(Elbow, "Grace Under Pressure")
Ostin juuri itselleni Wappulehden. Se on tänä vuonna Julkku. Ensi vuonna on sitten taas Ävyn vuoro. Sitä myivät teekkarit, kyseessä oli helsinkiläinen teekkari, joten hän todennäköisesti oli Dipoli -insinööri diplomia vailla. Kysyin että oliko kyseessä teekkareiden ammattilehti. Olihan se. Kuulemma ainakin materiaalifysiikasta löytyi uusia tutkimuksia, jotka auttoivat pysymään ajan hermolla, tai ainakin käymään ihmisten hermoille. Opinkin muun muassa mielenkiintoisia suorastaan halki-poikkitieteelisiä asioita Votka-Mongerran mallista, jossa mitattiin erilaisia trajektoreita perseet-napanta -koordinaatistossa. (Julkku Onnennro 17/2008 s. 40) Tämä kaikki tietysti kuuluu wappuun yhtä erottamattomasti kuin valkolakki Suomielokuvan deus ex machinaksi.
Wappuun kuuluu tietenkin myös muut iloiset asiat.
Ensimmäisenä tulee mieleeni elinympäristön rauhoittuminen pitkän tähtäimen trendinä. (Hetkellisen trendihuipun seurauksena. Sillä kuten populaatiomalleista tiedämme, kantokyvyn ylitys johtaa kannan romahtamiseen.) Sillä todellisuudessa pullosta ei hierottaesta lähde henkeä, mutta juodessa pullosta voi lähteä henki. Pullon henki ei siis aina annakaan kolmea toivomusta, vaan vie toivon täyttäessään yhden toiveen. Wappu on kuitenkin niin iloista aikaa, että ajattelin tehdä juttua huumorista. Sillä teekkarit ovat tupsuine ja tempauksineen huomanneet että huumorihan sopii nimen omaan wappuun täydellisesti, koska koko juhla on ironian sävyttämästi työn juhla joka on samalla vapaapäivä. (Mikä muistuttaa tietysti kovasti utopistista kommunismia.) Ja koska olen mitä olen, ajattelin olla täydellisen humoristinen ja täydellisen tylsä samanaikaisesti.
Kykenen siihen.
Aiheena huumori ei ole pragmaattiselta tasoltaan vieras, toisin kuin etiikka. Sillä huumori, etenkin huono huumori, on aina ollut melko keskeisessä osassa elämääni. Olen jo lapsesta asti ollut henkilö, joka huonoilla vitseillä torjuu vaikeuksia. Tietenkin epäonnistuen, mutta laadunhan voi aina korjata määrällä ja lahjat ahkeruudella. Jonkinlaista tulostakin asian piirissä on tullut, koska olen tällä urallani edellyt Hikipedian ylläpitäjäaktiiviksi. Jutut eivät tästä parantuneet, eikä jo kirjoittamieni juttujen laatu parantunut, mutta toisaalta minulla on tästä kaikesta näyttää statusarvoa sellaisesta luottamustehtävästä, jota ei CV:seensä kehtaa laittaa. Hikipediassa olen konkreettisesti (en siis oikeasti oikeasti vaan virtuaalisesti oikeasti) törmännyt siihen, kuinka huumorin rajaaminen on usein vaikeaa. Asiasta ollaan erimielisiä, ja kiistoja käydään muun muassa siitä kuinka paljon taustatietoa vitsin ymmärtäminen saa vaatia. Lestadiolaiset ovat usein erimielisiä, ja kissatkin järkyttävät. Onkin siksi hyvä lähestyä näitäkin kiistoja puhtaasti argumentoiden.
Sillä tietenkin myös huumorista ja sen luonteesta on teorioita. Ne on tavattu jakaa kolmeen osaan:
1: Superiority theory, jonka mukaan huumori on vallankäytön väline. Kun joku sinua alempi henkilö on pelle, hänelle on hauskaa nauraa, yhdessä. Esimerkiksi Thomas Hobbesin mukaan nauru on ylemmyydentunteen ilmaus. Tässä teoriassa ihmiset nauravat kahdella tavalla: Joko ylentämällä itsensä tai alentamalla muut. Esimerkiksi sarkasmiin ja ironiaan perustuvat vitsit ovat itsekorostusta tai kohteen halventamista.
2: Relief theory taas ilmaisee että huumori on sellaista, jossa vitsin kuulijaa järkytetään jollakin tavalla. Esimerkiksi Sigmund Freudin mukaan nauru on ylimääräisen voimavaran purkautumista. Esimerkiksi komedioista tuttu slapstick -huumori on melko väkivaltaista, mutta se huvittaa ihmisiä. Myös sellaiset humoristit kuin taikutit Barry ja Stuart ovat tulleet tunnetuiksi makaaberin huvittavista taikatempuista. Myös Monty Pythonin "Life of Brian" -elokuvassa on vitsejä, joissa on esimerkiksi gladiaattoreiden esittämä sangen verevä "lastenmatinea". Harva ihminen kuitenkaan pitäisi gladiaattoritaisteluja kuolemaan asti kovin hauskoina, muutoin kuin näissä vitseissä. Samoin jotkut tabuja rikkovat vitsit voidaan liittää tähän kategoriaan vaikka ne eivät ole varsinaisesti väkivaltaisia tai julmia. Esimerkiksi seksiasioista voidaan katsoa tähän luokkaan kuuluvaksi. Ne ovat hauskoja lähinnä siksi että meille on jollain tasolla opetettu että ne ovat "vakavia asioita", niissä on jopa jonkinlaista "syntiä".
3: Incongruity theory taas tarkastelee asiaa toista kautta. Sen mukaan hauskuus perustuu logiikkarikkoon. Tässä näkemyksessä huvittuminen on sitä, että henkilö löytää tilanteen joka törmää yhteen odotusten ja logiikan kanssa. Tässä kohden ero ei saa olla liian ilmeinen, jotta se ei olisi tylsä. On siis osattava olla toimijan tasolla. (Lasta naurattaa kun isä tanssii luudan kanssa, koska hän juuri ja juuri osaa erottaa missä konteksteissa ihmiset ja suunnitellut esineet toimivat ja että ne ovat selvästi eri asioita. Mutta aikuisille siitä ei saa viihdettä.) Esimerkiksi ne vitsit, joissa arjesta kaivetaan Markus Kajomaisesti esiin uusia näkökulmia ja ihmeellisyyksiä, kuuluvat ehdottomasti tähän luokkaan. Toisalta myös ajatusvirtamaiset vitsit, joissa hauskuus johtuu siitä että tilanne etenee kuitenkin koko ajan melkein loogisesti korostavat tätä osaa hassusta.
Olen itse huomannut että huumori vaatii jonkinlaisen sosiaaliseen kontekstiin sitomisen. On tunnettava yleisö, sen näkemykset, jotta heitä voi ylentää. On tunnettava mistä asioista he eivät pidä, joita taas on osattava alentaa. Heidän tabunsa on tunnettava, jotta heitä voisi järkyttää ja tämä jännitys purkaa. Tai jotta voisimme purkaa jo olemassa olevaa jännitystä. Heidät on tunnettava, jotta tietäisi mitä rataa heidän logiikkansa seuraa, jotaa heitä voisi yllättää. Voidaankin sanoa että jos haluat huvittaa yleisöä, sinun tulisi tuntea se. Ja jaksaa silti tästä huolimatta huvittaa heitä, ilman että vihaat heitä. Tämä ei aina ole helppoa.
En usko kuitenkaan, että filosofioinnista on tässä asiassa kovin paljoa apua, koska inspiraatio siitä miten nämä elementit voitaisiin konkreettisesti yhdistää vaatii jotain, jota ei voi kovin hyvin opetella. Ja hauskan tunnistaa ilman filosofiaakin. (Huumorin luokittelu auttaa vain siinä, että tiedämme miksi joku vitsi on hauska. Jos filosofia luokittelee hauskaksi jonkun, joka ei tunnu oikein kenestäkään hauskalta.)
Filosofi osaa kuitenkin kertoa kuinka huumori tulee kreikan eri ruumiinnesteitä koskevasta sanasta. Hippokrateen ja Galenoksen ja muiden antiikin lääkäreiden humoraaliopin mukaan ruumiin perusnesteiden balanssi (krasis) määräsi terveyttä (eukrasis) ja sairautta (dyskrasis). Humoraaliteorian mukaan ruumiinnesteiden tuli olla hyvässä tasapainossa. Tämän vuoksi ruumiin nesteitä sitten valuteltiin ihmisistä esimerkiksi suoneniskennässä, ja tämän ajateltiin auttavan muutakin kuin kuppaajan lompakkoa. Kun humoraalit yhdistettiin Galenoksen tempperamenttikäsitykseen, humoraali liitettiin myös ihmisen ulkoiseen luonteeseen. Syntyivät luonnepiirteet, jotka olivat seuraavat:
1: Sangviininen (kreik. sangua : veri, syntyy sydämessä), "verevä".
2: Flegmaattinen (kreik. phlegma : lima; syntyy päässä), "vetelä".
3: Koleerinen (kreik. ksanthe khole : keltainen sappi; syntyy maksassa), "sapekas".
4: Melankolinen (kreik. melaina khole : musta sappi; syntyy pernassa) "synkkä".
Ja koska huumorikin pyrkii ainakin lyhyellä tähtäimellä vaikuttamaan ihmisen ulkoiseen luonteeseen, ja koska sillä on yhteyksiä humoraalioppiin, ei ole ihme että niin monet vitsit yhä nykyäänkin pyörivät eri ruumiinnesteiden valutteluasioihin.
Tosin vaikka tämän suorastaan lääketieteellisen ja kovasti perinteisen asian intellektuaalinen ymmärrettävyys vaatisikin jonkinlaista konkreettista esimerkkiä, itselleni ei kuitenkaan tule mieleen kuin ne jutut joissa eräitten valtionvaraiministerien seksiasiat ovat vuodettuaan kaikkien, etenkin naisten, huulilla. Jotain tämän tapaista hän tietysti halusikin. Mutta valitettavasti hän ei miettinyt lääkintäproseduuria kunnolla loppuun asti, joten moralistejen huumorintajun tason vuoksi humoraalit menivät tästä vakavasti epätasapainoon, ja asia vaati keskiaikaiseen tapaan senkan iskentää nenästä. Nyt sitten etsitään lehdistön avulla yhdessä jonkinlaista tasapainoa näiden asioiden välille. Ihan niin kuin wanhoina hyvinä aikoina.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti