Antisankari

"Am I good person doing bad things? Or am I bad person doing good things? Am I good or am I just really good?"
(Dexter)

Antisankari on henkilöhahmo, jolla on puutteita ja samantyyppisiä piirteitä kuin konnalla, ja jolta puuttuu sankarin ominaisuuksia, mutta joka kuitenkin toimii katsojalle tai lukijalle samassa roolissa ja samaan tapaan kuin sankari. Koska sankarin määrittelyt vaihtelevat, ja ovat monisäikeisiä, rajanveto on joskus vaikeaa vetää. Esimerkiksi sankareilla on usein heikkous, mutta tämä ei vielä tee heistä antisankareita. Onhan teräsmiehelläkin kryptoniitti ja "Turtlesien" teini -ikäisillä mutanttininjakilpikonnilla ruma ulkonäkö ja pizzanahmintataipumus.

Siksipä luotankin esimerkkien voimaan. Voidaan tietysti olla montaa mieltä siitä, miten asiallista on luetella henkilöitä ja luoda heistä lyhyitä tyypitelmiä ja vain osoittaa että "tuo". Minusta se kuitenkin sopii nimen omaan tähän yhteyteen ihan hyvin.

Eli keitä ne on ne antisankarit, elokuvain antisankarimiehet, jotka...
1: Antisankarit ovat usein jollain tavalla koomisia, kuten Aku Ankka tai "Pulmusten" Al Bundy tai "Simpsonien" Homer tai supisuomalainen Uuno Turhapuro. Varhaisimpia antisankarihahmoja on ollut Don Quijote, tuo tuulimyllyjä vastaan taisteleva mutta urhea ja romanttissävyinen ja maailman "kauniimpana ja jännittävämpänä kuin se onkaan" näkevä hahmo.
2: Mutta antisankari voi olla myös "vakavampi hahmo". tälläisestä selviä esimerkkejä ovat esimerkiksi aggressiivinen poliisi Likainen Harry, suurin osa Sergio Leonen länkkäreiden "sankarihahmoista", "24":n kidutukseenkin valmis agentti Jack Bauer, "Lostin" itsekäs conman James Ford eli "Sawyer", "Dexter" sarjan päähenkilö joka on sarjamurhaajia murhaava sarjamurhaaja, "Shield" sarjan lähes kaikkeen, esimerkiksi korruptioon ja etenkin liialliseen voimankäyttöön, valmis poliisi Vic Mackey. Sarjakuvahahmoista pahoja rrrrankaiseva "Punisher" sopii tähän samaan kuvaukseen.
3: Antisankarin ei tarvitse olla joko pelle tai väkivaltainen. Esimerkiksi kyyninen ja ihmisiin pettynyt mutta kaiken kaikkiaan järkevä, suorasanainen ja huumorintajuinen tohtori Gregory House on selvästi antisankari Vicodinin nappailuineen. House harjoittaa pitkin matkaa "eettistä manipulaatiota", jossa tavoitteena on diagnoosin tekeminen ja potilaan parantaminen. Hän on kuitenkin aina potilaan puolella - myös silloin kun he itse ovat toista mieltä ja lakikin olisi vastaan. Tämä näkyy esimerkiksi jaksossa, jossa hän jättää kertomatta elinsiirtokomitealle potilaansa lääkeväärinkäytösharrastuksesta. Kertominen olisi johtanut siihen että elinsiirtoa ei oltaisi saatu, ja House kävi tätä ennen kaivamassa melko suoraviivaisella tavallaan sen, että potilas arvosti elämäänsä eikä halunnut kuolla.

Joss Whedonin "Firefly" -sarja (sci-fi -länkkäri) on siitä erikoinen, että siinä paljon eri tavalla olevia antisankareita. Hahmoissa on yleensä melko suuriakin ja näkyviä puutteita. Sarja on yksi suosikeistani, ja kenties juuri siksi että kaikki ovat omilla tavoillaan vahvoja mutta samalla toisilla alueilla heikkoja. Jos voimat onnistutaan yhdistämään, saadaan aikaan asioita ja jos heikkoudet yhdistetään, asiat eivät sujuisi. Riitaisuudestaan huolimatta "Serenityn" miehistö on yksi toimiva joukkue, jonka on joko tehtävä yhteistyötä tai tuhouduttava. Vaihtoehtoja ei juurikaan ole, ja siltikin epäonnistuminen on koko ajan nurkan takana:
1: Malcom Reynolds on depressiivinen, sodassa ihanteensa hävinnyt mutta ei hukannut "tortured soul". Hän on ihmisiin pettynyt ja ammatiltaan rikollinen ja sodan traumatisoima. Hän kuitenkin myös pitää aluksen miehistöä perheenään ja on valmis menemään pitkälle sen suojelemisessa. Tietyssä suhteessa hän ei ole kuitenkaan menettänyt täysin uskoaan elämään, eikä tätä kautta huumorintajuaankaan.
2: Hoban Washburne on taitava lentäjänä mutta ihmisenä hän on koominen. (Tosin lentäessäänkin hän näyttää minuta pelikonsolin äärellä. Tasohyppelyssä minä hypin enemmän kuin se Super Mario.). Hän ei ole erityisen taitava ihmissuhteissaan, mutta toisaalta hän on hyväsydäminen ja myös harvinaislaatuisen huumorintajuinen ja epäkyyniseen itseironiaankin kykenevä.
3: Jayne Cobb on hieman tyhmä, aseita rakastava, brutaali, rahanahne ja epäluotettava mutta tehokkas palkkasoturi. Hän kuitenkin toimii kuten toimii saadakseen köyhälle perheelleen -jota ei koskaan nähdä, ja johon ollaan yhteydessä vain postin välityksellä ja harvoin- rahaa. Lisäksi suuri osa hänen rehentelystäänkin taitaa olla lähinnä "maineen ylläpitämistä". Hän ei salaile luonnettaan juuri yhtään, vaan itse asiasa korostaa puheensakin tasolla näitä konnan piirteitään. Ne ovat samalla tavallaan hänen "CV:nsä". Hänellä on myös pehmeitä puolia, joita hän ei vain näytä vaan piilottaa ne; Hän muun muassa rakastaa mekaanikko Kayleeta, mikä näkyy siinä kuinka tämän saadessaan luodista ja ollessaan leikkauksessa hän on nurkan takana piilossa seuraamassa tilannetta. Jayne elää koko ajan eräänlaisessa ambivalenssissa jossa vaihtelee äänekäs "Let's be bad guys" ja hiljainen "If you can not do something smart, do something right."
4: Kaywinnit Lee Frye kiltti koneista ymmärtävä, mutta mässäilyyn ja iloihin hieman turhankin helposti taipuvainen mekaanikko. ("Kayleeta" näyttelevän Jewel Staiten pyydettiin lihottamaan itseään hieman roolia varten. Hän edustaa tätä kautta itse asiassa ihan tervettä naiskuvaa, joka ei ole mikään tikkulaiha, mutta on tietenkin tästä huolimatta tai jopa tämän vuoksi aivan ihastuttava.)
5: River Tam on mielenvikainen ja vahvasti traumatisoitunut tyttö. Hän on myös nero, kykenevä lukemaan ajatuksia, sekä motorisesti erittäin lahjakas taistelukone.
6: Inara Serra joka olisi kenties muuten erinomainen sankarihahmoksi (kaunis, sivistynyt, kohtelias, taiteellinen, ystävällinen, kamppailutaitoinen), mutta hän vain sattuu olemaan ammatiltaan kurtisaani.
7: Derrial Book, laivaan ajautunut pastori, joka toimii sarjassa yleisesti eräänlaisena omanatuntona. Hän myös käyttäytyy muutoin kuin sankari. Mutta josta selviää myös se, että hän salaa paljon asioita itsestään, jolloin hänen pohjimmainen essenssinsä jää itse asiassa mysteeriksi joka ei selviä. Tosin voidaan kysellä, onko tällä "synkällä/salaisella menneisyydellä" merkitystä. Minusta on, koska auki mutta vihjailun tasolle jää se, oliko Book esimerkiksi vakooja tai jollain muulla vastaavalla tavalla "hyväksi luultu ja sankarillisesti käyttäytyvä hahmo joka paljastuukin konnaksi". Hahmona hän on vain "siitä mikä nähdään" huolimatta todella epäilyttävä, koska viittauksia "siihen mitä jätetään sanomatta" on paljon. (Eikä epäilyttävyys johdu pelkästään siitä että hän on uskonmies ja minulla on asennevamma.)
8: Sarjassa on toki puhtaasti sankarihahmojakin: Zoë Alleyne Washburne, joka on lähes virheetön, tottelevainen sekä taitava soturi sekä hyvä puoliso ja Simon Tam joka on uhrautuva älykäs ja kaiken lisäksi tietysti komeakin lääkäri.

Kuitenkin joskus sankarin ja antisankarin rajaa on vaikeaa vetää. Malliesimerkki tästä on tietysti Batman (Minun täytyy aina saada puhua Batmanista), joka on omalla tavallaan melko synkeä hahmo. Niitä ei kuitenkaan yleensä pidetä antisankareina, vaikka ne ovatkin uudistaneet sankarin käsitettä, sankarista uusia piirteitä löytävä dekonstruktio ja antisankari on yleisesti ottaen todella vaikea erottaa toisistaan.

Minusta hyvä esimerkki sankarin dekonstruktion ja antisankarin välisestä harmaasta alueesta on Columbo. Columbo ei tämän vuoksi ole kovin hyvä tyyppiesimerkki sankarista, mutta ei antisankaristakaan. Selvästi hän ei kuitenkaan ole päähenkilö, jonka luonne on se, että tämän muuttumista ja kehittymistä seurataan. Hän kuuluu siksi nimen omaan "sankari-antisankari" -jatkumoon, eikä sen ulkopuolelle. Hän on se "harmaan sävy".
1: Columbohan on Peter Falkin hienosti näyttelemä poliisihahmo, joka on lähinnä nukkavieru, ja hänen tapansa selvittää rikos perustuu (1) rikollisen ärsyttämiseen ja häiritsemiseen, joka johtaa tämän tekemään virheen josta saadaan todisteet hänen syyllisyydestään ja (2) siihen että Columbo saa rikollisen aliarvioimaan itsensä ja luulemaan tätä tyhmäksi ja tekemään ylimielisyydessään virheen. Mutta oikeasti Columbo on ovela ja hän tasan tarkkaan tietää mitä on tekemässä.
2: Columbo on itse asiassa hyvin samanlainen muiden rikosta selvittävien, "kovaksikeitettyjen dekkareiden" kanssa - jotka minusta ovat tyypillisesti nimen omaan antisankareita - lukuunottamatta sitä että Columbolla ei juurikaan ole heidän paheitaan. Columbohan on itse asiassa erittäin viaton hahmo. Suurin synti tällä vaimostaan jatkuvasti juttelevalla ja ympäriinsä tassuttelevalla rikosetsivällä taitaa olla sikareiden polttaminen. - Eli Columbo on kovaksikeitetty dekkari, jolta puuttuvat kovaksikeitettyjen dekkareiden niistä antisankarin tekevät ominaisuudet.
3: Muutenkin sarja uudisti rikostarinoiden selvittämiskaavaa; Pääasiana ei enää olekaan se, että selvitetään kuka rikollinen on. Sehän näytetään aina aluksi. Sen sijaan keskitytään siihen, miten Columbo ratkaisee rikoksen. Koko sarjan idea perustuu Columbon erikoislaatuiseen luonteeseen ja tämän nerokkaaseen tapaan toimia rikosten selvittämisessä. Columbo on kaiken kaikkiaan "eksentrisellä tavalla sankarillinen".
4: Toisaalta Columbossa on selvästi esillä luokkaerot. Nukkavieru ja arkinen sekä erittäin epäatleettinen Columbo pyörii yleisesti "korkeamman statuksen" väen parissa, jolloin välissä on tietynlainen kuilu. Columbohan ratkaisee rikoksia yleensä näyttelijöiden, elokuvaohjaajien, sotilashenkilöiden, rikkaiden rakennuttajien tai vastaavien parissa. Tässä suhteessa Columbo on yhteiskunnallisesti "alempana", mutta toisaalta hän rikostutkijana asettaa ihmisiä epäillyiksi ja tätä kautta hän on myös heitä "ylempänä". Lisäksi heitä naruttaessaan Columbo myös ylittää luokkarajat.