan paikka paikoin tuohon "jo tehtyyn", joten en kirjoita koko perusteluketjuja alusta lähtien. Se veisikin liikaa aikaa ja tilaa. Kiinnostuneet voivat luntata ideoiden taustat tuosta mainitsemastani jutusta. Sen sijaan tällä kerralla teen "ihmisiin-asiaan" liittyvän läpikäynnin. Kiistan aiheenahan on se, pitääkö luontaistuotealaa valvoa. Eli pohjimmiltaan kyse on siitä, pitääkö lääkealaa ja parantavia tuotteita valvoa vai saako ihminen vapaasti valita mitä käyttää ja saako mitä tahansa myydä parantavana tuotteena ilman että väitettään todistaa tieteellisesti.

Aiheen tärkeys ja selvitettävyys vs. sen mielipiteenvapaus.

Otan kantaa asiaan, koska se on tärkeä. Lääkehoidot, sekä normi että luonnonhoitojen alalla, käsittelevät konkreettista elämää ja kuolemaa: Moni luontaistuotteiden kannattaja ajattelee varmasti kohdallani että saan olla mitä mieltä olen kunhan annan heidänkin olla omaa mieltään. Mutta jos asiaa ei voitaisi perustella, en näkisi syytä tunkea keskusteluun lainkaan. Kun puhutaan elämästä ja terveydestä puhtaat hengellis/uskonnolliset mielipiteet eivät yksinkertaisesti merkitse mitään. Jos pitää valita elämä ja uskonto, ja joku miettii kysymystä kahta kertaa, pitää minusta alkaa olemaan huolestunut.

Kun aiheena on jotain, jolla on tärkeitä/konkreettisia vaikutuksia/seurauksia, keskustelun tulisi olla aina vähintään yhtä vakavaa. Tässä kohden mielipiteenvapaudella hössöttäjät yksinkertaisesti sanovat että asia on vain mielipide ja että asian takana olevan todellisuuden tutkimuista ei tule ottaa vakavasti. Minä en voi olla enempää erimielinen. Aihe merkitsee, lopputulos merkitsee. Toki uskon että vaihtoehtohoitoja voivat helpommin ja kevyemmin varoitella liikaa ja väärin lääketieteen riskeistä, korostaa tarpoeettoman suuresti luontaistuotteiden riskittömyydestä ja korostaa sen etuja liikaa. He voivat nukkua yönsä rauhassa. Ja asian tärkeys huomioon ottaen: Juuri heidän ei pitäisi.

Näkökulman rajaus.

Minulla on asiaan melko selvä - joskin monipolvinen - kannanotto. Sen ymmärtämiseksi muistutan muutaman pääkohdan (joiden perustelut on listattu aiemmin.)
1: Kemia on kemiaa riippumatta siitä onko se kasveista vai tehtaasta. Ei voida erottaa onko kemiallinen molekyyli kasvista vai syntetisointilaitoksesta.
2: Luontaistuotteita ei saa niputtaa yhteen: Osa tuotteista on tutkitusti toimivia. Osan toiminta on harhaa. Esimerkiksi korvakynttilät eivät ime, vaan käyttäjälle esitetyt vahat ovat peräisin itse kynttilän polttamisesta, eivät korvasta.
3: Terveysvaikutteinen, ravintolisä, ja terveellinen elintarvike sekä lääkehoito ovat eri asioita. Niitä ei saa niputtaa puheessa. Jos jokin on terveysvaikutteinen, se ei ole mikään kilpaileva asia lääkehoidon kanssa. Lääkkeet hoitavat sairauksia. Siksi terveysvaikutteisen tuotteiden vitamiinipitoisuudet ja muut vastaavat ruokavalion täydennysasiat eivä tee niistä mitään erikoista. Jo omena on terveysvaikutteinen. Ja HK:n sinisessä lenkissäkin on "monia elimistön toiminnalle tärkeitä aineita". (Tämän mainitseminen lenkin yhteydessä olisi kuitenkin harhaanjohtavaa. Sama koskee tietysti luontaistuotteitakin. Mitä, miten paljon... on otettava huomioon.)
4: En ole kieltämässä tai rajoittamassa luontaistuotekauppojen myyntioikeuksia. Minusta on OK jos toimivaa luontaistuotetta saa apteekista ja luontaistuotekaupasta, jos ne myydään samoihin vaivoihin. En itse asiassa halua kieltää edes hopi -korvakynttilöiden myyntiä. Mutta muistutan että on eri asia myydä niitä "vaikkua poistavina parantavina tuotteina" kuin "rentouttavana tuotteena joka mm. Antaa tekosyyn makoilla muutama minuutti rauhassa". Jos korvakynttilää myydään jälkimmäisellä perustelulla, ja mukaan liitetään varoitus siitä että on havaittu että joskus harvoin kuumaa vahaa voi tippua korvaan, niin se on OK ; Niissähän on nykyään sellaiset "turvaristikot", jotka minimoivat tätä itsepalamisriskiä. Silti putki on auki korvaan asti ja gravitaatio toimii joka tapauksessa. Riski on siis vain huomattavasti pienempi. Se ei ole sama asia kuin "täysin riskitön".
5: En missään tapauksessa haluaisi että toimivat tuotteet myytäisiin vain apteekeissa, ja vain toimimattomat luontaistuotekaupoissa, koska tämä rajoite tekisi luontaistuotekaupoista pelkkää "aatemyyntiä". Ja kun niihin ollaan sitouduttu aatteellisesti, se voisi aikaansaada jopa sitä, että toimivat luontaistuotteet jäisivät apteekin hyllylle. Ja toisaalta apteekit voisivat myös vetää tätä kautta luontaistuotteita pois myynnistä. En kannata monopoleja tässä suhteessa.
6: En myöskään pidä "vanhuuteen" perustuvaa argumentaatiota toimivana. Tosiasiassa moni luontaishoito on osoittautunut tehokkaaksi. Esimerkiksi kolkisiini, joka auttaa reumaan, on havaittu vanhoissa kansanperinteissä, joissa sitä käytettiin nivelvaivoihin. Ja se on nykyään kihtilääke, joka on nivelvaiva. Kuitenkin vanhoissa lääkkeissä oli mukana muitakin kuin vaikuttavia lääkeaineita, niiden suhteet vaihtelivat eri kasviyksilöissä jolloin annostelu vaihteli paljonkin annoskohtaisesti, ja ennen kaikkea kun patofysiologia oli tuntematonta, kolkisiinilla hoidettiin laajasti monenlaisia nivelvaivoja vaikka se tehosi vain melko harvinaiseen kihtiin. Toki "kokemus" saattoi vuosituhansien aikana näyttää että aine auttoi niveltulehduksiin, koska kihtipotilaat kuitenkin paranivat. Tilanteiden vertaaminen onkin sitä, että sanoisi että miten nykyaikainen kaivuri muka voisi mitenkään olla parempi, kuin vanha lapioperustainen ojankaivuu. Sillä vuosituhansien aikanahan on lapio havaittu hyväksi välineeksi, ja kun lapio on ollut kauan käytössä, eikö traktori olekin vain uusi poppakonsti, joka on vaihtoehto perinteiselle lapiolle. Tosiasiassa vaihtoehtohoito on vaihtoehto sen takia että lääketiede on osoittautuntut käytännössä toimivaksi, ja vaihtoehtohoito on jäänyt sen jalkoihin. Se on ennen ollut yleistä, mutta on nykyisin kuriositeetti, samaan tapaan kuin lapiota käyttävät haudankaivajat ovat korvautuneet lähes täysin kaivurimiehillä.

Kohdennus, joka saisi minun ääneni (demokratiassa tällä kai on väliä?) on tätä kautta aika selvä. Jos tuotetta myydään parantavana, sen on perustuttava tutkimuksiin. Jos ei, sitä ei saa väärinmarkkinoida uskontoon perustuvin lupauksin joita väitetään eiuskonnollisiksi. Tässä kohdassa mukaan astuu vahvasti pseudotieteen määritelmä: Jotain joka väittää olevansa tiedettä vaikka ei sitä ole. Tässä kohden muistutan, että yleisesti ottaen kaikkien tuotteiden kohdalla luotetaan tieteelliseen tarkastelutapaan. Vaihtoehtohoito on "by definition" uskontoa, koska se ei ole näyttöön perustuvaa. Silloin tuotetta ei saa myydä "tutkitusti tehokkaana" tms. Sitä saa sen sijaan myydä vaikkapa "Ayrvedaan/ Kiinalaiseen muinaisviisauteen perustuvana, perinteisenä" : Mielestäni kuluttajaa ei huijata, jos hänelle luvataan henkistä perinteistä kansanlääkintää, ja hänelle myydään sitä. Jos tuote ei toimi tieteellisen tutkimuksen mukaan, niin huijausta ei tehdä ennen kuin sen väitetään toimivan tieteellisen tutkimuksen mukaan. Mielestäni ihmisille tulee antaa lupa olla tyhmiä ja lupa tehdä virheitä. Ja lupa olla epätieteellisiä.
1: Toki näkemykseni on tavallaan makaaberi: Tiukempaa linjaa edustavat kun viittaavat haittoihin, joita tulee jos ei menekään toimiviin hoitoihin "hoitamaan oiretta" koska "ylläpitää terveyttä". Kun taas minun näkemykseni voidaan tiivistää ilkeämpäänkin muotoon : Jos antitieteilijät kuolevat siksi, että se on korkeintaan malliesimerkki luonnonvalinnan ihmeellisestä voimasta nykymaailmassa.

Pakkovalinta: Onko luontaistuotealan tuote X todistetustu terveellistä vai uskomuspohjaista?

Luontaistuotealan on oltava konsitentti sen suhteen mikä on sen suhde lääketieteeseen ja lääkkeisiin. Sillä on toisin sanoen oltava raamit, joiden sisällä se toimii. Se voi mainostaa itseään vain sen mukaisesti, koska muuten kyseessä olisi manipulaatio. On muistettava, että vain itselle sopivien havaintojen valikoiminen on "cherry picking" -argumentaatiovirhe, ja siksi vaihtelevien normistojen käyttäminen ei ole perustelua, vaan se on joko tarkoituksellista manipulaatiota tai ajattelemattomuudesta johtuvaa huonoa ajattelua joka harhaanjohtaa.
1: Joko yksittäinen luontaistuote on Science-Based Medicine, lääkeaine, jolloin siihen tulee liittää samat vaatimukset kuin muihinkin lääkeaineisiin ja niiden jakamiseen. Toki jaottelut voidaan ja pitääkin tehdä jokainen tuote kerrallaan. (Niinhän lääketiedekin sen tekee. Se tutkii tuotteet ja vaikuttavat aineet erikseen.)
___1.1: Oikeudet. Tämä luokitus antaa oikeuden myydä tuotetta "tutkitusti tehoavana". Tällöin se on oikea vaihtoehto kemialliselle lääkkeelle. Jos aine toimii samaan vaivaan todistetusti, olisi hyvä antaa kuluttajalle oikeus myös valita käyttääkö kemiaa vai luontoa.
___1.2: Velvollisuudet: Tämä tarkoittaa sitä että niitä pitää valvoa. Kuten muistamme, kemiahan ei ole turvallista automaattisesti vain sillä, että se on luonnosta peräisin. Tämä tarkoittaa myös sitä, että riskit pitää mainita. Tämä tarkoittaisi esimerkiksi Auringonhattu -uutteen kohdalla seuraavaa mainintaa: "Parenteraalisesti (ruuansulatuskanavan ulkopuolisesti) käytettynä saattaa annoksesta riippuen esiintyä vilunväreitä, lyhytaikaista lämmön kohoamista, pahoinvointia ja oksetusta. Vastasyinä ovat etenevät järjestelmäsairaudet kuten tuberkuloosi, valkosolutauti (leukoosi), kollageenisairaus ja keskushermoston pesäkekovettumatauti (MS-tauti). Rohdosta tai siitä tehtyjä valmisteita ei saa käyttää parenteraalisesti raskauden aikana. Ulkoisesti käytettynä tai suun kautta annosteltuna ei ole todettu haittavaikutuksia.Rohdosta tai siitä tehtyjä valmisteita ei suositella käytettäväksi raskauden eikä imetyksen aikana eikä suositella henkilöille joilla on taipumusta allergiaan, erityisesti Asteraceae-allergiaan. Sokeritaudissa saattaa aineenvaihdunta heikentyä. Ulkoiseen käyttöön ei liity mitään vastasyitä. Yhteensopimattomuuksia muiden lääkkeiden kanssa ei ole kuvattu." Asiahan on niin, että jos ainetta on tutkittu lääketieteelliset vaatimukset täyttävillä ehdoilla, siinä selviää tälläisiä asioita; Tosiasiassa riskejä on vain, jos tuote ei vaikuta mitenkään lääkinnällisesti (C -vitamiini ja muut vesiliukoiset vitamiinit taitavat olla niitä harvoja terveysvaikutteisia aineita joista ei voisi saada yliannostusta.) Tupakan, joka on myös luonnontuote, on saanut leimoja. Minusta tämä leima on hieman typerä, koska tupakan vaarallisuus on "yleisessä tiedossa". (Jos olet tähän asti uskonut että tupakassa ei ole riskejä ja että se parantaa terveyttä, kohentaa kuntoa ja potenssia, niin nosta käsi ylös siellä koneesi ääressä ja näytä tyhmältä.) Olen sitä mieltä että ihan tupakan laputusten kaltaiseen toimintaan ei tarvitse ryhtyä. Riittää että mainitaan vaikutukset ja riskit. Kumpiakaan ei saa keksiä.
2: Tai sitten tuote on Rumor-Based Medicine, eli juoruihin perustuvaa hoitoa, tällöin maine voi johtua kokoelmasta "hyviä käyttäjäkokemuksia" tai vanhoja uskomuksia. (Huom: Perinteet ja juorutkin voivat olla todellisuuspohjaisia -joskaan ne eivät ole sitä välttämättä - mutta jos niiden edut voidaan osoittaa, täyttyy tutkimuksien ehdot ja nämäkin siirtyvät edelliseen pykälään. Tämä luokitus on siis tavallaan "jämäluokka")
___2.1: Oikeudet: Tälle ei tietenkään tarvitse laittaa lääkeaineiden rajoituksia. Tällöin riittää että tuote on harmiton. Sitä on turvallista myydä ja sitä saa myydä, kuten muutakin hömpää ja rihkamaa. Se ei tarvitse tieteellisiä todisteita ollakseen myytävää.
___2.2: Velvollisuudet. Tässäkin kohden on tosin muistettava, että tuotetta ei saa mainostaa "todistetusti tehokkaana". Myös tuotteen riskittömyys on osoitettava jollain tavalla. Esimerkiksi lelujenhan kohdalla vedetään aina silloin tällöin tuotteita markkinoilta, koska niissä on myrkkyjäämiä. Ei riitä että tuotteisiin laitetaan leima että "myrkkyä". Samoin yhteiskunta rajoittaa huumausaineiden käyttöä. Tämä tarkoittaa yksinkertaisesti sitä, että vaihtoehtohoidot eivät olisi tieteellisesti tutkittuja; Ne ovat erilaisia kuin muu lääketiede ja pelaavat eri pelisäännöillä. Tämä taas tarkoittaa samaa, mitä muutkin vastaavat asiat: Valvontaa tupataan tehdä tieteellisin syin. Leluja ei vedetä markkinoilta siksi että ne ovat pahaksi sielulle, eikä myrkyllisiä leluja saa myydä vain sillä, että "lääketiede on rajoittunutta" ja että kyseinen lelu nyt vain hoitaa mielenterveyttä kokonaisvaltaisesti.

Tässä kohden luontaistuoteala näyttää elävän vahvassa ambivalenssissa: Näkökulma siitä mitä luonnonlääkintä on ja miten perusteltua ja todistettua sen vaikutukset ovat vaihtelevat aina tilanteen mukaan. (Eivät tuotekohtaisesti, vaan luontaistuotealaa käsitellään aina ikään kuin se olisi kokonainen ja yhtenäinen kimppu, jossa on mukana aina kaikki yksittäiset tuotteet. Tästä massasta sitten valitaan erilailla tilanteeseen sopivat yksityiskohdat ja niitä tuetaan vaihtelevilla, keskenään ristiriitaisilla, perusteluilla.)
1: Se on vuoroin sitä mieltä että luontaistuotteita tulisi kohdella kuin ne olisivat parantavia tuotteita jotka toimivat samaan tapaan ja yhtä hyvin kuin muukin lääketiede : Esimerkiksi ei ole tavatonta että luontaishoitaja muistuttaa siitä, miten lääketeollisuus on myöhemmin keksinyt samoja lääkkeitä kuin luontaishoidoissa on ollut käytössä jo kauan. (Muistutus: En vastusta kansanviisautta, vaan tärkeää on miten perinnelääke on rakennettu. Jos kyseessä on "parantaako ihottuma kun sille laitetaan kasvia X" lääke todennäköisesti toimii, ja jos kyseessä on "näyttääkö kasvin lehti ihottumalta, jos näyttää, laita sitä ihottumalle ja kasvi imee tutun ominaisuuden itseensä" tai muu vastaava, niin aine toimii vain vahingossa, jos sittenkään.)
2: Toisaalla se taas vetoaa siihen että valvontaa ei saisi olla. Tässä he muistuttavat muun muassa siitä että ongelmia ei ole ollut tähän astikaan. Tosiasiassahan ongelmia ei välttämättä olekaan, jos luontaistuotteista ei levitetä väärää tietoa, vaan kerrotaan että "ollaan harjoittamassa aatemyyntiä". Tällöin luontaistuotealan ei pitäisi mitenkään valittaa asiasta, koska lakihan ei muuttaisi yhtään mitään: Luontaistuotteiden myyjäthän ovat valvoneet ja turvalliseksi todenneet ne tuotteet; Sillä me emme voi perustellusti väittää tuotetta turvalliseksi ilman valvontaa:
___2.1: Valvonnan puute kun estää tulosten saamisen. Joten kun puhutaan "ei ole havaittu riskejä" -tapaisesta argumentaatiosta, niin seurannan on kuuluttava kuvioon. Mistä tiedetään että lääkkeisiin liittyy sivuvaikutuksia? Koska voidaan yhdistää aineistoja jotka käsittelevät sellaisia asioita kuin kenelle on myyty, mitä on myyty, paljon on myyty ja tästä voidaan tehdä vertailevaa arviota suhteessa "koko populaatioon/muihin". Jos valvontaa ei olisi, ei riskejä huomattaisi. Luontaishoitajatkaan tuskin uskovat että näillä aineilla ei tällöin olisi mitään riskiä. Päin vastoin, jos kyseessä olisi "synteettinen paha kemia" he olisivat huolestuneita, koska nyt riskejä ei voisi huomata eikä tiedettäisi "mitä myrkkyjä meihin syydetään".
___2.2: Luontaistuoteala taas tässä kohden haluaa nimen omaan vastustaa valvontaa, ja sitähän ei tällä hetkellä ole kuin se, mitä he jo tekevät. Koska he vastustavat muutosta, ei voida kuin päätellä että se tarkoittaisi sitä että muutosta olisi tulossa. Tämä taas tarkoittaa sitä että luontaistuotteilla vastaavaa valvontaa ei ole, joten on joko ajattelematonta, typerää tai halveksittavan alhaista rinnastaa: Jos lääkkeitä valvotaan, niistä voidaan saada riskejä ja kun puhutaan kemiasta, varmasti näin tapahtuukin. Luontaistuoteala taas on paljon pienempi, joten vaikka siinä olisi oikeita riskejä ja isoja, niitä ei olisi helppoa huomata, koska haittavaikutusten huomaamiseen tarvitaan sekä valvottuja tutkimusta että isoja otoksia. Pienetkin vaikutukset tulevat esille epidemiologisissa tutkimuksissa, jonka jälkeen asiat voidaan varmistaa laboratoriotutkimuksissa.

Tämänkaltainen määritelmästä toiseen hyppääminen aina tilanteen mukaan on ns. "älyllistä epärehellisyyttä", joko laiskuutta joka kertoo vastuuttomuudesta, tai typeryyttä jolla on vaikutus luotettavuuteen tai sitten kyseessä on halu myydä tuotteita.

Arvovaltaristiriidat: Kuka saa kritisoida ja ketä? Millä ehdoin terveyttä saa kaupata?

Toinen mielenkiintoinen teema tähän liittyen on tietysti "puolueettomuussyytökset". Asiaa käsittellään vain "tieteen kannalta" eikä "vaihtoehtoisille". Kuitenkin kun luontaistuotteita myyvät tahotkin ovat saaneet ikäviä tutkimuksia osakseen, kuten kävi herbalifen kohdalla, heidän edustajansa mielellään korostavat, kuinka tutkimustulokset eivät kerro mitään vaarallisuudesta: Verrataan Eviran ja Herbalifen edustajan lausuntoja: Evira: "Olemme perehtyneet asiasta tehtyihin tutkimuksiin. Ne ovat luotettavia ja tiedossa on useita tapauksia. Katsoimme, että on tarpeen ryhtyä selvittämään asiaa" herbalife: "Haluamme jälleen kerran vakuuttaa yleisölle, että Herbalife-tuotteet ovat turvallisia ohjeiden mukaan käytettynä". Tutkimuksissa oli toki heikkouksia, kun vaikutusta ei voitu sitoa ainesosiin. Toisaalta huomioitavaa oli myös se, että herbalife ei suostunut tutkijoille kertomaan tuotteen koostumusta. Herbalifen puolustuspuheenvuoro on siitä erikoinen, että "tehdaslääkinnän" suuri kritisointi on suurelta osin juuri sitä, että lääketehtaiden taloudellisia intressejä syytetään vääristäviksi.

Toinen on siinä, kuka saa kritisoida ja ketä:
1: Luontaishoitajien addressihan korostaa kuitenkin sitä, kuinka se saa moittia normaalia lääketiedettä. Kaikki riskit ovat sen mukaan "lääketieteen puolella", ja arvioinnin tästä voi tehdä luontaishoitaja viittaamalla taulukkoon jossa korostetan riskejä. Jotta tämä voidaan tehdä, on oltava niin että alat ovat vertailukelpoisia: "Virallisen tahon edustajat ovat julkisesti vaatineet tiukkaa sääntelyä vaihtoehtohoidoille ja puolustelleet lakiesitystä sillä, että lakiesityksellä halutaan vähentää potilasturvallisuusriskejä luontaishoitojen osalta. Väite on absurdi, Suomessa ei ole esiintynyt minkäänlaisia potilasturvallisuusongelmia, jotka vaatisivat näiden hoitojen rajoittamista lailla miltään ihmisryhmältä. Potilasturvallisuusriskit kohdistuvat virallisen lääketieteen omiin hoitoihin, ei luontaishoitoihin."
___1.1: Toki tämä lausunto on mielestäni melkoisen erikoinen: Vaihtoehtohoitojen "riskittömyys" korostetaan Pelkällä riskittömyydellä on väliä vain jos luontaistuote ei ole lääkeaineisiin ja terveydenhoitoon rinnastettavia. Muussa tapauksessa on otettava huomioon SEKÄ riskit ETTÄ hyödyt. Kun lääkkeillä kuitenkin parannetaan aktuaalisia oireita (Kun luontaishoitajalla on kuume, hänkin myöntää kuumeen olemassaolon) ja tätä kautta saadaan etua, on toimittava kuten rokotusten ja múiden vastaavien kohdalla tehdään: On katsottava mitä etua syntyy ja mitä haittoja syntyy : Jos esimerkiksi rokote pelastaisi arvoilta "niin ja näin monta X ikäistä kuolemalta" ja se "aiheuttaisi lieviä allergisia reaktioita näin monelle ja vahvoja näin muutamalle", päätös siitä kannattaako rokotetta antaa perustuu tilastollisen aineiston käsittelyyn, jossa molemmat on huomioitu. (Todistetut hyödyt/Todistetuilla haitoilla). Riskianalyysin käyttö on tärkeää. Toki jos luontaistuoteala väittää että se ei ole terveysvaikutteista tai peräti lääkinnällistä vaan sen sijaan myöntää olevansa vain "viihdettä ja sporttii", niin siinä tapauksessa riskien puute pelkästään on se oikea käsittelytapa. (En usko että käsittelyvalinnastaan huolimatta olisivat halukkaat myöntämään tätä "pikkuseikkaa".)
2: Toisaalta lääketieteen edustajat eivät saisi moittia luontaishoitoja: Tämä on suora ohjenuoran Luontaishoitajien tekemästä adressista:"Henkilöllä, joka antaa virallisia lausuntoja vaihtoehtohoidoista, tulee olla kyseisen terapian tutkinto tai muu pätevä koulutus. Se, että hän on lääkäri tai muu terveydenhoitohenkilökuntaan kuuluva, ei tee hänestä asiantuntijaa vaihtoehtohoidoissa." Alat siis eivät olisi lainkaan vertailukelpoisia, vaan erilaisia.

