Delfoin ninja.

"Tunne itsesi ja tunne vihollisesi; Et häviä sadassakaan taistelussa Jos et tunne vihollista mutta tunnet itsesi, sinulla on yhtä suuret mahdollisuudet voittaa ja hävitä. Jos et tunne vihollistasi etkä itseäsi, olet tuomittu häviämään."
(Sun Tzu)

Ajoittaminen ja rytmi sekä toiminnan yleinen henki on keskeistä miekkailussa ja kaikessa muussakin itsepuolustuksessa. Ott Jud sanoi Warusseppäin suomentamana seuraavasti:

"Kaikessa painissa tulee olla kolme asiaa / ensimmäinen on taito / toinen on nopeus / kolmas on voiman oikea käyttö / Näistä huomaa että paras on / nopeus joka ei salli toisen tehdä vastatekniikkaa / seuraavaksi huomaa / että jokaisen heikomman kanssa tulee painia ajoituksella 'ensin' (vor) / samanvoimaisen kanssa tulee painia 'kanssa/samanaikaan' (indes) / ja jokaisen vahvemman kanssa tulee painia 'jälkeen' (nach) / ja kaikessa 'ensin'-painissa toimii parhaiten nopeus / ja kaikenssa 'kanssa'-painissa toimii vaaka (tasapaino) / ja kaikessa 'jälkeen'-painissa toimii polven taittaminen"

Tässä korostetaan vihollisen voimakkuuden tuntemista ja siihen reagoimista järkevimmällä mahdollisella tavalla. Karatessa taas kamppailijalla on kaksi ajoitusvaihtoehtoa.

1: sen no sen, aloitteen ottaminen ennen vastustajan hyökkäystä.
2: go no sen, aloitteen ottaminen vastustajan hyökkäyksen jälkeen. Tämä voi olla taktinen ratkaisu, joka voi tulla kyseeseen myös muulloin kuin silloin, kun on jouduttu hyökkäyksen kohteeksi.

Ulkopuolisen voi olla vaikea sanoa, kumpaa versiota jokin toiminta on, koska taitavat karatekat tekevät suoritteet aikomuksien mukaan. Kun puolustaudutaan vihollisen suunnittelemalta hyökkäykseltä, kyseessä on go no sen, mutta jos se tehdään oikein, vastahyökkäys on saatu loppuun jo ennen kuin vihollinen on saanut oman iskunsa suoritettua, jolloin se näyttää ulkopuolisesta samalta kuin sen no sen.

Funakoshin mukaan "Karate ni sente nashi" , eli likimain että "karatessa ei ole ensimmäistä hyökkäystä". Tämä voidaan tulkita siten, että karaten henki olisi kuin aikidon henki, jossa korostetaan puolustuksellista luonnetta. Tässä näkemyksessä tavoite on itsepuolustusta ylevämpi. Jos kumpikaan ei hyökkää ensin, kamppailua ei edes tapahdu. Toisen tulkinnan mukaan on kohtalokasta odottaa että toinen suorittaa hyökkäyksensä ennen puolustukseen asettautumista. Tässä tulkinnassa karateka ei koskaan aloita kamppailua, mutta puolustautuu heti kun toinen on sen henkisesti aloittanut. Tällöin karateka vain aloittaa puolustautumisen jo ennen kuin tämä tavoite on ulkopuolisen silmiin realisoitunut.

Jälkimmäinen ajattelutapa on lähellä samuraikäsitteitä. ~ Katsujinken tarkoitti "elämää säilyttävää miekkaa" ja setsuninken "elämän riistävää miekkaa". Taito joka keskittyy itsepuolustukseen, tähtää pohjimmiltaan elämän säilyttämiseen. Taito joka perustuu hyökkäämiseen perustuu pohjimmiltaan elämän tuhoamiseen.

Strategiassa, johon kuuluu myös se, minkälainen aloite otetaan, on otettava huomioon myös kolme eri tyyliä jota painottaa. Kaikissa on huonot puolensa. Ja niiden ymmärtäminen on tärkeää. Jalamon "Bushi no te - soturin käsi" -kirjassa korostetaan näkemystä, jonka mukaan vastustaja voitetaan nimenomaan estämällä tämän vahvat alueet. Edut voidaan tiivistää kolmeen pääkohtaan:
1: Nopeus. Suorituksen kokonaisnopeus riippuu monista tekijöistä. Tärkeimmät ovat jo aikaisemmin käsittelemäni reagoinnin aloittamisen lisäksi ajattelunopeus, reaktionopeus ja tekniikoiden suoritusnopeudesta. Reaktio ja suoritusnopeus ovat siitä erikoisia, että niiden kohdalla taitava kamppailija voi antaa vapaaehtoisesti viholliselle aloitteen, koska hän voi saada vastahyökkäyksen loppuun ennen kuin toinen saa oman hyökkäyksensä suoritettua. Nopeita vastustajia vastaan kannattaa yleensä turvautua häiritsemiseen koko ajan niin, että hän ei voi suorittaa hyökkäyksiään. Yksinkertaisimmat konstit tähän ovat kokoaikainen ahdistaminen ja liikkuminen, koska liikkuvaan kohteeseen on vaikeaa kohdistaa hyökkäyksiä. Myös voiman käyttö toimii, koska osumien saaminen hidastaa huomattavasti. On myös tärkeää huomata, että nopeus vaatii paljon energiaa, väsytysstreategia tulee siksi kysymykseen.
2: Teknisyys. Tekninen etuvoima ajetaan alas voimalla. Kun voimakas henkilö ajaa ja ahdistaa teknisesti taitavaa paineella, tämän yli vain jyrätään. Tämä on tärkeää, koska tekniset hienoudet vaativat usein aikaa ja ajattelua. Kun henkilöllä ei ole aikaa keksiä ovelia vastaliikkeitä, eikä aikaa toteuttaa niitä, ei taidoista ole hirveästi hyötyä.
3: Voima. Vahvempaa vastustajaa vastaan kamppaillaan ennen kaikkea välttämällä lähietäisyyttä. Voimakkaasti jyräävä on myös herkempi tasapainoon kohdistuville hyökkäyksille. (Hänessä on paljon inertiaa.) Kun omat hyökkäykset asetetaan nimenomaan vahvemman vihollisen aloitteisiin, ja vältetään hyökkäysten alle jäämistä (nopeudella), saadaan vahvaan kohteeseen paljon vahinkoa. On tärkeää huomata, että voiman käyttö tyypillisesti hidastaa henkilöä, hänhän joutuu siirtämään suurempaa määrää massastaan ja kohdistaa suurempia voimia eri suuntiin. Tämä tarkoittaa myös sitä, että nopea hyökkäyslinjan siirtely ei ole mahdollista. (Mikä taas antaa taktiselle toimillalle aikaa ja mahdollisuuksia.) On myös huomattava, että voiman käyttäminen väsyttää.

Yleisesti ottaen voidaan ajatella että idea tiivistyy Jalamon kirjassaan esittämään Yiniin(陰) ja Yangiin(陽) perustuvaan ajatteluun. Tässä on korostettu sitä, kuinka on toimittava toisin kuin vastustaja, jos tämä hyökkää suoraviivaisesti, on väisteltävä ja torjuttava pyöreästi. Jos toinen sortuu monimutkaisuuteen, on käytettävä suoraviivaista taktiikkaa. Jos toinen vetää, on työnnettävä. Tai kuten Liechtenauerin miekkailustrategioissa opetettiin "käytä voimaa heikkoa kohtaa kohden ja myötää voiman alta".

Voidaan siis sanoa, että ei ole voittamatonta strategiaa. Jokaisessa asiassa on heikkoutensa ja etunsa. Oma toiminta on suhteutettava toisen toimintaan, aloittipa vai reagoiko. Kamppailu on siksi ikään kuin kivi-paperi-sakset -peliä. Tosin sillä erotuksella, että kivi-paperi-saksissa toisen valitsemaa strategiaa on joskus vaikeampi arvata. (Tosin moni valitsee kiven. Siksi ovela aloittaakin paperilla. Ja jos tietää toisen ovelaksi, kannattaakin pelata sakset. Voitat joko tuurilla tai sillä että olet askeleen toisen edellä.) Ja tietenkin sillä erotuksella, että kivi-paperi-saksissa vaihtoehdot ovat periaatteessa yhtä hyvin saavutettavissa kun taas kamppailussa joissain asioissa vain on parempi. Ja kivi-paperi-saksista poiketen kamppailussa osa näistä asioista näkyvät jo ulospäinkin.