Aika on fysikaalinen ilmiö. Samoin kaikki nykyaikana fysiikassa tutkittavat luonnonlait ovat fysikaalisia ilmiöitä. Tätä kautta on vaikeaa miettiä universumin alkua. Kun ajattelu sidotaan aikaan, käy niin että kun puhumme siitä "mitä tapahtui ennen alkuräjähdystä", kyselemme vähän samanlaisia asioita, kuin se "mitä on pohjoisnavan pohjoispuolella". Näitä miettiessä päädytään turhan helposti "etelänavalta länteen" tai sitten "eedenistä itään".
1: Tämän vuoksi voidaan esimerkiksi päätyä miettimään sitä, että kun nykyiset tuntemamme luonnonlait sisältävät aineen säilymislain, jonka mukaan aine muuttaa muotoa mutta ei katoa, ja energian säilymislain, joka sanoo että energia ei katoa eikä sitä synny (tai oikeastaan E=mc² vihjaa että ne ovat erikoistapauksia laajemmasta massa-energian säilymislaista), niin ainetta ja energiaa ei voisi syntyä mitenkään. Sehän rikkoisi tätä vahvaa fysiikan lakia. Tässähän tehdään se, että samanaikaisesti vaaditaan fysiikan laeille alkutilanne, jossa on "tila ennen fysiikkaa" jossa fysiikan lait eivät päde. Fysiikan lait eivät olisikaan ikuisia ja tarvitsisivat alkusyyn. Ja silti kuitenkin oletetaan että fysiikan lait, kuten aineen ja energian säilymislait, silti olisivat ikuisia ja pätisivät aina, jotta näiden lakien tuloksia voisi soveltaa myös siihen "tilanteeseen jossa fysiikan lakeja ei vielä ole".
2: Tämän vuoksi ajatellaan, että jos mikään ei voi luoda jotain, eli kaikelle tarvitsee syyn, sama koskisi myös Jumalaa. Tällekin täytyisi olla selitys. Toki moni Jumalan ystävä ajattelee että Jumala on voinut olla aina, jolloin kaikelle ei tarvita alkusyytä. Tämä perustelu on toki mahdollinen: Hän on tässä selvästi fysikaalisen maailman ulkopuolella, emmekä me oikeasti tiedä minkälaisia "olosuhteita" tai "ehtoja" siellä on. Mutta sama koskee tietysti myös universumin "itsestään syntymistä". Senkin kohdalla ehdot täyttyvät, joten voitaisiin aivan täysin sanoa, että vaikkapa multiversumi tai jokin, mistä virtuaaliuniversumi pompahtaa, on vain "aina ollut", ja että tällä ei ole mitään älykkyyttä. Samoin tyhjästä syntyminenkin voi olla toisaalta ominaisuus, jota ei vain ole meidän fysiikassamme. Ehkä fysikaalisen maailman ulkopuolella tämä ei olekaan mikään ihme.
3: Toisaalta tämä lausuntohan koskee sitä, mitä tiedämme universumista. Se, että "tiede ei pysty selittämään miten asia tapahtui" ei (edes fysikaalisen maailman sisällä) tarkoita automaattisesti sitä että voitaisiin vain päätellä että asiassa on takana yliluonnollinen ilmiö, paranormaali ilmiö, kummitus, UFO tai Jumala. Nämä vaihtoehdot ovat toki periaatteessa mahdollisia siinä mielessä että niitä ei ole osoitettu mahdottomiksi. Mutta ne eivät ole silti pääteltävissä, ikään kuin ne olisivat "ainut vaihtoehto". muitakin vaihtoehtoja on. (Esimerkiksi tietomme ovat puutteellisia.) Tälläisen virheen tekemistä kutsutaan Aukkojen Jumala -päättelyvirheeksi.
Silti ei ola harvinaista että ateismia yritetään kumota viittaamalla siihen kuinka ateistit eivät voi viitata siihen hetkeen, jossa aine tulee olevaiseksi.