Olennainen osa arvovaltaristiriitaa on tietysti myös propagandasota: Tämä tarkoittaa nimeämiskysymystä. Eli sitä "etikettiä, joksi eitieteellä todistettuja valmisteita myydään". Hirvittävää vaivaa nähdään sen eteen, miksi niitä pitää kutsua "vaihtoehtohoidoksi", tai "perinnelääkinnäksi" ja miksi sitä ei missään tapauksessa saa kutsua "uskomuslääkkeiksi", (Mikä olisi teknisesti oikein termi, koska se korostaa erittelyä: Osa perinnelääkkeistä toimii, joten se yleistäisi väärin ja toisi vääriä assosiaatioita. Sen sijaan jos ne eivät ole näyttöön perustuvia, niihin ei ole saatu eroa kaksoissokkotutkimuksessa eli niiden tehot ovat "by definition" placebopohjaisia, eli uskomiseen perustuvia.) Mielestäni aihepiirin keskustelu tulisi kuitenkin suunnata nimeämisasioista, joka on enemmän PR -kysymys joka ei palvele kuluttajan etuja, terveyttä eikä hyvinvointia vaan myynninedistämisasioita. Keskustelun pitäisi koskea sitä, mitkä luontaistuotteet toimivat, millä ehdoin ja mitkä niistä taas eivät kuulu parantavina myytäviin tuotteisiin.

Mielestäni on kornia sekä se että:
1: Lääketeollisuus sekä kertoo avoimesti riskeistään toisin kuin luontaistuoteala, joka päin vastoin vastustaa valvontaa ja vaikeuttaa - ellei peräti mahdottomaksi tee - riskien huomaamista sen piirissä
2: Lääketieteellä on käytössä tietty standardi, jolla se sallii tuotteen "tehoavaksi mainitsemisen", ja ottaa tässä mukaan sekä edut että haitat. Luontaistuotealalla taas ei ole tälläistä kriteeristöä, mutta kaikista osa -alueista halutaan niiden oikeudet, mutta velvollisuuden tullessa kohdalle, vaihdetaan luokitusperusteluja.
3: kritiikkiketju on rakennettu vain yksisuuntaiseksi. Toista saa herjata ja kritisoida, mutta toinen näkökanta immunisoi itsensä kaikelta erimielisten kritiikiltä.
Mielestäni tämä kolmikanta viittaa erittäin vakaviin asioihin. Jo yksikin niistä on sellaisenaan huono asia, yhdessä niiden vaikutus on suunnaton.

Tärkein asia auktoriteetin sijasta onkin se, mistä kysymys on laajemmin. Loppupeleissä kysymys vain ja ainoastaan siitä, koskeeko laki samalla tavalla kaikkia. Kyseessä ei siis ole pelkkä luontaistuoteala, vaan koko terveystuotteuta kauppaavan alan eettinen suhtautuminen. Jos jotain ainetta saa myydä ilman että siitä on tieteellisiä todisteita, saman tulee koskea luonnollisesti apteekkejakin. Kuitenkin apteekkeja kritisoidaan "keinotekoisiksi" ja niiden tuotteita syytetään "vaarallisiksi". Niitä halutaan rajoittaa ja niiden tutkimuksen tärkeyttä korostetaan. Sovellan tähän tilanteeseen "lääketieteellistä aforismia", joka on kaksiosainen:
"Research minus science = gossip ; science minus patients = inaction"

Luontaistuotealan ideologinen kaksinaisuus: Hyvä luonto, paha järjestelmä.

Kaiken kaikkiaan näyttää siltä luontaistuotealalla on olemassa outoja ristiriitoja: Luonnollinen=automaattisesti hyvä ja riskitön, ja tiede edustaa vain valvontaa. Ikään kuin tieto ei olisikaan "vaihtoehtojen rajaamista". Toisin sanoen kantaan liittyy myös instituutioiden vastustaminen. (Tosin luontaistuoteala on iso bisnes. Sekin on instituutio, mutta luontaistuotealan kannattajat eivät ajattele sitä.) Siksi moni luontaistuotteiden ystävä muistuttaa luonnontuotteiden hyvyyttä, mutta vastustaa tupakkaa, johon liittyy vahva mielikuva siitä miten se on teollisesti massatuotettu valmiste. "Tupakkateollisuus" on normaalikäytössä.

Tästä kaksiosaisest reagointitavasta löytyy kuvaava näyte Hannu Lauerman "Huijaus" kirjaa siteeraamalla:
"Suosittelin hänelle 1960 -luvulta asti käytössä ollutta, oikein annosteltuna tehokasta, turvallista ja riippuvuutta aiheuttamatonta trimipramiinia. Hänen tyttöystävänsä, jonka kanssa hän oli käyttänyt mm. alkoholia, kannabista ja sekalaisia sieniä siinä toivossa, että ne olisivat hallusinogeenisiä, vastusti kiivaasti pahaan ja keinotekoiseen turvautumista. Huumekulttuurin näkökulmasta myrkyttäytyminen kaikkine riskeineen on vapautta, normaalin toimintakyvyn, kuten työkyvyn palauttamiseen tähtäävä psyykenlääkintä taas edustaa yheiskuntaa vaatimuksineen." Luontaistuotealan reagoinnit tuleekin nähdä tämän kaksinaisuuden kautta: Luonnollinen on hyvää, ja kaikki valvonta on instituutiota ja pahaa.

