"Isn't it interesting... religious behaviour is so close to being crazy that we can't tell them apart."
(Gregory House, House MD, II season, "House vs. God")
Toisia on aina helppoa kutsua harhaiseksi. On kuitenkin syytä miettiä hieman, mitä se tarkoittaa. Duodecimin terveyskirjaston deluusioartikkeli tulkoon avuksemme:
"Harhaluulot eli deluusiot ovat epäreaalisia uskomuksia, joiden taustalla yleensä on havainnon tai kokemuksen väärä tulkinta. Harhaluulojen sisältö ja kohde voivat olla hyvin erilaisia."
Deluusiot jaetaan esimerkkiartikkelimme mukaan:
1: Vainoamisharhaluulot, joissa henkilö kokee että häntä vainotaan ilman että tälle on todisteita.
2: Suhteuttamisharhaluulot, joissa esimerkiksi laulujen sanat sisältävät henkilökohtaisia viestejä.
3: Suuruusharhaluulossa henkilö kokee itsensä erityisen merkittäväksi, ilman että on syytä.
4: Uskonnollisessa harhaluulossa henkilö tuntee itsensä Jumalan profeetaksi, tai itse Jumalaksi.
5: Mustasukkaisuusharhainen kokee puolisonsa käyvän vieraissa ilman syytä.
6: Eroottisesti harhaluuloinen kokee muiden rakastavan itseään vaikka tälle ei ole loogista syytä.
7: Somaattisesti harhainen kokee että hän on jollain erityiseltä fyysiseltä piirteeltään kuvottava.
Eikä siinä vielä kaikki. Diagnoosissa on otettava huomioon myös se, että
"Eron tekeminen harhaluulojen ja hyvin itsepäisesti pidettyjen tai kulttuuristen uskomusten välillä ei aina ole helppoa."
Diagnoosin vaikeudeksi tulee luonnollisesti se, että täytyy jollain tavalla tietää mikä on harhaa ja mikä todellisuutta. Tiede voi antaa tähän ainoastaan todennäköisiä, ei lopullisia, vastauksia. (Toisaalta sama epävarmuus vaivaa jopa nuhadiagnoosia. Lopullinen varmuus puuttuu, mutta luotamme siihen silti) Diagnosointi voi kuitenkin olla tämän lisäksi myös kulttuurista tulkintaa, vallankäytön väline. Kuin suoraan subjektiivisimpaan postmodernistiseen näkemykseen luottavilta :
"Uskomusta ei pidetä harhaluulona, jos se on luonteeltaan henkilön kulttuurissa tai alakulttuurissa yleisesti ilmenevä uskonnollinen vakaumus tai maailman selitys."
Koko deluusion käsitehän tuomitaan siinä vain kulttuurin sisäiseksi. Minusta se, että omintakeisista harhoista kärsivät (jotka eivät saa seuraajia) tulkitaan sairaiksi siinä missä laumaa seuraavia uskovaisia vapautetaan tautiluokituksesta on nimenomaan eräänlaista yhteiskunnallista kerettiläiseksi julistamista. (Samantapaista, joilla ne jotka saavat seuraajia julistetaan profeetoiksi tai näkijöiksi.) Tämä korostuu siinä, että harhainen itse kokee varmuutta harhoihinsa.
"Sairauden akuutissa vaiheessa henkilö voi olla täysin vakuuttunut oudoimmankin luulonsa todellisuudesta, kun hän toivuttuaan ymmärtää hyvin uskomuksensa harhaisen luonteen."
Kaikkia uskovaisia ei kuitenkaan välttämättä tarvitse luokitella harhaluuloiseksi. Minusta heidän kohdallaan voitaisiin tehdä kuten teemme muidenkin maailmankatsomusten kanssa. Ei, emme vapauta sairaille terveiden papereita heti kun oppi saadaan viralliseksi uskontokunnaksi tai palvojamäärä kasvaa muutoin niin suureksi että sen vuoksi voidaan puhua "alakulttuurista". Olen halukas käyttämään karkeistusta:
"If you talk to God, you are praying; If God talks to you, you have schizophrenia. If the dead talk to you, you are a spiritualist; If you talk to the dead, you are a schizophrenic."
(Thomas Szasz, "The Second Sin", Anchor/Doubleday, Garden City, NY. 1973 )
2 kommenttia:
:D Tuo viimeinen määritelmä oli hyvä..
Mutta asiaan, duodecim-deluusiot tulivat uskontoa vielä lähemmäs yhdessä suhteessa: molemmat tuijottaa omaan napaan, ja eroavat siten vielä oleellisemmin esim. kangastuksista tms. opt. harhoista, factoideista tms.
Hyvä pointti. Pitänee kaivella tuota Heidegger -artikkelini ja fenomenologian yhteydessä. (Jos siitä nyt mitään tulee. Tuskaiselta näyttää ainakin toistaiseksi.)
Ulkoisen ja sisäisen erottaminen ja sen vaikeus.
Taisin tähän hieman ohimennen viitata hallusinaatioiden yhteydessä.
Jos huume aiheuttaa kemiallisen deluusion (sisäinen väärinkäsitysharha), jonka mukaan nähdään mitä erikoisempia ilmiöitä, jotka oikeasti näyttävät pilvessä olevalle ulkoaistimuksilta, ainut ero taitaa olla subjektiivisuuden taso.
Jossain mielessä me siis olemme pakotetusti ihmisiä, jotka seuraavat sitä tosiasiaa että "paska on hyvää, miljoona kärpästä ei voi olla väärässä". Että kun moni näkee ja muut näkee, se ei ole harha.
Tässä onkin sitten enää aste -ero tähän deluusioartikkelin kulttuurisidonnaiseen puoleen.
Minusta tämä on ikävä huomio. Vituttaa sanoa se ääneen. Siksi en sanokaan, kirjoitan vaan.
Lähetä kommentti