Joukossa tyhmyys...

Joukon toiminnasta läheisesti samoja teemoja käsittelee myös vanhempi juttu.

Demokratiassa ajatellaan, että ryhmän päätökset ovat erittäin hyvä tapa ratkaista ongelmia. Perinteisesti, esimerkiksi Platon, taas kannatti yhteiskuntaa joka olisi muutamien viisaiden hallinnassa, jotka hyväntahtoisesti ohjaavat kansaa toimimaan oikein, ja jos kansa ei muuten parastaan ymmärrä, on jopa propagandaa aivan soveliasta käyttää. Eliittisen hallintaorganisaation täysin vastakkaista puolta taas edustaa esimerkiksi New Ageen kuuluva kollektiivisen tietoisuuden ajatus. Heille tämä tietoisuus tietää asiat. Tässä näkemyksessä organisointi on aina joko haitallista, koska se pyrkii vaikuttamaan ihmisiin ja tätä kautta särkee kollektiivisen mielen, tai turhaa koska se ajaa sitä kohti, minkä kollektiivinen tietoisuus joka tapauksessa tietää. Kysymys on pohjimmiltaan siitä, kuinka paljon ihmisiä täytyy ohjata ja organisoida, jotta päästäisiin parhaaseen tulokseen.

Tätä voidaan lähestyä myös eieettiseltä kannalta, jolloin kyseessä ei olekaan se, miten yhteiskunnan sosiaalinen elementin tulisi vaikuttaa ja pitäisikö kansaan luottaa vai ei. Voidaan miettiä "vain sitä", miten erilaiset ratkaisut toimivat ongelmanratkaisussa. Lähestymistapa on toki sellaisenaan hieman kolhon oloinen, koska siinä annetaan periaatteessa lupa ohjata ihmsiä despoottisesti kuin lampaita. Mutta sen ei tarvitse tietenkään olla ainut. Eikä tämä silti vielä estä sitä että asiaa "voisi katsoa" ja miettiä.

Tutkimusten mukaan ryhmät osaavat ratkaista ongelmia yllättäen hyvin. Tästä esimakua toi Francis Galton, joka yllättyi että kun ihmiset pistettiin arvioimaan härän painoa, heidän vastaustensa keskiarvo oli parempi kuin karjantuntijoiden. Toki yksittäisvastauksia arvoidessa asiantuntijat antoivat tarkemman tuloksen ja jos olisi arvattava, kumpi antaa paremman vastauksen, asiantuntija X vai amatööri Y, niin kannattaisi arvata sitä asiantuntijaa. Kuitenkin kun otetaan suuri joukko amatöörejä, heidän vastauksensa oli tarkempi kuin yksittäisen asiantuntijan X vastaus.

Tämä yhteys on mahdollista, koska keskiarvossa lopputulos voi olla jopa sellainen, jota kukaan ei ole sanonut. Tilastollisuuden luonne on siis hieman erilainen kuin yksittäisarvauksen. Härkä 525kg, asiantuntija arvioi 510kg ja amatöörit [200,300,600,1000] joiden keskiarvo on tasan tuo 525kg. Lähimpännä oleva arvio on asiantuntijan, mutta massa antaa silti tarkemman tuloksen. Tämä on tietysti vasta osoitus että massojen voima on mahdollista: Toisenlainen arviointilukumäärä tietysti voisi antaa yksittäiselle asiantunaijalle voittoaseman myös keskiarvossa. Olennaista on kuitenkin se, että havainnot näyttävät että tämäntapainen ilmiö todella tapahtuu.

James Surowiecki teki aiheesta kirjan "The Wisdom of Crowds: Why the Many Are Smarter Than the Few and How Collective Wisdom Shapes Business, Economies, Societies and Nations", jossa hän perusteli että ryhmäajattelu tehostaa arviointia, ja kuinka erilaisia toimivia yhteistyön verkostoja voidaan tehdä ilman että niitä johdetaan. Tämä on eräänlainen vastaus vanhaan ongelmaan, jossa panostetaan vartiointiin: Kuka vartioi vartioita. Surowieki voisi sanoa että vartijoita ei aina tarvita. Tämä ei tietenkään tarkoita sitä, että valvontaa ei koskaan tarvittaisi.

Itse asiassa Surowiekikin tunnustaa tyhmienkin joukkojen olemassaolon. Kaikki ryhmät eivät ole järkeviä, ja esimerkiksi urbaanilegendojen ja väärien tietojen ja uskomusten leviäminen on tunnettuja ilmiöitä, jotka eivät aja ryhmää kohti parempaa ymmärrystä. "Not all crowds groups are wise." Esimerkiksi markkinataloudessa aina silloin tällöin tapahtuvat erilaiset "kuplat" jotka sitten johtavat massatappioihin ovat tunnettuja, ja melko dramaattisia merkkejä siitä kuinka organisoimaton ryhmä joka perustuu kollektiivisuuteen voi joskus romauttaa jopa valtiontalouden. Olennaista onkin erottaa viisaat ryhmät tyhmistä ryhmistä. Surowiekin mukaan tässä on muutamia ehtoja, jos näitä ei ole, ryhmä ei ole viisas:
1: Diversity of opinion, eli jokaisella on omaan tietoon perustuva näkemys, eikä vain kopioitu näkemys tai ilman tietoa tehty arvaus. Sillä ei ole väliä vaikka se olisi vaikka eksentrinen väännös tunnetuista faktoista. Jos joku vain imitoi toisia ja/tai ei tiedä mitään ratkaisuun liittyvistä asioista, verkko ei ole viisas.
2: Independence, eli ihmisten mielipiteitä eivät painotu sen mukaan mitä hänen lähellään olevat tai auktoriteetit ovat mieltä. Jos lähipiiri yhdistää näkemyksiä yhteen, ryhmä ei ole tältä osin vapaa, ja tätä kautta näkemykset voivat vääristyä.
3: Decentralization, eli ihmiset voivat spesialisoitua ja hankkia asiaan liittyvää tietoa.
4: Aggregation, eli jokin mekanismi muuttaa yksittäiset päätökset kollektiiviseksi toiminnaksi.

Erikoisinta on kenties kuitenkin se, että "ryhmien tieto" toimii jopa yksilöillä. Toki tilastollisuus tulee esiin vasta useiden vastausten kautta. Mutta yksilöstä saadaan monta, kun hänet pistetään vastaamaan samoihin kysymyksiin. Edward Vul teki melko tuoreesti tutkimuksen, jossa kysyttiin erilaisia triviakysymyksiä (Sellaisia kuin "kuinka monta lentokenttää on maailmassa?") Ja yllättäen samoja kysymyksiä toistettiin. Vastaajat eivät tietenkään muistaneet ulkoa aikaisempia vastauksiaan, joten heidän vastauksensa vaihtelivat. Vastausten keskiarvo oli jälleen tarkempi kuin yksittäinen arvaus. Ihminen oli "tilastolliesti katsoen viisaampi" kuin yksittäinen arvauksensa.

Yhteenvetona voisi sanoa, että demokratian toimivuus saa tukea tämänkinkaltaisesta verkosta. Toki se ei ole "idioottivarma", ja kollektiivinen tietoisuuskin on joskus väärässä.