Kaiken kaikkiaan en kuitenkaan usko että luontaistuotekauppiaat kokevat huijaavansa, he ovat varmasti sitoutuneita ja hyvää tarkoittavia. Enkä usko että luontaistuoteala olisi täysin roskaa tai täysin toimivaa. Myös suuri osa negatiivisesta ja vahvasta reagoinnista johtuvat siitä, että rajoituksia haluvat tavallaan vihjaavat että "eivät luota", mikä synnyttää normaalissa ihmisessä kiukuntunteita. Tietysti luontaistuotealalla on myös taloudellisia intressejä vastustaa tätä asiaa. En kuitenkaan usko, että ne ovat yhtä voimakkaita kuin ideologiset syyt ja usko siihen että luonto parantaa.

Minusta luonto sekä parantaa(lääkkeet) että tappaa(myrkyt) että sekaannuttaa (huumeet). Sama koskee tietysti lääketieteen tuotteitakin. Saman luonnon sisällä nekin toimivat.

Luontaiset tuotteet.

Tätä juttua lukiessa on syytä huomauttaa, että en kenties ole objektiivisin henkilö puhumaan aiheesta. Ystäväni Siri Kotajärvi, jonka hienolla miekkakokoelmalla on ollut "vaikutus elämääni" on Marja-Leena Kotajärven tytär. Eli toisin sanoen, tuttuni vanhemmat omistavat luontaistuotekauppoja. Mitään pahaa he eivät ole minulle tehneet, päin vastoin tukeneet ja ystävällisiä aina olleet. Mutta tämän saavat.

Luontaistuotteala jaetaan tyypillisesti siten, että sitä joko puolustetaan tai vastustetaan kokonaisuutena. Molemmat puolet tapaavat jaotella tuotteet karkeasti virallisen lääketieteen ja vaihtoehtolääketieteen. Tosiasiassa ei kuitenkaan ole kuin yksi lääketiede; Jos jokin aine saa todisteita, se on virallista lääketiedettä. Toisin sanoen pitäisi puhua evidenssipohjaisesta ja eievidenssipohjaisesta lääketieteestä. Eikä luontaistuotteet ole selvästi vain toista, tuotteita on joka laitaan. Kuitenkin olisi hyvä huomata, että luontaistuotekaupassa on selkeästi kolme elementtiä. Osa tuotteista edustaa selvästi vain yhtä osa-aluetta, mutta suurin osa jaottuu niiden kesken. Voidaan sanoa että muodostuu kolmio, josta yksittäiset tuotteet voivat olla missä tahansa kohtaa. Siksi mielestäni luontaistuotekaupan puolustus ja kritisointi on kohdistettava tarkasti. Osa -alueet ovat seuraavat:
1: Lääke eli rohdospuoli. Tässä kohden tarkoitetaan erilaisia vaikuttavia ja tautia parantavia aineita, joita saadaan kasveista. Tämä ei ole niin tavatonta, kun miettii että luonnosta löytyy tappavia myrkkyjä mainitakseni sormutinkukka, kielo, valkovuokko, näsiä... ja ties minkälaista kemikaalia kasveista. Miksi näissä ei muka voisi olla hyödyllisiä?
2: Ravinto ja ruokapuoli. Tässä tarkoitetaan erilaisia luomutuotteita, itse esimerkiksi pidän "mututeestä" eli minttuteestä johon laitetaan "intiaanisokeria", eli sokeriruo-osta "vaillinaisen puhdistuksen avulla" tuotettua sokeria, joka on ruskeaa ja hyvää. Ängen näitä sitten yhteen-
3: Aatemyynti. Tämä taas tarkoittaa sitä että asiakkaalle myydään lähinnä yhteyttä mystiikkaan, kuten yhteyteen luonnon kanssa. Malliesimerkki tälläisestä on korvakynttilät, joiden epätodesti väitetään olevan Hopi -intiaanien perinnettä. Ne ovat harmittomia, mutta eivät toimi. (Vaha niiden sisällä, jota esitetään todisteena vahasta jonka ne ovat "imeneet" korvasta ovat kynttilän omaa vahaa. Kynttilän rakenne itse asiassa tukkii sen pohjalta kun se palaa. Tuotetta kokeilleena - itsellä korvat aloittivat murkkuiässä vahomaan paljon, vieläpä pahasti sillä tavalla että se kuivuessaan se kiteytyy teräviksi ja koviksi sirpaleiksi jotka rikkovat korvakäytävää, minkä vuoksi sain sen pahan korvatulehduksenikin - voin sanoa vain että on ihan kiva maata kyljellään jonkin aikaa, olipa tekosyy siihen mikä tahansa. Vahaa kynttilä ei kuitenkaan ime, jos se vaikkua poistaa, sen teho on vastaava kuin se että työnnät kynän tai mehupillin korvaan ja nykäiset sen sitten vähän ajan päästä pois. Ainahan sitä jotain tarttuu.) Toki pelkkä aatteellisuus ei tarkoita että tuote ei toimisi. Mutta joissain tuotteissa on kyse humpuukista, jolloin tuotetta myydään aatteen vuoksi, siitä saatavan aatteenmukaisuusmielihyvän vuoksi, vaikka se ei toimisikaan.

Luontaistuotteiden erityisluonteen vuoksi yritän kertoa kaikista osapuolista kerralla, käsitellä kokonaisuutta ikään kuin taustaa vasten.

Lääketieteen historia perustuu luonnonlääkintään: Esimerkiksi Hippokrates käytti pääasiassa luonnonlääkkeitä ja vasta Paracelsus toi kemian lääketieteeseen. Tämä on toki argumenttina perustaltaan samantapainen kuin esitys siitä että kemia perustuu alkemiaan. Sinänsä totta, mutta puhtaasti sellaisena irrelevanttia.

Kuitenkin tärkeintä on huomata se, että kasvit sisältävät erilaisia kemiallisia aineita. Ja tässä kohdassa on syytä huomata, että orgaaninen kemia ei eroa mitenkään olennaisilta osiltaan epäorgaanisesta kemiasta. Atomi, molekyyli tai yhdiste ei siis tiedä, onko se peräisin kasvista vai kemiantehtaasta. Ajatus siitä että elävät ja epäelolliset jotenkin olennaisesti eroaisivat kemiallisesti toisistaan nojautuu aikoihin jolloin kemia irrottautui alkemiasta. Tuolloin elävissä organismeissa esiintyvien aineiden ajateltiin poikkeavan selvästi niistä joita saadaan mineraaleista Eroja oli paljon, esimerkiksi orgaanisia aineita oli vaikea eristää ja puhdistaa. Jaottelun orgaaniseen ja epäorgaaniseen kemiaan termitasolla tapahtui 1770 -luvulla Torbern Bergmanin toimesta. Hänen aikoinaan oltiin vitalisteja, eli uskottiin että luonnonkasveilla ja eläimillä oli elämänvoima, joka muutti niitä siten että niitä ei voitu käsitellä laboratoriossa muiden kemikaalien tapaan. Tämä myytti alkoi horjua 1800 -luvulla, kun Michel Chevreul ensin osoitti että saippua voitiin jakaa orgaanisiin aineisiin - glyseriiniin ja rasvahappoihin ilman elämänvoimaa ja Friedrich Wöhler valmisti orgaanista ureaa epäorgaanisista aineista : Näin orgaanisen ja epäorgaanisen kemian raja ymmärrettiin häilyväksi, ja huomattiin että samat lainalaisuudet pätivätkin molempiin. Orgaaniset yhdisteet vain sisälsivät hiiltä monessa eri muodossa, mikä aikaansai niiden erityiset ominaisuudet.

Kun tiedämme että kasvit sisältävät monenlaisia kemiallisia aineita, tiedämme että ne myös vaikuttavat monella tavalla. Kun luonnosta löytyy tehokkaita myrkkyjä - ja tiedämme esimerkiksi että punakärpässienessä on atropiinia, jota käytetään puhdistettuna kemikaalina lääkkeenä "laitoslääketieteessä", tiedämme myös että punaisen kärpässienen atropiini toimii samalla tavalla riippumatta siitä onko se peräisin kemiantehtaasta vai luonnonlähteestä.

Lääketiede on historiansa aikana erikoistunut, mikä tarkoittaa sitä että se on jakautunut ymmärtämään yhä useampaa sairautta. Niiden tavoitteena on selvittää lääkeaineen toiminta ns. kaksoissokkokokeella. Tämä taas tarkoittaa koeasetelmaa, jossa vastakkain ovat lumelääkityt koehenkilöt ja lääkettä saavat. jos lääkettä saavat paranevat tehokkaammin kuin lumelääkettä saaneet, lääke toimii testatusti. Ja tämä koeasettelu ei itse asiassa sorru siihen ongelmaan, mistä luontaislääkkeiden puolestapuhujat esittävät: Sitä ei haittaa onko lääkkeessä yksi kemikaali vai tuhat miljoonaa kemikaalia sekoitettuna. Jos yhdistelmä toimii, se toimii. Lääketiede ei myöskään pyri parantamaan kaikkia, vaan erikoistuminen on nimenomaan kohti sitä paljon puhuttua "yksilöllisyyttä": Spesialisti voi tutkia hyvinkin pientä ihmisryhmää koskevaa tietoa. Jostain syystä useissa luonnonlääkintää mainostavissa tuotteissa erikoistuminen kuitenkin kutsutaan sanalla "sirpaloituminen" samalla kun lääketieteen väitetään laitostuvan ja kohtelevan "epäyksilöllisesti massana". (Esimerkiksi tälläisestä on Ljudmila Rumjantsevan kirja "Kasvilääkintäopas", joka sisältää sinänsä ihan toimivia luonnonrohtoja, mutta myös tälläistä erikoista sanankäyttöä.) On syytä huomata, että luonnonlääkintä on vähentynyt muutamasta syystä:
1: Yksi kemikaali on helpompi hallita. Kun puhutaan eri aineiden yhteisvaikutuksesta, tulee mieleen esimerkiksi harmaamustesienen yhdistäminen alkoholin kanssa. Syntyy antabusvaikutus, joka joko aikaansaa kuolemanpelon tai pahaonolon tunteen, jota nuo mainitut aineseokset yksinään eivät saisi. Tarvitaan molemmat osapuolet. Tämä on riski, ja "luontaistuotteiden puolesta kemiallista lääketiedettä vastaan" -henkilöt (joita onneksi läheskään kaikki luontaistuoteihmiset eivät ole) huomauttavat löydetyistä lääketieteen "yllätyksistä", kun jokin tälläinen on löytynyt. He kuitenkin unohtavat, että luonnonlääkkeissä kemikaaleja on enemmän, ja niiden yhdistelmät sydänlääkkeiden ja monien muiden luontaislääkkeiden kanssa on ongelmallista. Kun silloin kun on yksi kemikaali, on tutkittava tämän vaikutukset muiden kanssa, nyt olisi tutkittava useiden kemikaalien vaikutukset ja näiden yhdistelmien vaikutukset. (Kombinatoriikkaa vähänkin osaavat tajuavat, että tässä tulee valtavia testimääriä jotta riskit saataisiin eliminoitua.) Tämä ei siis tarkoita että luontaistuotteet olisivat huono ratkaisu eikä niitä saisi käyttää - vaan että niissä on riskejä jotka itse asiassa vaativat enemmän "kovaa laitostiedettä" ollakseen yhtä riskittömiä kuin normilääkkeet. Luontaistuotteet toki aikaansaavat vähemmän uutispommeja. Mutta syykin on selvä: Ne ovat pienempien piirien käyttämiä, luontaistuotteiden käyttäjät käyttävät eri tuotteita. Joten jos jokin riski ilmenee, se vaikuttaa normilääketieteen pommeihin verrattuna vain muutamaan ihmiseen. Mutta jos kaikki käyttäisivät samoja luontaistuotteita, tämä riski olisi jopa "laitoslääketiedettä suurempi".
2: Luonnonkasvit eivät ole keskenään identtisiä. Eli jossain kasvupaikassa ja jossain yksilössä lääkeaineita on eri pitoisuuksia ja määriä. Tämä taas on sovellettava muistamme fraasin kautta "Le poison c'est la dose" Ja mikä koskee myrkkyä koskee myös lääkettä. Ruumiimme laskee molekyylejä. Toisin sanoen pitoisuuserot tuovat riskin. Tätä riskiä voi kuvata heroiininkäyttäjien ongelmilla: Kun käyttäjät saavat tavallisesti heroiinia jota on jatkettu sokerilla, he kuolevat kun he piikittävät itseensä "vakiannoksen", joka onkin puhdasta. Syynä on määrä, kun heroiinia on pitoisuutena enemmän, sitä tarvittaisiin vähempi määrä. Toki on huomattava, että syntetisointi lisää yliannoksen mahdollisuutta "sinällään", koska kun aine on puhdasta, sitä on helpompi nauttia vaarallinen annos. Jos ainetta on luonnonkasvissa pieni pitoisuus, sitä voi olla vaikea syödä vaikkapa 200 kiloa kerralla. Mutta kun 200 kiloa tiivistetään, siitä saadaankin kiva nappi jonka voi niellä kätevästi vaikka veden kanssa.

Tämä ei tietenkään ole mikään kritiikki luontaistuotteiden hävittämiseksi. Itse asiassa monissa luontaistuotteissa mainittuja eroja kavennetaan prosessoimalla. Esimerkiksi Blue Berry tuotteessa on mustikoista erotettua luteenia. Pointtina on siis se, että näissä tuotteissa itse asiassa tiivistetään yksi tai pari vaikuttavaa ainetta ja sitten prosessoidaan se siten että siitä saadaan vakiannoksinen määrä ainetta. On hyvä miettiä, onko "luontaisuus" tässä vaiheessa mikään oikea valtaisa ero. Itse ajattelen että kyseessä on lähinnä imagoasia, eli ostaa apteekista tai luontaistuotteesta saman aineen, ihan sen mukaan kummasta on kivempi ja aatteenmukaisempi ostaa. Samaa tavaraahan sitä saa. Erojen pienuutta tiettyjen tuotteiden kohdalla korostaa vielä sekin, että luontaistuoteala - vaikka sen kannattajat kritisoivatkin "norsunluutornilääkintää" kaupallisuudesta - on iso bisnes. Ja se on maailmanlaajuinen. Blue Berrykin on tehty ruotsalaisista mustikoista.

Jännittävää onkin se, että monet luontaislääkkeet tutkitusti toimivat. Mutta ne sitten toimivatkin "normilääketieteen" metodeilla ja tavoilla. Ja ne itse asiassa myös todistavat itsensä normaalin proseduurin kautta. Tutkimuksiin viittaaminen luontaistuotekaupassa ei ole tavatonta mainostamista. Eikä tämä minusta ole paha asia. Sen sijaan paha asia on se, jos tutkitut tuotteet jotenkin antaisivat tukea niille joiden puolesta tutkittuja tuloksia ei ole.

Luontaistuotteita ei siksi saisi käsitellä "koko klönttinä", vaikka siihen ihmisellä onkin luontainen halu luokitella ja leimata hääppöisin perustein, vain oman aatteensa vuoksi. Ei kuitenkaan ole syytä olla paatunut, kumpaankaan suuntaan. Tässä kohden on siis "pidettävä mieli avoimena mutta ei niin avoimena että aivot tipahtavat päästä."

Sen sijaan se, mikä tulee lääkelaitoksen vetämää kampanjaa, jonka tarkoituksena on saada toimivat luontaislääkkeet eli rohdokset pelkäksi apteekkitavaraksi kuulostaa minusta hieman erikoiselta. Se kun ei poista ongelmaa joka huuhaalääkkeistä seuraa. Se ainoastaan veisi tuotteet kaupoista ja luontaistuoteliikkeistä. Tämän jälkeen voisi siis sanoa lääkepuolesta että "jos se ei toimi, saat sen luontaistuoteliikkeestä ja jos se toimii apteekista". Tämä vaikuttaa siis enemmän kilpailun minimoimiselta kuin aktuaaliselta ihmisten puolesta huolehtimiselta. Olen nimittäin ollut huomaavinani, että luontaistuotekauppojen asiakkaista osa on "apteekkivastaisia", eli vastustavat "systeemiä" sinänsä. Tähän muutosvastarintaan ei muuttu vaikuta, he vain ainoastaan käyttäisivät sitten sitä luontaistuotteiden "humpuukipuolta". Minusta tässä kohden olisi siksi syytä pikemmin estää puoskarointia, valvoa tuotteiden riskejä, vaatia riskillisten tuotteiden myyntikieltoja luontaistuotekaupoille, ja kenties asettaa luontaistuotekauppojen myyjille esimerkiksi farmaseutin koulutuksen tai vastaavan lääketieteen koulutuksen. (Ei siis mitään sellaista diplomia joka on mallia "Käy 2kk kurssi jossa puhutaan latteuksia + maksa muutama sata euroa niin olet ammattimainen homeopaatti ja holistinen hieroja ja saat siitä pramean diplomin".) Parasta olisikin, jos muutos tulisi luontaistuotealan sisältä. Mielestäni M-L. Kotajärvi, joka on B.T.W. farmaseutti, onkin oikeansuuntaisessa toimessa ajaessaan Tietotaito -projektia, jossa korostetaan tietämistä. Luontaistuotealalla tätä hanketta on kritisoitu siitä että se vaatisi yhtä muottia ja estäisi persoonallisuuden. Kuitenkin siinä ajetaan lähinnä sitä että myynti perustuisi tietoon : Ja tiedon luonne on tyypillisesti se, että se on jotain "eisatunnaista". On vaikeaa nähdä miten "yksilöllisyys" korostuisi positiivisella tavalla, jos sen nimissä saisi kaupitella mitä tahansa. Etenkin tässä tapauksessa, kun sentään puhutaan ihmisten terveydellä. En siis ole sanoamssa että kaikkien olisi riennettävä apteekkiin, vaan siitä että ihmiset voidaan saada uskomaan johonkin eitoimivaan, ja sitten kun placebo pettää, lopputulos on huono. Eikä taatusti luontaistuotealaa liiketoimintana kannattava. Siinä menee ainakin joidenkin luontaistuotekauppiaiden "yksilöllisyys" helposti konkurssiin.