En sano.

"Tao, josta voidaan sanoin puhella ei ole ikuinen Tao. Nimi, joka Taolle annetaan ei vastaa ikuista nimeä. Nimetön Tao on taivaan ja maan alku. Nimellisenä olevaisena se on luomakunnan äiti. Jonka sydän on tyhjä, ilman pyyteitä, hän voi katsahtaa Taon alkusalaisuuteen."
(Lao-Tse, "Salaisuuksien tie"; Ensimmäiset sanat.)

Kiinassa kolme tärkeää uskontoa, taolaisuus, kungfutselaisuus sekä buddhalaisuus. Buddhalaisuus on näistä nuorin, ja kiinalaisten kannalta se on "tuontitavaraa Intiasta". Siksi Tao onkin nimen omaan kiinalaiselle filosofialle tyypillinen käsite.

Sekä kungfutselaisuuden että taolaisuuden tekee ongelmalliseksi "perustaminen". Esimerkiksi Kungfutse ei ole varsinaisesti perustanut uskontoa, vaan hän on enemmänkin koonnut ja niputtanut "kiinalaista viisautta/tapoja/perinteitä". Osa on sitä mieltä, että taolaisuus on rakentunut kungfutselaisuuden pohjalle ja on vain uudelleennimennyt samat käsitteet. Toisaalta niiden opit myös eroavat toisistaan joissain kohden, ja voi olla että samanlaisuudet johtuvat siitä että ne on ammennetu siitä samasta "kiinalaisesta viisauden/tapojen/perinteiden" lähteestä, jolloin se vertautuu siihen kuin "Kalevala oltaisiin kirjoitettu kahdesti". Kertomukset ovat samanlaisia, mutta hieman erilaisia.
1: Laotse on nimenä arvonimi. (Lao:vanha ; Tse:poika,viisas,filosofi,mestari) Hän syntyi vuonna 604eKr. Hänen oli kuninkaallisen kirjaston hoitaja, ja sai mainetta. Esimerkiksi Kǒng Qiūn eli Kungfutsen kerrotaan käyneen hänen luonaan kysymässä tämän mielipiteitä tapasäädöksistä. Myöhemmin Laotse luopui tehtävistään ja ryhtyi etsimään vastauksia yksinäisyydestä. Rajavartioston sotilaan kerrotaan pyytäneen häneltä ohjeita elämiseen, kun hän kerran on menossa eristäytymään, ja hänelle Laotsen kerrotaan antaneen teoksensa "Tao-Te-King", suom. "Salaisuuksien tie". (Tao~Olevaisen alku, Te:hyve~Taon ulkoinen ilmenemismuoto, King:Pyhä Kirja.) Tarinoiden mukaan kirjan annettuaan Laotse hävisi länteen. Laotsen kuolinajasta, paikasta eikä haudasta ole jäänyt tietoa.
2: Kungfutse sen sijaan oli ylhäisöperheeseen syntynyt. Hän osallistui jo nuorena kotikylänsä temppelin palvontaseremonioiden suorittamiseen, ja oli muutenkin sivistynyt sekä runouden, jousiammunnan, ratsastuksen sekä musiikin saralla. Hän ryhtyi jo 22 vuotiaana opettajaksi ja sai innokkaita seuraajia. Hän menestyi, päätyi 50 vuotiaana kaupungin käskynhallitsijaksi ja eteni tästä valtion apulaisministeriksi. Kungfutse vaelsi koska kritisoi kuningasta. Hän palasi 67 vuotiaana kirjoittamaan klassikkoja.

道 (tao/dao) on tärkeä kiinalaisen filosofian käsite. Se on olennainen kungfutselaisuudessa sekä taolaisuudessa. Tao on maailmaa ylläpitävä ja rakentava voima, joka kattaa kaiken ja ei mitään. Se ei ole Jumala, vaan alkusyy, joka on vanhempi kuin jumalat. Taon määrittely on vaikeaa ja itse asissa sen kääntäminenkin on hankalaa; Kolme sanaa voisivat miltei käydä: tie, järki ja sana. Mutta esimerkiksi Chalmers on sitä mieltä, että nämä sanat vain hieman muistuttavat sitä sanaa, joka on taustalla ja jättää sen tämän vuoksi kääntämättä. Käännösperinteissä on toki paljon enemmänkin variaatiota ; Toivo Koskikallion mukaan käytettyjä käännöksiä on ollut jo mainittujen lisäksi "logos", "luonto", "luonnonlaki".
1: Kongfutselaisille tao tarkoittaa ennen kaikkea järjestelmää, lakikokoelmaa. Siinä tavoitteena on suhde erilaisten ihmisten kanssa. Se on hierarkinen kunnioitussuhde ; Hallitsijan hyväntahtoisuus, alamaisten uskollisuus; isän ja pojan suhde ; aviomiehen oikeamielisyys, vaimon kuuliaisuus ; vanhemman veljen jalous ja nuoremman nöyryys... ; Kungfutselaisuutta pitivät yllä virkamiehet; papistoa siinä ei ole, mutta virkamiehen tutkintoon kuului kungfutselaisuuden periaatteet joka käytännössä tarkoitti sitä että virkamiehet korvasivat papiston ; Tosin kungfutselaisuudessa ei ole varsinaista jumalaa, vaan tao korvaa tämän. Kungfutse viittaa korkeintaan "Taivaaseen", eikä hänen tavoitteenaan ollut niinkään rakentaa uskontoa, kuin nostaa arvostukseen tapoja ja perinteitä. Kungfutselaisuus eroaa suuresti eurooppalaisista uskonnoista; Niissä yksilön pelastuksen tavoittelua ei pidetä hyvänä. Se nähdään itsekkäänä.
2: Taolaisuudessa järjestelmää korostettiin vähemmän. Laotse sanoo luvussa LVII että "Missä on paljon lakeja ja asetuksia, siellä on kansaa vähän ja väki köyhää." sekä "Mitä enemmän lakeja ja säädöksiä, sitä enemmän varkaita ja rosvoja." Ja luvussa LVIII "Missä hallitus on pikkumaisen tarkka, siellä kansa on tyytymätöntä." (Lait tuottavat pahuutta kolmea eri kautta kautta.) Se voidaan siis nähdä tietyssä suhteessa aivan erilaisena kuin kungfutselaisuutta. Laotse ei arvostanyt myöskään innovaatiota; Hänestä luonnontila oli parasta. Hän muistuttaa siitä, miten se jolla on paljon saatavaa, on paljon menetettävää. Hänestä kekseliäisyys tuottaa ihmeellisiä esineitä, mutta kekseliäisyys ja taitavuus hämmentää sydämet. Laotsen mielestä viisas luopuisi kaikesta kiireestä, tehdystä ja keinotekoisesta. Tämä on eurooppalaiselle ajattelulle päinvastaista. Täällä keksintöä, innovaatiota ja aktiivista tietoa on pidetty arvostettavana. Myös Laotsesta pyyteet, kuten henkilökohtainen pelastus harhaannuttaa. Tärkeää olisi haluista luopuminen, koska ne johtavat hämmennykseen juuri samalla tavalla kuin esimerkiksi hienot tekniset keksinnöt. Laotsen koko oppi on siis tavallaan "oppi vallasta". Laotsella joko ihminen hallitsi tai Tao hallitsi. Siksi keksijä pyrkii hallitsemaan luontoa, lainsäätäjä kansalaisia ja viisas meditoija yritti olla hallitsematta itseään. Itse asiassa on hieman huvittavaa huomata, miten Laotsen ajattelua kannattavat usein kaupallisuutta vastustavat tahot, vaikka nykyinen kapitalistinen järjestelmä jota etenkin Amerikoissa kannatetaan sisältää vapaata kauppaa; Valtioiden jne. hallinta on niiden mukaan huono asia. Laotse olisi luultavasti pitänyt näkymätöntä kättä mainiona ideana.

Kuitenkin voidaan kysellä vakavasti, mitä järkeä on kirjata lainkaan ylös mitään näkemyksiä Taosta. Kun Tao on määritelty "kielen ulkopuolelle", siitä on vaikeaa sanoa mitään. Siksi onkin hieman hauskaa leikkiä paradoksintekokonetta;
1: On perusteltua sano että koko taosta kirjoittaminen on mahdotonta, koska se on määritelty kielen ulkopuoliseksi. Tämä muistuttaa monella tavalla länsimaalaisessa uskonnoissa aina silloin tällöin törmättävään ongelmaan; Jos Jumala tai Tao ei ole sanoin käsitettävissä, eikä sanoilla määritettävissä, eikä mahdu ihmisen tajuntaan, niin aika paljon tätä sitten kaikesta huolimatta ihmisjärkeilyllä määritellään ja kirjoitetaan sanoin paksujen kirjojen välin.
2: Jos joku sanoo että on väärin sanoa jotain josta ei voi tehdä kielellisiä väitelauseita, niin myös tämä lause on kielellinen väitelause siitä minkälaisia propositionaalisia ominaisuuksia taolla on. Sehän väittää että kielellisesti tiedetään että taosta ei voida tietää.

