Orangenazed Crime

Elokuvissa esiintyy usein symboleja, jotka toimivat jonkinlaisina merkkeinä. Symboli liitetään jotenkin johonkin asiaan. Symboleille tyypillistä on toistuvuus. Ne joko viittaavat elokuvan ulkopuolelle, jolloin kyseessä on interkontekstuaalinen toisto - "symboli lainauksen kautta" - tai sitten elokuva tai lajityyppi itse rakentaa oman sisäisen toiston kautta uuden symbolin - "symboli luomisen kautta".
1: Elokuvissa voidaan käyttää tunnettuja ja valmiita ja yleisesti käytettyjä rinnastuksia. Näin esimerkiksi pimeys ja valo voi kertoa hyvän ja pahan välisestä taistelusta. Samoin esimerkiksi psykoanalyysissä käytettyjä unien symboliikalle antamia merkityksiä tai vaikka taiteessa harjoitettuja perinteisiä yhteyksiä, teologiassa käytettyjä symboleja tai mitä vain tälläisiä vastaavia ilmiöitä voidaan käyttää. Melko yleinen elokuvissa oleva teema on "Nomen est Omen" -tyyppinen ajattelu, jossa henkilön nimeen liitetään yhteyksiä. ("Nimi on enne". Tälläkin sanonnalla on "esi-elokuvallinen" pohja: Plautuksen näytelmässä "Persa" Toxilius-niminen orja neuvoo isäntäänsä ostamaan Lucris-nimisen orjattaren koska tämän nimi on miltei sama kuin latinan sana lucrum eli kauppavoitto. Muistuttamisen lisäksi on nimet aika usein juontavat jostain ja niihin on perinteisesti liitetty joitain asioita.) Näiden symbolien tulkintarajat ovat moninaisia: Esimerkiksi Peter Jacksonin "Taru Sormusten Herrasta" on monien uskovaisten mielestä kristillisten symbolien täyttämä. Kuitenkin tässä elokuvassa on vaikeaa todella sanoa kuinka suuri osa kristillisistä yhteyksistä on "yleisuskonnollisia" eli niitä käytetään laajemmin ja laajemmassa yhteydessä ja yleisesti. Toisaalta samoja symboleja nähdään myös kirjassa, ja Tolkien on itse kommentoinut vastustavansa allegoriaa eli syvempiä yhteyksiä sisältäviä vertauksia ja vain kertovansa tarinoita.
2: Joskus genre luo omat merkkinsä. Esimerkiksi vanhemmissa lännenelokuvissa hattujen värillä on tietyt merkityksensä: Musta on pahan ja valkoinen hyvän länkkärin hattu. Siksipä tämän tyypin elokuvissa kaksintaistelujen loppuratkaisun tietää vaikka näkisi vain sen alun: Valkoinen hattu voittaa.
3: Toisinaan elokuva luo omat merkkinsä. McTeiguen "V niin kuin Verikosto" esimerkiksi luo toiston kautta "V" -symboliikkaa. Elokuva on ripoteltu täpötäyteen viittauksia sekä kirjaimeen V että numeroon viisi. V -muoto toistuu esimerkiksi lopputaistelun veitsenheittokohdassa, kaksi samanaikaisesti heitettyä veistä muodostavat kädessä V:n ennen heittämistä, samoin kuin räjähdyksessä lentävät raketit muodostavat taivaalle V:n. Elokuvassa V:n peilissä oleva, Faustista lainattu, latinankielinen tunnuslause "Vi Veri Veniversum Vivus Vici" (engl."By the power of truth, I, while living, have conquered the universe.") on viidestä V -kirjaimella alkavasta sanasta koostuva. Lisäksi V liitetään muutoinkin roomalaiseen numeroon viisi (V), joka taas tulee esiin esimerkiksi vankikopin numerossa. Samoin V:n soittama sinfonia on Beethovenin Viides, eli "kohtalosinfonia", joka lienee eräs Beethovenin tunnetuimmista. Se alkaa rytmillä "tatatataa (tatatataaaa!)", joka on "V" morsekoodilla (..._). Tätä toistoa jatketaan ja näiden etsiminen on eräänlainen peli: Esimerkiksi V:n suhteellisen lyhyt itsensä esittelymonologi sisältää englannin kielellä (eli elokuvan alkuperäiskielellä) 55 sanaa, jotka ALKAVAT kirjaimella V. V:n kylväminen näkyy esimerkiksi kryptoanalyysin menetelmillä, jolloin poikkeama sen esiintymismäärissä suhteessa normaaliin englannin kieleen "vihjaa tiettyjä asioita". Tässä on ainoana vaikeutena se, miten yleistyksestä saa yksityisen kohdan. Koska yksittäisiä yhteyksiä voi syntyä aivan sattumaltakin, voi olla vaikeaa erottaa onko juuri jokin tietty merkki ohjaajan valintaa vai sattumaa. Kokonaisuutena voidaan kuitenkin arvioida virhemarginaalin rajoissa onko yhteyksiä enemmän kuin sattumalta syntyen voisi olettaa, ja tähän verraten voidaan arvioida paljonko lisäyksiä on tehty. Tämä taas antaa yksittäisille kohdille todennäköisyysarvion siitä, onko se ohjaajan tai käsikirjoitajan elokuvaan lisäämä vai ei.
4: Toisinaan symbolista taas ei voida olla aivan varmoja: Niistä minusta paras esimerkki on "Appelsiinien salaliitto Corleonen mafiaperheessä": Kaikissa Francis Ford Coppolan "Kummisetä" -elokuvissa esiintyy toistuvasti appelsiinit yhteydessä väkivaltaan; Filmikriitikko Judith Vogelsgang esitti tietääkseni ensimmäisen kerran että elokuvasarjassa appelsiinit edeltävät kuolemaa ja murhaa. Appelsiini esiintyy elokuvasarjassa parisen kymmentä kertaa. Esimerkiksi Vito Corleone kuolee sydänkohtaukseen pian sen jälkeen, kun hän on huvittanut pojanpoikaansa tekemällä itselleen appelsiininkuorista hassut tekohampaat. Ongelmana tässä on tietysti se, että elokuvassa on runsaasti väkivaltaisia kohtauksia. Kaikkiin niihin ei liity appelsiineja. Appelsiinit ovat periaatteessa "yleistä rekvisiittaa", eli ne eivät ole mikään eksoottinen kappale. Kun yleinen objekti liitetään väkivaltaiseen elokuvaan, tämän tapainen yhteys voi syntyä sattumaltakin. Toisaalta elokuvassa ei ole appelsiineja jotka eivät liittyisi väkivaltaisiin kohtauksiin. Tietääkseni Coppola itse ei ole ottanut kantaa appelsiinejen väkivaltaiseen symboliikkaan. Appelsiinien yhteys voi olla aito, tai se voi olla satunnainen: Sen merkitys on tulkinnanvarainen.
5: Ja joskus symbolit on tarkoitettu vain pienen piirin tietoon. Esimerkiksi elokuvaohjaaja saattaa nimetä roolihahmoja ystäviensä nimiä yhdistelemällä. Periaatteessa vaikka vaimon lempiväristä voi tulla symboli, jossa on viesti jonka voi ymmärtää tutustumalla ohjaajan tai käsikirjoittajan elämään tarkemmin tai tutustumalla muuten aiheeseen pikkutarkasti. Elokuvien, pelejen ja muiden sisälle voidaan piilottaa asioita. Niihin voi helposti tutustua esimerkiksi lueskelemalla laajaa eeggs -sivustoa. On mahdollista että symboli on selvä vain olemalla ohjaajan tai käsikirjoittajan lähipiirissä: Kaikkia symboleja ei olekaan tarkoitettu kaikkien ymmärrettäväksi.

Yleisesti ottaen elokuvissa saattaa helposti törmätä yhteyksiin, jotka ovat vain näkijän päässä. Syynä on ihmisten tapa nähdä olemattomiakin yhteyksiä. Toisinaan merkit ovat epämääräisiä kuin Corleonejen murhaavissa appelsiineissa. Toisinaan yhteys voidaan jopa todistaa -kuten kirjainten esiintymistiheyttä analysoimalla "V niin kuin Verikostossa". Ja joskus ne ovat kliseisiä, jolloin ne voivat olla jopa tylsiä. Tosin tuttujakin symboleja voidaan käyttää tehokkaasti lähentämisen keinona. Pelkästään se, että jokin asia on toistettu ei tarkoita että sitä ei voisi käyttää.

Paras asia on tietysti tulkinnanvara. Toinen pitää yhteyksiä tärkeämpinä. Osalle niiden metsästäminen on elokuvissa sitä kaikista kiinnostavinta puuhaa, jonka avulla elokuva kestää useammankin katsomiskerran. Minulle ne edustavat aika usein kuriositeettia. Minua kiinnostaa yleensä enemmän "sanoma" tai "sankarin ja konnan määrittelyt" ja muut tälläiset asiat. Maailmankuvien luokittelut ja jopa elokuvan maailman sisäisten ristiriitojen etsiminen kiinnostaa minua enemmän kuin yhteysleikittely. Ei niitä silti kiistää saa. On aina muistettava, että tämä ei ole kannanotto symbolien olemassaoloon normaalielämässä. Riittää että ohjaajat uskovat niihin. Tai uskominen voi olla väärä sana: Riittää että he kylvävät niitä.