Tieteessä Tapahtuu -lehdessä Leo Näreaho käsitteli Kia Aarnion ydintietoa koskevaa tohtorinväitöstä. Ja mikä riemastuttavinta, Aarnion puolustuspuhe oltiin saatu mukaan samaan lehteen.
Kun katsomme Näreahon esiintuoman Stephen Prauden määritelmän paranormaalille. Hän on esittänyt paranormaalin koostuvan kolmesta ehdosta:
a) Yksikään tämänhetkinen tieteellinen teoria ei selitä
b) jota ei voi selittää tieteellisesti ilman huomattavia muutoksia muualla tieteen teorioissa
c) jotka rikkovat odotuksiamme siitä, miten tämän tyyppiset oliot normaalisti käyttäytyvät
Aarnio puolustautuu kritiikiltä ja esittää, että hänen määritelmänsä ei ollut pelkkä kohta c, vaan se sisälsi myös kohdat a ja b.
Aarnion väitöskirjassa ydinkäsitykset noudattavat selkeästi ihmisen luontaisia ydinkategorioita. (Nämä ovat samankaltaisia kuin Pascal Boyerin "Ja ihminen loi Jumalat - Miten uskonto selitetään" -teoksessa olevat skeemat. Myös Boyerin teoksessa skeemojen sekoittaminen yhdistettiin tyypilliseksi uskonnollisille ja paranormaaleille uskomuksille.) Tämä ydinkategorien sekoittuminen, eli skeemojen sekoittaminen, on huomattu myös Aarnion väitöskirjassa. (Eikä Näreahokaan tätä huomiota kiistä.) Väitöskirjassa on huomattu "ydinkategorioiden" sekoittaminen. Eli paranormaalejen oppejen, kuten feng -shuin kannattajat, yhdistävät erilaisia elementtejä yhteen.
Tärkeimät erot paranormaaleihin uskovan ja skeptikon välillä olivat Aarnion tutkimuksen mukaan:
1: vahvemmin uskovat sekoittivat ydinkategorioita enemmän
2: enemmän uskovat olivat ajattelutavaltaan intuitiivisempia
Toki tässä ei käynyt selvää, johtuiko skeptismi tarkemmasta analyysistä, eli yhdessä kategoriassa pysymisestä ja intuition ja vaikutelmien kriittisemmästä läpikäynnistä, vai oliko seuraus toisin päin: Maailmankuva muuttaa ajattelutapaa. (Voi olla että molemmat vaikuttavat monimutkaisesti rinnakkain. Mitä skeptisempi olet, sitä helpommin vältät intuitiota ja kun vältät sitä tarpeeksi, tästä tulee opittu tapa ja tämän kautta skeptisempi sinusta taas tulee.) Mutta tämä on spekulaatiota, selvää on että skeptinen ajattelu liittyy analyyttiseen, ydinkategorioita seuraavaan, ajatteluun ja uskominen intuitiiviseen, ydinkategorioita sekoittavaan, tapaan.
Mielenkiintoinen ilmiö oli myös siinä, että kun uskonnollisuus lisääntyi, myös paranormaaleihin asioihin uskominen lisääntyi. Mutta toisaalta vahva uskonnollisuus poisti paranormaaliin uskomisen. Tämä johtunee aivan suoraan siitä että tutkimus tehtiin Suomessa, jossa näistä uskovaisista suurin osa on kristittyjä, ja tässä uskonnoissa kielletään paranormaalit ilmiöt väärinä jumalina.
Mielenkiintoista oli tietenkin se, että väitöskirjassa on päädytty erilaiseen tapaan jaotella paranormaali, kuin mihin itse olen päätynyt. Itse olin jättänyt pois ihmisten odotukset ja tietyt synnynnäiset kategorisoinnit. Vaikka olin niistä tietoinen, en pitänyt niitä tärkeänä, koska kannatan näkemystä, joiden mukaan mitään totuusarvoa siitä onko jokin näkemys synnynnäinen vai ei, ei voida tehdä. Minun määritelmissäni ydintiedon odotusten mukainen näkemys, jonka hyväksyminen aidoksi havainnoksi vaatisi tiedeverkon uusimista.
Vaikka olin skeemoista tietoinen, olin tarkoituksella jättänyt ne pois määrittelystäni. Syynä oli se, että olen yksinkertaisesti erimielinen siitä, että jokin asia luokitellaan terveeksi uskomukseksi tai deluusioksi pelkästään sen takia että se joko on tai ei ole lajityypillinen. Aarnio sen sijaan otti ne mukaan tärkeäksi ja keskeiseksi osaksi. Tosin Aarnio puolustuspuheessaankaan itse kertoo että hän ei suoraan ota kantaa paranormaalien ilmiöiden totuusarvokysymykseen, hän myöntää että ydinkategoriat ovat synnynnäisiä prosessointitapoja, jotka tuottavat myös vääriä uskomuksia. Pääpaino oli psykologinen ymmärtäminen, ei kannanotto todellisuuteen.
4 kommenttia:
Minusta synnynnäisiä juttuja on olemassa ja se koestettavissa, miksei myös tässä..
Nostan joka tapauksessa kuitenkin Lindemanin porukalle virtuaalilakkia, "ydinkategoriarikko" tai "ydinkategoriaylitys" on erinomainen määritelmä(+/havainto?), joka tiivistänee yhteen sanaan jotain olennaista yleistystä mitä en itse ole aiemmin hoksannut.
Filos. vähän vaikea tapaus, mutta sairaalassa saa sanoa X "sairas" tai "normaalista poikkeava" "rikkoutunut DNA" .. asian Y suhteen, ei tarvitse olla ylineutraali. Miksei psykologi saisi sanoa samaa eli selvästi "rikko".. "Virhe" ?
Riippuu asiayhteydestä. Jos ollaan tekemässä kannanottoja todellisuuteen, niin kyllä, se on ihan luvallista.
Tässä ainoastaan kartoitettiin ajattelutapojen eroja. Kielenkäytössä ollaan tarkkoja, koska kielenkäytöllä hallitaan mieltä.
Muutoinhan argumentti ei muutu sisällöllisesti, vaikka kutsuisi "rikoksi" tai "yhdistelemiseksi". Mielikuvat sen sijaan vaihtuvat dramaattisesti.
Minusta rikko ei ole hyvä, koska esim. antropomorfismiin kykenemätön tuomittaisiin yht'äkkiä johonkin "rikko" -katergoriaan, koska häneltä puuttuu ihmiselle yleinen virhetulkinnan/ylitulkinnan muoto.
Itse välttäisin virhettä ihan jo tämän takia, pitäisi voida erottaa paitsi mikä on synnynnäisiä skeemoja, myös mitkä ovat todenmukaisia ja mitkä vääriä. (Kolmivuotias nauraa kun isi tanssii harjan kanssa, koska isi sekoilee skeemojen kanssa tasolla, jonka kolmivuotias juuri ja juuri ymmärtää. Vanhempi ymmärtää sekoamisen niin hyvin että on vain lapsellista eikä niin hauskaa.)
Ja me voimme testata joissain yhteydessä harhoja, voimme varmasti tietää joissain paikoissa havaitsevamme väärin. (illuusiot, joissa joko käsityksemme paperin luonteesta tai näkemämme lumeliike ovat väärässä.) Näitä olisi hyvä kartottaa erikseen ennen "väärintulkinnaksi" kutsumista.
Muutoin tästä kannanotosta tuli mieleen eräs henkilö, joka kovaan ääneen piti meteliä siitä että aspergerin syndroomaa ei saa sanoa sairaudeksi. Hän tiesi sen, koska hänellä oli juuri se tauti, joten hän tiesi olevansa normaali. Hänestä jokainen joka oli erimielinen teki väitteensä mielipiteen, eikä oman kokemuksen perusteella.
Valitettavasti häneltä puuttui vertailukohta. Hän ei ollut elänyt varmasti normaalin elämää, joten ei hänkään voinut vertailla objektiivisesti.
Toki näiden "kokemukseni ovat aitoja" -ihmiset ovat tämän kohdalla helisemässä, koska heillä yleensä on jonkinlainen näkemys siitä, miten ihmiset havaitsevat asioita ikään kuin "taivaallisen ohjelmoinnin" kautta.
Tosiasiassa muut näkevät lajityypillisesti, ja heillä on tähän verrattuna poikkeava. Eli miksi Jumalan "näkevät" vain ne, joilla toiminta eroaa "tarkoitetusta"(normitilanne)? Miksi uskovaisiksi "särytään"/"rappeudutaan" näillä osin?
Itselleni, joka en usko että havaitsemme "täysin oikein", vaan ainoastaan "jotta toimisimme survivalin kannalta järkevästi" tätä ongelmaa ei tietenkään ole. Mutta vastakohtaisessa näkemyksessä tilanne on sangen eriskummaisa.
Joo, no "rikko" on vahva sana, "poikkeus" on neutraalimpi, mutta "olet poikkeava, poikkeat mediaanista.. " voi tuntuu jo sekin loukkaukselta.
Ja lääkäri käyttää väkisinkin erisanoja kuin norsunluutornien filosofi.
Uunituoreessa Voima-lehdessä on haastateltu Veetiä, jolla on Asperger, (tunnistin muuten hyvin lähisukulaista siinä;) filosofisesti mielenkiintoinen poikkeava näkökulma, hänestä me olemme poikkeus, epäsäännöllisen kielioppimme, "naisenlogiikkamme", vankeja, kun emme osaa sanoa suoraan että "oletpa paskanvärisessä puvussa tänään lähtenyt liikkeelle" :D
Lähetä kommentti