Magister Mundi sum!

"si hoc legere scis nimium eruditiones habes." (Jos voit lukea tämän, olet ylikoulutettu.)

Puoliso sai Pro Gradunsa palautettua. Eilen oli viimeinen askel, virallisisten sinisien kuorien älypähkinän ratkaisu. (Eihän sitä ilman ansiota tule selvitä valmistumisesta. Jos et saa kuoripähkinää ratkaistua, sinä olet sekä tyhmä että sosilaaisesti lahjaton, kun et joko selvitä itse tai löydä tehtävään jotakuta joka siihen pystyy.) Ja palautettu. Viimeisenä päivänä ennen tutkinnonuudistusbyrokratian hampaisiin joutumista, kuinkas muuten. Onko muunkaanlaisia palautuspäiviä, kuin ehdottomia deadlinepäiviä?

Aiheena hänellä oli "luotettava internetreititys", eli hajautettujen internetjärjestelmien viestintämenettelyt ja tähän liittyvä tietoturva. (Ei kuitenkaan ihmiset ja tietoturva, koska niihin tietoturva murenee, eivät sovi samaan lauseeseen keskimäärin.) Tavoitteena jalosti ja ylevästi valmistuminen akateemiseksi pätkätyöttömäksi, josta onkin suunta vain ylös päin. On hyvä että yliopisto antaa monenlaisia mahdollisuuksia kehittyä valmistumisen jälkeen.

Se on kai sitä "elinikäistä oppimista".

Itselle jäi päällimmäisenä mieleen se, kuinka gradun lauserakenteet muistuttivat todella paljon Petteri Järvisen ilmaisua. Kaikilla meillä on tyylinsä ; Puolisoni tyyli vain on myös jonkun toisen tyyli. Niin, olihan siinä tietysti asiaakin. Mutta minä en tietoturvasta hirveästi ymmärrä, vain sen mitä Petteri Järvisen ja joidenkin muiden kirjoista olen lukenut, joten siitä ei sen enempää tai tarkemmin.

Tietenkin nyt täytyy vielä odottaa vastausta, mutta en usko palaavan bumerangina takaisin, vaan luulen että osuu maaliinsa. Käytännössä puolisoni on maisteri. Enää pitää hakea paperia asian tueksi. Tuntuu kuitenkin siltä, että tämä paperi on yleisesti katsoen jotenkin tärkeämpää kuin itse osaaminen. Jos yliopistolla oltaisiin vain printtailtu noita papereita, koko tuota sinisten kansien kanssa askarteluta voitaisiin välttyä. Niin kuin rahapajakin voisi ratkaista kaikkien -tai ainakin minun- rahapulan printtaamalla enemmän seteleitä ja antamalla niitä auliisti. Sitten voisi vain printtailla niitä lappusia, kuten Amerikoissa tehdäänkin. Sitten kaikki olisivat niin tohtoreita ja maistereita ja niin halvalla, että yhteiskunta voisi tarjota sellaiset kaikille. Syntyisi ihmeyhteiskunta, jossa kaikki olisivat niin viisaita, että heillä olisi kolme päätä. (Sillä niistä lapuistahan se järjen määrä arvioidaan. Totutusti.) Näitä "lappuja" ei kuitenkaan jostain syytä arvosteta. Ne nostavat arvostusta yhtä paljon kuin mitkä tahansa muutkin printit, vaikka toppless -intiaaneista. (Kiinnostuneet voivat etsiä näitä internetistä itse.) Ehkä kyseessä onkin vain sovittu symboli joka kertoo siitä työstä niiden sinisten kansien kanssa.

Niin kuin rahan painaminenkin johtaa vain inflaation ryöpsähdysmäiseen kasvuun, ja sitten tyhjä setelipaperi on arvokkaampi kuin sellanen jossa on painettu seteli. Tosin tuollainen Amerikoista ostettu Ph.D. -diplomikin taitaa olla arvokkaampi paperina, sellaisen heiluttaja saa huonoa mainetta. Tai hetkinen, tässä kohden diplomi -inflaatio ei näytäkään iskevän kaikkiin. Kenties inflaationkin voisi ratkaista antamalla ne halvat setelit jollekulle, joka on niin tyhmä että on halukas vaihtamaan ne tyhjiin setelipapereihin.

Itselle asia on tietysti hieno, koska pääsin eilen elokuviin, "National Treasureen", jossa metsästettiin kadonnutta federaation kultaa joka olikin Eldorado, lähes kaikkien mahdollisen salaliittotarinoiden kautta. ja tämän jälkeen sain paljon munkkeja. Kotiin pizzerian kautta. Tosin erikoisinta tässä on se, että oman kouluni kanssa olen vielä "mies-kesken -hyökkäyksessä".