Juoruihin perustuva hoito.

"On pakko kysyä: miten jo vuosituhansia sitten löydetty ja tuhansina vuosina käytänössä testattu lääkitsevä yrtti, jolla on useiden sukupolvien ajan havaittu parantava vaikutus juuri tähän sairauteen, voisi olla huonompi kuin se rohto, jota koululääketiede ja lääketeollisuus ovat kehittäneet eläinkokeilla saman sairauden hoitamiseen "modernin" kemiallisen ja usein keinotekoisen ja täysin keinotekoisen/synteettisen lääkeaineen avulla? Eikö silloin nykylääketiede ole valmistanut vaihtoehdon ja keinotekoisen lääkkeen (=poppakonstin) jo vuosituhansia olemassa olleelle luonnonmukaiselle hoidolle ja luonnonmukaiselle lääkeyrtille eli koululääketiede onkin muuttunut vaihtoehdoksi jo olemassa olleelle hoidolle ja lääkkeelle?"
(Luontaishoitajaa lainannut Hannu Lauerma, "Huijaus", s.265-266)

Luontaistuotealan "puoskarilaki" on aikaansaanut paljon keskustelua viime aikoina. Olen toki jo aikaisemmin tehnyt/esitellyt tietyn jaottelun, jolla kohtelen luontaistuotealaa. En niputa, koska se olisi väärin. Toki viittaan paikka paikoin tuohon "jo tehtyyn", joten en kirjoita koko perusteluketjuja alusta lähtien. Se veisikin liikaa aikaa ja tilaa. Kiinnostuneet voivat luntata ideoiden taustat tuosta mainitsemastani jutusta. Sen sijaan tällä kerralla teen "ihmisiin-asiaan" liittyvän läpikäynnin. Kiistan aiheenahan on se, pitääkö luontaistuotealaa valvoa. Eli pohjimmiltaan kyse on siitä, pitääkö lääkealaa ja parantavia tuotteita valvoa vai saako ihminen vapaasti valita mitä käyttää ja saako mitä tahansa myydä parantavana tuotteena ilman että väitettään todistaa tieteellisesti.

Aiheen tärkeys ja selvitettävyys vs. sen mielipiteenvapaus.

Otan kantaa asiaan, koska se on tärkeä. Lääkehoidot, sekä normi että luonnonhoitojen alalla, käsittelevät konkreettista elämää ja kuolemaa: Moni luontaistuotteiden kannattaja ajattelee varmasti kohdallani että saan olla mitä mieltä olen kunhan annan heidänkin olla omaa mieltään. Mutta jos asiaa ei voitaisi perustella, en näkisi syytä tunkea keskusteluun lainkaan. Kun puhutaan elämästä ja terveydestä puhtaat hengellis/uskonnolliset mielipiteet eivät yksinkertaisesti merkitse mitään. Jos pitää valita elämä ja uskonto, ja joku miettii kysymystä kahta kertaa, pitää minusta alkaa olemaan huolestunut.

Kun aiheena on jotain, jolla on tärkeitä/konkreettisia vaikutuksia/seurauksia, keskustelun tulisi olla aina vähintään yhtä vakavaa. Tässä kohden mielipiteenvapaudella hössöttäjät yksinkertaisesti sanovat että asia on vain mielipide ja että asian takana olevan todellisuuden tutkimuista ei tule ottaa vakavasti. Minä en voi olla enempää erimielinen. Aihe merkitsee, lopputulos merkitsee. Toki uskon että vaihtoehtohoitoja voivat helpommin ja kevyemmin varoitella liikaa ja väärin lääketieteen riskeistä, korostaa tarpoeettoman suuresti luontaistuotteiden riskittömyydestä ja korostaa sen etuja liikaa. He voivat nukkua yönsä rauhassa. Ja asian tärkeys huomioon ottaen: Juuri heidän ei pitäisi.

Näkökulman rajaus.

Minulla on asiaan melko selvä - joskin monipolvinen - kannanotto. Sen ymmärtämiseksi muistutan muutaman pääkohdan (joiden perustelut on listattu aiemmin.)
1: Kemia on kemiaa riippumatta siitä onko se kasveista vai tehtaasta. Ei voida erottaa onko kemiallinen molekyyli kasvista vai syntetisointilaitoksesta.
2: Luontaistuotteita ei saa niputtaa yhteen: Osa tuotteista on tutkitusti toimivia. Osan toiminta on harhaa. Esimerkiksi korvakynttilät eivät ime, vaan käyttäjälle esitetyt vahat ovat peräisin itse kynttilän polttamisesta, eivät korvasta.
3: Terveysvaikutteinen, ravintolisä, ja terveellinen elintarvike sekä lääkehoito ovat eri asioita. Niitä ei saa niputtaa puheessa. Jos jokin on terveysvaikutteinen, se ei ole mikään kilpaileva asia lääkehoidon kanssa. Lääkkeet hoitavat sairauksia. Siksi terveysvaikutteisen tuotteiden vitamiinipitoisuudet ja muut vastaavat ruokavalion täydennysasiat eivä tee niistä mitään erikoista. Jo omena on terveysvaikutteinen. Ja HK:n sinisessä lenkissäkin on "monia elimistön toiminnalle tärkeitä aineita". (Tämän mainitseminen lenkin yhteydessä olisi kuitenkin harhaanjohtavaa. Sama koskee tietysti luontaistuotteitakin. Mitä, miten paljon... on otettava huomioon.)
4: En ole kieltämässä tai rajoittamassa luontaistuotekauppojen myyntioikeuksia. Minusta on OK jos toimivaa luontaistuotetta saa apteekista ja luontaistuotekaupasta, jos ne myydään samoihin vaivoihin. En itse asiassa halua kieltää edes hopi -korvakynttilöiden myyntiä. Mutta muistutan että on eri asia myydä niitä "vaikkua poistavina parantavina tuotteina" kuin "rentouttavana tuotteena joka mm. Antaa tekosyyn makoilla muutama minuutti rauhassa". Jos korvakynttilää myydään jälkimmäisellä perustelulla, ja mukaan liitetään varoitus siitä että on havaittu että joskus harvoin kuumaa vahaa voi tippua korvaan, niin se on OK ; Niissähän on nykyään sellaiset "turvaristikot", jotka minimoivat tätä itsepalamisriskiä. Silti putki on auki korvaan asti ja gravitaatio toimii joka tapauksessa. Riski on siis vain huomattavasti pienempi. Se ei ole sama asia kuin "täysin riskitön".
5: En missään tapauksessa haluaisi että toimivat tuotteet myytäisiin vain apteekeissa, ja vain toimimattomat luontaistuotekaupoissa, koska tämä rajoite tekisi luontaistuotekaupoista pelkkää "aatemyyntiä". Ja kun niihin ollaan sitouduttu aatteellisesti, se voisi aikaansaada jopa sitä, että toimivat luontaistuotteet jäisivät apteekin hyllylle. Ja toisaalta apteekit voisivat myös vetää tätä kautta luontaistuotteita pois myynnistä. En kannata monopoleja tässä suhteessa.
6: En myöskään pidä "vanhuuteen" perustuvaa argumentaatiota toimivana. Tosiasiassa moni luontaishoito on osoittautunut tehokkaaksi. Esimerkiksi kolkisiini, joka auttaa reumaan, on havaittu vanhoissa kansanperinteissä, joissa sitä käytettiin nivelvaivoihin. Ja se on nykyään kihtilääke, joka on nivelvaiva. Kuitenkin vanhoissa lääkkeissä oli mukana muitakin kuin vaikuttavia lääkeaineita, niiden suhteet vaihtelivat eri kasviyksilöissä jolloin annostelu vaihteli paljonkin annoskohtaisesti, ja ennen kaikkea kun patofysiologia oli tuntematonta, kolkisiinilla hoidettiin laajasti monenlaisia nivelvaivoja vaikka se tehosi vain melko harvinaiseen kihtiin. Toki "kokemus" saattoi vuosituhansien aikana näyttää että aine auttoi niveltulehduksiin, koska kihtipotilaat kuitenkin paranivat. Tilanteiden vertaaminen onkin sitä, että sanoisi että miten nykyaikainen kaivuri muka voisi mitenkään olla parempi, kuin vanha lapioperustainen ojankaivuu. Sillä vuosituhansien aikanahan on lapio havaittu hyväksi välineeksi, ja kun lapio on ollut kauan käytössä, eikö traktori olekin vain uusi poppakonsti, joka on vaihtoehto perinteiselle lapiolle. Tosiasiassa vaihtoehtohoito on vaihtoehto sen takia että lääketiede on osoittautuntut käytännössä toimivaksi, ja vaihtoehtohoito on jäänyt sen jalkoihin. Se on ennen ollut yleistä, mutta on nykyisin kuriositeetti, samaan tapaan kuin lapiota käyttävät haudankaivajat ovat korvautuneet lähes täysin kaivurimiehillä.

Kohdennus, joka saisi minun ääneni (demokratiassa tällä kai on väliä?) on tätä kautta aika selvä. Jos tuotetta myydään parantavana, sen on perustuttava tutkimuksiin. Jos ei, sitä ei saa väärinmarkkinoida uskontoon perustuvin lupauksin joita väitetään eiuskonnollisiksi. Tässä kohdassa mukaan astuu vahvasti pseudotieteen määritelmä: Jotain joka väittää olevansa tiedettä vaikka ei sitä ole. Tässä kohden muistutan, että yleisesti ottaen kaikkien tuotteiden kohdalla luotetaan tieteelliseen tarkastelutapaan. Vaihtoehtohoito on "by definition" uskontoa, koska se ei ole näyttöön perustuvaa. Silloin tuotetta ei saa myydä "tutkitusti tehokkaana" tms. Sitä saa sen sijaan myydä vaikkapa "Ayrvedaan/ Kiinalaiseen muinaisviisauteen perustuvana, perinteisenä" : Mielestäni kuluttajaa ei huijata, jos hänelle luvataan henkistä perinteistä kansanlääkintää, ja hänelle myydään sitä. Jos tuote ei toimi tieteellisen tutkimuksen mukaan, niin huijausta ei tehdä ennen kuin sen väitetään toimivan tieteellisen tutkimuksen mukaan. Mielestäni ihmisille tulee antaa lupa olla tyhmiä ja lupa tehdä virheitä. Ja lupa olla epätieteellisiä.
1: Toki näkemykseni on tavallaan makaaberi: Tiukempaa linjaa edustavat kun viittaavat haittoihin, joita tulee jos ei menekään toimiviin hoitoihin "hoitamaan oiretta" koska "ylläpitää terveyttä". Kun taas minun näkemykseni voidaan tiivistää ilkeämpäänkin muotoon : Jos antitieteilijät kuolevat siksi, että se on korkeintaan malliesimerkki luonnonvalinnan ihmeellisestä voimasta nykymaailmassa.

Pakkovalinta: Onko luontaistuotealan tuote X todistetustu terveellistä vai uskomuspohjaista?

Luontaistuotealan on oltava konsitentti sen suhteen mikä on sen suhde lääketieteeseen ja lääkkeisiin. Sillä on toisin sanoen oltava raamit, joiden sisällä se toimii. Se voi mainostaa itseään vain sen mukaisesti, koska muuten kyseessä olisi manipulaatio. On muistettava, että vain itselle sopivien havaintojen valikoiminen on "cherry picking" -argumentaatiovirhe, ja siksi vaihtelevien normistojen käyttäminen ei ole perustelua, vaan se on joko tarkoituksellista manipulaatiota tai ajattelemattomuudesta johtuvaa huonoa ajattelua joka harhaanjohtaa.
1: Joko yksittäinen luontaistuote on Science-Based Medicine, lääkeaine, jolloin siihen tulee liittää samat vaatimukset kuin muihinkin lääkeaineisiin ja niiden jakamiseen. Toki jaottelut voidaan ja pitääkin tehdä jokainen tuote kerrallaan. (Niinhän lääketiedekin sen tekee. Se tutkii tuotteet ja vaikuttavat aineet erikseen.)
___1.1: Oikeudet. Tämä luokitus antaa oikeuden myydä tuotetta "tutkitusti tehoavana". Tällöin se on oikea vaihtoehto kemialliselle lääkkeelle. Jos aine toimii samaan vaivaan todistetusti, olisi hyvä antaa kuluttajalle oikeus myös valita käyttääkö kemiaa vai luontoa.
___1.2: Velvollisuudet: Tämä tarkoittaa sitä että niitä pitää valvoa. Kuten muistamme, kemiahan ei ole turvallista automaattisesti vain sillä, että se on luonnosta peräisin. Tämä tarkoittaa myös sitä, että riskit pitää mainita. Tämä tarkoittaisi esimerkiksi Auringonhattu -uutteen kohdalla seuraavaa mainintaa: "Parenteraalisesti (ruuansulatuskanavan ulkopuolisesti) käytettynä saattaa annoksesta riippuen esiintyä vilunväreitä, lyhytaikaista lämmön kohoamista, pahoinvointia ja oksetusta. Vastasyinä ovat etenevät järjestelmäsairaudet kuten tuberkuloosi, valkosolutauti (leukoosi), kollageenisairaus ja keskushermoston pesäkekovettumatauti (MS-tauti). Rohdosta tai siitä tehtyjä valmisteita ei saa käyttää parenteraalisesti raskauden aikana. Ulkoisesti käytettynä tai suun kautta annosteltuna ei ole todettu haittavaikutuksia.Rohdosta tai siitä tehtyjä valmisteita ei suositella käytettäväksi raskauden eikä imetyksen aikana eikä suositella henkilöille joilla on taipumusta allergiaan, erityisesti Asteraceae-allergiaan. Sokeritaudissa saattaa aineenvaihdunta heikentyä. Ulkoiseen käyttöön ei liity mitään vastasyitä. Yhteensopimattomuuksia muiden lääkkeiden kanssa ei ole kuvattu." Asiahan on niin, että jos ainetta on tutkittu lääketieteelliset vaatimukset täyttävillä ehdoilla, siinä selviää tälläisiä asioita; Tosiasiassa riskejä on vain, jos tuote ei vaikuta mitenkään lääkinnällisesti (C -vitamiini ja muut vesiliukoiset vitamiinit taitavat olla niitä harvoja terveysvaikutteisia aineita joista ei voisi saada yliannostusta.) Tupakan, joka on myös luonnontuote, on saanut leimoja. Minusta tämä leima on hieman typerä, koska tupakan vaarallisuus on "yleisessä tiedossa". (Jos olet tähän asti uskonut että tupakassa ei ole riskejä ja että se parantaa terveyttä, kohentaa kuntoa ja potenssia, niin nosta käsi ylös siellä koneesi ääressä ja näytä tyhmältä.) Olen sitä mieltä että ihan tupakan laputusten kaltaiseen toimintaan ei tarvitse ryhtyä. Riittää että mainitaan vaikutukset ja riskit. Kumpiakaan ei saa keksiä.
2: Tai sitten tuote on Rumor-Based Medicine, eli juoruihin perustuvaa hoitoa, tällöin maine voi johtua kokoelmasta "hyviä käyttäjäkokemuksia" tai vanhoja uskomuksia. (Huom: Perinteet ja juorutkin voivat olla todellisuuspohjaisia -joskaan ne eivät ole sitä välttämättä - mutta jos niiden edut voidaan osoittaa, täyttyy tutkimuksien ehdot ja nämäkin siirtyvät edelliseen pykälään. Tämä luokitus on siis tavallaan "jämäluokka")
___2.1: Oikeudet: Tälle ei tietenkään tarvitse laittaa lääkeaineiden rajoituksia. Tällöin riittää että tuote on harmiton. Sitä on turvallista myydä ja sitä saa myydä, kuten muutakin hömpää ja rihkamaa. Se ei tarvitse tieteellisiä todisteita ollakseen myytävää.
___2.2: Velvollisuudet. Tässäkin kohden on tosin muistettava, että tuotetta ei saa mainostaa "todistetusti tehokkaana". Myös tuotteen riskittömyys on osoitettava jollain tavalla. Esimerkiksi lelujenhan kohdalla vedetään aina silloin tällöin tuotteita markkinoilta, koska niissä on myrkkyjäämiä. Ei riitä että tuotteisiin laitetaan leima että "myrkkyä". Samoin yhteiskunta rajoittaa huumausaineiden käyttöä. Tämä tarkoittaa yksinkertaisesti sitä, että vaihtoehtohoidot eivät olisi tieteellisesti tutkittuja; Ne ovat erilaisia kuin muu lääketiede ja pelaavat eri pelisäännöillä. Tämä taas tarkoittaa samaa, mitä muutkin vastaavat asiat: Valvontaa tupataan tehdä tieteellisin syin. Leluja ei vedetä markkinoilta siksi että ne ovat pahaksi sielulle, eikä myrkyllisiä leluja saa myydä vain sillä, että "lääketiede on rajoittunutta" ja että kyseinen lelu nyt vain hoitaa mielenterveyttä kokonaisvaltaisesti.

Tässä kohden luontaistuoteala näyttää elävän vahvassa ambivalenssissa: Näkökulma siitä mitä luonnonlääkintä on ja miten perusteltua ja todistettua sen vaikutukset ovat vaihtelevat aina tilanteen mukaan. (Eivät tuotekohtaisesti, vaan luontaistuotealaa käsitellään aina ikään kuin se olisi kokonainen ja yhtenäinen kimppu, jossa on mukana aina kaikki yksittäiset tuotteet. Tästä massasta sitten valitaan erilailla tilanteeseen sopivat yksityiskohdat ja niitä tuetaan vaihtelevilla, keskenään ristiriitaisilla, perusteluilla.)
1: Se on vuoroin sitä mieltä että luontaistuotteita tulisi kohdella kuin ne olisivat parantavia tuotteita jotka toimivat samaan tapaan ja yhtä hyvin kuin muukin lääketiede : Esimerkiksi ei ole tavatonta että luontaishoitaja muistuttaa siitä, miten lääketeollisuus on myöhemmin keksinyt samoja lääkkeitä kuin luontaishoidoissa on ollut käytössä jo kauan. (Muistutus: En vastusta kansanviisautta, vaan tärkeää on miten perinnelääke on rakennettu. Jos kyseessä on "parantaako ihottuma kun sille laitetaan kasvia X" lääke todennäköisesti toimii, ja jos kyseessä on "näyttääkö kasvin lehti ihottumalta, jos näyttää, laita sitä ihottumalle ja kasvi imee tutun ominaisuuden itseensä" tai muu vastaava, niin aine toimii vain vahingossa, jos sittenkään.)
2: Toisaalla se taas vetoaa siihen että valvontaa ei saisi olla. Tässä he muistuttavat muun muassa siitä että ongelmia ei ole ollut tähän astikaan. Tosiasiassahan ongelmia ei välttämättä olekaan, jos luontaistuotteista ei levitetä väärää tietoa, vaan kerrotaan että "ollaan harjoittamassa aatemyyntiä". Tällöin luontaistuotealan ei pitäisi mitenkään valittaa asiasta, koska lakihan ei muuttaisi yhtään mitään: Luontaistuotteiden myyjäthän ovat valvoneet ja turvalliseksi todenneet ne tuotteet; Sillä me emme voi perustellusti väittää tuotetta turvalliseksi ilman valvontaa:
___2.1: Valvonnan puute kun estää tulosten saamisen. Joten kun puhutaan "ei ole havaittu riskejä" -tapaisesta argumentaatiosta, niin seurannan on kuuluttava kuvioon. Mistä tiedetään että lääkkeisiin liittyy sivuvaikutuksia? Koska voidaan yhdistää aineistoja jotka käsittelevät sellaisia asioita kuin kenelle on myyty, mitä on myyty, paljon on myyty ja tästä voidaan tehdä vertailevaa arviota suhteessa "koko populaatioon/muihin". Jos valvontaa ei olisi, ei riskejä huomattaisi. Luontaishoitajatkaan tuskin uskovat että näillä aineilla ei tällöin olisi mitään riskiä. Päin vastoin, jos kyseessä olisi "synteettinen paha kemia" he olisivat huolestuneita, koska nyt riskejä ei voisi huomata eikä tiedettäisi "mitä myrkkyjä meihin syydetään".
___2.2: Luontaistuoteala taas tässä kohden haluaa nimen omaan vastustaa valvontaa, ja sitähän ei tällä hetkellä ole kuin se, mitä he jo tekevät. Koska he vastustavat muutosta, ei voida kuin päätellä että se tarkoittaisi sitä että muutosta olisi tulossa. Tämä taas tarkoittaa sitä että luontaistuotteilla vastaavaa valvontaa ei ole, joten on joko ajattelematonta, typerää tai halveksittavan alhaista rinnastaa: Jos lääkkeitä valvotaan, niistä voidaan saada riskejä ja kun puhutaan kemiasta, varmasti näin tapahtuukin. Luontaistuoteala taas on paljon pienempi, joten vaikka siinä olisi oikeita riskejä ja isoja, niitä ei olisi helppoa huomata, koska haittavaikutusten huomaamiseen tarvitaan sekä valvottuja tutkimusta että isoja otoksia. Pienetkin vaikutukset tulevat esille epidemiologisissa tutkimuksissa, jonka jälkeen asiat voidaan varmistaa laboratoriotutkimuksissa.

Tämänkaltainen määritelmästä toiseen hyppääminen aina tilanteen mukaan on ns. "älyllistä epärehellisyyttä", joko laiskuutta joka kertoo vastuuttomuudesta, tai typeryyttä jolla on vaikutus luotettavuuteen tai sitten kyseessä on halu myydä tuotteita.

Arvovaltaristiriidat: Kuka saa kritisoida ja ketä? Millä ehdoin terveyttä saa kaupata?

Toinen mielenkiintoinen teema tähän liittyen on tietysti "puolueettomuussyytökset". Asiaa käsittellään vain "tieteen kannalta" eikä "vaihtoehtoisille". Kuitenkin kun luontaistuotteita myyvät tahotkin ovat saaneet ikäviä tutkimuksia osakseen, kuten kävi herbalifen kohdalla, heidän edustajansa mielellään korostavat, kuinka tutkimustulokset eivät kerro mitään vaarallisuudesta: Verrataan Eviran ja Herbalifen edustajan lausuntoja: Evira: "Olemme perehtyneet asiasta tehtyihin tutkimuksiin. Ne ovat luotettavia ja tiedossa on useita tapauksia. Katsoimme, että on tarpeen ryhtyä selvittämään asiaa" herbalife: "Haluamme jälleen kerran vakuuttaa yleisölle, että Herbalife-tuotteet ovat turvallisia ohjeiden mukaan käytettynä". Tutkimuksissa oli toki heikkouksia, kun vaikutusta ei voitu sitoa ainesosiin. Toisaalta huomioitavaa oli myös se, että herbalife ei suostunut tutkijoille kertomaan tuotteen koostumusta. Herbalifen puolustuspuheenvuoro on siitä erikoinen, että "tehdaslääkinnän" suuri kritisointi on suurelta osin juuri sitä, että lääketehtaiden taloudellisia intressejä syytetään vääristäviksi.

Toinen on siinä, kuka saa kritisoida ja ketä:
1: Luontaishoitajien addressihan korostaa kuitenkin sitä, kuinka se saa moittia normaalia lääketiedettä. Kaikki riskit ovat sen mukaan "lääketieteen puolella", ja arvioinnin tästä voi tehdä luontaishoitaja viittaamalla taulukkoon jossa korostetan riskejä. Jotta tämä voidaan tehdä, on oltava niin että alat ovat vertailukelpoisia: "Virallisen tahon edustajat ovat julkisesti vaatineet tiukkaa sääntelyä vaihtoehtohoidoille ja puolustelleet lakiesitystä sillä, että lakiesityksellä halutaan vähentää potilasturvallisuusriskejä luontaishoitojen osalta. Väite on absurdi, Suomessa ei ole esiintynyt minkäänlaisia potilasturvallisuusongelmia, jotka vaatisivat näiden hoitojen rajoittamista lailla miltään ihmisryhmältä. Potilasturvallisuusriskit kohdistuvat virallisen lääketieteen omiin hoitoihin, ei luontaishoitoihin."
___1.1: Toki tämä lausunto on mielestäni melkoisen erikoinen: Vaihtoehtohoitojen "riskittömyys" korostetaan Pelkällä riskittömyydellä on väliä vain jos luontaistuote ei ole lääkeaineisiin ja terveydenhoitoon rinnastettavia. Muussa tapauksessa on otettava huomioon SEKÄ riskit ETTÄ hyödyt. Kun lääkkeillä kuitenkin parannetaan aktuaalisia oireita (Kun luontaishoitajalla on kuume, hänkin myöntää kuumeen olemassaolon) ja tätä kautta saadaan etua, on toimittava kuten rokotusten ja múiden vastaavien kohdalla tehdään: On katsottava mitä etua syntyy ja mitä haittoja syntyy : Jos esimerkiksi rokote pelastaisi arvoilta "niin ja näin monta X ikäistä kuolemalta" ja se "aiheuttaisi lieviä allergisia reaktioita näin monelle ja vahvoja näin muutamalle", päätös siitä kannattaako rokotetta antaa perustuu tilastollisen aineiston käsittelyyn, jossa molemmat on huomioitu. (Todistetut hyödyt/Todistetuilla haitoilla). Riskianalyysin käyttö on tärkeää. Toki jos luontaistuoteala väittää että se ei ole terveysvaikutteista tai peräti lääkinnällistä vaan sen sijaan myöntää olevansa vain "viihdettä ja sporttii", niin siinä tapauksessa riskien puute pelkästään on se oikea käsittelytapa. (En usko että käsittelyvalinnastaan huolimatta olisivat halukkaat myöntämään tätä "pikkuseikkaa".)
2: Toisaalta lääketieteen edustajat eivät saisi moittia luontaishoitoja: Tämä on suora ohjenuoran Luontaishoitajien tekemästä adressista:"Henkilöllä, joka antaa virallisia lausuntoja vaihtoehtohoidoista, tulee olla kyseisen terapian tutkinto tai muu pätevä koulutus. Se, että hän on lääkäri tai muu terveydenhoitohenkilökuntaan kuuluva, ei tee hänestä asiantuntijaa vaihtoehtohoidoissa." Alat siis eivät olisi lainkaan vertailukelpoisia, vaan erilaisia.

Olennainen osa arvovaltaristiriitaa on tietysti myös propagandasota: Tämä tarkoittaa nimeämiskysymystä. Eli sitä "etikettiä, joksi eitieteellä todistettuja valmisteita myydään". Hirvittävää vaivaa nähdään sen eteen, miksi niitä pitää kutsua "vaihtoehtohoidoksi", tai "perinnelääkinnäksi" ja miksi sitä ei missään tapauksessa saa kutsua "uskomuslääkkeiksi", (Mikä olisi teknisesti oikein termi, koska se korostaa erittelyä: Osa perinnelääkkeistä toimii, joten se yleistäisi väärin ja toisi vääriä assosiaatioita. Sen sijaan jos ne eivät ole näyttöön perustuvia, niihin ei ole saatu eroa kaksoissokkotutkimuksessa eli niiden tehot ovat "by definition" placebopohjaisia, eli uskomiseen perustuvia.) Mielestäni aihepiirin keskustelu tulisi kuitenkin suunnata nimeämisasioista, joka on enemmän PR -kysymys joka ei palvele kuluttajan etuja, terveyttä eikä hyvinvointia vaan myynninedistämisasioita. Keskustelun pitäisi koskea sitä, mitkä luontaistuotteet toimivat, millä ehdoin ja mitkä niistä taas eivät kuulu parantavina myytäviin tuotteisiin.

Mielestäni on kornia sekä se että:
1: Lääketeollisuus sekä kertoo avoimesti riskeistään toisin kuin luontaistuoteala, joka päin vastoin vastustaa valvontaa ja vaikeuttaa - ellei peräti mahdottomaksi tee - riskien huomaamista sen piirissä
2: Lääketieteellä on käytössä tietty standardi, jolla se sallii tuotteen "tehoavaksi mainitsemisen", ja ottaa tässä mukaan sekä edut että haitat. Luontaistuotealalla taas ei ole tälläistä kriteeristöä, mutta kaikista osa -alueista halutaan niiden oikeudet, mutta velvollisuuden tullessa kohdalle, vaihdetaan luokitusperusteluja.
3: kritiikkiketju on rakennettu vain yksisuuntaiseksi. Toista saa herjata ja kritisoida, mutta toinen näkökanta immunisoi itsensä kaikelta erimielisten kritiikiltä.
Mielestäni tämä kolmikanta viittaa erittäin vakaviin asioihin. Jo yksikin niistä on sellaisenaan huono asia, yhdessä niiden vaikutus on suunnaton.

Tärkein asia auktoriteetin sijasta onkin se, mistä kysymys on laajemmin. Loppupeleissä kysymys vain ja ainoastaan siitä, koskeeko laki samalla tavalla kaikkia. Kyseessä ei siis ole pelkkä luontaistuoteala, vaan koko terveystuotteuta kauppaavan alan eettinen suhtautuminen. Jos jotain ainetta saa myydä ilman että siitä on tieteellisiä todisteita, saman tulee koskea luonnollisesti apteekkejakin. Kuitenkin apteekkeja kritisoidaan "keinotekoisiksi" ja niiden tuotteita syytetään "vaarallisiksi". Niitä halutaan rajoittaa ja niiden tutkimuksen tärkeyttä korostetaan. Sovellan tähän tilanteeseen "lääketieteellistä aforismia", joka on kaksiosainen:
"Research minus science = gossip ; science minus patients = inaction"

Luontaistuotealan ideologinen kaksinaisuus: Hyvä luonto, paha järjestelmä.

Kaiken kaikkiaan näyttää siltä luontaistuotealalla on olemassa outoja ristiriitoja: Luonnollinen=automaattisesti hyvä ja riskitön, ja tiede edustaa vain valvontaa. Ikään kuin tieto ei olisikaan "vaihtoehtojen rajaamista". Toisin sanoen kantaan liittyy myös instituutioiden vastustaminen. (Tosin luontaistuoteala on iso bisnes. Sekin on instituutio, mutta luontaistuotealan kannattajat eivät ajattele sitä.) Siksi moni luontaistuotteiden ystävä muistuttaa luonnontuotteiden hyvyyttä, mutta vastustaa tupakkaa, johon liittyy vahva mielikuva siitä miten se on teollisesti massatuotettu valmiste. "Tupakkateollisuus" on normaalikäytössä.

Tästä kaksiosaisest reagointitavasta löytyy kuvaava näyte Hannu Lauerman "Huijaus" kirjaa siteeraamalla:
"Suosittelin hänelle 1960 -luvulta asti käytössä ollutta, oikein annosteltuna tehokasta, turvallista ja riippuvuutta aiheuttamatonta trimipramiinia. Hänen tyttöystävänsä, jonka kanssa hän oli käyttänyt mm. alkoholia, kannabista ja sekalaisia sieniä siinä toivossa, että ne olisivat hallusinogeenisiä, vastusti kiivaasti pahaan ja keinotekoiseen turvautumista. Huumekulttuurin näkökulmasta myrkyttäytyminen kaikkine riskeineen on vapautta, normaalin toimintakyvyn, kuten työkyvyn palauttamiseen tähtäävä psyykenlääkintä taas edustaa yheiskuntaa vaatimuksineen." Luontaistuotealan reagoinnit tuleekin nähdä tämän kaksinaisuuden kautta: Luonnollinen on hyvää, ja kaikki valvonta on instituutiota ja pahaa.

Kaiken kaikkiaan en kuitenkaan usko että luontaistuotekauppiaat kokevat huijaavansa, he ovat varmasti sitoutuneita ja hyvää tarkoittavia. Enkä usko että luontaistuoteala olisi täysin roskaa tai täysin toimivaa. Myös suuri osa negatiivisesta ja vahvasta reagoinnista johtuvat siitä, että rajoituksia haluvat tavallaan vihjaavat että "eivät luota", mikä synnyttää normaalissa ihmisessä kiukuntunteita. Tietysti luontaistuotealalla on myös taloudellisia intressejä vastustaa tätä asiaa. En kuitenkaan usko, että ne ovat yhtä voimakkaita kuin ideologiset syyt ja usko siihen että luonto parantaa.

Minusta luonto sekä parantaa(lääkkeet) että tappaa(myrkyt) että sekaannuttaa (huumeet). Sama koskee tietysti lääketieteen tuotteitakin. Saman luonnon sisällä nekin toimivat.