Sanomattomasta on hauskaa puhua. Määrittelemätön on hauska määritellä. Ymmärryksen yläpuolisesta on ihastuttavaa järkeillä. Kirjoittamattomasta on hauska kirjoittaa kirjoja. Ja rahan yläpuolisen nimeen on ennen kaikkea mukavaa myydä sitä kaikkea mitä yllämainituista syntyy. Mutta tietämättämyyskannanottokin oli tietoa ja sekin on siksi väärin, eikä voitaisi sanoa että Taosta tai Jumalasta puhuminen olisi väärin. (No, tämän blogauksen myötä minäkin olen osana tätä prosessia. Kirjoittelen Taosta.)

Tosin agnostikkonahan minä kuitenkin joka tapauksessa väitän että tiedän että "Jumalasta ei ole tietoa tällä hetkellä", mikä sekin tietysti viittaa propositionaaliseen tietoon siitä miten Jumala ilmenee (tällä hetkellä/aina) ~ Myös tieto Jumalan tietämisestä on tavallaan tietoa Jumalasta. Kiemurtelen asian kanssa esimerkiksi seuraavilla tavoilla:
1: Mielestäni agnostismi on enemmän "ignoraatiota", kysymykseen vastaamatta jättämistä, ja vähemmän mitään propositionaalista kannanottoa asiaan, jolloin ero siihen että kirjoittaisin ylös kannanottoja ja luonnehdintoja Jumalista tai Taosta, on tavallaan todella suuri. Ja voinhan aina kysäistä, että entäpä jos "minulla onkin tieto Jumalan olemassaolosta/olemattomuudesta mutta en vain ymmärrä sitä", ja tämän jälkeen epäillä epäilystäni ja sanoa sitten että "epäilyn epäilys ei poista epäilystä".
2: Mielestäni on siis OK sanoa että "ei tiedä". Jos agnostismin kieltäisi tähän yhteen propositionaaliseen väitteeseen "Onks tietoo (nyt/ikinä)?", mistään ei saisi olla epävarma edes ajallisesti. Samalla logiikalla: Vaikka sanoisin että Jumalan olemassaolosta olisi tietoa, mutta tämä persoonasta ei olisi tietoa, väittäisin propositionaalista tietoa Jumalan persoonasta sen verran että tietäisin siitä propositionaalisesti sen että siitä ei ole tietoa. Epävarmuuden myöntöä seuraa tämänkaltainen kaikessa. Siksi ajattelenkin että kyseessä on "erilainen looginen järjestelmä"; Esimerkiksi sellainen, jossa paperilla on kysymys, johon vastataan joko kyllä tai ei. Agnostikko palauttaisi tyhjän paperin.
3: Sen sijaa ei ole yhtä OK sanoa että "ei ole tietoa, mutta katsopas miten paljon tietoa tästä asiasta on." Siksi näitä kirjoittavan pitäisi minusta korostaa sitä että juttu ei ole "tietoa" vaan enemmänkin "tiedon laatikon ulkopuolelta" olevia tunteita, toiveita ja arvailuja.

Eli jospa tietomme olisikin "propositionaalisen logiikan" kyllä-ei:n sijasta "propabilistista logiikkaa" eli epävarmoihin todennäköisyyksiin sidottuja harmaan sävyä, joissa tietoa ei ole, vaan ehkä luottamusta. Tai "superpositionaalista logiikkaa", jossa propositionaalinen logiikka näyttelee vain osaa, osa tiedosta on kvanttifysikaalisen käsitteen, superposition, tapaan "sekä kyllä että ei sekä ei kumpaakaan." Mutta kuten Rauno Räsänen muistuttaa, tietenkin tämänkin kanssa voi olla erimielinen, kun vastaus on joka tapauksessa väärä.