Miten postmodernisti eroaa tieteellisistä realisteista?

Kuvitellaan tilanne, jossa joku haluaa tutkia proteiinia X, joka menee tumaan. Tämän tehdäkseen hän tekee tieteellisen metodin mukaisen tutkimuksen, jossa proteiinia värjätään, lisätään sitä soluihin ja nähdään mikroskoopilla, että proteiini sijoittuu solun tumaan. Tämän jälkeen siihen kohdistetaan säteilyä, ja huomataan, että proteiinit eivät enää menekään tumaan. Sitten bakteereja otetaan, niiden solurakenne rikotaan ja otetaan mikroskoopissa näkyvät DNA -säikeet erikseen. Näitä monistetaan PRC -laitteella ja laitetaan geenisekvenssointilaitteeseen. Sitten tuloksia verrataan ja otetaan ylös, mitä eroa normaalien ja mutatoitujen solujen geenien ilmenemisessä on. Huomaan, että yksi geeni ei ilmene silloin, kun proteiini Y on erilainen.

Reaktiot:
1: Tieteellinen realisti kertoo artikkelissa että proteiini Y säätelee X:n geeniekspressiota. Todisteena on mikroskooppi- ja DNA-sirukuvia ja DNA -sekvenssointitulokset. Artikkeli sisältää sen käsittelyä, mikä geenin ja proteiinin merkitys voi olla. Viitataan aiemmin tutkittuihin esimerkkeihin. Paperi sisältää lisäksi kertomuksen siitä kuinka koe on tehty. Käytännössä nämä ovat myös ohjeet siitä, kuinka kuka tahansa (välineet omistava taho) voi toistaa kokeen, jotta hän voi varmistua että saa saman tuloksen. Tutkittavuus ja toistettavuus kertoo siitä että tämä viittaa todellisuuteen.
2: Postmodernisti taas kertoo että on tehty jonkinlaisen sosiaalinen konstruktio, joka perustuu yhdessä sovittuihin rituaalinomaisiin periaatteisiin. Rituaalin tekotapa on ehkä systemaattinen, mutta totuuden etsiminen ei välttämättä sitoudu mihinkään tiettyyn tai edes mihinkään tiettyyn menetelmään, ja totuus voidaan hävitä aina kun tälläisiä mekanistisia sitoumuksia tehdään.
___2.1: Tutkimuksen tulos on saatu nykyisen soluteorian, geeniteorian, tämän johdannaisteorian proteiinit_säätelevät_geenejä -teorian ja mikroskoopilla_voidaan_havaita_makromolekyylejä -näkemyksen vallitessa, ja on siksi niistä kriittisesti riippuvainen. Tulos ei sen sijaan perustu lainkaan objektiivisesti havaittaviin faktoihin, vaan on täysin noiden em. mainittujen teorioiden perusteella tehty tulkinta. Tulos ei myöskään kerro siitä miten asiat todella ovat. Tutkimus ei vastaa mihinkään kysymyksiin suhteessa todellisuuteen vaan pikemminkin representoi tutkijan aikakautta ja hänen tunne-, elämys- ja kokemusmaailmaansa sekä maailmankuvaansa. Tulkinta on siksi täysin sidoksissa tutkijan historiaan, kieleen, keskusteluun ja kokemiseen ja siksipä toistettaessa saattaa seuraava tutkija konseptualisoida tuloksen eri tavoin, joskin hänen saamansa yhteneväkän tulos ei kerro mitään mistään muusta kuin siitä että tuloksen tarkastelu on reduktoitu laajemmasta historiallis-yhteiskunnallisesta holistisesta yhteydestä.
___2.2: Muutenkin koko tutkimuksen tulos on erikoinen, koska koko tarkasteltava "proteiini" on meidän eksistenssimme määrittämää, ei itse asiassa pohjimmiltaan lainkaan fakta, vaan teoriaan pohjautuva tiedemaailman sisällä määritelty kulttuurillinen tulkinta, ja on otettava huomioon, että proteiinin itsensä eksistenssi saattaa muuttua, jopa lakata olemasta kulttuurisen kontekstin muuttuessa. Siksi koe on, paitsi kulttuurillinen rituaali, myös kulttuurillista tulkintaa, jonka pohjalta ei voida postuloida edes sitä että normaalin proteiinin esiintyminen tumassa on tosi, saati että proteiini Y jotenkin vaikuttaa proteiiniin X. Jyrkkiä rajauksia toteen ja epätoteen on syytä välttää. Ilmiö kuitenkin saattaa olla olemassa, mikäli solipsistiset näkemykset sivuutetaan, kuitenkin tämänkin asiaintilan vallitessa tämä tosiasia voidaan sanoa vain kulttuuris -sosiaalisessa konseptissa, ei sen ulkopuolella. Se on siksi enemmän henkilön yritys vahvistaa asemaansa tiedemaailman sosiaalisessa verkostossa kuin yritys selvittää sitä miten ympäröivä maailmamme toimii.