Ei ole lainkaan tavatonta törmätä yliluonnollisen käsitteeseen. Yleensä ottaen voidaan sanoa että se liittyy siihen mitä voidaan tietää, tieteellisesti selvittää ja minkälainen taustaluonne niihin liittyy. Melko usein puheissa tämä on epämääräistä. Toisaalta sanotaan että yliluonnollinen on esimerkiksi "henkistä" ja toisaalta sanotaan että se on "jotain jota tiede ei voi ymmärtää" ja sitten tämän jälkeen joko syytetään tiedemaailmaa rajoittuneeksi näkökannaksi ("tiede ei voi tutkia henkistä, joten skeptikot ovat aika ylimielisiä ja rajoittuneita!") tai sitten esitetään että yliluonnolliselle on kuitenkin paljon todisteita.Itse pyrin erottelemaan eri luonteisia yliluonnollisuuksia sen takia, että erittelyllä saadaan informaatiota niiden sisällöstä. Samalla voidaan estää joitakin selviä virheellisyyksiä, kuten sitä että eri sisältöisiä asioita niputetaan saman nimen alle ja väitetään tätä kautta samaksi asiaksi. Tai että johdetaan väärää vastakkainasettelua.
Tämän vuoksi on minusta ehdottoman tärkeää jakaa yliluonnollinen kahtia:
1: Yliluonnollinen, joka on "uskottavuudeltaan epätodennäköinen nykytieteen lähtökannoista". Se on kuitenkin sellainen, josta voidaan saada tietoa, ja josta saattaa tulla tämän vuoksi ihan oikeaa tiedettä. Kutsutaan tätä vaikka "paranormaaliksi", koska useimmat paranormaalit ilmiöt olisivat tälläisiä. Esimerkiksi ajatuksen voimalla esineiden siirtämisen voidaan katsoa olevan paranormaalia, mutta sitä voitaisiin silti periaatteessa havaita objektiivisesti laboratorioissa. Tietenkin jotkin asiat ovat enemmän paranormaaleja kuin toiset. Esimerkiksi isojalka voitaisiin havaita DNA -testillä ja kuvilla jne. tavaralla, joilla muutenkin havaitaan ja luokitellaan lajeja. Ja se voitaisiin periaatteessa sovittaa jopa ihmisen tai ihmisapinoiden evoluutioketjuun uskottavasti. Tälläinen on vain "vähän paranormaali". UFO:t ovat jo astetta paranormaalimpia, koska niissä on ulkoavaruuden olioita. Mutta tässäkään ei ole mitään sellaista joka suoraan rajaisi sen tutkimisen mahdottomaksi. Haulikko laulamassa oikeaan aikaan oikeassa paikassa, ja meillä olisikin objektiivisesti havaittava mukava pikku kosmisen diplomaatin raatonen skeptikkojen tutkittavaksi. Kummitukset, vaikka olisivat luonteeltaan "kuolleista jäävää henkeä" ovat periaatteessa havaittavissa olevia, ainakin niiden kuvausten mukaan ne toimivat jopa sangen konkreettisesti. Niiden merkkejä voidaan periaatteessa etsiä ja selvittää. Vaikka niiden Samoin tietysti erilaiset mielenvoimat ja ksäilläparantaminen Jeesuksen nimessä voitaisiin periaatteessa osoittaa samalla tavoin, kuin muukin lääketiede selvittää toimiiko jokin hoito vai ei. Eli kaksoissokkokokeella. Vaikka näille löytyisikin täysin henkinen alkuperä, nämä eivät suinkaan ole "naturalismin" ulottumattomissa. Ilmiöt ja niiden merkit voidaan ainakin periaatteessa havaita. (Jolloin niitä kyllä on täysin soveliasta myös vaatia, jotta ilmiöön kannattaisi uskoa.)
2: Toinen yliluonnollinen taas koskee ihmisen ymmärryksen rajoja. Tälläinen yliluonnollinen on yksinkertaisesti sellainen, jota ei voida rationaalisesti käsitellä ihmisten kyvyin koskaan. Tälläinen yliluonnollinen ei ole luonteeltaan sellainen että se voisi alistua ihmisen rationalisoinneille ja tutkimuksille mitenkään. Tämä ilmiö on sitä yliluonnollisuutta, joka on aidosti tieteen ulkopuolella. (Ei ole keinoja selvittää sitä objektiivisilla metodeilla.) Valitettavasti tämä tarkoittaa myös sitä, että tälläiselle yliluonnolliselle ei voi olla myöskään minkäänlaisia objektiivisia todisteita missään. Se kun olisi suoraan ristiriidassa sen määritelmän kanssa. Voidaan sanoa että todistetun yliluonnollisuuden merkitys tässä mielessä on sama kuin väittäisi että olisi jotain "eilaskettavaa matematiikkaa" ; Siis jokseenkin yhtä rationaalista kuin kuutoin muotoisen pallon löytäminen kolmiulotteisesta avaruudesta.
Näiden kahden luokan erottelun kautta huomataan, että tiede ei suinkaan rajaa kuin sellaiset selitykset, jotka koostuvat sellaisen rationalisoinneista jotka pakottavat valitsemaan irrationalismin. (Mikä on itse asiassa tutkimuksen kieltämistä.) Paranormaalin ilmiön todistamisvastuu taas on paranormaalin ilmiön selittäjällä. Ja näiden ilmiöiden todistaminen myös on periaatteessa mahdollista. Jos se ei nykytieteen valossa onnistu, paranormaalit ihmiset joutuvat kehittämään uuden selitysmetodin, uuden tieteenfilosofian, joka mahdollistaa ilmiön objektiivisen tutkimisen.
Merkittävää on siis se, että ole mitään sellaista "jolla olisi paljon todisteita", jota ei samanaikaisesti voitaisi todistaa. Pohjimmiltaan kyse on siis niinkin yksinkertaisesta ajatuksesta, että joko jokin kysymys on jollain asteella objektiivisesti vastattavissa tai sitten se ei sitä ole. Kyseessä ei ole edes skientismi, "tiedeusko", jossa uskottaisiin että kaikki olisi selitettävissä. Kyse on vain siitä, että joko jokin asia on selvitettävissä tai se ei sitä ole. Näiden välillä ei vain ole rationaalista vaihtaa kesken lauseen.
Todistamattomissa olevaan todistettuun viittaaminen on yksinkertaisesti järjetöntä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti