On - pitäisi.

"Swallowed up in the sound of my screaming
Cannot cease for the fear of a silent night
Oh how I long for the deep sleep dreaming
The goddess of an Imaginary light"
(Evanescence, Imaginary)

Kun puhutaan moraaliasioista, ne ovat usein vaikeita. Toisalta meille sanotaan että Humen giljotiini kieltää meitä päättelemästä että asian totuusarvosta seuraisi se, miten sen pitäisi olla. Toisaalta jos päättelemme jotain epäeettiseksi, meidän täytyy osoittaa jollain tavalla, että tämä on epäeettistä. Ja tämä tapahtuu tosiasioihin viittaamalla.

Jos vartija esimerkiksi lyö kiinniotettavaa pampulla päähän, tuntuu että se on epäeettistä. Ja että pystymme osoittamaan vartijan epäeettiseksi osoittamalla että tämä on lyönyt kiinniotettavaa päähän vaikka hänen pitäisi lyödä ohjeiden mukaan ns. "suuriin lihaksiin".

Näiden perustelujen kesken ei kuitenkaan ole ristiriitaa, se vaikuttaa olevan mutta tosiasiassa se on näennäinen ristiriita.

Humen giljotiini pitää paikkaansa, koska Humen argumentaatio osoittaa että on formaali virhe päätellä siitä miten on, se miten pitäisi olla. "Is-Ought" -ongelma tarkoittaa sitä, että jotta voisimme päätellä että "asioiden moraalinen muoto" liittyisi sen olemiseen, täytyy olettaa ensin että jos asiat ovat niin, niiden tulisi olla niin. Toisin sanoen, ajaudumme pakotetusti kehäpäätelmään. Premissistä tulee johtopäätös.

Toisaalta on muistettava, että Humen giljotiini ei myöskään sano että asioiden olemassaolo tarkoittaisi että asiat jotka tapahtuisivat olisivat epäeettisiä. Koska tästäkin itse asiassa voisimme päätellä asioita. Jos jokin asia tapahtuisi, tietäisimme miten sen pitäisi olla. (Mitkä ovat pahoja asioita ja mitkä ovat hyviä asioita ovat "toistensa vastakohtia".)

Tosiasiassa esimerkiksi siitä, tiedämmekö että jokin tabletti on tappavaa myrkkyä, voimme kuitenkin päätellä että onko oikein antaa sitä ihmiselle: Tämä ei kuitenkaan tule tosiasioista ja olemisesta. Tämä tulee vertailusta moraalilakeihin. Jos oikeuttamamme moraalilaki sanoo että myrkyttäminen on väärin, tiedämme että myrkyn antaminen on moraalitonta. Päättelemme moraalista myrkyn antamistapahtuman oikeuden, emme toisin päin.

Humen giljotiini ei siis aja moraalirelativismiin, koska moraalipäätelmät voidaan tehdä moraalilaeista. Näiden moraalilakejen oikeutus taas on tehty jonkinlaisella jaottelulla hyviin ja huonoihin asioihin. Tälläinen mittari voi olla esimerkiksi utilitaristinen, hyötyyn (esim. taloudelliseen) sidottu, antroposentrinen eli ihmisen hyvinvointiin keskittyvä, biosentrinen, eli eliöiden ja luonnon hyvinvointia maksimoiva, hedonistinen eli nautinnon maksimointiin tähtääminen. Näitä ei vain voida perustella empiirisesti mittaamalla, mutta niiden toteutumista voidaan mitata, kenties eksaktistikin. Humen giljotiini ei siis ole näitä vastaan. Se ainoastaan sanoo että niiden perustelu ei voi nojata empiriaan. (Voidaan siis sanoa että Humen giljotiini ei ole ontologinen kannanotto, vaan episteeminen; Voihan toki olla että siitä miten on, päätellään miten pitäisi olla, mutta emme voi tietää tätä - ainut mitä voimme tehdä, on olettaa.)

Hieman vastaava ongelma on myös Jumalan säätämään moraaliin uskovilla;
1: Jos Jumalalla ei ole mitään erityistä syytä sille miksi moraalisäännöt ovat tietynlaiset, sorrutaan argumenttivirheeseen, "auktoriteettiin vetoamiseen". Kun meillä on vain perustelemattomia normeja, voidaan ihan hyvin ihmetellä että miksi niitä pitäisi seurata. Ilman määräytymisen syytä ei ole seuraamisen syytä.
2: Jos Jumalalla taasen on erityisen hyvät syyt säätää tietynlaiset moraalilait, emme enää tarvitse Jumalaa niiden perustelemiseen, voimme perustella moraalin viittaamalla suoraan näihin hyviin syihin. Ne ovat hyvät ilman että Jumala niitä tulee korottamaan.
(Sivuhuomautuksena: Vaikka moraalin säätävän Jumalan argumentti olisi tosikin, sen käyttö ei todistaisi mitenkään Jumalan olemassaoloa, vaan korkeintaan elämän mielettömyyttä jos häntä ei ole.)

Moraalillakin voidaan siis ajatella olevan strukturalistinen taakka. Se on tässä siis samassa suhteessa muiden päättelysysteemien kanssa, koska nekään eivät voi verrata itseään suoraan todellisuuteen. Kuten logiikka on pätevää vain tietyn logiikkasäännöstön sisällä, teko ja tapahtumakin on moraalista vain tiettyjen eettisten säännöstöjen sisällä. Tästä kohden voimme edetä esimerkiksi Edvard Westermarckin tapaan. Hän edustaa moraalista relativismia uskomalla että jokainen moraalisäännöstö koostuu aina jonkinlaisista esitetyistä mielipiteistä. Henkilön tai ryhmän moraalisäännöt ovat ne, jotka se itselleen valitsee.

Toki tästä seuraa myös se, että voimme oikeuttaa myös moraalijärjestelmän jonka mukaan siitä miten asiat ovat päätellään se miten niiden tulisi olla.

Tässä kohden on kuitenkin muistettava pari asiaa; Ensinnäkin, jos tämä lausuma on totta, siitä että evoluutio on totta, pitää päätellä että evoluutio on moraalista (Sehän on se, joka on, joten siitä päätellään miten asioiden pitää olla.) Päätelmä ei siis suinkaan mene niin, että ensin päätellään että evoluutio on epämoraalista ja siitä vedetään johtopäätös että se on valetta. (Sillä tässä kohden mittarina olisi havainnot. Se miten asiat ovat määrää ovatko ne moraalisia.) Se olisi sama asia, kuin jos väittäisi että Kontulassa tapahtunut vartijoiden tekemä pahoinpitely ei olisi tapahtunut siksi että se oli väärin ja epäeettistä. Lisäksi jos tätä kohdistetaan esimerkiksi evoluutikot olisivat moraalittomia, olisi ensin tehtävä oletus ja väitettävä että evoluutikoiden moraalisysteemissä "is - ought" -pätee. Sillä muutoinhan oppia olkinuketettaisiin pahasti. Evoluutikoiden ja ateistiseen maailmankuvaan Humen giljotiini kuitenkin kuuluu usein erittäin tiukasti ja äänekkäästikin. Tältä kannalta voimme siis perustellusti väittää että se EI kuulu heidän maailmankuvaansa. Siksi evoluution totuusarvosta ei voida päätellä evoluutikoiden moraalittomuutta edes löysimmässä humanismin hengessä. Evoluutiolla ei voi olla evoluutikoille mitään moraalittomia implikaatioita, koska he eivät itse usko että asioiden välille voitaisiin vetää tätä yhteyttä. Sillä vaikka evolutionismia käsiteltäisiin kulttuurisena ilmiönä, jolloin siihen kenties muutoin voitaisiin vetää myös arvoja ja moraalia, ei evoluutikoiden moraalittomaksi saaminen onnistu, jos se perustuu siihen että oletetaan evolutionistejen oppiin jotain, joka on sen kanssa ristiriidassa.

Evoluutioteoriaan tieteenä tai evoluutionisteihin kansanryhmänä voidaan yhdistää "olla -pitäisin" kautta vaino yhtä paljon kuin voidaan väittää että kristityt vihaavat Raamattua. (Molempia voidaan perustella historian hirmuteoilla, mutta jostain syystä kristinuskon kannattajat vetoavat noitavainojen kohdalla siihen että keskiaikainen kristinusko oli väärää. Kuitenkin evolutionistejen pahat teot johtuvat yleensä juuri "humen giljotiinin hylkäämisestä". Joka taas nykyään on näkyvä osa evolutionismia kulttuurisena ilmiönä.)