Myrkyllisyys eli toksisuus on kemikaalin kyky aiheuttaa vaurioita elimistössä. Myrkyn määrittely on kuitenkin hieman kiinnostavampi, koska siinä vaikuttaa myös määrä. Kuten Paracelsus aka Phillip von Hohenheim lausui "Tout est poison. Rien n'est poison. Le poison c'est la dose." Eli toisin sanoen kaikki on myrkkyä ja mikään ei ole myrkkyä, myrkky on annoksessa.
Toisin sanoen kuolet, jos juot vaikkapa liikaa vettä. Samoin viinaa voidaan juoda sen verran että siihen ei kuolla, tai sen verran että siihen kuollaan. Tämä altistuminen voi tapahtua vähittäin tai kerralla. Mutta annos vaikuttaa molemmissa tapauksissa ratkaisevasti. Koska aineet tehoavat eri määrissä myrkyllisesti ja eimyrkyllisesti, toksisuutta tulee mitata muutoin. Metodeista tärkeimpiä on kaksi:
1: LD50 -arvon (Lethal Dose) mittaaminen. Tämä tarkoittaa sitä, että tietty annosmäärä tappaa puolet koe -eläimistä. Tätä arvoa sitten mitataan esimerkiksi C -vitamiinille (LD50 11 900 mg/kg), alkoholille (LD50 10 600 mg/kg) tai vaikkapa pöytäsuolalle (LD50 3 000 mg/kg). Tätä menetelmää käytetään erityisesti aineista, jotka niellään tai muutoin saadaan sisälle elimistöön.
2: LC50 -arvo (Lethal Concentration) taas tarkoittaa sitä, että tietty pitoisuus suhteessa elopainoon tappaa puolet koe -eläimistä. Tätä käytetään yleensä hengitettävistä aineista.
___2:1 LCt50 -arvo, jossa edellisen lisäksi täydennyksenä on mukana myös aika, jona myrkylle altistutaan.
Siksi, kun puhutaan toksisuudesta, olisi muistettava aina miettiä myös pitoisuuksia.
Tästä antaa hyvän esimerkin perunasta tehty juttu. Siinä kerrottiin, että
perunassa on useita neurotoksiineja. Meille kaikille rakkain ja läheisin esitetyistä oli varmaankin atropiini, jota on muun muassa myrkkykoisossa hulluruohossa ja punakärpässienissä. Atropiini aiheuttaa hallusinaatioita. Atropiini, kuten tiomersaalikin, ei ole karkkia, sillä on suuri D50 -arvo. Lisäksi perunassa on myös nikotiinia, solaniinia, jotka eivät ole kevyitä myrkkyjä nekään (nikotiinin D50 -arvo on vain 50 mg/kg). Muutama sata milligrammaa solaniinia tappaa ihmisen alle 30 minuutissa. Artikkelissa kerrottiin myös että omenan siemienissä on aineita jotka vapauttavat syaniidia. Kofeiinikin lasketaan neurotoksiiniksi.Pointtina on siis se, että kun puhutaan siitä kuinka joku on genotiksiini tai neurotoksiini, se ei vielä tarkoita juuri mitään. Genotoksiinit vaikuttavat perimään, ja näitä karsinogeenejä on luomuruisleivässäkin. Neurotoksiineja eli hermomyrkkyjä taas on vähän joka paikassa. Minäkin lipitän sekä neurotoksiineja että genotoksiineja oikein tavoitteellisessa mielessä kahvin seassa joka päivä. Tätä määräanalyysiä ei rokotteiden vastustajilta kuitenkaan kuule, koska rokotteiden tiomersaalin(LD50 -arvo = 75 mg/kg) määrät ovat rokotteissa erittäin lähellä nollaa. Heillä on vain korrelaatio siitä, kuinka diagnosoitujen autistien määrät nousivat juuri samaan aikaan kun IBM:än tietokoneet alkoivat saamaan suosiota. Tai siis he liittävät sen kolmanteen samanaikaisesti tapahtuneeseen asiaan, eli rokotteiden käytön yleistymiseen. (Periaatteessa ihminen voisi keksiä ad hoc -selityksen siitä kuinka yhteys johtuu siitä että tietokoneiden ruudut välkkyvät erityisellä tavalla joka vahingoittaa lapsia. Tämä yhteys ei kuitenkaan olisi perusteltu.)
