Vihreälle liikkeelle Taivaan Isän Kämmenestä

En ole pitänyt vihreää liikettä minään keskusmääriteltynä perinteisenä ideologiana. Sen sijaan, että olisin määritellyt vihreyden ideologisen aatteen rakenteen, olen pitänyt sitä sosiologisemana ilmiönä. Jonain jota ymmärtää paremmin vaikkapa katsomalla mitä markkinatutkimukset ovat kertoneet tähän liittyvistä arvoista. Tässä oli taustana se, että vaikka elän Etelä-Suomessa paikoissa joissa on paljon vihreitä, en ole törmännyt kovin yhtenäiseen tai monoliittiseen ideologiaan. Ja markkinatutkimusnäkökulma näytti tuovan esiin juuri tätä.

Tai sitten olen vinoutunut. Sosiaalipsykologiassa on nimittäin havaittu että ihmiset katsovat omaa sisäryhmäänsä huomattavasti eri tavalla kuin ulkoryhmiä; Oman ryhmän jäsenten ideologista eheyttä korostetaan keskustelujen tasolla niin vahvasti että helposti unohdetaan että ihmiset kuitenkin käytännössä näkevät oman viiteryhmänsä enemmän yksilöllisinä kuin ulkoryhmänsä. Ulkoryhmä on joko mielipiteiltään dogmaattinen.

Siksi onkin kenties relevanttia tai ainakin avartavaa ottaa käsittelyyn Juha Ahvion ”Vaarallinen vihreä valhe”. Teos on siitä hyvin nimetty, että nykyään jos lukee tiedekirjoina tai analyyttisinä kirjoina myytäviä teoksia, joiden nimessä on jokin nimetty vastustettava ryhmä ja miten tämä on valetta, teos on taatusti suhteettoman surkea. Ahvion teos on tosin siinä mielessä harhaanjohtavasti nimetty, että teos ei itse asiassa ole aivan niin camp kuin mitä sen nimi antaisi ymmärtää.

Siinä asiaa lähestytään taatusti ulkoryhmän kautta. Ahvion teoksessa on monia erilaisia taustavirtauksia. Yksi niistä on yritys sitoa vihreää liikettä melko monoliittimaisesti teosofiseen uskonnollisuuteen. Tätä kautta luodaan nykyajan poliittisiin intresseihin sävytettyjen ajatuspaja -ajatelmien tapainen systeemi jossa vastapuolen näkemys leimataan ”uskonnoksi”. Ahvion teosta lukiessa syntyy pohjavire, joka vähintään vihjailee että vihreä liike on ymmärrettävissä oleelliselta osaltaan nimenomaan uskonnollisfilosofisesti ja että tämä liittää sen lähinnä kahteen asiaan: monismiin, jonka mukaan kaikki olevainen on yhtä ja panteismiin, jonka mukaan tämä jakamaton ykseys eli kasvit, eläimet ja ihmiset ovat jumalia. Ajatellaan myös, että itse maapallo eli Gaia-maaäiti on elävä olio ja jumala. Näin vihreä liike saadaan assosioitua New Age -henkiseen okkultismiin.

Ahvion mukaan vihreän uskonnon kolme perusoppia ovat, että maapallon luonnonvarat ehtyvät, maapallolla on liikaa ihmisiä ja että ihminen on uhka luonnolle. Ja että mikään näistä ei pidä paikkaansa.

Ahvion keskustelun teemana on se, että vihreän liikkeen ihmisvihamielisiä tavoitteita on laskea ihmiskunnan väkilukua, jota varten vihreät kannattavat abortteja, eutanasiaa, sterilisaatioita ja homoseksuaalisuutta. Lisäksi uskonnonfilosofian monismin kautta perustellaan että vihreät suosivat ylikansallisen YK-johtoisen maailmanhallituksen syntymistä. Ja miten sellaisella voimakeskittymällä halutaan antaa kaikille maailman valtioille monenlaisia pakotteita.

Juha Ahvio liittää vihreän liikkeen maailmankatsomuksellisia lähtökohtia, jotka eivät ole kovin hyvin peräisin vihreiden omista puheista tai toiminnoista. Teoksen luomassa ilmapiirissä nämä lienevät jonkinlaisia ansioita kirjoittajalle itselleen koska tätä kautta hän ikään kuin selventää ja paljastaa asioita jotka jäävät julkisessa keskustelussa usein pimentoon.

Kuitenkin Ahvio mielestäni osaa löytää jotain kiinnostavia asioita. Hänen teesinsä voidaan tiivistää ja jäsentää kahteen teemaan joita hän toistaa varioiden:
1: Maapallon luonnonvarat ehtyvät, joten luonnonvarojen kulutusta pitää radikaalisti vähentää. Tähän liittyy vahvasti se että maapallolla on liikaa ihmisiä sen kantokykyyn nähden. Tätä hän liittää Malthusin ajatteluun. Hänhän päätteli että maailmassa on rajallinen määrä resursseja joka oman aikansa resurssien ja teknologian valossa päätteli, että väestönkasvun myötä kullekin ihmiselle riittävän ravinnon määrä vähenee. Mielestäni tämä Malthusin esiintuominen on kiinnostavaa kahdella tavalla; Ensinnäkin ekologiassa Malthusilainen ajattelu on itse asiassa näppärä malli; Se selittää populaatioiden kokoja ja niiden romahtamisia. Toinen kiinnotsava seikka on se, että vaikka teos ei itse asiassa ole evoluutiodenialistinen, Ahvio tässä selvästi kuitenkin virittelee assosiaatioita vanhoille kunnon kreationisteille. Malthus on aika monelle tottuneelle kreationistille näppärä dogwhistle jossa vinkataan darwinismiin ilman että joudutaan menemään evoluutiodebattiin. Jonka aika poliittisessa keskustelussa ei ilmeisesti ole nyt kun pitää käsitellä muita asioita. Ahvio tahtookin tässä korostaa että vihreille ihminen ja erityisesti ihmisten liiallinen lisääntyminen on uhka elollisen luonnon tasapainolle ja elinvoimaisuudelle. Tämän teesin kanssa on itse asiassa vaikeaa olla erimielinen. Vihreät sekä kannattavat tätä näkemystä että pitävät sitä totena aikamoisen usein.
2: Toinen teema on sitten hieman kontroversiaalimpi siinä mielessä että ne eivät tunnu sopivan kuin tarkasti cherry pickaamalla valittuihin vihreisiin. Ahvio korostaa että vihreistä ihmisen olemassaololle ei tule antaa etusijaa suhteessa muuhun luontoon, koska ekologismin perustana olevan eettisen näkemyksen mukaan ihmiset ja eläimet ovat samanarvoisia. Vihreään ekologismiin liitetään ”lajismin” kritiikkiin. Eli ei saataisi asettaa yhtä lajia (spesifisti ihmiset) luonnon kaikkien muoden lajien (geneerisesti eläimet jne) edelle.  Ahvio tältä pohjalta viittaa myös että vihreä ekologismi olettaa, että kaikkeus on perimmältään yhtä (monismi) ja että luonnolla on kaikki ne ominaisuudet, jotka on perinteisesti luettu Jumalalle (panteismi). Vihreä aate on saanut vaikutteita teosofiasta ja antroposofiasta.

Tätä toista teemaa Ahvio liittää myös siihen ajatukseen jonka mukaan monistisesta uskosta kaikkeuden perimmäiseen ykseyteen on suorana seurauksena suositus, jossa yksi valtakeskus, globaalinen hallinto, ohjaa koko ihmiskunnan suhdetta luonnonvarojen käyttöön. Globaali yksi hallinto olisi seurauksena.

Ahvio puhuutässä monesta asiasta. Vihreä liike ei hänestä ole huolissaan pelkästään saastuttamisesta vaan myös kontrolloimattoman väestönkasvun vaikutuksesta ympäristöön ja palautumattomien luonnonvarojen kuluttamisesta. Koska ihmiskunnan liikakasvu uhkaa luonnon tasapainoa, vihreän ideologian kannalta suositeltavimpia ovat sellaiset seksuaalisuuden muodot, jotka eivät johda lapsen syntymään. Tässä suhteessa homoseksuaalisuus on seksuaalisuuden ihannemuoto, koska homoseksuaalinen suhde on absoluuttisen steriili eikä näin uhkaa luontoa ylikuormituksella. Sen sijaan ydinperheen arvoihin perustuva perhemuoto on ongelma, koska siellä lasten saamista pidetään myönteisenä arvona: ydinperhemallin lapsimyönteinen arvomaailma on uhka luonnon tasapainolle. Vihreä ideologia on Ahviolle aborttimyönteinen koska ei-toivottujen lasten elämän lopettaminen jo äidin kohtuun merkitsee luonnon kuormituksen vähentämistä ja palvelee näin kokonaisuuden etua.

Mukaan liitetään jopa viitteitä uuspakanallista Artemis-kulttia, jonka mukaan luonnon puhtauden suojelu voi vaatia ihmisuhreja abortin muodossa, koska näin vähennetään ihmislajin luonnolle tuottamaa rasitusta. Uuspakanallisen ajattelun mukaan ihminen on valinnan edessä: voidakseen pelastaa puhtaan luonnon tuleville sukupolville, on mielekästä uhrata sellaisten lasten elämä, joille ei muutenkaan pystyttäisi takaamaan ”ihmisarvoista elämää”. Näin abortista tulee pyhä uhri Artemiille, eläinten suojelijalle.

Lisäksi hän esittää, että vihreä ideologia sisältää Ahvion mukaan ristiriidan. Siinä puolustetaan eläinlajien oikeutta elää niiden luontaista kehitystä tukevassa elinympäristössä mutta samalla vihreä ideologia heikentää ydinperhettä, jonka on tutkimuksissa osoitettu olevan ihmislapsen kehitystä parhaiten tukeva elinympäristö.

Ahvion teos ei ole hirveän paksu. Silti siinä tuntuu olevan aika vähän kunnon substanssia. Pääteesit voidaan tiivistää muutamalla tavalla. Ja ne varioivat samaa kahta pääteemaa. Näiden teemojen kohdalla on yleensä jotain fiksua. Mutta Ahvio joutuu kuitenkin jarruttelemaan jotta hänen ajatuksensa eivät ns. lennä lapasesta kohti varsin korkealentoisia väitteitä. Näistä puuttuu juuri se mikä minun vihreässä videossa oli. Sidokset oikeaan käytökseen ja oikeisiin mietteisiin.

Ongelmat ovat monenlaisia. Esimerkiksi kun Ahvio liittää abortin vihreään liikeeseen, hän ei suinkaan pysy vain siinä miksi ja millä argumentein vihreät puolustavat aborttia. Hänen tarjoamansa näytteet viittaavat tasan siihen että aborttia myydään naisen ruumiin itsemääräämisoikeutena. Esimerkiksi hän osaa lainata vihreiden nuorten periaateohjelmaa jossa ”Ruumiillinen koskemattomuus ja itsemääräämisoikeus ovat yleismaailmallisia oikeuksia. Oikeus aborttiin kuuluu kaikille”.

Ahvion teos kuitenkin luo paralleeria siihen että malthusilainen ajattelu olisi jotenkin sovellettu. Aborttia kannattavissa puheissa ei kuitenkaan ole tavattu esittää ajatuksia joissa lapsi pitää abortoida koska se saastuttaa. Lapsettomuutta tällä argumentistolla on toki tuettu. Konteksti on siis hyvin erilainen kuin on kuvattu. Ahvion lausuntoja on luontevaa nähdä vain kontekstissa jossa ”pahat darwinistit jaluaa murhata vauvoja ja kutsua tätä jälkiabortiksi” on rationaalisen ihmisen kuvaus oikeista maailmassa toimivista ideologioista eikä mustamaalaava olkiukko.

Mustamaalaavuus on siitä hauska että Ahvion ”vihreä totalitarismi” -argumentti on sen suuntainen että jos tartumme ajatukseen jossa monismi johtaa totalitariaan koska yksi Todellinen Voima yhdistää niin täytyy muistaa että kristinuskolle demokratia ei ole ollut kovinkaan luonteva ratkaisu. Yksi Jumala on ollut argumenttina sille että maallistuneet voimat ottavat keskusjohtoisia hahmoja ja rakentavat kuningaskuntia. Peräti imperiumeja joissa käännytetään eriuskoiset jotta kaikille saadaan komennettua se yksi Oikea Uskonto. Tälle yhteydelle on paljon aatehistoriaa. Mutta järkevä ihminen tajuaa että modernin ajan Ahviot eivät ole monarkisteja jotka ajavat totalitariaa. Tai siis.. ole ainakaan monarkisteja. Paitsi ne jotka ovat. Mutta heitä on tosi vähän.

Lisäksi Ahvion olisi kannattanut jättää New Age syrjään. Niin herkullinen ”epäjumalanpalvelus-kerettiläisyyskortti” siihen on saatu kristityille ladatuksikin. Sillä tätä kautta mukaan tulee isompi ongelma kuin pelkkä tarvittava folion määrä.

Nimittäin jos on Gaia -tyyppinen kaveri niin on hyvin vaikeaa saada heitä uskomaan Malthusilaiseen malliin. Ne nimittäin ovat ekologisesti toistensa vastateesejä. Sanotaan näin, että nuorempana minulla oli aika läheisenä tuttavuutena eräs ammattihomeopaatti joka ilmeisesti halusi kanssani lähempääkin tuttavuutta, mutta olin silloin nuori ja siveä. Hän dissasi esimerkiksi ilmastonmuutosta juuri siksi että hän näki että siinä halutaan kontrolloida ihmisiä vaikuttamalla tunteisiin kuolevista jääkarhuista.

Koska Gaia -mallissa maa ylläpitää omaa elämäänsä, ei ole mahdollista voittaa luontoa ja muun olettaminen on egoistista. Tähän liittyy myös ajatuksia esimerkiksi gaiahypoteesista James Lovelockin kehittämä ekologinen hypoteesi, jonka mukaan biosfääri on itsesäätelevä järjestelmä, joka pystyy kokonaisuutena säilyttämään Maa-planeetan elämiseen soveltuvana asuinpaikkana Ollaan tavallaan hyvinkin samalla tavalla ”jumalan kämmenellä”. Ei anneta maailman enää tuhoutua suurkatastrofissa. Tämänlaisia asioita ei ole vaikeaa kuulla jos pyörii vähänkin New-Age hörhöttelyissä tai niiden sivustoissa. Toki ymmärrän että jos ideana on saada tutkintoja alasta jossa voidaan leimata henkilöitä koskaan kuuntelematta heitä itseään kivasti kotoa nojatuolin kautta niin sitten ei ole ihme että kirjoittaisi kokonaisia kirjoja New Ageudesta tajuamatta tälläisiä pikkuasioita.

Malthusilainen ajattelu taas tosiaan sopii meille pessimistisille naturalisteille joilla on makua luonnontieteellisemmästä ekologiasta ja jotka pitävät evoluutioteoriaa kuvauksena luonnossa tapahtuvasta asiasta.

Toinen asia sitten on se, että ihmettelen miten Ahvio dissaa Malthusilaista ajattelua. Hänhän itse on kirjoittanut ihan kirjan maahanmuuttokriittisyydestä. Ja jos ajatellaan esimerkiksi argumenttia jossa ”Suomi ei ole maailman sosiaalitoimisto”, niin sen takana on varsin Malthusilainen ajattelutapa jossa on olemassa rajallinen resurssisto josta ei voi vaan mitekään saada kaikkia Jumalan kämmenelle siten että kaikille tilaa riittää kaikille paikkoja on.

Ahvion kuvaukset ovat siksi enemmän asenteellisia ja nojaavat filosofiatasolla aatehistorian varassa toimiviin köykäisiin analogioihin joita ei sidota oikeisiin ihmisiin ja aatevirtauksiin. Lopputulos on yhtä ongelmallinen kuin hänen esittämänsä näennäisparadoksi vihreiden arvostamasta lajinmukaisesta käytöksestä ja ihmisten ydinperhemallista luopumisesta. Sillä vihreä liike ei pidä ydinperhettä luonnollisena – siellä voi törmätä esimerkiksi kommuuniasumisideaaleihin juuri siihen vedoten että kyläyhteisöt ovat olleet ennen se joissa lapset ovat kasvaneet. Näitä asuinympäristöjä on suomessa. Esimerkiksi minusta aika huruista biodynaamista viljelyä koskien yksi samaan aikaan koulussani aloittanut jätti opinnot kesken ja muutti tälläiseen kyläyhteisöön olemaan luonnollinen. Vihreä liike on siis ristiriidassa itsensä ulkopuolelta tuotujen premissien kanssa. Joka ei tietenkään mitenkään tee siitä loogisesti epäjohdonmukaista. Lisäksi jos tietää perheen historiasta niin tietää että isä-äiti-lapsi -kolmio on todellakin modernin maailman luomus. Itse näen siinä ansioita juuri siksi että se on moderni ja teknokraattinen. Ei siksi että se olisi luonnollinen perustila. Teknokraattina iloitsen että elän maailmassa jossa ihmiset välttävät maksimaalista lisääntymistä samalla kun elävät maailmassa jossa ajatus siitä että puolet lapsista kuolee vauvoina olisi jokin luonnonlaki. Kuten pitkään ajateltiin…

---

Viitteet:
Juha Ahvio, ”Vaarallinen vihreä valhe” (2017)
James Lovelock, ”Gaia: A new look at life on Earth” (1979)
Juha Ahvio, ”Avoimet rajat ja maahanmuutto” (2016)

Viherrynkö vain kateudesta?

Vihreydestä puhutaan paljon. Minuakin usein liitetään. Puhutaan punavihreänä liberaalina. Tai miten minulla olisi punavihreät silmälasit. On tavallaan aika kuvaavaa että vastaukseni omaan vihreyteeni on ”kyllä” ja ”ei”ja ”ei hajuakaan”. Identifiointiin kun tarvittaisiin määritelmiä ja kriteeriattribuutteja tai muita tunnusmerkkejä.

Se, että vaikka väitteitä minun pinavihreydestä heitetään tekee vihreysosa toki naamani punaiseksi. Ei siksi että identiteetti ei osuisi vaan koska tässä on koko käsitteessä on selvästi takana iso annos älyllistä laiskuutta.

Toki ymmärrän että elämäntapani ovat monin paikoin sellaiset että ne voi nähdä vihreinä. Arvostan luontoa sellaisella tavalla jota kaupungissa asuvat harrastavat. Liikun jalan ja käytän julkisia kulkuneuvoja. Koska minulla ei ole autoa. Hiilijalanjälkeni on kohtuullisen pieni. Mutta syynä on pääasiassa se, että minulla ei ole autoa. Ja minulla ei ole autoa koska minä ja suuret koneet tarkoittavat ympäristötuhoa. Enkä puhu saasteista vaan kolareista. Elämäntapani ovat säästeliäät koska minulla on budjetti. Perusnuukailu yhdistettynä hyviin kulkuyhteyksiin ja olemattomaan sosiaaliseen elämään rajaavat asiat. Toisaalta luonto ei ylipäätään välitä intresseistä, ainoastaan ihmiset. Joten omallatunnollani ei pitäisi olla mitään merkitystäkään.

Minusta tähän ekologisuusaiheeseen pitäisi saada paljon enemmän selkeyttä. Se tuntuu toisinaan olevan hyvin spesifi ja äärimmäinen mutta samalla yleiskäsite joka kuvaa kaikkia. Jopa samassa asiayhteydessä. Että ensin vihreys on jotain muodikasta jota harmittomat uusrikkaat vihreät jupit harrastavat luodessaan sosiaalista statusta punaviiniä lipittävänä hyväosaisena muodikkaassa intelllektuellikommunismissaan. Mutta sitten samalla punavihreys on kettutyttöilyä jossa yhteiskunnalliselle verokannalle haitalliset työttömät kannabikselta haisevat loisijat sotkevat hennalla kettutarhoissa samalla kun syövät heisimatotikkaria, luonnon omaa laihdutusherkkua. Molemmat näistä ryhmistä ovat itselleni vieraita. Yhtä vieraita kuin nuo stereotyyppiset mukavitsit jotka tuntuvat seuraavan kuvauksissa oleellisena asennesisältönä.

Ekologisuus, kestävä kehitys, vihreys ja luontoteemat ovat minusta tärkeä asia jota käsitellään hyvin ylimalkaisesti. Etenkin kun sitä liitetään maailman tärkeimpään asiaan. Minuun. Tai johonkin mitättömään asiaan kuin suurten ja vaikutusvaltaisten valtakeskittymiä hankkivien ideologisten liikehdintöjen kuvaamiseen. ; Karkeasti ottaen ongelmana on se, että kaikki tavallaan arvostavat luontoa. Mutta se mitä tällä sitten tarkoitetaan vaihtelee hyvinkin ankarasti. Monet luontoystävälliset arvot ja elämäntavat ovat jopa keskenään ristiriitaisia.

Maailmalla onkin sellaisia tuulahduksia että suurin osa ihmisistä arvostaa esimerkiksi sitä että tuotteet eivät saastuta. Usein vihreys on ”Tiebreaker” eli vihreydestä ei välttämättä haluta maksaa mutta valtaosa valitsee muuten samanlaisista ja yhtä laadukkaista ja samaa hintaluokkaa olevista tuotteista sen joka mainostaa olevansa ekologinen. ; Mainostajat ovat huomanneet tämän ja vihreydellä on mainostettu ties mitä. Ja näin mainostajiin kohdistuu epäluottamusta. Tämä lisää skeptisyyttä kaikenlaisia vihreysväitteitä – ja kenties myös koko ilmiötä vastaan. Ainakin osa vihreydestä on ideologista haihattelua, pseudotiedettä ja valheellista mainontaa. Suuri osa ei kuitenkaan kyynisty koko vihreyteen ja heitä tavoitetta pois.

Itse näkisin jopa niin että olisi hyvä segmentoida ihmisiä luontosuhteensa mukaan tarkemmin. Luonnollinen kun voi tarkoittaa yhdessä ääripäässä luontaistuotteiden, kristalliterapian ja homeopatian sävyttämää elämää. Ja toisessa ääripäässä on sitten luonnollinen survivalisti joka osaa tappaa karhun puukolla. Ja joka metsään miettiessään ei mieti puhelimen kohdalla sitä että jos joutuu pulaan sillä voi soittaa hätäkeskukseen vaan että siitä voi macgyveroida nuotionsytytysvempeleen kunhan ensin pilkkoo kuoret kirveenterän raaka-aineeksi.

Itse käsittelisin normaalin ”ekologisuuden” erikseen. Ja vasta sen jälkeen aktivismin.

Tämä on tarpeen koska tiedän aika montakin vanhemman polven ihmistä jotka ovat arvoiltaan konservatiiveja ja he kokevat vastenmielisyyttä vihreyttä kohtaan. Kuitenkin he arvostavat kierrätystä ja miettivät autojaan hankkiessaan paljon sitä kuinka paljon auto kuluttaa. Vastustuksen kohde onkin enemmän kulutustottumuskulttuuri kuin varsinainen ekoajattelun dissaus. Moitittavana tuntuu olevan enemmänkin elämäntavan takana olevat ideaalit kuin varsinainen tekeminen.

Sitä voitaisiin periaatteessa nähdä että luontosuhteita voi lähteä avaamaan miettiällä muutamaa segmenttiä jotka eivät sisällä kaikkia ihmisiä. Mutta jotka ovat kuitenkin havaittuja ryhmittymiä. Ja aiheen kannalta sekä relevantteja että keskenään erilaisia. ;
1: Nuoria aikuisia jotka ovat kohtuullisen hyvin koulutettuja. (Vähintään toinen aste.) He työskentelevät palvelualalla, myynnissä, yksityisyrittäjinä tai opiskelijoina. He ovat vähävaraisia ja asuvat urbaanissa ympäristössä. He kokevat tietävänsä paljon luontokysmyksistä mutta toisaalta eivät oikein jaksaisi kierrättää arkielämässä eivätkä voi oikein toisaalta maksaa enemmän tuotteista säästääkseen luontoa. He elävät nuukailun ja urbaanin maailman ytimessä tavalla joka mahdollistaa vihreän elämäntavan ikään kuin pakotettuna. He pitävät luonnosta ja eläimistä. Osa heistä haluaisi koiran.
2: Vihreitä aktivisteja jotka ovat sanotaan 25 ja 34 vuoden välillä. Ja vastaavasti jossain 45 ja 55 vuoden välillä. He ovat hyvin koulutettuja kaupunkilaisia. Heillä on arvostettavat ammatit, ja niihin liittyvät ihan hyvät tulotasot. Heitä kiinnostaa ympäristöystävällinen kuluttaminen. Kierrätys on osa järjestelmällistä arkea. He ovat tiedostavia ja ymmärtävät että ympäristökysymys on tärkeä tavoilla jossa otetaan myös epäsuorat vaikutukset huomioon. He ottavat selvää asioista ja kokeilevat kaikenlaisia asioita melko avomielisesti. He ovat vihreitä kuluttajia siinä mielessä että he ostavat tuotteita jotka ovat ekologisin lupauksin myytyjä. Toisaalta he ovat skeptisiä instituutioiden tekemille mainoksille. Omatunto ja arvot ovat heille tärkeässä osassa ekologista elämäntapaa.
3: Kolmannessa ryhmässä on sanotaan 45 vuodesta ylöspäin olevia ihmisiä joilla on hieman alempi koulutustaso. He ovat tehneet koko aikuisikänsä töitä myynnissä, yksityisyritäjinä, fyysisissä töissä, jotkut jopa hallintotoimissa. Eläkkeelle on jo menty tai sinne pääseminen kiinnostaa. Rahaa ei ole hirveästi eikä ole koskaan ollut. Heillä on negatiivinen asenne ympäristökysymyksiin koska he näkevät sen haihatteluna. Heillä on kuitenkin positiivinen suhde metsästykseen, kalastuksen, kierrätykseen ja marjastukseen joita he tekevätkin joskus itsekin. Heitä kiinnostaa kaikki energiaa säästävä asuminen ja bensaa säästävän autoilun tapaiset asiat. He ajattelevat ennen kaikkea tuotetta eivätkä sen ostoketjun kaikkia epäsuoria vaikutuksia. He eivät luota mainosmiehiin ja vihreisiin haihattelijoihin. Konservatiiveina he eivät halua muuttaa elämäänsä ja he välttelevät luontoliikkeisiin identifioimista koska näkevät sen ideologisena. He ovat konformisteja eivätkä halua tehdä mitään erikoista ja outoa tai sellaiselta vaikuttavaa. Ja näin heillä on ennakkoluuloja vihreyttä kohtaan.  

Näiden ryhmien esilletuonti on tärkeää koska niissä korostuu se miten kaikkien luontosuhde ja suhde kestävään kehitykseen on oleellisesti erilainen. Kuitenkin ympäristön tasolla he toimivat tavoilla jotka omalla tavallaan ovat ympäristöystävällisiä. Motiivit ja näkökulmat ovat hyvin erilaisia. Itse näen että olen jossain määrin ensimmäisessä ryhmässä. Ja kun vihervasemmistohipsteririnnastus tulee, rinnastaja on yllättävän usein kolmosryhmässä oleva tyyppi joka vihjaa minun kuuluvan kakkostason ryhmään.

EI tässä ole hirveästi mitään sanottavaa.

Sitten jos puhutaan kunnon ideologeista jotka ovat intoutuneet niin heitä on vähemmän. Toki laakamatoja nautiskelevat hamppuhipit tulee jostain syystä aina mainita hauskana ja värikkäänä esimerkkinä sellaisten ihmisten toimesta jotka itse loukkaantuvat jos heidän viiteryhmänsä rinnastetaan sen sisällä tilastopoikkeuksena oleviin natseihin.

Itse olen pitänyt oleellisena erotella nämä ympäristöaktivistit erilleen. Sillä heissäkin on erilaista liikehdintää. Esimerkiksi voitaisiin sanoa että on olemassa luontokeskeisiä aktivisteja joilla on aika vähän tekemistä toistensa kanssa;
1: Planeetanpelastajat haluava suojella elinolosuhteita. Luonto on heille usein virkistyskäyttöön tarkoitettu tila jossa on esteettistä arvoa. Keskittyminen on maahan, ilmaan ja veteen keskittyvää. He suosivat pullojen kierrättämistä, vastustavat ylipakkaamista ja pitkiä kuljetusmatkoja. He arvostavat vesien ja jokien puhdistusurakoita ja voivat boikotoida harvinaisista trooppisista jalopuista tehtyjä tuotteita. Keskittyminen elottomaan luontoon ja geologiaan.
2: Terveysintoilijat taas näkevät ympäristöongelman enemmänkin omana ongelmanaan. Huolena on sujuvasti vaikkapa se miten liiasta auringonvalosta aa syövän tai miten geeneihin tulee sairauksia ydinvoiman seurauksena. Huolen kohde voi sujuvasti olla myös se, miten heidän lastensa terveys vaarantuu hedelmissä olevien hyönteismyrkkyjäämien kautta. Pitävät luomutuotteista, suosivat prosessoimatonta ruokaa. Vastustavat pullotettua vettä ja lisäaineita.
3: Eläintenrakastajat boikotoivat tonnikalaa ja turkiksia. Suojelevat manatteja ja erityisesti söpöjä eläimiä. Haluavat ennen kaikkea että tuotteet ovat ”julmuusvapaita”. Kannustavat usein kasvissyöntiin.

Näiden kesken ei ole välttämättä paljoa keskustelua. Esimerkiksi itse olen kenties lähimpänä tuota eläintenrakastajaluokkaa. Terveysintoilu motivoi minua hyvin heikosti vaikka tiedänkin että se on muodikas pseudotiedeaihe jonka kunnon skeptikko tuntisi. Mutta en vain ole jaksanut kiinnostua. Ehkä tämänlainen kiinnostaa ihmisiä joilla on kovempi elämänilo ja odotukset oman epäpyhän elämän jatkumisesta pitkiä aikoja.. Ympäristökysymykseen voin suhtautua melko neutraalisti, mutta se ei innosta. Se on ikään kuin epäsuora hyöty sille tärkeälle ja kiinnostavalle. Se on sitä työtä jota tehdään jotta saadaan niitä eläimiä!

Toki itse olen näitä Ilkka Koiviston tyylisiä ihmisiä jotka kokevat tärkeäksi keskittyä eläinten hyvinvointiin eläinten oikeuksien sijaan. Tätä taustaa kohden ei kenties yllätä että olen käynyt Kiteen opetusteurastamossa teurastus- ja lihanleikkuukurssitusta. Ja olen ollut MTT:n tutkimussikalassa jossa on tehty ruokintatutkimuksia ja sikojen hyvinvointitutkimuksia. Olen käyttänyt aika vähän voimavaroja sen miettimiseen onko eläintarha vankila tai hyvinkohdeltu ja terve tuotantoeläin petoksen uhri. Eläintarhaan laittamisten kanssa koen huolta lähinnä eläimistä joilla on kova vaellusvaisto. Koska se on se eläinten hyvinvointiasia. En aseta itseäni jumalaksi päättämään universaalisti kaikkien eläinten puolesta sen mitkä ovat niistä tärkeitä arvoja. Tämä ei toki ole estänyt minua päättämästä osan niistä päiviä sellaisella banaalin konkreettisella tasolla. Eli vaikka olen eläinystävä niin siitä huolimatta tämäkin taso tuntuu olevan liian karkea jotta identiteettini solahtaisi mukavasti mukaan asiakokonaisuuteen. Saati sitten että orgaaninen kokkailu pitäisi saada mukaan.

Tämä kaikki alleviivaa sitä että kun luontoaiheessa on erilaisia suhtautumistapoja ja aktiivisuustapoja, niin yhdessä päässä voi olla hyvin haihatteleva terveysintoilija jolla on paljon salaliittoteorioita jotka koskevat ruokaa. Illuminati confirmed. Toisessa päässä voi olla sitten konkreettinen ja jopa militantti eläintenystävä joka tekee murtautumisiskuja koe-eläinasemille. Yhteistä näiden kahden välillä voi olla hyvin vähän niin asenteessa kuin toiminnassa. Tiivistäminen ”vihreyteen” voi tässä mielessä kätkeä isoja asioita. Kategoria ei enää kuvaa todellisuutta vaan piilottaa sitä.

Jopa aktivismikeskeisessä ympäristöliikkeessä on useita erilaisia toimintatapoja. Liikkeen sirpaloitumisen takana voi olla esimerkiksi se, että (1) yksilöt saavat enemmän suhteellista valtaa pienissä ryhmissä. Status ja kuulluksi tuleminen helpottuvat. (2) Erot ovat voineet olla olemassa ja liikkeen kasvu ja yleistyminen on tuonut nämä esiin. (3) Kilpailu ideologioissa on kuten kilpailu markkinoilla ja segmentoimalla ja erilaistumalla voidaan luoda kilpailuetua (4) Siitä tulee strateginen etu kun erilaisia toimintatapoja voidaan harrastaa niin että asenneilmapiirin muutos ei tuhoa koko liikehdintää vaan uhkaa korkeintaan vain osaa ryhmittymistä.

---

Lähteet:
”Consumer Trends in Sustainability” [https://www.solarcity.com/sites/default/files/reports/reports-consumer-trends-in-sustainability.pdf]
“Identifying the green consumer: A segmentation study” [https://link.springer.com/article/10.1057/jt.2008.28]
GreenMarketing “Know Thy Target” [http://www.greenmarketing.com/articles/complete/know-thy-target/]
Ilkka Koivisto, ”Elämänmittainen luontoretki” (2010)
Luther P. Gerlach “The Structure of Social Movements:Enviromental activism and its opponents” [http://citeseerx.ist.psu.edu/viewdoc/download?doi=10.1.1.180.1666&rep=rep1&type=pdf]

Teleologian luonnollisuudesta ei pidä tehdä liian hätäisiä päätelmiä

THUNK:issa on mainio video teleologisista selityksistä. Tässä yhteydessä kuvattiin mitä teleologinen selittäminen on. Karkeasti ottaen teleologia on sitä että asioita kuvataan tarkoituksen kautta. Asioissa nähdään intentioita ja tarkoituksia. Näin ollen asioita ei selitetä syy-seuraussuhteen kautta vaan syy-seuraussuhde päinvastoin käännetään päinvastyaiseksi ; Seuraus on se syy miksi asia on. Selitetään mitä hyötyä tai mikä funktio jollain asialla on. Tämä on tietenkin luontevaa jos mietitään vaikka teräaseita. On aika luontevaa ajatella että veitsi on terävä siksi että ihmiset voisivat leikata sillä asioita.

Mutta tartun tässä videossa esitettyyn psykologiseen puoleen. Video korosti että ihmisillä on taipumus tulkita asioita teleologisesti. Video nosti esiin useita, etenkin Deborah Kelemenin työryhmässä olleita, tutkimuksia joissa havaittiin että lapset tulkitsevat luontoa teleologisesti. Ja niin vuoret ovat korkeita jotta ihmiset voisivat kiivetä niille. ; Samoin havaittiin että aikuisetkin ajavat tämänlaisia selityksiä jos heille annetaan vain vähän aikaa miettiä kysymyksiä. Akateeminen koulutuskaan ei muuttanut tätä preferenssiä. Toki jos aikaa annettiin enemmän tai piti palata kysymyksiin joihin oli jo vastattu, akateemisesti koulutetut ihmiset huomasivat korjata näitä päätelmiä useammin kuin vähemmän kouluttautuneet ihmiset.

Tämä teema on jotain joka nousee usein esiin uskonnollisessa keskustelussa. Tällä hetkellä Suomessa fundamentalistikristityt ovat viitanneet näihin tutkimuksiin innolla. Syynä on se, että heistä se että taaperotkin uskovat teleologisiin selityksiin on tärkeää kun kuvataan sitä miten järkevää usko on. Ajatellaan että ateismi olisi epäluonnollista ja siksi epätotta.

En moiti näitä tutkimuksia vaan näitä niistä tehtyjä tulkintoja. Ne ovat nähdäkseni hyvin pitkällevietyjä. Kuten THUNK -videossa osattiin kertoa, syyt teleologiseen selitykseen eivät ole kovin helppoja. Ilmiö voi johtua monesta eri syystä. Ja filosofille ne kaikki ovat kiinnostavia.; On mahdollista että ihmiset näkevät teleologiaa jotenkin syntymälahjanaan. Ja tämä on kiinnostavaa koska se kertoo siitä miten aivomme toimivat. Mutta koska teleologiaa kartottavat kysymykset ovat kielellisiä ei voida täysin sulkea pois myös oppimisen ja kulttuurisen iskostuksen vaikutusta, ihan siksi että kielen oppiminen vaatii jotain kulttuuripiiriä. Ja tämäkin on kiinnostavaa koska se sitten kertoo siitä miten asioita kannattaa opettaa lapsille niin että oppi menee perille.

Uskovainen toki haluaa käyttää näitä asioita tarkoitushakuisesti ja tällöin kaikki asiat eivät ole yhtä kiinnostavia. Tässä mielessä heille nämä tutkimukset ovat lähinnä keino heiluttaa uskon luontaisuutta oikeutuksena omalle ideologialleen. Luonnollinen on hyvää -hengessä. Tätä toki kytketään yhteen myös erilaisiin Jean Calvinin tai C.S. Lewisin ajatuksiin joissa korostetaan että ateistit ovat valehtelijoita. Eli he tietävät olevansa väärässä ja he eivät oikeasti ole ateisteja vaan vihaavat Jumalaa.

Tässä mielessä on kiinnostavaa että olen itse asiassa itse kognitiivisen uskontotieteen syvä ystävä. Ja tässä on ollut esillä ylihavaitsemisteorioita. Jotka korostavat että teleologinen ajattelu on todella ihmisille luontaista. Siksi korostankin että Suomessa tehty tutkimus joka kartoitti suomalaisten aikuisten ateistien ajattelua johti samoihin teleologisten selitysmallien käyttämiseen. Ja tässä itse asiassa olen sillä kannalla millä monet fundamentalistikristitytkin; Pidän varsin uskottavana että piirre on synnynnäinen.

Kognitiivisessa uskontotieteessä on korostettu esimerkiksi Justin Barrettin ajatusta jossa mukaan uskonnollisten uskomusten syntyyn vaikuttaa esimerkiksi ihmismielen mekanismi, jonka tehtävänä on havaita ympäristössä vaikuttavia toimijoita. Puhutaan ”yliherkäksi toimijuuden havaitsemismekanismista” Tälle nähdään evolutiivinen syy; Jos liikumme esimerkiksi metsässä ja kuulemme oksien rahinaa, tämä mekanismi saa meidät vaistomaisesti ajattelemaan, että tämän äänen on aiheuttanut joku toimija (luultavasti villieläin). Mekanismi on kehittynyt yliherkäksi, koska selviytymisen kannalta on ollut hyödyllistä havaita ympäristössä liikkuvat toimijat mahdollisimman nopeasti ja tarkasti. Vaikka se tuottaisikin väärän uskomuksen, että pusikossa piileskelee petoeläin, turha varuillaan olo on paljon pienempi harmi kuin syödyksi tuleminen. Kognitiivisen uskontotieteen mukaan tämä mekanismi on uskonnon synnyn kannalta relevantti siksi, että se saa ihmiset näkemään toimijuutta ja tarkoituksellisuutta myös luonnonilmiöiden taustalla.

Monet uskovaiset eivät pidä näistä ajatuksista koska nämä nähdään ateistisina. Jonain jossa korostuu ei-tieteellinen ja ideologinen ja maailmankuvallinen asenne siitä että uskonto on harha ja virhe. Tässä mieleen tulee toki esimerkiksi malttia toivova Van Inwagen jonka mukaan kognitiivisen uskontotieteen antama naturalistinen selitys uskonnon alkuperälle on kuitenkin yhdistettävissä täysin luontevasti laajempaan yliluonnolliseen selitykseen. Mikäli ajatellaan, että maailmalla on kaikkivoipa ja kaikkitietävä luoja, voidaan täysin järkevästi uskoa hänen ohjanneen evoluutiota siten, että ihmisen kognitiiviset toiminnot johtavat todennäköisesti uskonnollisen uskon syntymiseen. Näin ollen evolutiiviset uskonnon alkuperää käsittelevät teoriat eivät van Inwagenin mukaan ole ristiriidassa uskonnollisen uskon kanssa eivätkä muodosta uhkaa sen rationaalisuudelle.

Itse näen että tässä suhteessa on syytä kiinnittää huomiota jumalan olemassaolon tai olemassaolemattomuuden sijaan ihan muihin asioihin. Nimittäin siitä että ”luonnollinen uskonto” ei takaa että toiminta olisi jotenkin automaattisesti järkevää tai adaptiivista. Itse asiassa intentioiden ylihavaitsemisteoria saa adaptiivisen hyötynsä puskissa hyppivistä leijonista eikä siitä että säikähtää tyhjää pensasta. Itse asiassa evoluutio tuottaa useitakin menetelmiä jotka tuottavat joissain yksittäisissä tapauksissa haittaa vaikka ne yleisesti ovat hyödyllisiä. Tästä johtuu esimerkiksi perhosen taipumus lentää kynttilän liekkiin. Piirteestä on hyötyä tavallisissa olosuhteissa. Näin ollen se että uskonto selittyy evoluutiolla ei ole jokin josta sellaisenaan voidaan päätellä että uskonnosta myös on hyötyä. Tässä mielessä onkin erikoista että moni mieluummin korostaa miten evoluutio ja Jumala saadaan ristiriidattomasti yhteen ja moittivat maailmankuvallisista oletteluista kun samalla sallitaan tämänlaisia logiikkaloikkia ilman vastaavaa evidenssivaatimustasoa.

Olenkin suoraan sanoen ihmetellyt sitä miten nämä ”ihmiset ajattelevat luonnostaan teleologisesti” -ajatukset ovat niin suosittuja jumalatodistuksienkorvikkeita nykyaikana. Sillä kun itse opettelin kognitiotiedettä, opin varsin pian että ihmisten ajatteluprosessointi on kaikkea muuta kuin järkevä. Ja tämä korostaa ennen kaikkea nopeasti tehtyjä päätelmiä – eli niitä ajattelutapoja joita näissä teleologisten selitysten preferointia löydetään.

Asia on saanut aika paljon medianäkyvyyttäkin kun Kahnemanin kirjasta tuli myyntimenestys. Hän on tehnyt pitkän linjan tutkimusta – myös edesmenneen Amos Tverskyn kanssa – Tversky taas tuli tunnetuksi nimenomaan kognitiivisten vinoutumien tutkijana. ; Tässä korostuu ajatus siitä että ihmiset ajattelevat usein ennustettavilla ja odotettavissa olevilla tavoilla väärin ja huonosti. Tästä prosessista syntyi ajatus siitä että ihmisten ajattelussa on erilaisia heuristiikkoja. ; Karkesti ottaen kyseessä on kahdesta erilaisesta heuristisesta menettelytavasta. On nopeita ja kohtuullisen hyviä tuloksia helposti tuottava prosessointisysteemi ja analyyttistä tarkkaa ja oikeaa tulosta tuottava systeemi.

Näin esimerkiksi jos annetaan vain vähän aikaa, eli on tehtävä nopeita vastauksia, ihmiset vastaavat väärin esimerkiksi seuraavaan kysymykseen; Jos pallo ja maila maksaa 1 € 10senttiä Ja maila maksaa euron enemmän kuin pallo, niin kuinka paljon pallo maksaa.

Nopeassa vastauksessa ihmiset vastaavat huomattavasti useammin väärin. On jotenkin intuitiivista ja luontevaa ajatella, että pallo maksaisi 10 senttiä. Analyyttinen mieli kuitenkin tietää että jos pallo maksaa 10 senttiä ja maila euron tätä enemmän, kokonaishinnaksi tulisi 1 euro 20 senttiä. Joka on tietenkin eri kuin euro 10 senttiä jonka ne maksavat yhteensä. Tämä taipumus on tilastollinen aivan kuten teleologisten selitysten antaminen.

Tämänlaiset tulokset syntyvät juuri samanlaisissa koejärjestelmissä joissa teleologista ajattelua löydetään. Ja harva silti näiden tulosten kohdalla sanoisi että tämä kertoo siitä että ihmiset luonnostaan järkevästi tietävät että tuollaisten pallojen hinta olisi 10 senttiä.

Luonnollisuus ja ajattelun yleisyys ei ole samaa kuin tuloksen eksaktius ja hyödykkyys käytännön elämässä. (Itse asiassa monet heuristiset virheajattelut ovat takana kun mietitään sitä miksi ihmisten huijaaminen onnistuu tietyillä tavoilla todella helposti. Assosiaatio uskontoon on tässä asenteellinen mutta jossain määrin ymmärrettävä, vähintään sitä kautta että uskonnoissa on paljastunut myös rahanhimoisia huijareita jotka ovat leikkineet vilpittömiä uskonmiehiä. Toki tätä ei ole asiallista alleviivata jonain ehdottomana asiantilana. Se on lähinnä yksi vaihtoehto jota ei sellaisenaan voida vain torjua ja kieltää muuta kuin maailmankuvallisesti torppaamalla vaihtoehdot dogmaattisesti.)

Vastaavia virheajatteluja on paljon. Olen itse nauttinut tässä yhteydessä esimerkiksi Dan Arielyn kirjoista joissa kerrotaan paljon vastaavia ajatusvinoutumia joilla on paljonkin kontaktipintaa aivan arkisessakin elämässä. Hän käyttää tässä yhteydessä mielellään ilmaisua ”ennustettavalla tavalla irrationaalinen”. Aiheesta löytyy myös populaaria kirjallisuutta suomeksikin, esimerkiksi Joni Martikaisen kirja ”Älä usko kaikkea mitä ajattelet”. Nämä viehättävät minua koska kognitiotieteen puolella opin varsin nopeasti sen että ihmiset, mukaan lukien minä itse, olemme alttiita kaikenlaisille illuusioille ja harhoille. Tässä kontekstissa oman empiirisyyteni ytimessä ovatkin erilaiset illuusiot ja ajattelun kompastelut joita vastaan taistelu on oleellinen osa älyllisyyden tavoittelua ja muuta vastaavaa älyllistä pyristelyä. Nyrkkisääntöni on jopa se, että jos jokin ajattelu on sinusta helppoa, se on todennäköisesti väärin tehtyä ja virheellistä.

Olenkin tavallaan huvittunut siitä miten suomessa fundamentalistit ovat laajasti hyväksyneet ajatuksen siitä että ihmiset ajattelevat maailmankuviensa kautta. Jos tämä on totta, he eivät luontevasti ajattele totuuskeskeisesti vaan ideologiakeskeisesti. Ja tässä yhteydessä on vaikeaa uskoa että ihmiset luontaisesti olisivat jotain jumalan takaaman Plantingan warrant -ajattelun ruumiillistumia. He samanaikaisesti hyväksyvät ajatuksen ihmisestä jonain jonka Jumala on luonut havaitsemaan totuuden (kuten luontaisan ja helpon teleologisen selittämisen luonnossa) ja ajatuksen ihmisestä joka ajattelee väärin ja ideologisesti ja maailmankuviensa kautta.

”Luonnollisuus” ja se että ”imeväisikäiset ja kiireessä ajattelevat ovat teleologiataipuvaisia” ei ole mielestäni kovin hyvä pohja sille että näkemystä argumentoidaan jotenkin erityisen totuudenmukaisena. Jos joku ajatus tuntuu korostuvan nopeassa ajattelussa, on selvää että siinä korostetaan nopeutta laadun sijaan. Mieleni tekisi jopa lainata Colin Camererin vertausta ; Hän on kuvannut nopeasti ajattelevaa systeemi 1 heuristiikkoina vahtikoiraan joka haukkuu kaikille vieraille, pitää kaikki vorot kaukana mutta sitten toisaalta aina välistä yrittää purra postimiestä. Tämänlainen pohja tuskin on perusta sille että halutaan varmistaa jonkin maailmankuvan todenmukaisuus. Kyllä se Jumalan lopullinen järkevyys on osoitettava sillä ankaraa pähkäilyä ja analyysiä käyttävällä menettelyllä; Toisella tavalla ajattelevat ovat tässä sellaisia että he sitten kyllä antavat haastetta ajatukselle että heidän näkemyksensä olisi rationaalinen..

---

Lähteet:
THUNK, ”Teleological Bias”
Deborah Kelemen, ” Why Are Rocks Pointy? Children's Preference for Teleological Explanations of the Natural World” (1999)
Deborah Kelemen & Cara DiYanni, ”Intuitions About Origins: Purpose and Intelligent Design in Children’s Reasoning About Nature” (2005)
Deborah Kelemen, ”The Human Function Compunction: Teleological explanation in adults" (2009)
Järnefelt, Canfield & Kelemen, ”The divided mind of a disbeliever: Intuitive beliefs about nature as purposefully created among different groups of non-religious adults” (2015)
Callahan, ”Moth and candle: the candle flame as a sexual mimic of the coded infrared wavelengths from a moth sex scent (pheromone)” (1977)
Daniel Kahneman, ”Thinking Fast and Slow” (2011)
Dan Ariely, ”Predictably Irrational” (2008)
Joni Martikainen ”Älä usko kaikkea mitä ajattelet” (2012)

Horizon Zero Dawn; Tarina luonnosta ja identiteetistä

Nature vs. Nurture on argumentaatiota siitä kuinka ihminen on se joka on. Onko se ympäristö jossa hän elää vai onko se peritty ja synnynnäinen ominaisuus. Voiko ihminen syntyä älykkäänä tai pahana.

Moni korostaa kasvatusta. Että koulutus on tärkein osa kun persoonaa kehitetään. Tässä mielessä ”postmoderni feminismi” on hyvinkin samaa mieltä feminismiä moittivien ja kristinuskoa puolustavien arvokonservatiivien kanssa. Osittain tässä on varmasti takana sekin että kulttuuria korostavat ja sen merkitystä painottavat ovat usein itse jotenkin vihkiytyneet tähän kulttuuriinsa.

Kulttuuria ja kasvatusta korostavat kertovat enemmän siitä että ihmiset ovat tekojensa summa. Ja että yhteiskunta kasvaa tehokkaammaksia ja eettisemmäksi. Erikoislaatuiset ihmiset eivät olisi amerikkalaisen ihanteen tai kokoomuksen mallin mukaan jotain joka on ansaittua tai hankittua ; Mallia kuvaa ajatus ”mahdollisuuksien tasa-arvosta” jossa jokainen voi menestyä kun vain yrittää riittävästi. Itsellenikin koulutuksen painottaminen on helppoa. Intellektuellejen ihanteiden tukeminen kun on vähän kuin itseään äänestäisi.

Toisaalta kulttuurisen menestyksen päässä on tekno-optimismi jota molemmat kasvatusta korostavat puolet tuppaavat varomaan; Intellektuellit voivat viitata Fenomenologi Edmund Husserliin, jonka mukaan luonnontieteessä on sisäänrakentuneena pyrkimys pinnallistaa itsensä ja unohtaa oma ontologinen eli olemassaoloa koskeva alkuperänsä. Myös Heidegger on korostanut miten teknologia on uhka ja toteaa että halu isännöidä teknologiaa tulee sitä epätoivoisemmaksi, mitä enemmän teknologia uhkaa luisua ihmisen hallinnasta. Kulttuurifilosofi Oswald Spengler näki tieteen ja teknologian kulttuurin tuotteena ja kyseenalaistaa tällä tavoin niiden taakse nähdyn objektiivisuuden ajatuksen. Hänen mukaansa moderni länsimainen tiede on faustisen kulttuurin ja sielun ilmentymää ja sen itsetoteutusta ja se kehittyy kulttuurissa vaikuttavien perusmyyttien varassa.

Kulttuuri voidaankin nähdä jonain joka ohjaa yhteiskuntaa ja kulttuuria ja ihmistä. Tässä mielessä kun ihminen puhuu identiteetistään, hän helposti päätyy ottamaan kantaa hyvinkin moniin aiheisiin ja asioihin. Tämä tekee niiden käsittelemisestä vaikeaa. ; Vaikeutta ei vähennä se että ratkaisuksi usein tarjotaan myyttejä ja muita vastaavia asioita vaikka näiden perustalle ei ole oikein annettu muuta kuin että tiede ja teknologia ei toimi. Mikä on harvinaisen heikko argumentti sille että sen kanssa vallasta kilpaileva olisi sitten jotain joka toimisi.

Toisaalta kristilliseltä puolelta on tullut paljon tiedekritiikkiä. Esimerkiksi Tapio Puolimatka on moittinut kovasti skientismiä. Hänen reagointejaan ei voi lukea miettimättä sitä miten hän kokee, että skientismin uhka on siinä että sen kautta ihmiset voisivat kokea että uskonnosta tulisi tarpeetonta. Hän moittiikin ennen kaikkea sitä että skientistit uskovat voivansa vastata kaikkiin kysymyksiin ja tätä kautta uskonnollisille vastauksille ja vallankäytölle ei jäisi tilaa.

Tämä korostuu usein siinä miten tieteen kerrotaan olevan myytillistä. Jos evoluutioteoria ottaa kantaa ihmisen alkuperään ja tätä kautta kertoo luomismyytin. Joka kertoo että ihmiset ovat ”vain eläimiä”. Niin kai samalla järjellä sitten se joko täyttää myytin humanistisen sisällön. Tai sitten tosiasiassa myös selitys jossa ihminen on syntynyt Jumalan luomana on tekninen tosiasioita koskeva väite joka samalla tavalla kategorisoi ja järjellistää ihmistä ja ihmisyyttä ja puristaa sitä synnin tapaisiin konsepteihin. Konsepteihin jotka ovat identtisiä tieteen mekanistisen järjen kanssa miinus niiden koeteltavuus empiirisillä koejärjestelmillä.

Horizon Zero Dawn on pelinä tämän kaiken ytimessä.

Peli kertoo hyvin suurelta osin luonnon voimasta. Tässä mielessä se on mennyt sanomassaan itse asiassa melko pitkälle geneettisen determinismin suuntaan. Tässä mielessä se viestii että erikoislaatuinen ihminen on erikoislaatuinen ihminen syntyjään.

Tämän voi oikeastaan kertoa melko paljon Aloysta. Peli alkaa sillä että hän ei tiedä vanhempiaan. Häntä kutsutaan ”äidittömäksi”. Koska hänet on vain löydetty mystillisesti tärkeän luolan ytimestä. Myöhemmin paljastuu että Aloy on teknologian tuottama klooni. Aloy on neitseettä syntynyt siinä mielessä että hän on puhtaasti teknologinen inventio ; Tekoäly Gaila on rakentanut geneettisen kloonin Elisabet Sobeckista, tuhat vuotta aiemmin eläneestä tiedemiehestä jonka projekti Gaia -projekti oli. Synä on se, että Gaian osakokonaisuus, maapallon elämän ”uudelleenboottaamisen” spesialisoitunut ohjelma Hades, tuppaa aktivoitumaan ja tuhoamaan kaiken elämän maan päältä. Siksi että se tekee mitä se on ohjelmoitu tekemään ; Tuhoamaan maaprojektin siinä vaiheessa kun se on astunut tuhon tielle. Tielle jonka päässä on globaali ekosfäärin tuhoutuminen.

Aloy on kompetentti. Hänet on kasvatettu luolamiesmäisissä oloissa. Mutta hän on itse päätellyt esimerkiksi sellaisia asioita kuin että maa ei ole litteä. Sekä Aloy että Sobeck ovat älykkäitä ja kompetentteja naisia joita on tarvittu maailman ainoana toivona.

Kaikkien mahdollisuudet eivät tätä kautta ole tasa-arvoiset - eikä takana ole välttämättä yhteiskunnan epäreiluus vaan biologia. Tässä mielessä peli tekee aika epäsuositun kannanoton. Näkemys on jotain joka tuo mieleeni skeptikko Michael Shermerin. Hän on korostanut sitä miten jos oikeiston ongelmana on että sorrutaan kreationismiin, niin vasemmistolaiset sortuvat usein kognitiiviseen kreationismiin – uskomukseen, että evoluutio ei voisi selittää ihmisen psykologiaa vaikka se selittää ihmiskehon piirteitä. Hänestä kognitiivisten kreationistejen tulisi ymmärtää että evoluutiota tapahtuu myös kaulasta ylöspäin.

Tässä kohden onkin syytä katsoa tarkemmin maailmanmekaniikkaa. Myös siinä näyttää olevan sellainen sävy että ”luonto keksii aina keinot”. Luonto on teknologiaa vahvempi. Tämä teema korostuu etenkin alkupuolella peliä. Itse asiassa taustatarina tässä vaiheessa näyttääkin sellaiselta että se on kuin suoraan Pentti Linkolan ajatuksista. Linkolan mukaanhan jopa kivikirves on ollut epäreilu innovaatio. Hänestä ihmiskunta on evoluution tuottama onnettomuus, joka uhkaa biosfääriä sellaisella tavalla että ihmiskunnan sukupuutto olisi biosfäärille parasta.

Myös pelimaailma näyttää menneisyyskertomuksessaan tältä. Teknolgisten ihmisten saavutukset olivat liitoksissa sen tuhoon. Ja sen jälkeen maa pääsi tuottamaan uutta elämää.

Tämä tosin muuttuu hieman. Pelin edetessä nimittäin opitaan että biosfääri on todellakin tuhoutunut loppuun asti. Toisin sanoen kaikki puut ja muut vastaavat elävät olennot ovat peräisin Gaian geenipankeista. Toisaalta Gaia on tuottanut myös robotteja jotka osallistuisivat maan elinkelpoiseksi muuttamiseen ja elämän ylläpitämiseen.

Pelin kauhistuttava tekoäly - joka saa HALin näyttämään pervolta naapurin sedältä- eli Hades taas on hätäkytkin joka aloittaa prosessin alusta kun se on päätynyt umpikujaan vievälle tielle. Tässä kohden on oireellista huomata että Hades - tai oikeastaan Hadeksen luonut koodari, mutta peli rinnastaa aliohjelmat niitä ohjelmoihiin persooniin niin että he ovat koodaajiensa omia kuvia, tavallaan näiden jatkeita - on tuhonnut luolissa Apollo -projektin. Apollokin oli, kuten Hadeskin, alaosa Gaia -projektia. Se talletti tietoa ja kulttuuria taiteita ja luonnontieteitä myöten. Sen ideana oli opettaa maan ihmisille historiasta ja saavutuksista jotta ihmiskunta voisi jatkaa elämää teknologisesti kehittyneenä yhteiskuntana ja välttää samat jo tehdyt virheet.

Ohjelmat on toki opetettu olemaan itsekriittisiä ja oppimaan ja tätä kautta ne eivät vain seuranneet ohjelmointiaan. Hades selvästi on kokenut Apollon hyvin oleellisesti biosfäärin vaarantavaksi. Tässä kohden sen kohdalla syntyykin verrokkeja toiseen äärimmäiseen hahmoon, Theodore Kaczynskiin eli ”unabomberiin.” Hänhän näki mm. että konservatiivien ongelmana on se, että he haluavat pitäytyä tiettyihin arvoihin samalla kun he kannattavat teknologiaa joka muuttaa ympäristöä niin että nämä arvot menettävät käytännöllisyyttään. Ja hän kannatti teknologisuuden purkaa; Hänestä järjestelmää ei voisi uudistaa siten, että vapaus sovitettaisiin yhteen teknologian kanssa. Ainoa reitti ulos olisi vapautua koko teollis-teknologisesta järjestelmästä.

Tämä käänne onkin hyvin kiinnostava. Gaia on Sobeckin tuottama tekoäly joka haluaa estää reboottauksen ja tuottaa tätä kautta geneettisen koodin itsensä keksijästä. Koska uskoo että Sobeckille mikään ei ole mahdotonta. Tässä vaiheessa tarinaan tulee kannanottoja jotka liittävät identiteetin sellaiseen kulttuuriseen ilmiöön kuin uskonnot ja Jumalat. On vaikeaa nähdä kuka on luonut minkäkin tahon omaksi kuvakseen. Ja tätä kautta pelissä syntyy reaktioita siihen mikä on uskonnon funktio. ; Jos tekoälyllä on toivoa ja luottamusta itseään mahtavampaan, se näyttää joitain uskonnollisia piirteitä.

Peli tekee tämän mielestäni hyvin. Aloy on hyvin skeptinen hahmo. Hän ei ole suoranaisesti uskonnonvastainen mutta hän on selvästi uskonnoton. Nimenomaan siinä mielessä että tällä ei ole mitään merkittävää roolia hänen omassa toiminnassaan. ; Tässä kiinnostavaa on että Aloy on pelin kompetentein hahmo ja pelin protagonisti. Ja tässä mielessä voisi ajatella että pelimaailma syöttäisi hänen näkemyksensä vahvasti totena. Tätä korostaa se, että peli on hyvin lineaarinen ja Aloy toimii kaikissa tilanteissa eettisesti hyväksyttävillä tavoilla samalla kun hän on myös älyllisesti erittäin kyvykäs.

Nämä asiat esitetään hyvin hienovaraisesti ja kompleksisesti pelistä. Kaikesta Mary Sueudestaan huolimatta Aloyn kanta ei ole selvästi kaikki mikä merkitsee tai painaa. Ja peli asettaa häntä vastaan useita näkemyksiä. Osa niistä on alleviivattuja ja yksinkertaisia ja niitä kerrotaan ääneen. Mutta peli toisaalta kontrastoi hienovaraisimpia asioita hiljaisuudella ja sillä mistä ei puhuta. Ja nimenomaan tämä tuo peliin sellaista kulmaa joka on siitä harvinainen asia kaltaiselleni katkeroituneelle naturalistille ; Siinä on jotain joka on hengellisyydelle myönteistä ja kuitenkin vaikuttavaa. Ilman että tämä jotenkin olisi valtasuhde tai jokin joka jotenkin edes nollaisi Aloyn näkökannat virheellisiksi.

Yksi asia, olipa ihminen tai kone, voi uskoa että sen luoja on nähnyt asiat paremmin kuin se itse. Ja ihmisillä tai koneilla on jokin liitos alkuperäänsä. Gaia näkee että Sobek voi tehdä mitä vain. Se on hyvin vahva ilmaisu. Jos kone luottaa luojaansa ja luo ihmiskunnan, ja ihmiskunnan joku heimo alkaa palvomaan tätä tekoälyä Luojanaan, voidaan nähdä että heimo on primitiiivinen mutta ei tavallaan millään relevantilla tavalla väärässä.

Tästä kenties hienoin kuvaus löytyykin kun Aloy pääsee selvittämään omaa alkuperäänsä. Kun hän saa tietää että hänellä ei ole äitiä, hän kokee itsensä merkityksettömäksi. Hän kokee vertautuvansa vain koneeksi joka on tehty täyttämään tietty funktio ja merkitys. Häntä kohdellaan vain välineenä joka hän onkin. Häntä kontrastoi suoraan ääneen sanottu lausunto siitä että hänellä on tosiasiassa kaksi äitiä - Gaia ja Sobek. Ja että ihmiskunnan ainoaksi toivoksi rakennettu on itse asiassa mahtipontisen merkittävä ja merkittävyyttä alleviivaava asia.

Kun Aloy sitten poistuu luolasta, monet pitävät jo teknologisen bioskannerioven avautumista ihmeenä (vaikka se onkin geneettinen ominaisuus) ja pitävät Aloyta Jumalan valittuna. Aloy itse kiistää kovasti tämän ja käy nostamassa polvistuvia ihmisiä ylös. Hän on jopa vihainen siitä että ensin häntä ei haluttu ottaa heimoon ja kohdeltiin ulkopuolisena jolle ei puhuta. Ja sitten he olivat halukkaita palvomaan häntä.

Tämä kiistäminen ei kuitenkaan samanaikaisesti ole jotain jossa heimolaiset olisivat oleellisesti väärässä. Mikään mukana ollut konsepti ei vain ollut sellainen henkiä ja sieluja sisälläänpitävä kuin he luultavasti ajattelivat halutessaan kuvata hengellisiä ilmiöitä viittaamalla asioihin jotka ovat tavallaan kannanottoja sen toimintaperiaatteesta.

Heimon ja Aloyn kuvaukset maailmasta sopivat itse asiassa yhteen maailman mekaanisten tosiasioiden kanssa. Ainoastaan metafyysiset mekaniikat olivat sellaisia joissa on voitu tehdä virheitä. Mutta tulkinnat ovat jotenkin vahvempia ja virheitä kestävämpiä ja tätä kautta maailmankuvat ovat ehyempiä kuin maailmankuvaukset. ; Ja sillä onko agnostikko, ateisti tai uskovainen. Muodolla ei ole väliä vaan se, että sen ottaa. Ja olipa se mikä tahansa, sen ottamisella on väliä koska olet älyllinen olento. Ja älyllisen ihmisen pitäisi miettiä muitakin kuin itseään ja omaa maailmankuvaansa ja miettiä miten voisi auttaa muita. Maailmankuvallisten kiistojen sijaan kannattaisikin keskittyä siihen, miten erilaisten maailmankuvien oman edun kannalta olisi hyväksi sitoutua yhteisiin tavoitteisiin. Tämä on pelin sanoma. Ja jotain joka on institutionaalisissa uskonnoissa yleensä epäonnistunut. Kenties siksi että niissä on mukana samanlainen ajatus Totuudesta joka on pelottanut monia humanisteja luonnontieteessä ja teknologiassa. Ja kenties näissä peloissa on ollut takana kaikesta huolimatta jotain järkeä vaikka ne eivät olisikaan universaalin kattavasti totuudenmukaisia..

Onko mikään "aidosti itsenään hyvää tai pahaa" uskovaisille?

Richard Swinburnella on hyvin erikoinen näkemys abortista. Hänet tunnetaan usein pääasiassa erilaisista jumalatodistuksiin liittyvistä näkemyksistään. Hänen näkemyksensä abortista on sen laatuinen että moni kristitty kokee sen vaikeaksi. Erityisesti jos on objektiivisen moraalin kannattaja jonka mielestä hyvä on hyvää ja paha on pahaa ja abortti kategorisesti murha.

Swinburne näkee että vasta viikon 22 jälkeen abortti on sisäisesti ja omasta luonnostaan väärin (intrinsically wrong). Tätä ennen se on väärin vain koska Jumala on sen kieltänyt (divine command). Monihan näkee että hyvä on hyvää ja paha on pahaa hyvin yksiselitteisesti. Tällöin se että Jumala sanoo jonkin olevan väärää johtuu joko siitä että
1: Jumala ylipäätään määrittelee kaiken moraalin kaikkivoipuusominaisuutensa kautta ja tätä kautta kaikki on hyvää ja pahaa siksi että Jumala on niin päättänyt ja kaikki asiat ovat samasta syystä hyviä ja pahoja ja ateismi tai Jumalan olemattomuus tarkoittaa nihilismiä.
2: Toisaalta Jumala voi tietää universaalit Moraalilait ja hän kaikkitietävyytensä kautta välittää nämä tiedot ihmisille. Näin ollen asiat ovat hyviä ja pahoja luonnostaan ja kaikki on hyvää ja pahaa samalla tavalla. Moraali voi olla olemassa ja teot hyviä tai pahoja riippumatta siitä onko Jumala olemassa. Meillä voi olla kuitenkin vaikeuksia tietää tämän sisällöstä ilman Jumalan antamaa apua. (Paitsi tietenkin koska Jumala on luonut nämä jolloin moraali on vähän kuten syanidi tai gravitaatio. Alkuperältään jumalassa mutta eivät samalla tavalla vain "Jumalan käskyn kautta luonnostaan hyviä tai pahoja".) 

Monet objektiivisen moraalin metaeettiset argumentit romahtavat jos niitä lähestyy Swinburnen näkökulmalla. Kenties vahviten tämänlaisesta jaottelusta hyötyvätkin ne ateistit jotka eivät halua olla kristillisessä viitekehyksessä by definition nihilistejä.; Swinburnen näkökannasta itse asiassa voidaan vetää huomio siitä että aika monelle kristitylle yhtään mikään ei tavallaan ole sisäisesti tai luontaisasti hyvää ja pahaa. Ja he allekirjoittavat tämän lausunnon aina syyttäessään ateismia nihilismiksi.
1: Tosin mitä väliä sillä on mitä ateistit ovat kristillisessä viitekehyksessä? Luulisi että ateistien omassa viitekehyksessä ei-nihilistinä oleminen olisi tärkeämpää ja aatemaailman sisäisen koherenttiuden ja järkevyyden kannalta relevantimpaa. Toisaalta tämä kristillisessä viitekehyksessä ei-nihilistinä oleminen on vaikeampaa. Ja usein keskustelu on kristillisen näkökulman läpitunkemaa niin että ateisti lähinnä alistetaan kristittyjen määrittelemille näkökulmille ja moraalin määrittelytavoille..

Luonnollinen perhe

Tapio Puolimatka kirjoitti tekstin "Sukupuolineutraali avioliittolaki lisää valtion valtaa". Tartun sen perusargumenttiin. Ihan sen vuoksi, että siinä on monia hyvin omituisia ongelmia. "Sukupuolineutraalin avioliittolain seurauksena valtion valta kasvaa merkittävästi. Perinteisesti valtion tehtävänä on ollut vain kirjata vanhemmuus, jolla on luonnollinen perusta biologiassa. Sukupuolineutraalin avioliittolain vallitessa valtio määrää, kuka on vanhempi. Ei ole enää luonnollisia vanhempia, vaan pelkästään juridisia vanhempia." ... Toisaalta hänen teesinsä on että "Juridinen vanhemmuus korvaa luonnollisen vanhemmuuden" "Kun sukupuolineutraali avioliittolaki hyväksyttiin Kanadassa vuonna 2005, Kanadan laista poistettiin termi ”luonnollinen vanhempi” ja se korvattiin termillä ”juridinen vanhempi”. Sukupuolineutraali avioliittokäsitys kumoaa ajatuksen, että vanhemmuus määrittyy biologian perusteella."


Ensivilkaisu.

Kannanotto on erikoinen. Ei toki Puolimatkalle poikkeuksellinen. Hän on toistanut tätä ideaa hieman varioiden muutamia vuosia. Lisäksi erikoiseen kannanottoon on melko hankalaa suhtautua ensivilkaisulta mitenkään vakavasti. ; On vaikeaa kuvitella että ainutkaan ihminen esimerkiksi poksahtaisi kadoksiin vain sillä että jonnekin byrokraatin lomakkeeseen tulee ruksi. Toisaalta on vaikeaa nähdä että mitään luonnollista perhettä tuhoutuu jos juridista avioliittoa laajennetaan niin että siinä on iso joukko "juridiset vanhemmat" jossa on alajoukkona "biologiset vanhemmat". Siksi väitteet tuhoutumisesta tai siitä että "ei enää ole jotain" vaikuttavat hyvin omituisilta.

Puolimatka näyttää toisaalta puhuvan perheestä luonnollisena konseptina joka on ihmisten määritelmistä huolimatta. Ja sitten toisaalta hän puhuu perheestä kuin se olisi abstrakti konsepti joka voi tuhoutua uudelleenmäärittelyssä. Samanaikaisesti. Tämä vihjaakin siihen että puhuessaan tuhosta Puolimatka harrastaa tyylilleen uskollista demagogioimista ja uhkapuheiden lietsontaa. Puolimatka on mestari haukkumaan kanssaan erimielisiä sellaisilla sivistyssanoilla joita on totuttu näkemään enemmänkin esimerkiksi YK:n kansanmurhia koskevissa lausunnoissa. Hänelle on tärkeää saada syyttää vastustajiaan ja leikkiä uhria, ja tämä voi joskus jopa johtaa joihinkin erikoisiin tilanteisiin.

Juridinen konstruktio vai luonnollisen asiantilan kirjaus.

Kun katsotaan Puolimatkan lausuntoa, siinä on itse asiassa asioita joista pidän. Itse asiassa pidän ajatuksesta jossa käsitellään "juridista perhettä". Kun puhutaan sellaisista asioista kuin avioliittolaki, on selvää että kysymys on juridisesta konseptista. Olipa se sitten rajattu vain heteroille vai laajennettu muillekin. (Tasa-arvoistaminen taas liitetään usein siihen että ennen kahden ryhmän välillä on epäanalogia, ja tähän on liittynyt jonkinlainen hierarkia joka nyt sitten poistuu.)

Puolimatkalla on valitettavasti jäänyt hänen omat teoksensa lukematta. Tai sitten hänen argumentaationsa ei ole kovin sujuvaa ja koherenttia. Sillä jos on tutustunut Tapio Puolimatkan evoluutiokriittiseen kirjallisuuteen - jonka sattumalta satun omistamaan kokonaisuudessaan ja vieläpä ensipainoksina - voi huomata että hänellä on paljon kannanottoja jotka koskevat tieteenfilosofiaa. Nämä koskevat havaitsemista ja sitä mikä on luonnollinen, naturalistinen tai muuten vaan konsepti. Niissä vastaan tulee maailmankuva -sanan ylikäyttämistä ja pluralismia. Nämä ovat filosofeille tärkeitä ja kiinnostavia seikkoja.

Ensimmäinen huomio onkin todella se, että mikä on se tarkastelun yksikkö.

Tapio Puolimatka käsittelee lainaamassani biologista perhettä jonain joka on ikään kuin sellaisenaan havaittava konsepti jota ei määritellä vaan enemmän havaitaan ja ylöskirjoitetaan. Toinen perhekonsepti sitten on vain jotain joka luodaan juridisesti ja joka tätä kautta luodaan. Puolimatkan ajatukset voidaan tätä kautta sitoa hyvin vanhahtavaan teologiseen luonnollinen-eiluonnollinen -jaotteluun.

Tämän ongelmana on usein siinä että siinä
1: Joko päädytäänkin siihen että olemassaolo ei ole luonnollisuutta vaan esimerkiksi eläinten tai ihmisten homoseksuaalinen käyttäytyminen on ei-luonnollista. Toisin sanoen luonnollisuus muuttuu enemmänkin teologiseksi konseptiksi. (Tämä aatehistoriallinen yhteys selittäneekin sitä miksi Puolimatka puhuu biologisesta perheestä havaittavana-kirjattavana konseptina mutta korostaa instituutioita jotka levittävät oppia sen muotosisällöstä.)
2: Päädytään valitsemaan näkökulma joka valitsee näkökulmat hyvinkin tarkasti ja muuttaa sen keinotekoiseksi. Jennifer Faust on käsitellyt tähän konseptiin liittyviä ajatuksia melko hyvin. Hän puhuu erilaisista jumalatodistuksista joiden premissit ja tulkintaviitekehykset ovat sellaisia että ne vetoavat ihmisiin lähinnä jos hän on samaa mieltä johtopäätöksen kanssa. ; Toisin sanoen päättely on logiikaltaan ehyttä mutta päättely on selvästi tehty niin että on ensin päätetty mikä on haluttu johtopäätös ja sitten on valittu premissit siten että tähän päästään. Ei siten että ensin katsottaisiin mitkä premissit ovat uskottavia ja pääteltäisiin tästä johtopäätös. Tämänlainen tehoaa jos tavoitteena on "kuorolle saarnaaminen" mutta maailmankuvallisuudessaan tämänlaiset konseptit tuskin saavat ketään muuttamaan mieltään joten ne eivät ole kovin argumentatiivisia. (Ne eivät tarjoa valaistusta siihen miten asiat ovat todennäköisemmin kuin eivät ole. Ne toimivat vain jos olet jo dogmaattisesti päättänyt että mikä olikaan se haluttu lopputulos.)

Ei ihme että Puolimatkalla on vaikeaa. Sillä kun hän puhuu siitä että yhteiskunta vain kirjaa ylös jotain asioita, hän unohtaa että tosiasioita voidaan luokitella ja jäsennellä monilla eri tavoilla ja näkökulmilla. (Mikä on erikoista koska tämä on hänen tieteenfilosofian ydintään evoluutiokritiikissä. Kenties Puolimatkalla onkin kahdet todistuskriteerit. Itselle helpommat ja erimielisille vaikeat. Tämä on itse asiassa se uskottavin selitys sille miksi näin on.) 

Puolimatka ei esimerkiksi mieti sitä että perhe koostuu yksilöistä. Ja periaatteessa sitä voitaisiin määritellä perhe vaikka siten että katsotaan ketkä asuvat saman katon alla. Hän katsoo vain biologista yhteyttä. Eli hänestä perhe määräytyy siitä miten lapsi on syntynyt maailmaan. Puolimatkan kanssa voinee jokainen tervejärkinen olla samaa mieltä siitä että lapset syntyvät seksillä. (En ylipäätään katso hyvällä ketään joka väittää että lapsen syntymisen syy on se, että jokin tarkoitus niin määräsi. Penis in vagina. That's it. Esimerkiksi itse olen varsin turha otus.) Tapio Puolimatka vaan a priori olettaa että tämä lapsen alkuperä on sama kuin perheen määritelmän ydin.

Ja tästä on se erimielisyys. Tässä mielessä onkin hieman erikoista nähdä että miksi Puolimatka ylipäätään lähestyy asiaa tuolla tavalla. Mieleen tulee lähinnä esimerkkejä Jamie Whyten kirjasta "Crimes Against Logic". Ihan sen vuoksi että teoksessa on oma lukunsa joka käsittelee argumentteja jotka ajautuvat solmuun. Ne hakevat johtopäätöksiään premisseillä jotka esiolettavat sen mistä ollaan erimielisiä ja käyttävät niitä kuin ne olisivat argumentteja joita erimielisten tulisi seurata. Puolimatkan kannanotossao ytimessä onkin se, että ensin hän olettaa että perheen ytin on biologinen yhteys kun juuri tämä on se josta ollaan erimielisiä ja josta halutaan keskustella. (Vastaus: Täysvärisenä ID -konkarina hän ei halua keskustella. Tai ei tunne mitä keskustelu on vaikka sellaista hierottaisiin hänen naamaansa.)

Eli miksi Puolimatka ei näe että jos näkökulmaa vaihdetaan voidaan aivan oikeasti havaita konsepti jossa on kaksi miestä ja lapsi vaikka saman katon alla. Ja että tässä on fysikaaliseen maailmaan perustuva havaittava konsepti joka voidaan rajata tarkkailunäkökulmaksi joka sitten kirjataan ylös. Tämä olisi aivan yhtä "ylöskirjaavaa" kuin mikä tahansa muukin. Vaikka biologisen alkuperän mukaan kirjaava havainnointi. (Hauskinta on se, että Puolimatkan on todella vaikea väittää että hän ei tunne tähän liittyviä filosofisia konsepteja koska hän on sattumalta sattunut kirjoittamaan niihin liittyvää materiaalia omiin teoksiinsa.)

Tätä kautta voidaan huomata että saadaan potentiaalia toiseen asiaan. Siihen, että kun laissa määritellään konsepteja niissä legitimisoidaan näkökulmaa ja liitetään tähän vallankäyttöä. Tarkastelunäkökulman valinta itsessään on vallankäyttöä. Puolimatka yrittää naamioida tätä esittämällä että biologinen perhe on jotain joka vain havaitaan-ylöskirjataan kun taas homojen perhe jotenkin väistämättä ja joka ikisessä kuviteltavissa olevassa määrittelynäkökulmassa ei olisi. Ja peittää tässä sen että laki joka tarkastelee asiaa jostain näkökulmasta käyttää valtaa jo sanoessaan että tämä asia on jotain jota sen on tarkkailtava. Ja aiheen relevanttiuden ja näkökulmanvalintaan liittyvien seikkojen lisäksi yleensä asia ei jää tarkkailun varaan. Mukaan liitetään oikeuksia, velvollisuuksia, käskyjä ja kieltoja. Ja nämä ovat aina yksilön autonomiaa tuhoavia. (Kts. seuraava alaluku.)

Toki tässä on usein tilastollisia yhteyksiä biologiseen sukulaisuuteen. Mutta yhteys perheeseen on itse asiassa aina ollut hämmentävän heikko. Tässä mielessä valtio ei tähän päivään astikaan ole oikeasti rekisteröinyt jotain havaittua biologista perhekonseptia siinä mielessä kuin Puolimatka sen määrittelee. Ja tätä kautta on syytä miettiä että miksi homokysymys merkitsee mitään jos tähän astikin kysymys on ollut juridisesta perhekonseptista esimerkiksi seuraavissa tapauksissa.
* Sota-aikoina on usein päädytty kaukaisempien sukulaisten hoitoon. Tai ottolapsiksi joissa yhteys on katkennut.
* Perinteinen avioliittolaki ei piitannut tippaakaan biologisesta isyydestä. Valtio määräsi isäksi sen, joka sattui olemaan juridisessa avioliitossa lapsen äidin kanssa, vaikka kuinka olisi ollut selvää, että hän ei voinut olla biologinen isä.
* Puolimatka ei kritisoi heteroperheisiin adoptoimista joka on nykyään vallalla ja jossa biologinen sukulaisuus on aivan yhtä katkennut kuin homoperheissäkin. (Tosin joskus vähemmän. Esimerkiksi itse olen sitä mieltä että varsin kavala temperamenttityyppini ei sovi lasten kasvattamiseen. En kuitenkaan kieltäytyisi muumimuki-isyydestä jos joku lesbopari sitä pyytäisi ; Näissä perheissä lapsi on biologisesti puoliksi toisen joka tapauksessa ja adoptio ei edes muuta lapsen elämässä muuta kuin tilanteet joita tulee biologisen äidin mahdollisesti kuollessa.)


Mukaan on pulahtanut toinenkin ristiriita.

Olen itse asiassa Puolimatkan kanssa samaa mieltä (myös) siitä, että yhteiskunnan valta liittyy juridiseen avioliittojärjestelmään. "Kun naisen ja miehen välisen avioliiton perustalle rakentuvaa sukuyhteisöllisyyttä heikennetään, sen paikan ottaa valtion kontrolli, rahan perustalle rakentuva kaupallinen vuorovaikutus ja rahalla ostettava lisääntymisteknologia." Aivan varmasti tästä tulee lisäkeinostoja muumimukimenetelmästä keinohedelmöitykseen. Näitä kaikkia ei voida pitää pahoina. Ja jos voidaan niin niihin liittyviä kysymyksiä voidaan erikseen rajoittaa juridiikalla jos yhteisömme niin demokraattisesti päättää.
1: Puolimatka puhuu kohdunvuokrauksesta ja vastaavista. Unohtaa että jos niille on laiton tie niin homot käyttävät sitä jo nyt. Ja jos sille on laillinen tie niin heterot käyttävät sitä nyt ja luultavasti homoja enemmän ihan siksi että heteroita on niin paljon enemmän kuin homoja. On mahdollista sallia homojen avioliitto ja kieltää kohdunvuokraus samanaikaisesti. Joten näiden kategorinen yhteenliittäminen kertoo siitä että analyyttiseen ajatteluun ei olla panostettu. Dogmaattinen maailmankuva saattaa aikaansaada sellaista. Ainakin Puolimatkan itsensä mukaan. Näin hän on sanonut evoluutioteorian kannattajista, jotka kaikki ovat maailmankuvallisista syistä sitä mieltä kuin ovat. Eivätkä kykene näkemään erilaisia jaotteluja ja asioiden pilkkomisia koska ovat dogmaattisia.

Toki tässä syntyy ajatuksia vallasta. Ja myös sellaisia kysymyksiä, jotka herättävät kysymyksiä "onko jokainen elämä arvokas". Ja joka on saanut hämmentävän monet abortinvastustajat kihisemään. (Keinohedelmöitys jakaa mielipiteitä ja koeputkilasten "luonnollisuus vs. keinotekoisuus" -keskusteluakin on käyty..)

Samalla voinen huomauttaa Puolimatkalle että moni on vieraantuntu suvustaan koska heidän sukunsa ihmiset ovat vastenmielisiä, ahneita ja muutenkin roskaisia. Moraaliltaan kyseenalaisia. On täysin omituista väkisinelää ihmisten kanssa vain siksi että joku on joskus roiskaissut jossain orgasmin jossain yhdenillan suhteessa tai pitkässä vaimonhakkausketjun välissä.
1: Olen toki itsekin miettinyt mitä voisi käydä jos teoreettinen muumimukilapseni miettisi että ottaisiko selvää biologisesta isästään. Kas siinä hän lähtisi kyllä avaamaan Pandoran lipasta. Paitsi ei se olisi Pandoran lipas kun ei siellä olisi pohjalla mitään toivoa. Paitsi että eihän minun syntini ole lapsen kannettavia tai vika. Joten oikeasti sillä ole mitään väliä jos siitä ei keinotekoisesti sellaista tee.

Kun Puolimatka puhuu juridisesta vallasta, hän unohtaa yhden asian. Sen että jos puhutaan oikeuksista ja velvollisuuksista, niin ne ovat yhteiskunnassamme myös valtiovallan valvomia. Ne toisin sanoen ovat yksilöiden autonomisuutta rajoittavia. Kymmenen käskyä ovat kymmenen kieltoa juuri siksi että ihmisen oikeus elää tarkoittaa sitä että häntä ei saa murhata (älä tapa). Tässä puututaan monien ihmisten luvallisuuteen heiluttaa pronssiveistä egyptiläisen vallanväärinkäyttäjän läheisyydessä Mooseksen keinovalikoimalla.

YK:n ihmisoikeusjärjestelmä on vallankäyttöä. Kun Puolimatka puhuu lasten oikeuksista, hän vetoaa järjestelmään jossa valtio määrittelee kenellä on esimerkiksi velvollisuus elättää lasta. (Lasta ei muuten ole pakko rakastaa. Oman vastenmielisen kakaran vihaaminen ja halveksiminen sydämen pohjasta on aivan laillista. Sen sijaan heidän tietyt perustarpeensa tulee tyydyttää miellytti se tai ei.) Jos puhuu avioliittolaista ja lapsen oikeudesta isään ja äitiin, tässä itse asiassa valtio kontrolloi että minkälainen perhekonsepti saa olla.

Ja tässä on ilmassa vahva epäsymmetria. Sillä juridinen avioliitto halutaan laajentaa homoseksuaaleihin pareihin juuri siksi että avioliittoon liittyy oikeuksia ja velvollisuuksia. Joten tottakai se muuttaa ja vaikuttaa siihen miten valtio käyttää valtaa! Tosin tässä käy enemmänkin niin että ilman lakia ihmiset toimisivat monella tavalla. Näin ollen valtion nykyinen juridinen avioliitto rajoittaa homoperheiden muodostumista. (Esimerkiksi muumimukimenetelmällä kasvatetun lesboperheen tapauksessa aika vahvasti ja alleviivaavastikin.) Olemassaolemattomaksi perhekonseptiksi rajaaminen on maksimaalista vallankäyttöä. Heteroperheet eivät katoa olemasta ja muutenkin heidän elämänmenonsa ei muutu tai rajoitu lain kautta. Toisin sanoen valtiovalta ei tässä käytä sitä valtaa jota Puolimatka siihen liittää.

Onkin melko absurdia lukea mitään sen tyylistä kuin "Biologisen vanhemmuuden syrjäyttäminen heikentää ydinperheen itsenäisyyttä ja riippumattomuutta valtiosta. Heteroseksuaalinen avioliitto on perustana perheille ja suvuille. Luonnollisen sukulaisuuden merkityksen väheneminen liittyy yleensä paikallisten instituutioiden ja muiden yksilön ja valtion suhdetta välittävien instituutioiden merkityksen vähenemiseen."

Mutta Puolimatka tietenkin vaihtaakin tässä konseptia. Hän alkaa puhumaan "sosiaalisesta paineesta", jota monet kristityt tietenkin tuntevat. Se ei ole lainsäädännön tekemää asiaa. Se on yleisen arvostuksen tekemää asiaa. Olen itse elänyt varsin vahvasti sellaisessa maailmassa jossa kristityt ovat harrastaneet sosiaalista painetta. Tämä on näkynyt ja tuntunut inhalta. On kuitenkin hyvä nähdä että jos puhutaan muiden ihmisten mielipiteistä. Yhteiskunta muuttuu kanssaeläviin ihmisiin ja heidän mielipiteisiinsä. Puolimatka yrittääkin tässä muuttaa ihmisten yleiset mielipiteet byrokraattisiksi. Ja onhan hänen pakko. Sillä muuten hänen ajatuksensa pluralistisesta diskursseista olisivat ikäviä. Hän kun puhuu siitä että kaikki saavat olla sitä mieltä kuin ovat, keskustella niitä ja ajaa niihin liittyviä asioita myös politiikassa. Tämä on tietenkin silloin kun pitää tukea ID -teoriaa, kenties tässäkin on kaksoisstandardi jossa homot ovat uhka ja vaara ja heidän mielipiteidensä kertominen on kauheaa kristittyjen sortamista.. (Tämä on täysin konsistenttia maailmassa jossa Puolimatkan kanssa erimielisyys on sortamista, etenkin jos enemmistö ei ole samaa mieltä ja anna Puolimatkalle valtaa muita ihmisiäkin koskeviin poliittisiin päätöksiin näissä aiheissa. Tämä vaikuttaa olevan Puolimatkan argumentaatiouran konsistentein teema.)

Mutta Puolimatka tietenkin arvostaa instituutioita. Tradition ja instituutioiden mestarina hän puhuu kasvatusnäkökulmasta. Tavalla jossa muistuu mieleen se, että tosiasiassa hän haluaa palauttaa valtaa näille instituutioille jotka hänen retoriikassaan "välittävät havaittua luonnollista perhekonseptia". Eivät esimerkiksi määrittele, luo ja käytä valtaa sen tiimoilla. Tässä kasvatuksella indoktrinoidut ihmiset toimisivat kuten kunnolla lapsesta asti aivopestyt; Tottelisivat kyseenalaistamatta. Ja tämä tietenkään ei tunnu vallankäytön kohteena olemiselta tai vapaan tahdon rikkomiselta. Kun ei enää edes osata miettiä sitä että toisinkin voisi olla.

Pasi Turunen haluaa sinun vetävän paljaalla

En yleensä seuraa Pasi Turusen kirjoituksia säännöllisesti. Hän kokenee edustavansa jonkinlaista universumin viisautta letkautuksillaan. Ylimielisyys ja "minä olen aina oikeassa" -blogit tökkivät. (En yksinkertaisesti siedä kilpailua.)

Lisäksi, vaikka Turunen onkin komea ja olisi mukavaa jos häneen saisi sellaisen suhteen että siitä tehtäisiin suosiota saanut elokuva kuten "Bareback Mountain", niin koen Turusen egon - en rehellisesti sanoen voi sanoa Turusesta itsestään mitään koska ego on kohtaamisen tiellä - sen verran ikäväksi että en ole avaamassa sydäntäni ja peräsuoltani hänelle vaikka hän pyytäisi. (Mitä hän ei toki tee.)

On kuitenkin syytä jättää tämänlainen nimittely syrjään. (Tein sen vain vastareaktiona Patmoksessa lausutuille kommenteille.) Ad hominem on turhaa. Paitsi tietenkin tavallaan kristillisessä yhteydessä. Sillä Turusen ja hänen kannattajiensa tapana näyttää olevan se, että vastustajan epäeettisyyteen tai epämiellyttäviin piirteisiin tarttuminen on jotenkin oleellista. Jos se kerran on niin kaikki ylläoleva muuttuu relevantiksi argumentaatioksi. (Sen sijaan että se on pelkkä provokatiivinen letkauttelu-vitsauttelu jolla sitoutetaan lukijaa tunnetasolla.)

Otan kuitenkin käsittelyyn Turusen Patmos lähetyssäätiön alustalle kirjoitetun tekstin "Homoseksuaalisuus - Luonnollista vai vastoin luontoa?" Siinä Turunen haukkuu Enbuskea. En ihan hirveästi pidä Enbuskesta joten lukeminen on joka tapauksessa nautinnollista ja kognitiivisen dissonanssin lähde. Sen lisäksi koen tarvetta täydentää ja kritisoida Juha Leinivaaran kirjoitusta "Pasi Turunen haluaa sinun masturboivan" joka on suunnattu tähän samaan Turusen tekstiin. Nähdäkseni Leinivaara ei ota huomioon modifikaatioita joita Turunen on tekstissä tehnyt kliseiseen toistamaansa klassiseen rakennesuunnitelma -argumenttiinsa.

Aiheeni on kuitenkin laajempi ; Filosofian todella tekeminen

Olin nuorempana hakkeroinnista kiinnostunut. 1990 -luvulle jääneet tietoni eivät tietenkään nykyään riitä yhtään minkään tekemiseen. Mutta tästä opin asian josta on hyötyä kaikessa filosofian ja tieteellisen ajattelun tekemisessä. Ja tämä on asia joka tuntuu olevan useimmalle vieras.

Kun ihminen saa esineen, hän kysyy mitä sillä voi tehdä. Esineellä on design. Kun ihminen saa esineen hän kysyy mitä tarkoitusta varten se on tehty. Ja hänelle kerrotaan mitä esine tekee. Hakkerin kanssa tilanne on enemmänkin se, että miten se toimii. Ja mitä tämä toimintatapa saa sen tekemään. Hakkerille "se mitä se on tarkoitettu tekemään" on enemmän tai vähemmän sosiaaliseen sopimukseen sidottu illuusio joka kertoo varsin rajallisesti yhtään mistään. Se mitä esineellä voidaan tehdä on kuitenkin rajoitettua. Mielikuvituksella se saadaan tekemään ällistyttäviä asioita. Mutta ei mitä tahansa.

Tästä on hyötyä filosofiassa. Sillä hyvin tavallisesti moni ryhtyy opettelemaan filosofiaa motivoituneena. Ja tämä motivaatio tulee siitä että filosofia antaa työkaluja ajaa tiettyä agendaa. Filosofiaa opettelemalla löytyy argumentteja käytännössä mitä tahansa asiaa vastaan ja minkä tahansa asian puolesta. Ja vaikka argumenttien hyvyyden arviointi on tiukkaa ja kaikki eivät ole yhtä hyvällä ja vakaalla pohjalla, filosofian osaaminen antaa mahdollisuuden siihen että omalle asialle saadaan annettua ns. paras mahdollinen case. Filosofiassa -toisin kuin vaikka puhtaissa luonnontieteissä - näkökulma ja arugmentaatio saadaan sopimaan juuri omaan asiaan.

Siksi kun tarjolla on vaikkapa Turusen rakennesuunnitelma -argumentti, siitä ihminen kysyy helposti lähinnä sitä mihin se on tarkoitettu. Ja sitten kun tämä tarkoitus on nähty, katsotaan sopiiko esine juuri ja vain siihen hyvin vai ei. Ja jos tätä tarkoitettua asiaa vastustaa niin argumentissa haluaa nähdä jotain huonoutta. Ja tekee casen tälle. Ja jos taas tukee tätä tavoitetta, argumentin hyväksyy helpommin. Tällä tasolla katsotaan lähinnä tukeeko argumentti johtopäätöstä ja onko siinä ristiriitoja.

"Hakkerimielelle" tämä ei riitä. Eikä hyvälle filosofille. Sillä Sokrateesta lähtien filosofia on eronnot sofismista siinä että filosofia tavoittelee totuutta eikä parasta mahdollista casea mille tahansa agendalle. Sen vuoksi monien motivaatio filosofiaan ja se mistä moni filosofi saa palkkansa ovat ristiriidassa filosofian syvimpien tavoitteiden kanssa. Parhaita mahdollisia caseja vertaillessa voidaan huomata että argumentit johtavat johonkin muuhun. Ja että osa argumentaatioperinteistä ovat kaikesta yrittämisestä huolimatta varsin heikonoloisia. Eivätkä vain siksi että ovat vihollisia joita vastaan kerätään mahdollisimman hyvä case. (Niiden puolustaminen argumentein on vaikeaa ja vastustaminen helppoa.)

Otan tämän näkökulman esille koska hakkeroinnissa katsotaan usein designiä. Sitä mitä asia tekee, mihin se on tarkoitettu tekevän ja mitä sillä voidaan tehdä. Funktioiden tiedostaminen on tärkeää. Toisaalta tämä voidaan liittää myös tietynlaiseen asioiden käsittelyyn. Koska molemmat tapahtuvat samanaikaisesti koen että asian lähestyminen (ja sen tarinallistaminen) voi olla opettavaista ja kiinnostusta herättävää tehdä tällä tavalla.

Tämä aivan pintataso ei ole kuitenkaan turha.

On selvää että Turusen agumentaatiossa on jotain omituista. Sama teksti
1: Tunnustaa is -ought -argumentin virhepäätelmäksi. "Moraalisten velvoitteiden johtamista luonnossa esiintyvistä ilmiöistä kutsutaan filosofisessa kirjallisuudessa naturalistiseksi virhepäätelmäksi (naturalistic fallacy), tai "is–ought" –virhepäätelmäksi. Selkokielellä tämä tarkoittaa: Siitä miten asiat ovat, ei voida päätellä sitä miten asioiden pitäisi olla." ... "Luonnossa esiintyy esimerkiksi kannibalismia, joidenkin eliölajien emot syövät poikasiaan, rukoilijasirkka naaras puolestaan surmaa uroksen parittelun jälkeen jne. Kaikki tämä on "luonnollista", koska sitä esiintyy luonnossa. Mutta tämä ei vastaa kysymykseen siitä miten ihmisten tulisi käyttäytyä ollakseen moraalisia."
2: Että kuitenkin vetoaa siihen mikä luonnossa on olisi kuitenkin sitten jotain joka kertoisi siitä mikä on oikein ja ei. "Toinen tapa tarkastella ”luonnollisen” käsitettä on viitata luonnossa havaittavaan rakennesuunnitteluun. Tällöin ei ainoastaan havainnoida jotain tosiseikkoja luonnossa esiintyvistä asioista, vaan järjen avulla tehdään päätelmiä niiden rakenteellisesta tarkoitushakuisuudesta." ... "Lasinsirut eivät ole ravintoa vain siksi, että niitä voi syödä. Vastasyntyneiden silmien puhkominen ei olisi luonnollista, vaikka luonnossa esiintyykin eliöitä, joilla ei ole silmiä. Tämän määritelmän mukaan ”luonnollista” siis on se, mikä on sopusoinnussa havaitsemamme rakennesuunnittelun kanssa. Näin tarkasteltuna sillä mikä on luonnollista / luonnon vastaista voi joissakin tapauksissa olla myös moraalisia implikaatioita." Turunen toki korostaa että tämä on erilaista näkökulmaa. Mutta tämäkin tömähtää naturalistiseksi virhepäätelmäksi.

Turusen "temppu" onkin tavallaan lähinnä siinä miten hän näkee että "kaikki luonnollisuus ei ole samanlaista". Osasta ei saa vetää moraalisia päätelmiä ja osasta saa. Taustalla on tietenkin oletus siitä että Turunen tietää mikä on Jumalan alkuperäinen tarkoitus ja mikä on synnillistä turmellusta jossa imitoidaan ja väärinkäytetään alkuperäistä tarkoitusta. (Palaan tähän seuraavassa aliluvussa.)

Naturalistiseen virhepäätelmään liittyvän Humen giljotiinin argumenttiperinteen ja avoimen kysymyksen argumentin taustalla olevan argumenttiperinteen vahvuus on siinä, että se ei koske vain luonnonilmiöitä vaan kaikkea olemassaoloa. Se, että luonnossa on jokin rakennesuunnitelma ei tarkoita että rakennesuunnitelman toteutuminen on moraalista. Ellei sen taustalle oleta että sen on tehnyt joku joka tietää mitä hyvä on ja joka myös osaa tätä hyvyyttä tavoitella. Samoin se, että Jumala on olemassa ei johtaisi automaattisesti siihen että hänen tahtonsa olisi todella hyvä. Jotta moraalisuuspäätelmä vedetään joudutaan aina ottamaan metaeettisiä perustelemattomia taustaoletuksia. Ilman näitä törmätään tilanteeseen jota klassisessa syllogismissa on kutsuttu virhepäätelmäksi nimeltä non distributio medii. Se, että käyttää implikaatio -sanaa ei tarkoita juuri mitään siitä että tehty asia todella on implikaatio sanan täydessä tai oikein missään mielessä.

Turunen ei oikein tuo näitä piilo-oletuksien mielivaltaisuuspuolta esille tekstissään.  Mutta hän onkin tunnetusti ajamassa agendaa. Ja hän näyttää muutenkin demonstroivan sitä että ne ihmiset jotka osaavat metaetiikkaa tekevät sitä yliopistolla, ja ne jotka eivät osaa sitä opettavat sitä herätysliikkeiden yhteydessä olevissa instituutioissa. Hän korostaa miten metaetiikka todistaa että naturalisti joutuu ottamaan oletuksia ja tätä kautta heidän moraalillaan ei olisi perustaa (foundation). Hän unohtaa että metaetiikassa ne ongelmat jotka johtavat olemassaolemisesta etiikkaan koskevat kaikkea, myös Jumalaa. Ja näin ollen kristinusko ei ole ratkaisu. Ei vaikka kristityt saavat tunteen että Jumala jotenkin paikkaa jotain. Logiikka on tässä mielessä julmaa. Premisseistä joko seuraa johtopäätös ilman tyhjiä maailmankuvallisia premissejä tai ei. (Ja valitettavasti vastaus on aina se "ei".) Olen kuitenkin sillä kannalla, että metaetiikassa on tämän vuoksi syytä aina antaa löysää. On hyvä nähdä että Sam Harrisin naturalistisessa etiikassa on järkeä, kunhan vaan olettaa että moraali todella syntyy ihmisyhteisöissä ihmisten kesken jne. Ja tätä kautta Turusellekin on annettava tilaa.

Seuraava vaihe onkin sitten katsoa vaihtoehtoja.

Juha Leinivaaran, jo aiemmin linkkaamani teksti, korostaa monifunktionaalisuutta. Tekstin sisältö vaikuttaa kiitettävän paljon sellaiselta että siinä olisi ns. vaikutteita omasta "fucktionaalista" -tekstistäni. Tässä kohden voisin kuitenkin haluta korostaa sitä että argumentaatiota voisi lähestyä sitä kautta että se ei olisikaan ateistisesta lähteestä.

Suomessakin on ollut aika paljon ID -henkisiä kristittyjä. Tässä yhteydessä on mainittava etenkin Michael Behen esitykset. Behe on ID -liikkeen puolella USA:ssa selittänyt sitä miten funktion filosofia on hyvin ongelmallista. Behen pääpointti on se, että jos mietitään miksi jokin esine on valmistettu ja miksi se on siinä missä se on on aina jotain johon voidaan antaa useita erilaisia vaihtoehtoisia selityksiä. Ne eivät ole hänestä tieteellisiä tai tietoa.

Tämä oli tärkeää koska Intelligent Design korosti että se ei ole uskontoa juuri siksi että se vain tunnistaa "designiä". Se ei ota kantaa "designin" suunnittelijaan, ei siihen millä tavalla "design" on toteutettu eikä sitä mikä on "designin" tarkoitus. ID -liike nojasi toisin sanoen siihen että Turusen rakennesuunnitteluargumentti on täynnä filosofisia aukkoja. Itse asiassa tässä mielessä heidän analyysinsä olivatkin suunnilleen niin hyviä kuin voi olla. Behe korosti esimerkiksi sitä että funktio on hyvin vaikeasti erotettavissa siitä että jotain voi tehdä ja jostain vain yleensä seuraa jotain. Tämä iskee melko vahvasti siihen miten Turunen joutuu olettamaan tapahtumista ties mitä. Kun hän miettii seksiin liittyvistä sairastumisriskeistä tai raskauden syntymisistä on selvää että hyvä ja paha on paitsi se, että jotain tapahtuu säännönmukaisesti niin myös sitä että nämä väritetään eettisillä taustaoletuksilla tavoiteltaviksi tai ei-tavoiteltaviksi.

Itseäni huvittaisikin että tehtäisiin suuri debattitilaisuus jossa olisi mukana Tapio Puolimatka jonka ego ja maine sidottaisiin ID -liikkeen kannattamiseensa ja siihen miten ID:n perusteesi kaatuu jos rakennesuunnitteluargumentti on tosi. Häntä vastaan laitettaisiin Turunen jonka maine sidottaisiin aluksi siihen että hän puolustaa rakennesuunnittelua ja tässä Behen mainitsemia filosofisia aukkoja tulisi peitota. Emme näe tämänlaista keskustelua koska kristityt ovat harvoin kiinnostuneita Totuudesta. He kokevat tärkeämmäksi sen, että he voivat taistella yhteisen ideologian puolesta. Siksi emme näe Puolimatkaa vääntämässä Turusen kanssa, vaan näemme miten kristityt kokoavat voimiaan saadakseen vastustettua yhdessä homoseksuaalejen avioliittoa ja vastaavia asioita.
1: Toki minua huvittaisi tuoda keskusteluun myös ID -liikkeen perusasioita. Turunen ja Behe molemmat olisivat varmasti kiusaantuneita siitä tiedosta että ID -liike on tarkasti kuvannut bakteeriflagellaa, bakteerin siimamoottoria. Se on karkeasto sanoen sairauksia aiheuttavan ripulibakteerin persemoottori. Kun otetaan ID -liikkeen, eli Church of Butt Propellorin, rakennesuunnitelma nähdään siinä hyvin hieno design jolla on rakennesuunnitelma joka aiheuttaa tauteja. Ja taudinaiheuttaminen vaatii hienostuneita järjestelmiä. Ei vain sitä että "on helppo rikkoa eli aikaansaada tauteja ja vaikea rakentaa". Mitä moraalisia implikaatioita tästä voidaan tehdä? Jos Beheltä tai Turuselta kysyy että jos löytää käytävältä giljotiinin, eikö siitä voi päätellä että siinä on rakennesuunnitelma jonka tarkoituksena on teloittaa ihmisiä, molemmat ovat kiusaantuneita. Mutta eri syistä.. Jos tässä ei näe rakennesuunnittelua on pakko hylätä ID:n ja Turusen teesi siitä että voimme luonnossa olevista asioista ylipäätään nähdä funktioita... Lisäksi on tietenkin moraalikysymykset jotka ovat kiusallisia. Beheä fanittavalle Puolimatkalle kiusallisia siinä mielessä että hän joutuu tunnustamaan funktion ja tarkoituksen tunnistamisesta jotain. Mutta Turuselle ongelmat ovat sitä että luonnon rakennesuunnitelmien moraali viittaa "aika tietynlaiseen Jumalaan". Pahan ongelma tulee rakennesuunnitelmassa takaportista.

Fucktionaalista -tekstini nojasi aika vahvasti Behen näkökulmaan. Toki minun tavallani muokattuna se menee paremmin läpi esimerkiksi ateistisiin blogisteihin. Se on kuitenkin lähinnä sitä että vastustetaan osoittamalla reikiä vastustajan päättelyssä. Se on jo astetta filosofisesti haastavampi kuin aiemmassa väliluvussa oleva pelkkä argumentaatiossa olevan ristiriidan havaitseminen. Se ajattelee jossain määrin "laatikon ulkopuolelta" siinä mielessä että se valjastaa (herätys)kristillisen argumentaatioperinteen (herätys)kristillistä argumentaatioperinnettä vastaan.

Mutta tämä on kuitenkin vielä jotain joka tapahtuu argumentaatioiden alkuperäisten tarkoitusperien tasolla. Niitä vain käytetään eri yhteyksissä. Kun otetaan kristittyjen domeenispesifisti käyttämiä argumentteja ja näitä käytetään ei-domeenispesifisti, tämä vihjaa että monesti kristitty näkee vain sen mihin argumentti on tarkoitettu. Ja täten hän voi samanaikaisesti kannattaa keskenään ristiriitaisia argumentteja. Eikä hän välitä tai huomaa tätä koska hän käyttää niitä eri tilanteissa. Ja tärkeintä on saada pointteja omalle agendalle. (Se nähdään Totuudeksi joten sitä ei viitsitä tai haluta selvittää. Mikä on suora viittaus blogauksen alussa mainitsemaani Turusen perusolemukseen.)

Kun Leinivaara tekee oman rakenneanalyysin hän kirjoittaa siitä että "Näyttäisi siltä, että sieltä löytyvä elin on aivan kuin tarkoituksella edessä ja käsiemme ulottuvilla. Meillä miehillä homma toimii aivan kuin käsi olisi muotoiltu funktiota varten viritetyn elimen stimuloimiseen. Naisilla sama toiminto saadaan aikaan myös sormin. Onko se muka sattumaa, että penis sujahtaa kouraan niin sujuvasti tai sopiva määrä sormia liukuu tiedätte kyllä missä? Ei! Se on rakennesuunnitelmaa!"

Tämä on jotain josta Behe olisi ylpeä. Sillä Turunenhan väittää että se, että homoseksistä saa helposti sukupuolitaudin kertoo siitä, että homoseksuaalisuus on huono asia. Vaikka voitaisiin nähdä että kenties se on tavoite. Osa kristillisestä moralismiperinteestä taas on nojannut siihen että e-pilleri ja kondomi ovat ikäviä asioita koska ne opettavat että olisi "sin without consequences". Lapsi nähdään myös rangaistuksena synnistä. Lapsi tuntuukin monelle ihmiselle rangaistukselta. Joten miksi se ei olisi syy harjoittaa muunlaista seksiä? (Esimerkiksi meidän talossamme harrastetaan ehkäisyä ja mielenkiintoisia seksintoteutusvaihtoehtoja sen vuoksi että niistä ei tule lapsia. Kristityt moittivat homoja mutta eivät minun runsaita suihinottojani. Johon palaan seuraavissa tämän blogauksen alaluvuissa.) Haluan kuitenkin täydentää asiaa vielä pidemmälle, loppuun asti, Ihan sen vuoksi ettei pää jäisi (käteen)vetävän käteen.

Aina roiskuu kuin raiskataan.

Turunen puhuu rakennesuunnittelussa "imitaatiosta" ja "aidosta asiasta". Tämä on mielestäni se asia johon Turunen on panostanut ja joka Leinivaaran kirjoituksessa ohitetaan. Mielestäni Turusen lisäämi twisti on filosofisesti kiinnostava. Ja vaikka en koe että se oikeasti ratkaisee tai poistaa "Behe-Leinivaara -argumentaatiolinjan" osoittamia maailmankuvallis-olettelullisia premissiaukkoja, niin se on kuitenkin hieman mielenkiintoinen lisä hänen oman rakennsuunnitteluargumenttinsa kannalta.

Haluan ottaa Turusen argumentaation ja katsoa mihin se vie. Masturbaatio on mukavaa, mutta se jättää syrjään Turusen pääsanoman. (Ehkä siksi että se ei paikkaa logiikkapuutteita.) "On siis täysin luonnollista, että samaa sukupuolta olevat parit eivät voi keskenään saada omia biologisia jälkeläisiä. Kuitenkin homoseksuaalinen akti, toisin kuin heteroseksuaalinen, on rakennesuunnittelun valossa vastoin luontoa. Rakennesuunnittelusta johtuen homoseksuaalinen akti kykenee ainoastaan imitoimaan rakennesuunnittelun mukaista heteroseksuaalista luonnollista aktia." ... "Heteroseksuaalisen parinmuodostuksen luonnollisuus ei perustu siihen, että jokaisen yhdynnän seurauksena on oltava lapsia. Ikääntymisestä tai sairaudesta johtuva lapsettomuus (tai edes ehkäisy) ei katkaise biologisen rakennesuunnitteluun perustuvaa luonnollista periaatteellista yhteyttä suvunjatkumiseen, niin kuin ei iästä tai sairaudesta johtuva näön heikkeneminen tai menetys tarkoita, että silmien luonnollinen tarkoitus ei olisi näkeminen." ... "Tätä havaintoa ja sen merkitystä ei lainkaan heikennä se havaittava tosiasia, että kaikissa yksittäisissä tapauksissa mies ja nainen eivät jostain syystä saa jälkeläisiä. Kyse on poikkeuksesta, joka vahvistaa biologisen säännön. Samaa sukupuolta olevat parit eivät voi muodostaa sellaista ruumiillista ja elimellistä yhteyttä keskenään, jonka seurauksena edes periaatteessa olisi mahdollista saada jälkeläisiä. Lapsettomuus samaa sukupuolta olevien parien kohdalla on biologinen sääntö ilman ainuttakaan tunnettua poikkeusta."

Turunen lainaakin J. Budziszewskia "Jos ihmisellä ei ole Jumalan antamaa naimattomuuden lahjaa, mieheltä puuttuu jotakin, jonka vain nainen voi antaa, ja naiselta puuttuu jotakin, minkä vain mies voi antaa. Tämä on kaikkein ilmeisintä fyysisellä alueella. Kaikkien muiden paitsi yhden biologisen toiminnan alueella tarvitaan kulloinkin vain yksi ruumis toiminnon suorittamiseksi. Ihminen pystyy sulattamaan ruuan itse käyttäen ainoastaan omaa ruuansulatuskanavaansa. Hän pystyy näkemään itsenäisesti käyttäen vain omia silmiään. Sama pätee kaikkiin hänen toimintoihinsa ja niissä käytettyihin elimiin. Kukin meistä pystyy toteuttamaan jokaisen elintärkeän toiminnon itsenäisesti, paitsi yhden. Ainoa poikkeus on lisääntyminen."

Masturbointi on selvästi siitä hauska esimerkki että voidaan nähdä että jos sydän ja kaikki ruumiin toiminnot ovat sellaisia että vain yksi ruumis riittää niihin niin masturbointihan on hyvin analoginen näiden ruumiillisten toimintojen kanssa. Tartun toki mielelläni kikkiin. Mutta Turunen voi sanoa että kun seksi redusoituu siten että rakennesuunnitelman kannalta seksi=lisääntyminen, masturbointi on vain imitointia. Masturbaatio on siis hieman kuten lasinsirujen syöminen tai sorsien homosuhteet tai lehmien laajakirjoinen keskenään lesboilu. (Joka muuten on asia. Jos agrologin tutkintoa hankkiessani opin jotain nautojen seksuaalisuudesta niin tämän...)

Mutta otetaan Turusen premissit ja katsotaan mihin ne vievät ; Ensinnäkin Budziszewski osoittaa että hänellä on omituinen aukko logiikassaan. Miksi lisääntyminen voi olla rakennesuunnittelua mutta naimattomuus on Jumalan antama lahja? Se on argumenttina sama kuin vapaaehtoinen sokeana eläminen olisi jotain erityistä Jumalan lahjaa. Rakennesuunnittelu päin vastoin vihjaa että selibaatissa on jotain suunnitelman vastaista. Sillä selibaatissa eläminen on jotain jossa lapsettomuus on biologinen sääntö ilman ainuttakaan tunnettua poikkeusta.

Selibaattilupauksen pettäminen kun vertautuu lesbojen muumimukimenetelmään. Voisiko lesbojen muumimukimenetelmä olla vastaus? Luultavasti ei. Sillä seksissä on monta erilaista funktiota jotka kaikki tapahtuvat samaan aikaan, tai potentiaalilsesti samaan aikaan. Muumimukia itse asiassa käytetään juuri siksi että hedelmöittymiseen liittyvät intiimit ja sosiaaliset puolet tuntuvat kiusallisilta siinä yhteydessä. Muumimukimenetelmä voi siis olla sekin imitaatio. Kunhan Turusen premisseille vain annetaan lupa olla - paitsi mielivaltaisia ja maailmankuvallisia jota ne ovatkin - niin myös hyväksyttyjä.

Turusen ongelmaksi tuleekin muutaman asian kombinaatio. Ensimmäinen on se, että se selvästi koskee nimenomaan homojen avioliittokysymystä. Se on se poliittinen konteksti jossa teksti ilmenee. Kuitenkin hänen rakennesuunnitteluargumenttinsa ei kiistä haaremeita. ; Hyvin järjestetyssä haaremissa ei leviä sukupuolitautejakaan. Koska sukupuolitaudit syntyvät kontaktissa ulkopuolisiin ja haaremi on sisäpiirijärjestelmä. Samoin jos haluaa harrastaa irtoseksiä neitsyiden kanssa, tämä on täysin hyväksyttävää koska Turusen mainitsemat tautiriskit puuttuvat. Avioliitto ei liity lisääntymiseen. Avioliiton lakkauttaminen ei lopettaisi lisääntymistä. Toisin kuin heteroseksin lopettaminen tyystin. Avioliittoasia ei siis oikeastaan mitenkään liity tähän.

Syvempi ongelma on siinä että Turusen argumentaationsa rakennesuunnittelusta ei ole teologisesti uusi. Katolisessa perinteessä sen varaan on nojattu paljon kun on tuomittu ehkäisyn käyttö. Kun mietitään kondomia, niin sehän voidaan nähdä joksikin joka on keinotekoista. Ja keinotekoista nimenomaan siten että sillä yritetään poistaa lisääntymiselementti yhtälöstä. Näin ollen e-pillerien ja kondomin kanssa paneminen on samaa kuin muuttaisi rakennsuunnittelu-lisääntymiskoneisto -pimppiseksin samanlaiseksi vääristyneeksi ja luonnottomaksi imitaatioksi kuin homojen peppuseksin.

Toisin sanoen jos Turunen on argumentaationsa kanssa johdonmukainen, hänen on todettava että rakennesuunnitteluargumentti näyttää että
1: Irtosuhteet, moniavioisuus ja haaremi ovat irrelevantteja paheita rakennesuunnitelman antaman viestin kanssa, joten sen torjuminen vaatii jotain rakennesuunnittelun ulkopuolelta tulevia premissejä. Toisin sanoen jos olet oletuksellisesti mies sinua viehättää threesome tai laajempi kimppakiva tai creampie surprise (naisen vaginaan laukeaminen ilman lupaa) niin sinun tulee vain tarkistaa että et saa seksitauteja, koska ainut rakennesuunnitelmiin liittyvä kritiikki joka näissä esiintyy perustuu kasvaneseen tautiriskiin. Ja tautiriskiä voi kontrolloida monella tavalla. (Näistä sallituista seksuaaliaktioista voi muotoilla naisiin aivan vastaavat toiminnot. Pahoittelen sukupuolikeskittynyttä argumentaatiotapaa. Se on tällä kertaa "mutkattomampaa näin". Vahvistaa viestiä kristillisien miesten piireihin.) Rakennesuunnitelma ei sodi näitä tapoja vastaan. Moralisointi rakennesuunnitelman pohjalta on tästä kohden irrelevanttia.
2: Sen sijaan relevantteja syntejä ja rakennesuunnitelmaa vastaan rikkomisia ovat homoseksuaalisuus, suihinotto, persepano, tissipano, käteen vetäminen, handjob, facial (kasvoille laukeaminen) tai keskeytetty yhdyntä niin ne ovat kovia syntejä jotka sotivat rakennesuunnitelmaa vastaan.

Joku voisi nähdä että rakennesuunnitelma hyväksyy ikävämpiä ja perverssimpiä ja moraalittomampia seksinharjoittamisen muotoja kuin mitä se vastustaa. Lisääntymiskeskeisyydessä masturbointi, homoseksuaalisuus ja kondomin käyttö näyttävät ilmiselvän "imitaatioluonteensa", tavalla joka puuttuu monista kovina perversiona pidetyistä asioista. Voisi jopa sanoa että rakennesuunnitelma-argumentin kannalta on niin että jos kondominkäyttö on ilmiselvä imitaatioksi latistuminen niin ei ole ollenkaan ilmiselvää että raiskaaminen olisi paha juttu - kunhan olettaa että raiskaaja laukeaa raiskattuun eikä ehdottomasti käytä kondomia.

Ja osa voisi nähdä että tämä on osoitus siitä että moraalijärjestelmä on huono koska "moraaliargumentti antaa moraalittomia hyväksymisiä ja tuntuu puuttuvan moraalittomuudessaan joko neutraalien tai triviaalinoloisten" asioiden kohdalla. Nämä merkitykset ovat kuitenkin maailmankuvallisia. Joten kenties vika ei olekaan argumentissa vaan argumenttien johtopäätösten analysoijassa. (Ylipäätään jos argumentaatio hylätään siksi että se antaa vääriä lopputuloksia niin eikö se tarkoita sitä että lopputulos tiedetään ilman argumenttejakin joten mihin sitä argumentaatiota ylipäätään tarvitaan?) Siksi luotankin siihen että Turunen luottaa argumentaatioonsa kuin pässi sarveensa (pun and freudian joke intended). Eli toisin sanoen [lisää otsikko tähän].