Eurooppalaisen (keskiaikaisen) miekkailun ominaispiirteitä.

Monelle ihmisistä eurooppalainen miekkailu tarkoittaa pistomiekkailua. Kuitenkin nyt yritän hieman tuoda esiin niitä asioita, jotka ovat keskiaikaiselle eurooppalaiselle miekkailulle tyypillisiä. Nämä piirteet erottavat ne muun muassa nykyaikaisesta kilpailuissa harjoitetusta miekkailusta, sekä myös eri ominaisuuksiensa johdosta myös kendosta ja itämaisemmista miekankäyttötavoista. En luettele niin paljoa sitä mitä ominaisuuksia muilla tyyleillä ole. Käytän niitä vain yksityiskohtina ja kuriositeetteina.

Ennen luettelua muistutan kuitenkin että kaikissa miekkailuissa yhteistä on ajoituksen, etäisyyden, tarkkanäköisyyden, mahdollisten ja mahdottomien hyökkäyslinjojen tietäminen sekä toisen aikeiden lukeminen. Ne kaikki vaativat taitoa. Tämän tarkoituksena ei siis ole herjata mitään lajia viittaamalla siihen miten "ne ei älyä tehdä jotain" tai jotain vastaavaa. Ne ovat erilaisiin olosuhteisiin tarkoitettuja lajeja. Esimerkiksi pistomiekkailu on kehittynyt urheiluksi, eikä se ole varsinainen itsepuolustuslaji samassa hengessä. Useissa lajeissa myös korostetaan sitä miten vastustajalla on tietynlainen aseistus ja toimintatapa ja niissä on "herrasmiessääntöjä", kuten kiellettyjä iskupaikkoja. Siksi joku voisi ajatella että eurooppalainen miekkailu on laajakirjoisinta. Osa voi kuitenkin arvostaa juuri näitä herrasmiessääntöjä kohteliaisuutena. Ne toisivat, kuten kaikki etiketti, jotain kauneutta muuten makaaberiin maailmaan. Toki keinotekoista kauneutta, joka perustuu tottelevaisuuteen, mutta kaikki kauneus voidaan nähdä positiivisessakin valossa.

Mutta keskiaikaisen miekkailun tärkeitä piirteitä ovat (ainakin)
1: Monenlaiset vastustajat huomioiminen. Pitkällä miekalla vastustaja on ollut joko haarniskoitu tai haarniskoimaton. Lisäksi eurooppalaisessa miekkailussa vastustaja on voinut olla keihään, kirveen, veitsin tai millä vastaavalla tahansa kombinaatiolla varustettu. (Koska "kilpamiekkailussa" käytetään turvallisia pistomiekkoja, joilla on turvallista tehdä pisteitä, ja joilla on lähes mahdotonta vahingoittaa, niiden rakenne eroaa aika paljon sellaisista, joita on käytetty "kentällä". Tämä heijastaa myös siihen miten ne käyttäytyvät esimerkiksi torjuttaessa ja vaikuttavat tätä kautta myös niiden tekniikkavalikoimaan.)
2: Miekan moninaisen käytön salliminen. Tämä tarkoittaa sitä, että siinä missä monissa lajeissa sallitaan vain terällä toisen lyöminen tai pistäminen, sekä tietty tapa pitää miekkaa (joko yhdellä tai kahdella kädellä.)
___2.1: Kahden käden käyttö. Tämä on antanut mahdollisuuden käyttää voimakkaampia iskuja jotka ovat heti tuhoisia. Kahden käden käyttö taas auttaa käyttämään muutenkin ruumiin voimaa. Lisäksi toinen käsi mahdollistaa monia kääntöjä, joita yhdellä kädellä ei voisi tehdä. Tämä johtuu siitä että miekan kahvaa voidaan käyttää vipuna, jossa lähempänä terää oleva käsi toimii tukipisteenä. Tämä tuo lisää erilaisia vaihtoehtoja ja "temppuja" varastoon. Kun miekkaa voidaan lisäksi käyttää 1 kädellä, erilaisten vaihtoehtojen määrä on suurempi.
___2.2: Miekan kahvaosan käyttö on pitkässä miekassa tärkeää. Sillä on sekä puolustuksellinen toiminto, kun collectionissa hyökkäys kilpistyy väistille.
___2.3: Asennon vaihtaminen myös lisää monia uusia tapoja käyttää miekkaa ja näitä voidaan vaihdella dynaamisesti. Tälläin toinen käsi on miekan kahvalla ja toinen käsi voi olla miekan teräosalla. Tällöin puhutaan half-swording -tekniikoista, joita käytetään silloin kuin miekkailuetäisyys alkaa olemaan niin lyhyt että normaalit tekniikat ovat jo menettäneet tehoaan. (Yleisyydestään ja hyödyllisyydestään huolimatta en ole nähnyt half-swordingia elokuvissa tai peleissä.) Tämä mahdollistaa tarkemmat pistot, joita voidaan kohdistaa vaikka haarniskoitua vastustajaa vastaan. Lisäksi miekka mahdollistaa monet sauvan ja keihäänkäytössä tutut tekniikat ja mahdollistaa monia hienoja tapoja heittää, disarmata ja niin edes päin. Myös pommelilla ja väistimellä on mahdollista lyödä.
3:Koko ruumiin käyttö. Miekkailija on ensisijaisesti taistelija, jonka tehtävänä on selvitä hengissä. Tässä hengessä monet muuten "epäherrasmiesmäiset keinot" ovat mahdollisia.
___3.1: Nyrkkien soveltaminen. Koska kahta kättä käytetään on mahdollista vaihtaa miekanpitoasentoa. Tämä tarkoittaa sitä, että voidaan esimerkiksi vapauttaa toinen käsi ja käyttää tätä vaikka tarttumiseen, miekkakäden hallintaan tai lyömiseen, jolloin vapaata kättä voidaan käyttää aktiivisena hyökkäyksenä tai passiivisena itsensä suojaamiena tai näiden yhdistelmänä, joka esimerkiksi vie tasapainon samalla kun suojaa.
___3.2: Potkujen ja kamppien käyttö on mahdollista ja luvallista. Tämä lisää erilaisia vaihtoehtoja. Eikä toiminta lopu siihen, jos molemmat kädet on käytössä esimerkiksi toisen liikkeensäätelyyn.
___3.3: Paini. Keskiaikainen miekkailija osaa tarpeen tullen myös luopua miekastaan tai sen menetyksestä huolimatta jatkaa aseettomalla linjalla. Hän voi myös käyttää ja soveltaa heittoja, maahanviemisiä ja muita vastaavia keinoja apunaan.
4: Kaksiteräisyys. Tämä on itsestäänselvyys miekkailun harrastajien ulkopuolella, mutta osa modernista miekkailusta keskittyy vain yhdellä terällä tehtäviin tekniikoihin, tai yleisesti pelkästään pistoihin, joten tämän merkitys voi hieman erikoisesti olla heille yllättävä. Kun terä on myös toisella puolella, tämä mahdollistaa monenlaisia uudenlaisia hyökkäyksiä : Avautuu uusia tapoja käyttää erilaisia toimenpiteitä, On nopeaa tehdä joitain uudenlaisia hyökkäyksiä tehokkaasti, jotka muuten eivät olisi mahdollisia.
5: Vastahyökkäyksiin keskittyminen: Puolustus ja hyökkäys tehdään samanaikaisesti. Tämä tarkoittaa counterattackien merkityksen korostamista. Tälläinen isku joko siirtää syrjään tai estää tulevan hyökkäyksen samalla kun itse hyökkäys tapahtuu. Yksi liike on molemmat; Tämä onnistuu kun torjunta tehdään lähellä väistiä ja kärki viedään hyökkäykseen. Pelkkä torjunta on mahdollinen, mutta ei paras tapa toimia. (Tämä eroaa teknisesti paljon pistomiekkailusta, jossa parry+riposte on yleisin tapa reagoida. Tätä taas ei voi ymmärtää jos ei ole heilunut lelujen kanssa.)
6: Voimakkuus. Pitkässä miekassa on hieman normaalia suuremman painonsa vuoksi inertiaa. Lisäksi vipuvoiman käyttö mahdollistaa isot energiamäärät. Tasapaino, joka tarjoaa vipuvoimaa sekä kykyä kestää itseen kohdistuvaa vipuvoimaa, taas korostaa asennon laatua ja erilaisia askellustapoja. Toisaalta pitkän miekan paino, sekä edellä mainittujen ominaisuuksien tärkeys muutti tapaa käyttää miekkaa paljonkin: Siinä missä pistomiekassa pienet liikkeet ovat tärkeitä, ja voima vähemmän tärkeää, pitkän miekan kanssa toiminta on kaikin keinoin voimakkaampaa. Tämä korostaa koko ruumiin hyväksikäyttöä. Pelkät kädet eivät ole juuri mitään. Kokonaisuus ratkaisee.
7: Etäisyysriippuvuus. Eri etäisyyksillä käytetään eri tekniikoita. Etäisyyden muuttuessa erilaiset tekniikat olivat mahdollisia ja mahdottomia ja tätä kautta pitkä miekka sisältää laajan valikoiman jolla toimia erilaisissa tilanteissa. Kannattavaa oli päästä toisen lähelle. Toki pidempi ja painavampi ase mahdollisti myös pitkältä tapahtuvat hyökkäykset. Mutta etäisyyden tuoma suoja, jossa omaa hyökkäysaluetta laajennetaan, ja tämän tuoma ajoitusetu, kun toinen joutuu lähestymään siinä vaiheessa, kun pidemmällä aseella voidaan jo toimia tehokkaasti, ei kuitenkaan ollut ainut.
8: Laajat osumapaikat. Eri paikkoihin hyökkääminen on mahdollista. Toiset alueet nähdään vähemmän letaaleina, mutta mitään "kiellettyä" aluetta ei varsinaisesti ole. Koko "ruumis on osumapaikka". Sama koskee tietysti myös "itseäsi". Tämä keskittyy siihen että toiselta voidaan odottaa mitä tahansa. (Kun taas ammattilaiset monissa muissa lajeissa voivat treenata siten että monet osumapaikat "unohtuvat". Niitä suojaamaan ei tarvita tekniikoita, koska eihän niihin hyökätä.)

Kaiken kaikkiaan kaikissa korostuu "monialaisuus" ja "keinoja kaihtamattomuus", jotka ovat tavallaan tai ainakin osittain saman kolikon eri puolet. "Kaikki käy", kunhan se on järkevää ja toimivaa.

---

Kuvitus on Talhofferin "Fechtbuch":ista, vuodelta 1467. Käytän sitä, koska Talhofferin piirrostyyli on minusta eri koodekseista ilmeikkäin; niissä tuntuu olevan hieman jäänteitä huumorintajustakin. Olen yrittänyt lisäksi valita tilanteita "hyvin kuvaavia kuvia".