Ateisti, missä kontekstissa?

"You won't cry for my absence, I know - You forgot me long ago."
(Evanescence, "Missing")

Tähän olen saanut runsaasti virikkeitä Jouni Vilkan "miltei esseestä".

Ateismi on saanut viime aikoina ääntä, etenkin Amerikan puolella. Ateismin määrittely sen sijaan on harvinaisen ongelmallista. Syynä on se, että ateismia voidaan lähestyä monelta eri kannalta. Suurimmat erot ovat tietysti paranormaaleihin ilmiöihin suhtautumisessa; Näkemyserojen vuoksi Sam Harris on valmis hyväksymään telepatian ja muita yliluonnollisia ilmiöitä, kun taas Daniel Dennet ja Clinton Richard Dawkins liittävät nämä näkemykset ateismin ulkopuolelle. Kysymys ratkaisee sen, voiko ateisti uskoa esimerkiksi kummituksiin. Monissa asioissa ateismi on selvää, jos et usko kummituksiin ja tonttuihin etkä muihin vastaaviin, olet ateisti. Mutta jos uskot näihin, miten tilanteeseen tulisi suhtautua? On selvää että ateisti voi uskoa huuhaaseen, kuten luontaislääkintään, jos se ei ole luonteeltaan spirituaalista. Mutta tämän toteaminen on tylsää. On kuitenkin paljon jännittävämpää liikkua "hämärän rajamailla". Ties mikä peikko sitä tulee vastaan ja syö.

Ateismi kun määritellään tyypillisesti neljästä erilaisesta lähtökohdasta käsin:
1: Ei ole vakuuttunut teistien periaatteista. Vastaaminen ei ole aivan yksinkertaista, sillä karkeimmillaan "a-teismi", tarkoittaa sitä että ei ole vakuuttunut Jumalien olemassaolosta. Tämä voi vielä tarkoittaa sitä että henkilö on "ateistiuskovainen", eli on sitä mieltä että tämä on uskonnollinen käsitys. Toisaalta tässä näkemyksessä myös agnostikot lasketaan ateisteiksi. Mielestäni tämän määrittelytavan käyttö on filosofisesti OK, mutta elävässä elämässä se on epäkäytännöllinen, koska se antaa ihmisille vääränlaisia mielikuvia. Jos ihmiselle sanoo että ei tiedä onko Jumalia olemassa, nämä usein kokevat että et ole ateisti, vaan agnostikko. Jos siis siis sellainen, joka ei ole varma, onko Jumala olemassa vai ei, kutsuu itseään arkielämässään ateistiksi, hänen katsotaan hieman ns. "huijaavan". Tässä vaiheessa ei kannata lähteä selittelemään sitä, että agnostismi on eräässä ateismin määrittelyssä ateismia. Että tässä näkemyksessä "ateisti" tarkoittaa mitä tahansa muuta kuin "teistiä", kun etuliite "a-" on vain kieltosana. Itse en näiden väärien mielleyhtymien vuoksi käytä tätä määritelmää käytännössä lainkaan.
2: Jumalauskon puutetta. Tässä kohden vastaan tulevat määrittelykysymykset. Ja valitettavasti tämä määritelmä on parhaimmillaankin vain juuri yhtä tarkka kuin se, mistä tämä kertoo eroavansa. (Tosin negatiiviset määritelmät, jotka kertovat että jokin on "ei jotain" tai "erilaista kuin" on lähtökohdiltaan melkoisen heikko. Se toimii vain erittäin rajatuissa tapauksissa.) Ja tässä kohdassa teistit eivät loista ; Jumala on määritelty hyvin monella eri tavalla. Ja voidakseen asettaa eriävän mielipiteen, olisi ensin päätettävä, mitä niistä tarkoitetaan. Mitään määriteltävää "yleistä Jumalaa" ei ole. Joten sen negaatiokin on vähintään yhtä epämääräinen. Lisäksi ateismin määrittäminen tällä tavalla negaation kautta johtaa vaikeuksiin koska emme ole kuulleet kaikkia Jumalan määritelmiä. Ehkä jossain on määritelmä, josta voidaan vakuuttua myöhemmin. Tosin pelkästään melko tarkasti määritettyjen Jumalien alueella toimiminen johtaa siihen että ateisti ei voi uskoa kummituksiin; Esimerkiksi monet monijumalaisten ja spiritualistien Jumalat ovat niin lähellä kummituksia, että rajanveto jumalien ja kummitusten välillä on käytännössä hiusten halkomista. Tämä tarkoittaa sitä että tässä määritelmässä ateisti ei usko kummituksiin. Hän voisi silti uskoa Ki -voimaan, tai muuhun vastaavaan, joka on rajattu siten että se ei ole jumala. Tosin kun otetaan huomioon eräs kuuluisa länsimainen Jumalamäärittely: Jumala=Alkusyy -määritelmä, huomataan että alkuräjähdykseen tai muuhun täysin naturalistiseen universumin selittämiseen uskominen määrittyy melko helpolla - suorastaan halvalla - kikalla jumalauskoksi. Tosin näistä määritelmistä voidaan vakavasti kysellä, että eikö saman tien voitaisi vain nimetä gravitaatio Jumalaksi ja saada tästä peräti empiiriset todisteet. Ja sitten toisaalta tämän määritelmän sisältä voidaankin sanoa että "kaikki uskovat ovat ateisteja muita Jumalia kohtaan - ateistit vetävät tämän vain yhtä Jumalaa pidemmälle." Siis käytännössä kaikki voitaisiin määritellä ateisteiksi. Paitsi agnostikot. Ja ne jotka uskovat KI -voimaan. Tässä kontekstissa sellainenkin agnostikko, joka uskoo että Jumalasta ei voida mitään saada mitään tietoa, ei ole ateisti. Voidaan toki rationaalisesti esittää että tälläinen tieto jotenkin johtaisi rationaalisen ihmisen ateismiin, kun järkevästi uskominen ei onnistu jos tästä ei mitään tiedä, mutta toisaalta Søren Kierkegaard nosti juuri tämän "uskon hypyn" jumalauskossa sen tärkeimmäksi elementiksi.
3: Eiuskonnollisuutta. Tässä kohden kohtaamme edellisestä tutun Jumalien moninaisuuden. Tosin tässä versiossa voit uskoa kummituksiin, ja olla ateisti, kunhan et liitä niihin uskonnollisia käsitteitä. Tosin tässä kohden vastaan tulee se, mikä lasketaan uskonnollisuudeksi ; Jos esimerkiksi esitämme että pelkkä premissien olettaminen perustelematta olisi uskonnollisuutta, Gödel olisi todistanut että matematiikka on uskonto, ja peräti uskonto joka kykenee olemaan tätä aina. Ja uskonto, joka kykenee todistamaan tämän. Tässä määritelmässä joudutaan siis kohtaamaan jumalan kanssa yhtä epämääräistä käsitettä: Uskonnollisuus. On ensin selvitettävä, onko uskonnollisuutta ilman jonkinlaista jumaluutta ja jonkinlaista instituutiota, uskontoa. Ja jos vastaus on että uskonnollisuus sisältää pakotetusti jonkinlaisen jumaluuden ja/tai uskonnon, huomaamme että joudumme käsittelemään "eitä" ainakin yhteen tai peräti kahteen epämääräiseen näkemykseen: Jumalaan ja uskontoon. Tämä tarkoittaa sitä että tätä kautta ateismin määrittely vaatii runsaasti työsarkaa. Sillä minimivaatimus sille, että kiellät jonkun näkemyksen on se, että tiedät mistä puhutaan ja mistä on kysymys. Tämän näkemyksen kannattajan on vaikea sanoa onko kummituksiin uskoja uskovainen vai ei. Hän voi perustella asiat molempiin suuntiin. Hän joutuu siis olemaan epävarma sen suhteen mihin uskon pykälään hän luokittuu, vaikka hänen uskomuksiensa sisältö olisi tarkasti tiedossa. Tämä on suuri heikkous.
4: Fysikaaliseen todellisuuskäsitykseen uskomista. (eli ontologinen naturalismi / ontologinen materialismi.) Tämän selityksen etu on siinä, että meillä on sangen hyvä käsitys siitä minkälaiset selitykset ovat "naturalistisen todellisuuskäsityksen mukaisia". Koska lailla ja sattumalla on tietyt ominaisuudet, jotka tunnemme melko hyvin. Tässä näkemyksessä on olennaista se, minkälaiseksi hän kokee ilmiön taustavoiman. Jos se on yliluonnollinen, hän ei ole ateisti. Jos hän uskoo sen olevan fysikaalisen todellisuuden mukainen, hän ei ole. Tässä kohden on hyvä huomata, että "TAPS:in pojat telkkarista" kannattavat selkeästi fysikaalista kummitusnäkemystä. Hehän muun muassa selittävät ohjelmassaan, kuinka kummituksiin kertomuksissa liitetyt kylmenemiset johtuvat siitä että kummitus tarvitsee toimintaansa energiaa, jota tämä sitten ottaa ympäristöstään. Tämä tarkoittaa heistä sitä että kummitus imee lämpöenergiaa käyttääkseen sitä muuhun. Tälläisellä kummituksella voi hyvinkin olla fyysinen toimintamekanismi, joka vain jostain syystä on nykytieteelle tuntematon. Tälläinen olisi ateisti. Samoin tässä näkemyksessä ateismi ei kiellä myöskään esimerkiksi UFO -uskoa, koska UFOt ovat fyysisiä toimijoita. Jos ihmiset eivät ole yliluonnollisia, eivät avaruusolennotkaan. Jos ihmisiin uskominen ei tarkoita sitä että ihminen ei olisi ateisti, eivät avaruusolennotkaan siihen väistämättä johda.