Somethingelseism

"No, This Isn't a Joke, You're the Only One Laughing."

Tietomme ovat rajoitetut. Voimme tietää vain olevamme olemassa ja että havaitsemme jotain jotenkin. Havaintomme ovat tosia, mutta emme tiedä ovatko ne unta tai hallusinaatiota. Tämä tarkoittaa sitä, että emme vain "saa tyhjöstä varmana tietona" todistusta, joka todistaa logiikan. Logiikka on siksi vain oletettava. Ennen Kurt Gödeliä ajateltiin, että matematiikka saataisiin tehtyä täydelliseksi, mutta hänen löytönsä todisti toiveen vääräksi:

Aksiomaattista järjestelmää ei voida todistaa ristiriidattomaksi sen omien aksioomien avulla. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että matematiikkaa ei voida osoittaa ristiriidattomaksi matematiikan keinojen avulla. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että järjestelmää ei voida osoittaa ristiriidattomaksi. Osoittaminen onnistuu, mutta sitä ei voida tehdä omista aksioomista lähtien. Valitettavasti tämä muodostaa vain uuden aksiomaattisen kokonaisuuden, jota ei voida osoittaa ristiriidattomaksi. Toisin sanoen, jos uskominen tai irrationaalisuus on luottamista asioihin joita ei voida todistaa rationaalisesti, Gödel osoitti "aksiomatiikan" olevan sellainen. Tosin sanoen, meillä ei voi koskaan olla täydellistä loogista järjestelmää joka olisi täysin todistettu. Aina on se "ulkopuolinen aksiooma", joka voidaan "vain uskoa". Ja koska meillä ei ole olemassa logiikkaa ilman loogista järjestelmää. Tätä ajtusta onkin käytetty paljon postmodernismissa. Jokaikinen malli, kuten tiede, on jonkinlaista logiikkaa, filosofiaa siitä kuinka jokin asia on pätevä ja toiset asiat eivät. Todistusjärjestelmä on aina jonkinlainen subjektiivinen luottamus systeemiin. Luottamus voidaan perustella lopullisesti korkeintaan intuitiolla, rohkealla mielipiteellä ja arvauksella. Hypyllä tuntemattomaan.

Tämä ei kuitenkaan tarkoita täydellistä heikkoutta. Voimme käyttää tietoa myös hyväksemme;
Koska järjestelmä on rationaalinen jos ja vain jos sillä on logiikka, voimme tietää myös sen, että jos jollain substeemillä ei ole logiikkaa jota se seuraa, se ei ole rationaalista. Tämä tarkoittaa sitä, että jokaisella systeemillä täytyy olla jonkinlainen selityssysteemi.

Siksi esimerkiksi naturalismin logiikka tarkoittaa sitä että olet jonkinlainen empiria -uskovainen, kun luotat havaintoihisi ilman että voit lopullisesti todistaa niitä. Mutta se tarkoittaa myös sitä, että naturalisti on rationaalinen juuri niin paljon kuin voi olla. Sillä on systeemi, joka informoi meitä asian tiloista. Tämä taas tarkoittaa sitä, että se rajaa mahdollisuuksia. (Tieto on pohjimmiltaan sitä että meille rajataan jonkinlainen ominaisuus tai tapahtumajoukko. Rajaaminen kertoo mitä asia on, ja samalla mitä se ei ole.) Rationalisti on aina jollain tavalla "rajoittunut". Ja itse asiassa mitä rajoittuneempi hän on, sitä yksiselitteisempi, eksaktimpi ja tietoa tuottavampi se kykenee olemaan.

Toisaalta tämä tarkoittaa myös sitä, että erilaiset selityssysteemit, jotka eivät oikeastaan kerro miten ne selittävät jonkin asian, eivät ole rationaalisia. Tälläisestä malliesimerkkinä on "somethingelseism", jolla tarkoitan väitettä, jossa jokin määritellään "joksikin muuksi" ilman tarkempaa systeemiä. Tätä sovelletaan usein esimerkiksi erilaisten henkisten ulottuvuuksien kannattajilla, jotka väittävät että heillä on tieteellinen teoria tästä henkisyydestä. He tyypillisesti vaativat perusteluja muilta, itse he tyytyvät vain tietämään, ottavat näkemyksensä nollahypoteesina.

Empiriassa näitä sitten sovelletaan, matemaattisella lailla X+1 ei ole suoranaista vastinetta todellisuudessa, koska kyseessä on aina kahden asian tai esineen laskeminen yhteen : Mutta mittauslaitteilla ja muilla tavoilla jotka muuttavat jonkun järkähtämättömän periaatteen mukaan maailmaa numeroiksi, voimme käyttää sitä apuvälineenä: Kun ensin otamme Korhosen Kehä III seen jonoon ja alamme tämän jälkeen ohjaamaan kaikki Korhoset jonoon kehä 3:selle yksitellen tahdissa N, meillä on aina X+1 N Korhosta jonossa. Tällöin voimme abstrahoida, eristää, tästä tapahtumasta lukumäärän ja unohtaa yhteenlaskettavien asioiden todellisuuden, "Korhoseuden". Näin saamme numeraalisen yhtälön, jonka avulla voimme sitten blogiviestissä käsitellä vaikkapa laajempia Korhosjoukkoja, todellista taloustiedon opettajaani yhtään vaivaamatta. Maailma ei kuitenkaan ole sama kuin siitä tehty abstraktio. Numeroita ei sinällään todellisuudessa ole - ainakaan havaittavassa mielessä. On vain asioita ja esineitä - ja Korhosia. Ja tietenkin aivan samoin sattuman ominaisuuksilla selitetään asioita: Sattuma ei ole mielivaltaisuutta, irrationaalisuutta, koska sen avulla voidaan käyttää tilastollisuutta: Esimerkiksi sattumaan perustuvalla Monte Carlo -menetelmällä voidaan selvittää piin arvoa. Sattuman ominaisuuksista siis tiedetään jotain. Sen sijaan pseudotieteellisistä ilmiöistä, kuten hengen ulottuvuudesta tai muusta vastaavasta ei tyypillisesti ole tälläistä kuvausta. Ja sitä tieteelliseksi esittävät kertovat korkeintaan sen ominaisuuksista sen verran, että se on erilainen ja "vaihtoehtoinen", kun taas normaali tieteellinen näkemys, on sitä tavanomaista ja dogmaattista. (Onko tiedemies dogmaattinen, kun sitoutuu tiedeyhteisön hyväksymään tieteen teon metodiin, eikä suostu joustamaan siitä? Jos on, maailmassa on pelkästään irrationalisteja ja dogmaatikkoja.) Mutta se ei kerro kuinka paljon, missä kohden ja millä tavalla se on erilainen. Se ei kerro selityssysteemiä, eikä tyydy selittämään, se tyytyy ainostaan "kritisoimaan", ja olemaan haukun jälkeen tyytyväinen. (Toinen osapuoli joutuu tekemään työt, siltä vaaditaan tuloksia, samalla kuin sen itsensä kannalta jotenkin muka riittää se, että se vain intuitiivisesti tiedetään ja päätetään.) Tällöin asia tiivistyy pohjimmiltaan siihen että he väittävät että on olemassa jotain, jonka ominaisuuksista he eivät voi tietää, mutta että se on vaihtoehto, koska he ovat määritelleet sen jollain lailla erilaiseksi. Heillä ei ole selityssysteemiä eikä kuvausta tälle, joten se ei ole perustelu, johtopäätös. Näkemys ei ole rationaalinen siinä mielessä, että se olisi tulos joka perustuisi jonkin tietyn logiikkan sääntöihin. Tällöin jää jäljelle vain se, että se oletetaan ; Se ei siis ole johtopäätös, vaan premissi. Se ei ole sitä rationaalista osuutta, joka muistuttaa esimerkiksi fysiikan atomiteoriaa, vaan se on sitä irrationaalista osuutta, jota ei voida todistaa.

Entistä ongelmalliseksi tämä muuttuu sillä, että ei voida ajatella kyseessä edes olevan mikään laajennus, koska laki ja sattuma ovat perustelusysteemeitä koska niillä on ne määrätyt ominaisuudet, joiden sisällä voidaan sanoa totteleeko joku havaintojoukko teoriastamme nostettuja sattuman ja lain sääntöjä. "Somethingelseismin" kohdalla tälläistä ei voida tehdä, koska sillä ei ole vastaavia ominaisuuksia. (Henkiin uskovatkin myöntävät että heidän "jostain muusta" koostuva essenssinsä määrittyy lähinnä "mielivaltaisuutena", sellaisena piirteenä, joka jotenkin ihmeellisesti kiertää kaiken rationaalisen käsittelyn. Se siis eroaa sattumasta siten, että sille ei ole annettu mitään rationaalisesti käsitettävissä olevia ominaisuuksia.)

Empirian kannalta tälläinen tulos on tietysti fiasko. Koska se vaatisi empiirisen todistamisen aksioomien muuttamista. Yleensä empiiriseksi kun on katsottu tieto, joka seuraa jo valmiita empirian aksioomia. Ja vaikka teoriat ovat muuttuneet paljonkin, nämä menetelmät ovat muuttuneet yllättävän vähän aikojen saatossa. Maxwellin yhtälöt perustuivat väärälle eetteriteorialle, mutta niiden yleistykset ja todellisuuden matematiikakan tiivistäminen toimivat yhä nykyisessä systeemissä. Samoin Galilei olisi "laskenut Korhosia" aivan samalla tavalla kuin me.

"Karavaani kulkee, koirat haukkuvat"