Pelkistä myrkkylistoista puhuminen on siis tyhjää retoriikkaa, jossa mielikuviin vaikutetaan esittämällä sinänsä oikeita tietoja, mutta siten että niistä saadaan vääriä johtopäätöksiä. Siksi täytyisi aina puhua myös pitoisuuksista ja määristä. Siksi pelkkä sisällyslistaus ilman LD50 -arvoihin perustuvaa analyysiä ja vertailua esimerkiksi tonnikalavoileipiin on aika turhaa touhua. Koska siihen asti puhuminen on sillä tasolla että perunan syöminen olisi vaarallista.
Puhumattakaan siitä että silloin kun puhutaan rokotteiden riskeistä, olisi käsiteltävä vaihtoehdot, jotka ovat toiset menetelmät ja rokotteiden ottamatta jättäminen. Sillä lääketieteessä esimerkiksi leikkauksissa kuolee ihmisiä. Niitä kuitenkin tehdään, koska ilman leikkauksia kuolee vielä useampia ihmisiä. Kun siis joku kuolee leikkauksessa, lääkäreiden ongelmana ei siis ole se, että he pitävät mukana vaarallista ja turhaa proseduuria, vaan siitä että he osaavat laskea yhteen. Tätä vastaavasti toksikologiassakin on oma oppialansa, regulatorinen toksikologia, säännöstelevä toksikologia. Sen piirissä arvioidaan aineiden riskejä, joita sitten verrataan suhteessa kyseisen aineen käyttötarkoitukseen ja siitä saatavaan hyötyyn. Tämän seurauksena AIDS -lääke saisi olla melkoisen myrkyllinen, kun taas leivontatuotteet eivät saa aiheuttaa juuri minkäänlaisia haittoja terveydelle. Tietenkin myös rokotteet, joita käytetään harvoin mutta jotka auttavat paljon vaarallisia tauteja vastaan saisivat periaatteessa olle melko toksisiakin. Tosin koska ne annetaan lapsille, niiden kohdalla ollaan oltu melko tarkkoja, sillä esim. tiomersaalin määrä rokotteissa on lähellä nollaa.
Sama myrkyllisyys vaikuttaa tietysti myös toisessa asiassa. Luomuruuassa ja luonnollisissa elintarvikkeissa.
Monet kertovat kannattavansa luomua koska niissä ei ole torjunta -aineita. Tämä on hieman erikoinen argumentti, koska niissäkin on luonnollisia torjunta -aineita. Käsittääkseni ihmisen keinotekoisesti tekemä myrkky ja luonnossa oleva myrkky ovat molemmat myrkkyjä samoilla ehdoilla. Tästä esimerkkinä luomuperuna: Siinäkin on solaniinia. Ja varhaisperunoissa enemmän kuin muissa. Näidenkin kohdalla myrkky on tietysti annoksessa, ja olisi syytä katsoa vertailuna sitä miten paljon jäämiä tehotuotetussa ruuassa on suhteessa luomutuotettuun. Ja vertailla sitten näiden LD50 -arvoja.
Itse en suinkaan yhtään vastusta luomutuotantoa, sain jopa kunnian olla luomutilalla harjoittelussa 5 kk asiantuntevan maanviljelijän, Jaskarin Markun, riesana ja aitanikkarina. Mutta syyt sille miksi kannatan luomutuotantoa ei ole tämä. Syy ei ole edes se, että luomuruoka maistuisi paremmalta tai olisi selvästi puhtaampaa. Sokkotestasin sen aikaisen työkaverini kanssa luomua jo ennen agrologikouluuni menemistä, kumpikaan meistä ei kyennyt erottamaan luomua ja eiluomua toisistaan sokkona. Syyni luomun hyväksymiseen ei myöskään ole "luonnonmukaisuus", koska tavoittelen jonkinlaista eettisyyttä, eikä luonnollisuus vielä ole perustellusti sama asia kuin hyvä. Sillä luonnonmukaisuus ei vielä suoraan tarkoita eettisyyttä tai edes eläinten hyvinvointia. Eikä tehotuotantokaan väistämättä estä eläinten hyvinvointia.
Kuvassa peruna, kuvaaja Erkki Hämäläinen, 2005
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti