maanantai 17. maaliskuuta 2008

Kärppäsanat

"METHINK IT IS LIKE A WEASEL"
(Richard Dawkinsin tietokonealgoritmi kirjassa "sokea kelloseppä")


Jokaisella ihmisellä on maailmankuva. Ja koska käsittelemme maailmaa tämän maailmankuvan karkeistamisen kautta, se on meille tärkeä. Maailmankuvassa kyse ei niinkään ole analyyttisestä seurauksista, vaan siitä että ajattelumme vaikuttaa siihen miten elämme. Siksi ihminen, joka uskoo Jumalaan kokee käännyttämisen tärkeäksi. Samoin ateisti kokee "totuuden sanomisen" tärkeäksi. Vaikka ateistia ei kukaan pakota, hänen vaikuttimensa käytännössä on loppupeleissä aivan sama kuin uskovaisella. Maailmankuva opettaa miten maailmassa tullaan toimeen. Ateisti katsoo helposti että uskonnot ovat huijaamista, uskonnot pakottavat maksamaan kirkollisveroa. Uskovaisilla ja ateisteilla on siksi molemmilla aivan samat syyt puolustaa näkemystään. Se on heidän maailmankatsomuksensa. Se on kaikille tärkeä ; Maailmankatsomus auttaa nimenomaan arkielämässä. Ja tämän vuoksi ihmisellä on tarve ylläpitää omaa näkemystään maailmasta ; Maailmankuva ratkaisee sen, toimiiko ihminen rationaalisesti jokapäiväisessä elämässään. Ja eri asioille ihmisillä on omat perusteensa. Irrationalistiksi tunnustautuu harva, koska sitten maailmankuvaa ei enää tarvittaisi.

Riippumatta siitä, onko maailmankuva oikea vai ei, me kaikki teemme perustelujen kanssa joitain virheitä. Ja joskus teemme virheitä kun tulkitsemme asioita virheiksi. Käytännössä tähän on kaksi tapaa reagoida:
1: Omien käsitysten muuttaminen havaintojen mukaisiksi.
2: Havaintojen uudelleentulkinta ennakkokäsityksiin sopivaksi.
Uudelleentulkinta taas sisältää kaksi tapaa
___ 2.1: Joko käsitys kiistetään (denialismi, pseudoskeptismi)
___ 2.2: Oma näkemys saippuoidaan epämääräiseksi esimerkiksi käsitteiden hämärtämisellä.

On luonnollista, että maailmankuvan muuttaminen eli akkomodaatio on työlästä, vaikeaa ja harvinaista. Sen sijaan assimilaatio, eli havaintojen sovittaminen ja selittäminen tai lattian alle lakaiseminen siten että se sopii maailmankuvaan, on yleisempää. (Tämän vuoksi itse pidän jonkin asteista fallibilismia pakollisena: Jos emme vaadi falsifiointikriteerejä, käytännössä emme suostu kyseenalaista teoriaamme, jolloin kyseessä on dogmi.) Mielestäni assimilaation yleisyydestä kertoo myös paradigmanvaihdokseen liittyvä ilmiö, jossa tiedemiehet eivät niinkään vaihda näkemyksiään kuin korvautuvat uusilla tiedemiehillä joilla on uudet näkemykset. (Ei, vaikka tieteen vallankumouksissa on tietyt ilmiöt, se ei tarkoita että näin myös pitäisi olla. Minusta on vaikea sanoa paljastiko Kuhn tiedeyhteisössä sairauden vai kertoi miten tieteen vallankumouksen pitäisi tapahtua.)

Erityisen voimakkaasti maailmankuva nousee esiin luonnollisesti siellä, missä paineet akkomodaatioon ovat kovimmat ja halut assimilaatioon suurimmillaan. Tämä tarkoittaa tietysti kinastelutilannetta. (Erikoista kyllä tälläisessä tilanteessa assimilaatiota harjoittavat seuraavat tavallaan Nietzscheläistä "yli -ihmisyyttä" ; Heillähän on ero toiveiden ja käytännön välillä ja halu seurata omaa tietään kritiikistä välittämättä, kamppaillen kuilua vastaan.) Niissähän on aivan usein kyse siitä, että sitä vain yritetään käännyttää toisella tavalla ajattelijoita keskustelulla, eli useimmiten retoriikalla ja joskus harvoin jopa argumentoinnilla, ja samalla olla tietysti itse kääntymättä kaiken retoriikan ja harvinaisten argumenttienkin keskuudessa. (Näin on, riippumatta siitä mitä maailmankuvaa edustat.)

Käytännössä tilanne on niin, että helpoin tie on vain suoraan sanella omalle käsitykselle kriittiset näkemykset vääriksi. Tämän seurauksena käy niin, että asiassa alkavatkin tapella ihmiset, eivät argumentit. Kritiikki ei enää liity asiasisältöön.

Käytännössä tämä totetutetaan kaksinapaisella toteutuksella: "Hauku - Kehu". Kun vastustajasi vain on väärässä, on "korvasyyhynsä sumentama naturalisti", edustaa "ateisti -evoluutikkoja jotka hylkäävät moraalin" tai vaikka niitä "tyhmiä fundamentalisteja", hän on arvoton. Ja jostain kummallisesta syystä oma näkemys tuntuu muuttuvan samanaikaisesti täysin validiksi. Toisaalta taas omalla tavalla ajattelevien kehuminen on yleistä. He edustavat "terveitä arvoja", "nousevaa paradigmaa". Tälläistä asioiden ilmaisua kutsutaan "Weasel wordiksi". Siinä ei väistämättä muuteta faktoja. Siinä päinvastoin tarkoituksellisesti hämmennetään tosiasioita siten, että faktoja ei tarvitse muuttaa, vaikka ollaan väärässä. Siksi Weasel wordin käyttäjä harvemmin edes tarkoituksellisesti manipuloi. Hänen sanavalintansa ja faktojen esittämisensä vain ovat niin epämääräisiä, että hän manipuloi muita ja itseään. Kukaan ei ole tälle immuuni. Ja mikä pahinta, olen ollut huomaavinani, että jos olet oikein älykäs, ja jokin asia on sinulle erityisen tärkeä, sinusta tulee tässä taidossa suorastaan erinomainen. Jäljelle jää vain henkilö sanomaan "en minä niin sanonut". Se, mitä hän on tarkoittanut jää sen sijaan piiloon. Syynä ei siis välttämättä ole tahallinen manipulointi ja valehtelu, vaan kyse on pikemminkin äärimmilleen viedystä assimilaatiosta.

Yksinkertaisella tasolla tämä on melko helppoa huomata. Yksinkertaisimmillaan kyseessä on herjoista ja selkään taputtamisesta. Samaa mieltä olevat ovat järkeviä, omilla aivoillaan ajattelevia, fiksuja samalla kun muiden näkemys on vääristynyt, yksipuolinen, epäeettinen (kuten itsekäs). Natsikortti seuralaisineen, eli Natseihin, hirmuhallitsijoihin, noitavainoihin tai mihin tahansa epäonnistuneeseen valtiorakenteeseen rinnastaminen on aina helppoa ja käytettyä. Samoin tehoja syntyy liittämällä eteen etuliitteitä, kuten "yltiö-", "ääri-", "ultra-", "umpi-".

Näiden huono puoli on vain se, että se ei käytännössä toimi. Vain ne jotka ovat halukkaita assimilaatioon juuri samassa opissa jota käytetään, uskovat näitä. Heidän uskoaan nämä voivat jopa vahvistaa. Kaikki muut - he ovatkin sitten jo oma lukunsa.

Hienovaraisemmalla tasolla huomaaminen on jo hieman monimutkaisempaa, koska nyt ei enää suoraan haukuta tai kehuta. Nyt sanoja muutetaan synonyymeiksi tavoilla, joissa saadaan kuljetettua mukaan arvolatausta.

"Meidän kansainvälisestä tulee ulkopuolisten ylikansallinen."
"Meidän ahkerista tulee muiden fanaattisia."
"Meidän vakuuttavasta tulee niiden manipuloiva."
"Meidän keulakuvasta tulee heidän populistinsa."
"Meihin kääntynyt on avomielinen, heihin kääntynyt on takinkääntäjä."
"Omasta riippumattomasta tulee kilpailijoiden elämästä vieraantunut."
"Samanmielisten järkähtämättömästä tulee erilaisten uppiniskainen."
"Meidän vapaustaistelijoista tulee vihollisten terroristeja."
"Kannattamani tieteellinen teoria muuttuu muiden seuraamaksi ismiksi."

"Meidän argumentti/perustelu on heidän väite."
"Meidän kriittinen analyysi on niiden denialistinen/pseudoskeptinen vastaanväittö."

"Minun argumentin toistaminen muuttuu sen inttämiseksi."
"Meidän akatemian rahoittama tutkimus on heidän kaupallisuutta/rahan palvomista/markkinamiesten kätyrinä toimimista"


Tämän huomaaminen on jo astetta vaikeampaa, sillä synonyymien vaihtamista voi pinnallisesti ajatella "pilkunnussimisena". Tosiasiassa Weasel wordeissa tämä "pilkunnussinta" on kuitenkin kaiken ydin. Sillä niissä on se henki, jota halutaan varsinaisesti sanoa. Sillä ihminen ei koskaan elä pelkästä logiikasta. Monimutkaisemmillaan asia ei tietenkään ole enään näin yksinkertaista. Olen esimerkiksi ollut huomaavinani, että pinnallisesti jopa kehuvia sanoja voidaan käyttää weasel -wordeina:

Esimerkiksi "nykytieteen mukainen" (jota voidaan pitää hyvänä asiana. Kaikki pseudotieteidenkin kannattajat vetoavat mielellään niihin kokeisiin, jotka sopivat heidän näkemyksiinsä) muuttuu vastustajan suussa ensimmäisellä tasolla "norsunluutorniin jämähtäneiden dogmaatikkojen maailmankuvan sumentumisesta" häivennetymmäksi, jonka jälkeen se onkin yht'äkkiä "muodikasta", tai "trendikkästä". Tämä tehdään hengessä, joka rinnastaa "ajattelun latteuteen ja tavanomaisuuden", viittaamalla ajatukseen siitä että todellinen ajattelu on "räväkkää, uutta, vähemmistönä". Jos jokin asia on "tiedeyhteisön hylkäämää, ja radikaalin epätrendikästä" se muuttuu jostain syystä kehuksi. (Jolloin esim. pseudotieteilijää tai muuta tahoa ei itse asiassa haittaa, onko heillä suosiota vai ei: Aktuaalisen voiton puute voidaan kääntää propagandavoitoksi. Täten jokainen voi voittaa, jos heidän voitontavoitteensa muotoillaan riittävän joustavaksi.) Jännittävää on tietysti se, että tällä ei ole väitteiden totuusarvon kanssa mitään tekemistä. Näkemyksen oikeudellisuutta ei päätä se onko se uusi vai vanha.

Kaikista syvällisemmällä tasolla weasel wordit ovat pelkkää tosiasioiden hokemista. Se on sitä, että meille kerrotaan kuinka rokotteissa on raskasmetallijäämiä (ei kerrota kuinka vähän, ja verrata esimerkiksi autoilun tuottamiin jäämiin.) kerrotaan kuinka ydinvoimaloiden toiminnan seurauksena kuolee kaloja(mutta ei kerrota että ei säteilyyn, vaan siihen että ydinvoimaloihin otetaan vettä jäähdyttämiseen. Eikä tämä vesi ole edes radioaktiivista.) Samoin voidaan kertoa esimerkiksi kuinka montaa eri kemikaalia jossain joutuu ilmakehään tai vesistöön ilman että kerrotaan paljonko ja kuinka vaarallisia nämä ovat. Tällä tasolla huoneessa voi periaatteessa olla vaikka alan professori, jolta sitten vain kysytään vain että "onko fakta todella näin". - Ja tämän jälkeen voidaan tietysti vedota siihen, kuinka harrastetaan vain "samojen havaintojen tulkintaa eri tavoilla." (Mikä sekin itse asiassa on tälläistä syvimmän tason Weasel-wordien käyttöä. Tieteessä hyväksytään toki kilpailevia koulukuntia, mutta mikä tahansa tulkinta ei ole teoria, eikä hyväksyttävissä oleva "hyvin perusteltu" tulkinta.)

Tosin itsekin olen kehittänyt aggressiivisen tyylin "brutalismin", joka käyttää pelkästään herjauksia, auktoriteettiin vetoamista ja muita "trollauskeinoja". Sovellan niitä armottomasti ihmisiin, joiden kanssa en halua edes aloittaa keskustelua. Jos ihminen on osoittanut harrastavansa valtavaa assimilaatiota ja vaativansa muilta valtavaa akkomodaatiota, en yleensä halua olla hänen kanssaan missään tekemisissä. Ratkaisuni on olla edes aloittamatta keskustelua. Ratkaisuna tälläiseen on puhdas vittuilu. Yleensä ne väsyvät. Olen antanut tälle opilleni nimen, jotta voin kehuskella olevani "brutalisti". Kyseessä on siis hieman samantapainen syy kuin se, että ihmisen saa helpommin tunnustamaan olevansa intentionalisti kuin subjektiivinen tai tunteidensa viemä, tai ennemmin solipsisti kuin mielipiteisiinsä luottaja.
Kyllä, kyseessä on kärppäsanat. Niistä on miltei aina kyse. Termi on kuvaava, nimenomaan sen vuoksi. että kärppä (Mustela erminea) on nopea eläin, joka tunkee itsensä aktiivisesti miltei joka paikkaan. Ja myös haisee yllättävän voimakkaasti. (Fakta)

Ei kommentteja: