Epämääräinen tiedemonoliitti.

"They laughed at Columbus, they laughed at Fulton, they laughed at the Wright Brothers. But they also laughed at Bozo the Clown."
(Carl Sagan)

Aina välistä erilaiset pseudotieteiden edustajat harrastavat sitä, että vaikka he toisaalta väittävät että heillä on uusi paradigma, he ovat myös sanomassa että eivät tiedä mikä on "monoliittinen tiedeyhteisö". Tätä kyselyä kuulee useimmiten silloin, kun mainitaan että tiedeyhteisö ei kannata heidän teoriaansa.

Tässä suhteessa he ovat melko heikoilla jäljillä, koska koko Kuhnin paradigmakäsitys nojaa ajatukselle siitä, että paradigma vaihtuu, kun tiedeyhteisön enemmistö alkaa kannattamaan jotain teoriaa. Kuhnin käsityksen mukaan tämä tapahtuu sillä että vanhat tiedemiehet korvautuvat uuden paradigman kannattajilla. Olennaista on kuitenkin ymmärtää, että jos on vakaasti sitä mieltä että "tiedeyhteisön kantaa ei voi tietää", sanoo itse asiassa että paradigmanvaihdosta ei voida mitenkään testata tai mitata. Jolloin ei tietenkään voisi järkevästi puhua myöskään olevansa "uusi paradigma".

Tämä tarkoittaa sitä, että tiedeyhteisön kanta voidaan todellakin jollain tavalla tietää. Tätä ei tietenkään mitata sillä onko joku yksittäinen tiedemies jotain mieltä jostain asiasta vai ei. Sillä paradigmassa on kyse nimenomaan laajasta kannattajakentästä. (Ei tietenkään koko tiedemaailmassa, esimerkiksi kemistien mielipiteet eivät välttämättä paina astrofysiikassa.)

Pseudotieteiden kannalta on olennaista myös huomata, että vaikka paradigmanvaihdos todellakin taroittaa sitä, että se on jossain vaiheessa vähemmistönä, Kuhnin teoria toteaa myös joitakin paradigmanvaihdoksen merkkejä. Toki lopullista muutosta paradigman vaihdoksesta ei voida huomata, ennen kuin "näkemys on vaihtunut". Mutta on olemassa joitain indikaattoreita siitä, että paradigmanmuutos on tulossa;

Teoria yhdistää usein useita aikaisempia keskenään ristiriidassa olevia käsityksiä, kuten Singhin "Big bangin" mukaan Einsteinin suhteellisuusteoria teki sähkömagnetismille ja Galileon suhteellisuusperiaatteelle. (Eli teoria kokeiltavasti ratkaisee aikaisempia anomalioita.) Kenties näkyvin paradigman merkki on kuitenkin James Gleickin "Kaaos" -kirjassa kuvattu ilmiö; Uusi paradigma tyypillisesti avaa useita uusia tutkimuskanavia. Uudelle paradigmalle on siis tyypillistä se, että sen näkökulma avaa tietä siten että sen valossa saadaan tehtyä nopeasti ja valtavasti uusia tutkimuksia. Tämä tutkimusvyöry taas näkyy eniten nimenomaan sellaisissa peer -reviewatuissa tiedelehdissä, kuin "Nature". Sillä näiden tiedelehtien on maineensa pitääkseen oltava aina etulinjassa. (Joskus ne jopa julkaisevat materiaalia, josta "eivät ota täyttä vastuuta", esimerkiksi Benvenisten homeopatia -artikkeli pääsi Natureen rajatuilla ehdoilla.) Syynä on se, että jos niistä saadaan tuloksia, kyseinen lehti olisi saanut kunniaa olemalla ensimmäinen julkaisu, joka julkaisi "uutta paradigmaa" koskevan tutkimuksen. Se taas antaisi lehdelle mainetta ja luotettavuutta. On myös muistettava, että Kuhnin mukaan paradigmanvaihdos tapahtuu jopa yllättävän nopeasti.

Lisäksi paradigmapuheissa on aina muistettava, että uudella paradigmalla on vastassa isommat todistusvastuut; Kuten Carl Sagan sanoi "Extraordinary claims require extraordinary evidence." Pelkkä uutuus tai radikaalius ei ole mikään teorian oikeuttaja. Etenkin maallikkotasolla keskustellessa on kannattavampaa olla vanhan paradigman kannalla ja "odottaa sitä vaihdosta". Jonka viimeinen todiste on siinä, että tiedemaailma todella hyväksyy sen laajasti. Uuden paradigman kannattaja saa sitten kokea jälkikäteen suurta kunniaa ja voittoa.

Sitä odotellessa, I'm not holding my breath. Sillä jokaista väärin ymmärrettyä neroa kohden on useita tuhansia aivan oikein ymmärrettyjä hupsuja.