Toinenkin erikoisuus tässä on. Toisaalta ateismia on yritetty todistaa vääräksi sanomalla että jos universumi olisi ikuinen, emme voisi ikinä saavuttaa nykyhetkeä. Sillä olisi silloin oltava alku, johon nykyolemassaolo olisi suhteessa. Tämä toki viittaa siihen, miten teologit eivät tyytyisi mihinkään hyväksyäkseen ateismin, mikä kertoo lujasta maailmankuvaan sitoutumisesta. Toisaalta tämä on erikoista ajattelua:
1: Kun ajatellaan ikuista menneisyyttä, se tarkoittaa sitä että meillä on tästä pisteestä ikuisesti mentävää taaksepäin. Tämä tarkoittaa sitä, että suoralla ei ole alkupistettä. (Toisin kuin vaikkapa janalla tai puolisuoralla, joilla on alkupiste.) Tällöin jos kysytään kuinka olemme päätyneet tähän tiettyyn pisteeseen, teemme itse asiassa "viittauksen olemattomaan". Koko kysymys on tavallaan mieletön, paitsi tietenkin jos oletamme että täällä on alkupiste, johon ylipäätään voisimme verrata. Vihjaus sanoisi tavallaan sitä että ikuisuusolemassaolo olisi loogisesti mahdoton. Enkä usko että kukaan teisti haluaa soveltaa tätä Jumalaan, joka on "aina ollut" tai siihen "ikuiseen elämään" joka tuolla Jumalan kanssa on. Ei voisi esimerkiksi olla luomishetkeä, koska ikuisesti/aina/äärettömästi olemassaolleella Jumalalla olisi ääretön matka päästäkseen tähän luomishetkeen. En usko että kukaan pitää tätä kovin vakuuttavana.
Mutta vaikka tämänkin hyväksyisi, argumentti olisi erikoinen, outo: On kaikin tavoin erikoista kysellä alkupisteestä jota ei ole. Näiden kahden välinen ristiriita on siis vai laitettu yhteen ja tästä tehty loppupäätelmä. Mark Chu-Carroll näyttää että logiikkaan siirtämällä tämä näyttäisi seuraavalta:
A: ¬∃t0 : ∀ t: t0 < t
B: ∃ t0: tnow - t0 = ∞
C: ∀ i,j : ti - tj = ∞ ⇒ ¬∃ti
B & C ⇒ ¬∃tnow.
B ja C sanovat loogisesti että sinulla ei voi olla hetkeä "nyt" jos täällä on ikuinen menneisyys. Valitettavasti tämä kuitenkin vaatii sen, että ei voi tehdä argumenttia ennen kuin ottaa käyttöön määritellyn ajanhetken t0, jonka sitoo sen tiettyyn numeroon jotta siihen voidaan verrata. Kun etäisyys t0 ja tnow(nyt -hetki) taas on määritelty äärettömäksi, se tarkoittaa että se ei ole sidottavissa tiettyyn numeroon. Joten varsinaisesti ongelma ei ole loppupäätelmä, vaan se, että argumentissa käytetään keskenään ristiriitaisia ehtoja, jolloin se ei itse asiassa ole rakenteeltaan väärä vaan mieletön. (Äärettömän sitominen tiettyyn numeroon on samanlainen temppu kuin jakaisi 0:llalla. Sitä ei saa tehdä.) Jos tilannetta yrittää korjata poistamalla "mielettömän" yhteensopimattomuusosan, haluttu johtopäätös ei silloin enää olekaan loogisesti pätevä, ja silloin argumentti ei toki enää ole mieletön, vaan väärä.
Tämä kaikki ei siis ole Argumentti Jumalaa vastaan, vain viittaus siihen että tämä toistuvasti esiintuleva lähestymistapa ei ole myöskään "argumentti ateismia vastaan". Ehkä näiden kysymysten miettiminen vain on ihmiselle verrattavissa siihen, kuinka pingviinit miettisivät kvanttifysiikkaa. Ehkä meidän on syytä miettiä hieman yksinkertaisempia kysymyksiä?
Ehkä tämä on yksi syy, miksi olen agnostikko.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti