Pelimiehen hinta ja naisen paikka.

"Nautinto on lyhytaikainen, asento naurettava ja koko lysti kirotun kallista."
(Lordi Chesterfield pojalleen seksistä.)

Tämä juttu käsittelee seksuaalivalintaa "yleisesti". Viittaan jonkin verran ihmisiin, tosin lähinnä tehdäkseni asiasta "elämännäköisemmän" ja luodakseni jotain "huumoriin vivahtavaa". Soveltaminen siihen, miten ihminen luonnostaan käyttäytyy on siksi vain hieman asiassa mukana. Vielä vähemmän tämä juttu koskettaa sitä, miten seksuaalielämää "tulisi harjoittaa". Moraalisia implikaatioita ei siis oikeastaan ole, niitä vedetään "is - ought -ongelman" vuoksi ns. "perustelemattomasti". Tämä varoitus on liitteenä, koska näyttää siltä että tämän yksinkertaisen asian ymmärtäminen on monille yllättävän vaikeaa.

Moni uskoo, että koiraat ovat luonnostaan epäluotettavia kumppaneita ja että naaraat taas ovat luonnostaan siveitä. Tätä perustelua ovat käyttäneet niin kristityt vedotessaan naisten vaarallisuuteen heikoille miehille ja feministit, jotka ovat perustelleet sillä näkökantaa, että miehet harjoittavat jo luonteensa vuoksi seksuaalista väkivaltaa. Ja sillä on perusteltu ties kuinka monia miesten syrjähyppyjä. Ja naisten syrjähyppyjä on tietenkin samalla periaatteella paheksuttu "epänormaaleina".

Suuri osa ajatuksesta johtuu, paitsi perinteistä, myös siitä, että A. J. Bateman julkaisi 1948 artikkelin, jonka sisältö oli se, että kaikki koiraat ovat kehittyneet harrastamaan seksiä ja naaraat tuottamaan jälkeläisiä. Tähän perustuu myös se ajatus, että seksuaalivalintaa suorittaisivat pääasiassa naiset. Eli naaraat valitsevat uroksista parhaat. Kaikki naaraat saavat jälkeläisiä mutta vain harva koiraista. Perustelu oli seuraavanlainen: Bateman teki kokeita kärpäsillä. Hän havaitsi että koiraat yrittivät paritella aina, kun se oli mahdollista. Naaraat sen sijaan olivat "kranttuja". Hän huomasi, että koiraat saivat sitä enemmän jälkeläisiä, mitä useampi kumppani niillä oli. Koiraat joutuivat kuitenkin pettymään usein kosiskeluissaan.

Bateman perusteli asiaa oogamiaan (kreik. gamos = avio) viittaamalla: Naaraspuoliset sukusolut ovat suuria ja liikkumattomia ja koiraspuoliset sukusolut ovat pieniä ja nopealiikkeisiä. Oogamialle on tyypillistä että siittiösolut kilpailevat siitä mikä niistä hedelmöittää munasolun. Tämän vuoksi koiraat tuottivat Batemanin mukaan "halpoja" siittiöitä ja naaraat taas "kalliita" munasoluja. Sen vuoksi rajoittavana lisääntymiselementtinä on naarailla munasolujen tuotanto ja koirailla pariteltujen naaraiden määrä. Tästä Bateman kehitti ajatuksen, jonka mukaan "koiraat luonnostaan yrittävät iskeä naaraita, ja naaraat ovat siveitä." Tätä ideaa kutsutaan Batemanin periaatteeksi (Bateman's principle). Hienostuneemmassa muodossa sen voisi ilmaista vaikkapa siteeraamalla Batemania itseään: "In most animals the fertility of the female is limited by egg production which causes a severe strain on their nutrition. In mammals the corresponding limiting factors are uterine nutrition and milk production, which together may be termed the capacity for rearing young. In the male, however, fertility is seldom likely to be limited by sperm production but rather by the number of inseminations or the number of females available to him... In general, then, the fertility of an individual female will be much more limited than the fertility of a male... This would explain why in unisexual organisms there is nearly always a combination of an undiscriminating eagerness in the males and a discriminating passivity in the females."

Batemanin periaatteessa on perää monilla eläimillä sen vuoksi, että naaraat panostavat jälkeläisiin, esimerkiksi sikiönkehitykseen, runsaasti panostamalla. Tämä johtaa naaraiden sitoutumiseen. Selvää on myös se, että jos harva sukupuolen X edustaja harjoittaa seksiä useamman sukupuolen Y kanssa, ja sukupuolen edustajia on (kuten yleensä on) saman verran, niin sukupuolen X edustajat pyrkivät harjoittamaan seksiä laajemmin, mutta sukupuoli Y sen sijaan valitsee, joten X:ään kohdistuu seksuaalivalintaa.
1: Tosin tässäkin "nainen ei ole yksin": Nimittäin eräillä merihevosilla nimittäin koiras ottaa poikaset suojaan pussiinsa. Ja erikoista kyllä, näillä lajeilla naaraat ovat koristeellisia ja yrittävät liehitellä koiraiden suosiota. Syynä on se, että koiraiden panos sitoo ne, ja naaraat ovat vapaita. Se ei kuitenkaan ole mikään sääntö, vaan pikemminkin se vaatii tietyt rajatut erikoiset ehdot. Kyseessä on poikkeus. Tosin suhteessa Batemanin periaateeseen tämä esimerkki ei ole mikään ristiriita: Koiraat ottavat siinä suuremman panoksen jälkeläisistä. Tässä perustelussa naaraalle asetetut olennaiset ominaisuudet ovat poikkeuksellisesti koiraalla, joten voidaan sanoa että tämä lähestyy sitä että "jos tädillä olisi munat, se olisi setä". Tässä tilanteessa tätä asiaa on todella mietittävä, tosin sanonnan tulkintatapa on kieltämättä hieman poikkeuksellinen.

Periaate on siis ihan kohtuullinen yleistys. Se ei kuitenkaan ole mikään "kaikkialla pätevä laki". Periaatetta onkin kritisoitu muutamalla asialla:
1: Batemanin periaatteen perustelu rakennettiin hänen kärpäsillä tekemänsä koejärjestelmän pohjalta. Ja suurin osa tuloksista johtuikin koejärjestelystä. Hän ei toki manipuloinut tuloksia tarkoituksella, vaan yllättävät asiat muuttivat tilannetta: Oli elementtejä joita ei osattu ottaa huomioon, koska niistä ei tiedetty. Yksinkertaisesti: Koe kesti liian vähän aikaa, ja siihen oltiin sattumalta valittu epäedustava laji: Tämän kärpäslajin lajin naaraat parittelevat noin kerran viikossa, mikä on harvinaista ; monilla muilla lajeilla naaraat ovat innokkaampia, tai ainakin tiukempitahtisia. Lisäksi selvisi, että itse asiassa kokeessa käytetylläkin lajilla naaraat, joilla oli useampia parittelukumppaneita tuottivatkin enemmän munia, mutta tämä tulee esiin vasta pidemmän tarkasteluajan yhteydessä.
2: Periaatteelle tuli vaikeuksia siitä, että tutkijat havaitsivat, että naaraat linnuista simpansseihin käyvät vieraissa. Syrjähypyt olivat yleisiä, ja sitä tavattiin paljon jopa niillä lajeilla, joilla oli pysyviä pesimäkumppaneita. Tämä saatiin selville "isyystesteillä", eli testaamalla geenejä. Nämä testit "eivät huijaa", eli ne ovat aika vakuuttava todisteen lähde. Koiras tuskin ryhtyy tuottamaan toisten yksilöiden sukusoluja, joten toisen koiraan jälkeläiset kertovat nimen omaan naaraan taipumuksista.
3: Samoin ongelmia teorialle tuli mustasukkaisuudesta. Monen lajin koiraat vahtivat naaraitaan mustasukkaisesti. Ne eivät ole sen sijaan yrittämässä iskeä uusia naaraita, vaan pitäytyvät vanhoissa. Seksuaalinen kilpailu johtuukin siitä, että naaraat ovat kevytmielisiä. Ja esimerkiksi mustasukkaisuus on evolutiivisesti järkevä valinta vain jos naaraat harjoittavat syrjähyppyjä. Yksiavioinen ja kranttu naaras ei tekisi mustasukkaisuudesta toimivaa lisääntymisstrategiaa. Jos naaras on siveä ja yksiavioinen, mustasukkaisuus on voimavarojen tyhmää kohdistamista.

Syitä on monia: Bateman toki laski yksittäisen siittiön ja munasolun määrät, mutta se ei suinkaan ollut kaikki. Häneltä unohtui kokonaismäärä: Esimerkiksi kasvit joutuvat tuottamaan paljon siitepölyä, ja monet sienieläimet joutuvat tuottamaan valtavia määriä siittiöitä. Syynä on se, että ajalehtivat siittiöt tuskin ainutkaan kohtaa munasolua. Siksi lisääntymisen varmistamiseksi on tuotettava valtavasti siittiöitä. Ja niiden kokonaismäärä on vaikuttava panos. Ihmisetkin tuottavat runsaasti siittiöitä suhteessa munasoluihin. Määrän ja laadun kilpaillessa, se, kumpi on halvempaa, riippuu paljolti tilanteesta ja olosuhteista.

Mutta tietenkin tähän liittyy "mutkan kautta" muitakin asioita. ("Rivo luonto" sisältää jännittäviä asioita.)

Miehuuteen ei siis riitä ihmiselläkään se, että "riisuu housunsa". Naaras saa etuja moniavioisuudesta(polygamia) montaa reittiä:
1: Tyytymätön naaras kun voi vaihtaa koiraaseen, joka hoitaa puuhat paremmin, tai panostaa enemmän vaikkapa jälkeläisten hoitoon. Tämä naaraiden moniavioisuus korostuu myös sitä kautta, että isäehdokkaat voidaan saada panostamaan jälkeläistenhoitoon. Jälkeläisillä on kuitenkin koiraiden geenejä, joten niistä kannattaa pitää hieman huolta. Etenkin jos niiden määrä on vähäinen. (r -strategiassahan tuotetaan paljon poikasia ja niihin ei panosteta, kun taas K -strategiassa tuotetaan muutama jälkeläinen ja tätä sitten hoidetaan tarkasti.)
2: Lisäksi naaras voi tavoitella etuja spermakilpailun kautta, tällöin naaras parittelee lukuisten koiraiden kanssa ja tätä kautta urokset tällä lajilla joutuvat panostamaan enemmän siittiöiden tuotantoon. Kun usea koiras on hedelmälliseen aikaan tekemisissä lisääntymisasioiden kanssa, näistä hedelmällisin on todennäköisimmin jälkeläisien isä. Toisaalta jos syntyy useita poikasia, niin on mahdollista että kaikilla on eri isä, ja tätä kautta jälkeläisillä on enemmän variaatiota.
___2.1: Spermakilpailun yksi erikoinen seuraus on "koiraan epävarmuus". Eläimillä ei ole isyystestejä. (Tosin ei ihmisilläkään se helppoa ole: Testin pyytäminen on ns. "epäluottamuksen osoitus". Tosin niin on sen antamatta jättäminenkin..) Näin esimerkiksi pronssijassana -linnuilla naaras perustaa haaremin, jossa se parittelee kaikkien koiraiden kanssa. Se hyppää koiraalta toiselle, ja koiraan vaihtoehdot ovat joko hypätä vieraissa ja olla hoitamatta munia, jolloin jo saavutetut jälkeläiset tuhoutuvat, ja tilalle saadaan vain joko ei ketään, tai toinen yhtä epärehellinen pronssijassana -neitokainen. Tai sitten hoitaa munia. Koiras hoitaakin jälkeläisiä ruokimisen ja hautomisen ajan, eikä se tämän aikana luonnollisesti ehdi parittelupuuhiin. Naaras haaremeineen saa siis neljä kertaa enemmän jälkeläisiä, kuin naaras joka olisi yksiavioinen.
_____2.1.1: Tosin epävarmuuskin saa koiraat kehittämään erilaisia strategioita. Esimerkiksi rautiaisilla syntyy tuke, jolloin ensimmäiset varmistavat isyytensä (tosin tämän vuoksi rautiaisille on kehittynyt myös tapa nokkia edellisen sementit pois. Eli kaksi strategiaa, joista ensimmäinen tekee jotain ja toinen poistaa edellisen. Yhteenlaskettuna tämä lähestyy sitä kuin kumpaakaan ei olisi. Evolutiivisesti ajatellen tämä ei kuitenkaan ole "turhaa työtä" vaan ominaisuuksista on ollut hyötyä tietyissä olosuhteissa.) Tämän lisäksi rautiaiskoiraat ovat keksineet toisenkinlaisen tilanteeseen sopeutumisstrategian: Koiraat osallistuvat poikasten hoitoon sen verran, miten paljon ne ovat parittelleet poikasten emon kanssa.

Naaraalla on kaiken kaikkiaan useita syitä olla moniavioinen. Esimerkiksi seuraavia:
1: Koiraiden siittiöt loppuvat.
2: Monet lajin koiraat ovat steriilejä.
3: Sen muilla seksikumppaneilla on huonoja geenejä, tai ne ovat rumia.
4: Jälkeläisten muuntelu on olosuhteiden tai muun syyn takia tärkeää.
5: Se haluaa syötävää tai apua jälkeläisten hoidossa.
6: Se kilpailuttaa siittiöitä spermakilpailussa.
7: Se haluaa synnyttää hämmennystä siitä, kuka on jälkeläisten isä ja tätä kautta sitoa useiden koiraiden voimavaroja jälkeläisten hoitoon.

Naaraiden seka -avioliitto ei siis ole mikään toimintahäiriö tai patologia. Naaras joka käy vieraissa, ei ole välttämättä "sairas".

Toisaalta moniavioisuus ei ole aina järkevää: yksiavioisuus(monogamia) on tiettyjen ehtojen vallitessa viisas: Karkeasti sanoen yksiavioisuudesta on oltava hyötyä sekä koiraalle että naaraalle. Muussa tapauksessa vähintään toinen puolisko "käy vieraissa".
1: Tosin tämä voi syntyä hieman yllättävilläkin tavoilla Esimerkiksi hyvä vaimo -teoriassa naaras rajoittaa vikittelymahdollisuuksia sillä, että kun kaikki naaraat ovat pakkomielteisen uskollisia puolisoilleen, ei vieraisiin hyppäävä koiraskaan saisi puolisoa.
___1.1: Tämä taas viittaa siihen suuntaan, että jos naiset ovat tiukan yksiavioisia, ei uroskaan panosta turhaan vikittelyyn. (Batemanin periaate ei tässä kohden toteudu.) Tosin tämä teoria on yksityiskohta ei pääsääntö: Se, että naaras tarvitsisi koiraan apua, jotta jälkeläiset eläisivät voi toki sitoa koiraan auttamaan jälkeläisten hoidossa, sitoo koiraan auttamaan, mutta itse asiassa se ei pakota naarasta olemaan uskollinen puolisolleen. Siksi esimerkiksi paksuhäntäoravamakeilla uskottomuus on yleistä, vaikka koiraat hoitavatkin jälkeläisiä ahkerasti ja sitoutuneesti. Kuitenkin jos naaraat ovat yksiavioisia vankkumattomasti, strategia on yksi mahdollinen tapa saada koiras sitoutuneeksi.
2: Toinen syy on se, että kumppanin löytäminen on vaikeaa. Tällöin kun "jostakusta saa kiinni, siitä ei kannata päästää irti." Vaihtoehtona on tällöin oman lisääntymisen riskeeraaminen, joka on niin suuri että se peittoaa mahdolliset toiset löytyneet puolisot ja näiden kanssa saaneet jälkeläiset. "Liian epätodennäköistä riskeihin nähden". Tämä voi syntyä esimerkiksi vaaran kautta: Jos naaraan saaminen vaatii vaikka vaarallista matkaa, kannattaa pysyä saman puolison kanssa. Mutta jo lajin harvinaisuus voi olla riittävä tekijä. Ja tietenkin sukupuolitauditkin ovat osa riskiä. Riskejä voi siis tulla montaa reittiä.
3: Aggressiivisuudellakin on tietty suhde yksiavioisuuteen. Sillä yksiavioiset lajit ovat tavallisesti sellaisia että ne vahtivat puolisoitaan. Ne ovat siis aggressiivisia muita samaa sukupuolta olevien kanssa. Toisaalta myös aggressiivisuus aikaansaa yksiavioisuutta: Jos joku on naaraan X kanssa ja on aggressiivinen, tämä tuottaa riskejä; Vaikka laji ei olisi yksiavioinen, niin tilanne jossa joku näkee että naaraan luona on vihainen uros, niin siitä seuraa se, että riskejä ja tappelua on luvassa jos naarasta käy hurmailemassa. Naaraan löytyminen alkaakin vaatimaan sitä seikkailua. (josta kohdassa 1.2 muistutettiin.) Tätä kautta aggressiivisuus ja mustasukkaisuus ruokkivat yksiavioisuutta, joka taas ruokkii mustasukkaista aggressiivisuutta.
4: MAD -teoria (Mutually Assured Destruction) taas toimii niissä tilanteissa, joissa jälkeläisten hoito epäonnistuu jos kumpikaan vanhemmista luopuu hoidosta. Näin jälkeläiset sitovat molemmat vanhemmat yhteen, ja seurauksena on yksiavioisuus. Tämän tapainen syy on esimerkiksi monilla sarvinokkalajeilla. Niillä naaras muurautuu puuhun, suojellakseen pesää munarosvoilta. Koiras taas ruokkii sekä naarasta että poikasia muninnan aikana. Naaras ei taatusti puun sisällä harjoita syrjähyppyjä, mutta koiraskaan ei voi vain lähteä livohkaan, koska muuten sen jälkeläiset kuolevat. (Ja muutkin naiset ovat puun sisällä. Pirulaiset. ~ "Hyvä vaimokin" nostaa tässä vaihessa päätään, erikoisella tavalla.)

Ihmisillä seksuaalivalinnan suuntaa ei ole niin helppoa luokitella, kuin voisi luulla. Sillä yleensä koristautuminen on nimen omaan seksuaalivalinnan kohteen ominaisuus. Tätä kautta naisten meikkaaminen on merkki siitä että miehetkin valitsevat. Tällöin mies ei vain juokse jokaisen naisen perässä. (Miehet myös pitävät tietyistä piirteistä enemmän kuin toisista.) Ennen taas miehet olivat koristeellisia. Muodillakin on tässä suhteessa paljon tekemistä. Selvää on kuitenkin se, että ihmiset, sekä miehet että naiset, ovat jossain määrin mustasukkaisia. Ja jokaisella on enemmän "oma kulta" tai ainakin "valittujen muutaman joukko". Syrjähyppyjäkin tapahtuu. Toisaalta ihmisillä avioliittokäytännötkin vaihtelevat. Osassa kulttuureista ollaan selvästi yksiavioisia, kun taas esimerkiksi haaremit ovat tunnettuja "ulkomaan ihmeitä". Yhteisöt, joissa yhdellä naisella on useita koiraita taitaa kuitenkin olla melkoisen harvinainen tilanne.

Ihmisten käyttäytyminen näissä asioissa on melko kompleksista, joten ei siitä sen enempää. Jokainen voi omalta osaltaan miettiä omia, puolisonsa, sukulaistensa ja muiden strategioita ja käytöstä.