sunnuntai 8. helmikuuta 2009

Rikollisen aaltopituudelle.

Ihmiset ovat kauan yrittäneet ymmärtää toisia ihmisiä. Tämä onkin tärkeää, koska olemme yhteistyössä ja yhteydessä toisiin koko ajan. Tätä varten esimerkiksi horoskoopit ovat suosittuja; Niissähän tehdään luokitus, jossa ihmiset luokitellaan niin että heidän luonteitaan voitaisiin ymmärtää. Samalla tavalla on tietysti monia muita luonteenluokitteluun keskittyviä näkemyksiä, joissa on taikauskoisia sävyjä: Niissä yhdistetään asioita ja tehdään karrikatyyrejä. Sillä, että ne eivät oikeasti ole tämän enempää ei pohjimmiltaan haittaa, koska ne antavat kuitenkin hallinnan ja ymmärtämisen tunteen. (Ja vaikka "skientistejä" syytetään siitä kuinka luokittelu ahdistaa ihmisen kapeisiin luokkiin, "spiritualistit" eivät moiti horoskooppeja tai vaikkapa värähtelytasoväriluokituksia, vaikka ne tekevätkin aivan saman asian.) Toisalta ihmisten luokittelu on yleistä ns. "kyökkipsykologiassa". Siinä esimerkiksi juoruja ja havaintoja hyväksikäyttämällä ihmiset keskustelevat toisista ihmisistä -ja etenkin heidän ongelmistaan. Lopputuloksena syntyy tietysti uusia juoruja ja jonkinlainen loppupäätelmä : Tätä perustellaan yleensä joillain havainnoilla ja lopputuloksena päätellään vaikka että "selvä alkoholisti koko mies; Nehän aika kiistävät riippuvuutensa ja selvästi oli taas krapulassa töissä." Kuitenkin ihmisten ymmärtäminen ei aina ole taikauskoa tai edes juoruilun tasoista "pseudopsykologiaa" joka on joskus jopa "miltei osuvaa". Psykologiassa luokitellaan esimerkiksi erilaisia mielenterveyden häiriöitä sen mukaan, mikä oire tai mitä oireita henkilöllä on. Tästä on apua esimerkiksi terapian muodossa tai oikeanlaisen psyykenlääkityksen kirjoittamisessa.

Kuitenkin aina henkilöä ei ole saavutettavissa. Silti henkilöstä voidaan saada tietoa. Ja tätä käyttävät poliisit. Syynä on tietenkin se, että usein syyllinen ei joko ole paikalla tai ainakaan ei kerro olevansa syyllinen. Siksi hänestä täytyy saada tietoa sen mukaan mitä merkkejä hän jättää ympäristöönsä. Karkeimmillaan se on tietoa siitä, onko joku tikku vuoltu oikealla vai vasemmalla kädellä (joka itse asiassa on selvitettävissä.) tai onko rikospaikalta löydetyllä aseella todella ammuttu surmaavat luodit, ja jos kyllä, rekisterit kertovat kenen omistuksessa tämä ase on. (Mikä tarkoittaa että hän on joko tekijä tai sitten tekijällä on ollut yhteys ja pääsy tähän aseeseen.) Samoin kun rikos tapahtuu, poliisien on pakko kohdistaa tutkimusta. He eivät voi vain pitää kaikkia maailman ihmisiä epäiltyinä ja haastatella heitä; Aika ja resurssit eivät riittäisi. Heidän on siksi keksittävä jotain tapoja karsia niitä joita pidetään epäiltyinä. Tämä on normaalia poliisityötä.

Kun tämä vedetään äärimmilleen, puhutaan profiloinnista. Minun kiinnostukseni on tietysti puhtaasti amatöörin kiinnostusta. Mutta minulle ei riitä pelkkä "Criminal Minds" -TV -sarja, koska kyseessä on kuitenkin viihde, ei dokumenttitasoinen toiminta. Siispä pengoin hieman aihetta. Tiettyä lähdekriittisyyttä käyttäen sain aikaan jonkinlaisen näkemyksen, jonka nyt esitän kahden pääartikkelin kautta, jotka kokosivat minusta aika hyvin asiat. "Psychology and Crime News" esimerkiksi sisältää paljon artikkeleja niille jotka haluavat tutustua aiheeseen paremmin.

Poliisi lehti 1/2006 artikkeli "Profilointi tuottaa tietoa todennäköisyyksistä" kertoo, että profilointi perustuu tilastoihin; Kun rikoksia on tehty melko paljon, niistä kaikista jää jotain tietoa. Esimerkiksi tilastot kertovat onko jokin rikostyyppi enemmän miesten kuin naisten tekemää ja lisäksi se kertoo onko sen tyyppinen rikos sellainen, että sen tekee yleensä läheinen ystävä vai ventovieras. Profiloinnissa tutkimuksessa selvinneitä yhdistetään tilastoaineistoon. Se tuottaa joko uutta tietoa tai suuntaa tutkimusta; Esimerkiksi jos rikoksessa on useita tutkintalinjoja, se arvailun sijasta kertoo mikä niistä on todennäköisimmin oikea. Se ei ole kenttätyötä, kuten televisiossa, eikä siinä välttämättä yksilöidä rikollista.

Sen sijaan siinä käytetään tietoa siitä millainen rikos on tapahtunut ja miten se on tehty. Ennen ollaan keskitytty enemmän sosiodemografisiin tekijöihin eli sukupuoleen, ikään, asumistapaan, työpaikkaan ja muihin sellaisiin tekijöihin. Artikkelin mukaan nykyisin keskitytään enemmän persoonallisuuteen ja mielenterveyteen ja niihin liittyviin elementteihin; Esimerkiksi tietynlaiset vammat viittaavat psykopaattisuuteen ja tätä pidetään tärkeänä tietona. Artikkelin mukaan profilointi ei ole television tapaan käytettynä parasta: Se ei toimi aivan tuoreissa jutuissa. Se on paras silloin kun "juttu on vielä suhteellisen tuore, mutta perustietojen keruu on jo hoidettu."

Brent E. Turveyn "Deductive Criminal Profiling: Comparing Apllied Methodologies between Inductive and Deductive Profiling Techniques" käsittelee aihetta hieman syvemmin: Sen mukaan profilointi sisältää induktiivisia ja deduktiivisia tekniikoita. Molemmissa erilaiset syndroomat ovat tärkeitä. Sen Määritelmä on jutun mukaan "a set of behavioral indicators forming a very characteristic pattern of actions or emotions that tend to point to a particular condition." Eli niissä on joukko käyttäytymispiirteitä jotka muodostavat tietynlaisen "hahmon", joka osoittaa tai jotka osoittavat tiettyyn henkiseen tilaan. Toinen artikkelissa esitetty määritelmä on käytännönläheisempi: se "involves comparing an individual's behavior with the behavior of others in similar circumstances who have been studied in the past." Eli menneisyyden tapahtumiin vertaamalla saadaan tietoa nykyisestä rikoksesta.
1: Induktiivisessa profiloinnissa (Inductive Profiling)on kyse siitä että tehdään yleistyksiä yksittäisestä rikollisesta menneisyydessä ratkaistujen rikosten kautta. Ne muodostavat tilastotieteellisiä yleistyksiä. Siksi sitä on oikein kutsua induktiiviseksi päättelyksi. Induktiivisessa profiloinnissa käytetään pääasiassa tunnettuja tapauksia jotka käsittelevät rikollisia; Tietoja heistä joita saadaan heidän rikosrekistereistään ja erilaisista heidän haastatteluistaan, kokemuksesta joka koostuu profiloijien anekdoottisesta tiedosta ja hiljaisesta tiedosta sekä julkisista lähteistä, kuten vaikkapa mediasta. Kun (1)Rikollisen käyttäytyminen ennen ja jälkeen rikoksen (2)Rikospaikka, sen luonne jne. (3)Uhrin tai uhrien luonne yhdistetään näistä saatuihin tietoihin, voidaan vetää yleistyksiä.
___1.1: Artikkeli antaa esimerkin induktiivisesta profiloinnista: 80% tunnetuista sarjamurhaajista jotka hyökkäävät yliopisto -opiskelijoiden kimppuun parkkipaikoilla ovat valkoihoisia miehiä, joiden ikä on 20-35vuotta, he yleensä elävät äitinsä kanssa ja usein he ajavat "Volkswagen Bugs" autoa. Tutkittavana oleva rikollinen on hyökännyt kolmen naispuolisen yliopisto -opiskelijoiden kimppuun parkkipaikalla, joten todennäköisesti tekijää kannattaa lähteä etsimään 20-35 vuotiaiden äitinsä kanssa elävien VW Bugsien kuskien joukosta.
___1.2: Artikkelin mukaan induktiivisen menetelmän käyttö on käytännöllistä ja lisäksi se on helppokäyttöinen työkalu. Se ei vaadi erityisen mutkikasta ja spesialisoitunutta tietoa, koulutusta tai harjoittelua. Niitä voidaan tuottaa lyhyessä ajassa. Ja ne ennustavat joitakin muuten ei kovin helposti tunnistettavia yhteyksiä yksittäisestä rikollisesta. Se on melko luotettava, mutta on syytä muistaa että se on aina ennuste. Sen suurin ongelma on se, että informaatio on kuitenkin tuotettu valikoiduista otoksista, ja niitä ei voida täsmentää aivan juuri siihen yhteen tapauksee liittyviksi. Taitavimmat ja ovelimmat rikolliset ovat sellaisia että heistä ei saada kovin hyvin tietoa. Ensinnäkin he eivät jää yhtä usein kiinni muutenkaan, joten heidän osuutensa otoksesta jää muita pienemmäksi joka vääristää itse lähdettä josta tiedot ammennetaan. Tulos on lisäksi ennuste, joka saattaa viitata vääränlaiseen syylliseen tai kohdistaa syyttömään. Se ei siksi saisi olla ainut menetelmä.
___1.3: Induktiivinen menettely vaatii tietyt lähtökohdat: (1) Täytyy olla joukko tunnettuja tekijöitä jotka tekevät samanlaisia rikoksia ja joiden tekijöillä on yhteisiä piirteitä, joiden yhteys on luotettava. (2) Nämä tekijät ovat suhteellisen samanlaisia kuin ne tekijät joita nyt yritetään saada kiinni, mikä tarkoittaa samanlaisia ympäristöolosuhteita ja motiiveja. (3) Hahmo voidaan erottaa ja ennustaa statistisen analyysin kautta. (4) Käytös ja motiivit eivät muutu yksilöllä ajan kanssa joko merkittävästi tai jos muuttuukin, niin tekee sen ei satunnaisella tavalla, vaan ne muodostavat ennustettavan jatkumon.
___1.4: Artikkelin mukaan induktiivinen menettely on käytännössä usein liian heppoisesti tehty. Silloin se ainoastaan antaa näennäistä uskottavuutta selitykselle. Syynä on liian vähäinen taito käyttämisessä. Lisäksi kun aineiston kielenkäyttöä ei ole standardisoitu riittävän tarkasti, tulkinta ei ole aivan yksiselitteistä, joten jo tämä tuo tuotettuun induktioon heikkouksia; Sama sana ei aina tarkoita samaa asiaa, ja samalla asialla on eri raporteissa hieman eri nimiä. Näiden vuoksi sitä on käytettävä varovaisesti, koska muutoin "The Inductive Profiling method encourages egocentricity, investigative short-cuts, and has been used in the past to replace a competent forensic investigation into fact."
2: Deduktiivisessa profiloinnissa (Deductive Profiling) menettely on prosessi jossa keskitytään muodostamaan yksittäisestä rikoksesta tietty säännönmukaisuus. Rikospaikkaa tutkitaan, uhria tutkitaan ja kartoitetaan ja rikosta rekonstuktioidaan. "The process of deductive profiling is most appropriately termed Behavior Evidence Analysis, and depends on the analyst's abilities to recognize patterns of behavior within a single offender to deduce meaning." Eli yksittäistapausta ei vedetä yhteen laajemman datan kanssa, vaan mietitään minkälaisia asioita vaaditaan että tilanne olisi mahdollinen - tai epämääräisemmin "järkevä".
___2.1: Artikkeli antoi esimerkin deduktiivisesta menettelystä (Vahvahermoiset osannevat lukea sen artikkelista. Suojelen heikkohermoisia eli itseäni jättämällä kirjaamatta kaikkia väkivaltaisia yksityiskohtia.): Tutkija päättelee että uhri oli elossa rikoksen aikana koska ranteissa näkyy hiertymiä siteistä. Uhria ei tapettu paikalla, koska verta ei ollut näkyvissä vaikka uhri oli pahasti viillelty. Koska uhria oli viillelty sukupuolielimistä, tekijä on todennäköisesti seksuaalisadisti. Koska rikospaikka oli kaukana piilossa, hänen siirtämiseensä on tarvittu kulkuneuvoa.
___2.2: Deduktiivnen menettely vaatii (1) tietoja ruumiinavauksesta. Tarkat tiedot tarvitaan jotta sääntöjä voidaan löytää. Deduktiivisessa menetelmässä profiloija ei saa olettaa mitään yksityiskohtia. (2) Lisäksi tarvitaan tiedot rikospaikan luonteesta: Se kertoo interaktiosta uhrin ja tekijän välillä. Jos kyseessä on sarja rikoksia, tutkitaan miten tekijä kehittyy tai jättää kehittymättä. Nämä kertovat työtavasta joka voi viitata motiiviin tai jopa kertoa yksilön "signeerauksesta", tavasta joka on vain hänelle tyypillinen, ja jonka avulla voidaan sitten yhdistää rikoksia jotka olisivat "muotonsa puolesta" muuten hyvinkin erilaisia. (3) Uhrin tutkiminen on tärkeää. Uhrit eivät usein ole täysin satunnaisia. Sarjarikoksen kohdalla heillä voi olla jokin yhdistävä tekijä, jos ei muuta niin esimerkiksi he liikkuvat jossain paikassa, joka on tekijälle tyypillinen paikka etsiä uhreja.
___2.3: Artikkelin mukaan deduktiivinen menettely on tehokas ja tärkeä keino, mutta sitä "ei voi vain mennä käyttämään". Se vaatii paljon harjoittelua ja koulutusta. Se vaatii tietoa ja taitoa. Artikkeli kertookin että deduktiivisessa menettelyssä on usein tietyn tyyppisiin rikoksiin erikoistuneita spesialisteja, koska asiaan liittyy valtavasti erilaisia tietoja. Deduktiivinen profilointi ovi olla myös ongelma, koska profiili voikin olla väärässä jolloin tutkimusta johdetaan harhaan. Deduktiivisessa menettelyssä syntyy helposti virheitä, esimerkiksi sen vuoksi että teoria muodostetaan aikaisin ja liian sitovasti, jonka jälkeen ei enää tutkitakaan asiaa vaan yritetään selittää miten rikosaineisto sopii tähän valittuun profiiliin. Siksi voidaan etsiä seksuaalirikollista vaikka kyseessä olisikin viharikos. Menetelmä ei siis ole "quick fix or a cure all". Artikkelin mukaan deduktiivnen menettely on lisäksi henkisesti raskas koska se on intensiivinen prosessi. Deduktiivinen menettely vaatii tietyt alkuehdot: kuten sen, että teoilla on motiivi, eli teko ei ole satunnainen. Rikoksella on toisin sanoen oltava jokin syy, joka voi olla vaikka mielenvikaisuudesta johtuvaa verenhimoa tai mustasukkaisuutta.
___2.4: Artikkelin mukaan deduktiivinen menetelmä on aikaavievyytensä ja vaatimansa työmäärän vuoksi hankala, mutta se on tehokkaampi. Se ohjaa tutkimuksia hyvin, ja se yhdistää rikoksia yhteen järkevästi.

Ei kommentteja: