"Jos katsot itseäsi peilistä ja huomaat lihoneesi, tuleeko mielesi raskaaksi?"
Realismilla tarkoitetaan filosofiassa sellaista oppia, jonka mukaan on olemassa meistä riippumaton todellisuus. Esimerkiksi tieteenfilosofiassa realismi tarkoittaa sitä, että teoriat menestyvät sen vuoksi että ne vastaavat todellisuutta. Tämä on esitetty tyypillisesti "yhteytenä lauseen ja todellisuuden välillä".
Naiivin realismin mukaan todellisuus on juuri siten, kuin sen arkielämämme valossa näemme. (Tämä oletus joko oletetaan valmiiksi, tai sitten oletetaan jonkinlainen Jumala joka on säätänyt nämä aistit täydelliseksi.) Tässä näkemyksessä oletetaan että havaitsemme luotettavasti, ja tämä johtaa siihen, että kun maistamme haistamme ja paiskaamme asioita, näemme ja tunnemme tapahtumat oikein. Tästä seuraa se, että havaitsemme ne sellaisina kuin ne todellisuudessa ovat. Naiivissa realismissa esimerkiksi omenalla on väri. Russell vastusti tätä näkemystä. Hänen mukaansa emme havaitse yhtenevästi, vaan että havaintomme ovat jopa ajasta riippuvaisia; Omena on päivällä punainen ja illalla harmaa. Burnyeat vastusti tätä kritiikkiä esittämällä että asiat voivat muuttua ajan mittaan ; Russellin kritiikki toimii vain, jos oletamme että ollakseen jotain joskus, sen olisi oltava sitä aina.
Colin Turnbullin kokemukset BaMbutin, eräänlaisen pygmikansan, parissa osoittavat miten naiivi realismi kohtaa erikoisia tilanteita. BaMbutit elävät sankassa metsässä. Ja koska he ovat lyhyitä, heidän visuaalinen havaintoaineistonsa tulee melko pieneltä alueelta. Kun Turnbull vei pygmin avomaastoon ajelulle, pygmi Kenge kysyi että mitä hyönteisiä hän näki. Hän osoitti sormellaan kaukana olevia puhveleita. Kenge ei ollut tyhmä. Perspektiivin käsitekin on opittava. Omia havaintoja on siksi hieman hassua olettaa absoluuttisen tosiksi. Monet havaitsemamme asiat ovatkin kulttuurisidonnaisia, subjektiivisia. Eivätkä suinkaan erehtymättömiä. Jos Pygmien havainnot eivät olleet erehtymättömiä, olisi aika arroganttia väittää että me muut olisimme yhtään sen varmemmalla pohjalla. Asia tulee vielä entistä selvemmäksi, jos otamme esimerkiksi tavallisen kastemadon tavan aistia. Sehän ei näe esimerkiksi värejä. Sen havainnot ovat enemmän kuin puutteellisia. Samoin, vaikka ihmisen tai matojen aistit olisivat miten erehtymättömiä, emme silti havaitsisi totuutta. Ihmistenkään aistimukset eivät väistämättä ole täydellisiä. Tai kulttuuririippumattomia. Tai tosia.
Realismi ei tietenkään jää pelkkien arkikokemusten ja arkihavaintojen tasolle.
Tieteellisessä realismissa, jota muun muassa John Locke kannatti, taas ajatellaan, että vain ne todellisuuden kuvaukset, jotka on esitetty tieteellisessä teoriassa ovat pätevästi tosia. Esimerkiksi omenilla ei ole punaista väriä vaan tiettyjä ominaisuuksia, jotka heijastavat ja sirottavat erilaisia aallonpituuksia. Joista tietyt havaitaan punaisina. Tästä ajatuksesta on johdettu representatiivinen realismi, joka tarkoittaa näkemystä, jonka mukaan ihminen ei koskaan havaitse itse asioita, vaan ainoastaan mielessään olevia asioita. Kun siksi keskitymme esimerkiksi Pamela Andersonin hidastettuun juoksuun Baywatchissa, ajattelemme mielessämme olevaa ajatusta Pamelasta, emme varsinaisesti itse Pamelaa. (Päässämme ei ole vähäpukeisia naisia, ainoastaan mielessämme on.) Tästä eteen päin on kehittynyt kriittinen realismi, jossa keskitytään siihen, että emme tieteessä havaitse asioita sinällään, vaan että tiede kulkee kohti totuudenkaltaistamista. Teemme jonkinlaista parannusta ja lähestymme oikeita asioita. Keskeisin parannus on kuitenkin se, että nämä mielessämme olevat kuvat eivät ole mitään ideoita, vaan ne ovat mielikuvia, joissa käsitellään ominaisuuksia, olemuksia ja muita vastaavia "merkkiyhdistelmiä". Kriittisessä realismissa keskeistä on se, että ollakseen tuloksellista, tutkimuskohteella tulee olla mekanismeja jotka ovat käsiteltäviä ja todellisuudessa tapahtuvia. Kriittisessä realismissa ei kuitenkaan positivistiseen tapaan liitetä kausaalisia suhteita tapahtumien tasolle, vaan ne sijoitetaan synnyttävien mekanismien tasolle. Kriittinen realisti viittaa David Humen induktion kritiikkiin ja sanoo että korrelaatio, yhteys tapahtumien välillä, ei varmista että yhteys on tosi. Tämä tarkoittaa sitä, että kriittisessä realismissa ei uskota että havaintojen sopiminen mekanismiin ei todista mekanismia lopullisesti oikeaksi. Tämän vuoksi tiede ei ole koskaan valmista, vaan aina on mahdollisuutta muuttaa näkemystä. Kriittinen realismi hylkääkin fallibilismin, sen mukaan mekanismi voi periaatteessa jostain syytä jäädä aktivoitumatta, aktivoitua mutta jäädä huomaamatta, tai aktivoitua tavalla jossa se reagoi toisten, mahdollisesti tuntemattomien tapahtumien kanssa siten että se tuottaa vääriä seurauksia. Näin oletettujen mekanismien toteutumatta jääminen ei voi merkitä sitä, etteivät ne olisi olemassa, eikä niiden tapahtumisesta seuraa että selitys olisi tosi.
Voidaankin sanoa että naiivin realismin ja tieteellisen realismin erimielisyys eräässä ongelmassa on mainio esimerkki yhteismitattomuudesta. Kun laitamme tikun veteen, se näyttää taittuvan. Naiivin realismin mukaan sen pitäisi siis taittua oikeasti, koska se näyttää siltä ja havaitsemme luotettavilla aisteillamme niin. Tieteellinen realisti taas mittaa ja sanoo että uusimpien teorioiden mukaan valo taittuu ja tämän vuoksi havaintomme vääristyvät ja antavat tämän väärän aistihavainnon tuloksen. Kuitenkin tieteellinen realisti oikeuttaa itsensä vain olettamalla tieteellisen realismin, ja mittaamalla sen lähtökohdista. Kuitenkin on ihan mahdollista että arkirealisti vain päättäisi että tikku taittuu koska se näyttää luotettavissa aisteissamme taittuvan. Ja jos tieteellinen teoria näyttää muuta, sen pahempi tieteelliselle teorialle.
Tähän tulkintatapaan törmää joskus pseudotieteiden kannattajissa. He esittävät että heidän arkijärkensä ei hyväksy teoriaa, se näyttää intuitiivisesti järjettömältä, joten teorian täytyy olla väärä. Teorian pohjalta tulkitsevan mukaan taas on tieteellisesti osoitettu, että tuo intuitio on väärä. Kysymys onkin loppupeleissä kysymys siitä, hyväksyykö tieteellisen metodin tulokset vai intuitionsa päällimmäiseksi valintakriteeriksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti