Ihmisen on hyödyllistä suodattaa ympäristössä olevaa informaatiota. Aistimustulvasta kannattaa karsia osa pois jotta voidaan keskittyä olennaiseen. Usein nimen omaan laadukas ja tarkka valikointi johtaa järkevöitettyyn toimintaan. Onneksi suurin osa tästä toiminnasta on esitietoista. Aistimme paljon mutta vain hyvin pieni osa tästä nousee tietoisen prosessoinnin alle. Tähän liittyy ominaisuus jota kutsutaan latentiksi inhibitioksi. Se ei sellaisenaan ole mikään psykologinen oireyhtymä, haitta tai diagnoosi jostain viasta. Normaaleilla ihmisillä voi olla hyvin voimakas suodatus tai heikko suodatus.
Ominaisuus on tietysti tuttu oman elämän lisäksi myös "Prison break" -sarjan katsojille. Sarjassahan insinööri Michael J. Scofield nerokkuus selitettiin matalalla latentilla inhibitiolla. Se teki hänestä pikkuasiatkin huomaavan havainnointineron, joka opiskeluista saaduilla taidoillaan ja ihoon tatuoiduilla vankilan piirustuksillaan järjesti vankilapakoja.
Sarja esitti jopa psykologisesti oikein, että latentti inhibitio liittyy luovuuteen. Se kertoi, ehkä yllättäen, aivan oikein myös sen, että kyseessä on ikään kuin kaksiteräinen miekka : Älykkäillä ja hyvämuistisilla se on hyvin luovaa ja rakentavaa, mutta ilman älykkyyden tuonaa kontrollia siitä seuraa lähinnä vaikeuksia.
1: Ja sitten sanovat että televisiosta ei opi mitään! Minusta olisi hienoa sanoa, että opin kaiken tietämisen arvoisen tietämäni televisiosta. Se ei toki olisi totta, mutta se olisi silti siisti sanoa, etenkin jossain intellektuellejen kokouksessa, jossa leikitään sillä kuka muistaa eniten sivunumeroita Foucaultin tai Marxin tuotannosta.
Tässä kohden on tietysti oltava huolellinen. Kaikilla luovilla ihmisillä ei ole matalaa latenttia inhibitiota. Eikä kaikilla matalan latentin inhibition ihmiset ole luovia. Niiden kahden asian välillä on kuitenkin tilastollinen yhteys. Toiset asiat ovat tavallisempia kuin toiset taas eivät.
Kaksiteräinen miekka.
Ilmiö on siis toisaalla hyvin positiivinen, mutta toisaalla siitä on haittoja. Tämälainen ominaisuus on tietysti evolutiivisesti hyvin mielenkiintoinen, sen adaptaatioluonteen saa esille lähinnä ominaisuuden tilastollisen lähestymisen kautta. Ominaisuuden hyöty-haitta -laskelmaan on otettava verkostolähestyminen ; On katsottava sitä, mitä muita ominaisuuksia sen kanssa on populaatiossa, ja adaptaation kannattavuus riippuu näiden ominaisuuksien frekvenssistä.
1: Tämänlaiset ilmiöt tietysti tekevät evoluutioteorian lähestymisestä erittäin mielenkiintoisia ja paljastanee jotain siitä monisyisyydestä, joka teoriaan liittyy. Tätä ei valitettavasti koskaan opi mistään kreationistien kirjoista, joten en ihmettele jos uskovaiset näkevät evoluutioteorian kovin nuivasti.
Ilmiöllä on kuitenkin tiettyjä yhteyksiä. Hyperaktiivisilla ihmisillä, skitsofreenikoilla on usein ongelmia tämän ominaisuuden kanssa. Heidän latentti inhibitionsa on usein hyvin matala. Tästä seuraa hankaluuksia heidän elämäänsä.
1: Mutta samalla paljastuu, että voikin olla hieman perääkin niissä vanhempien esityksissä, missä riehuvien lapsen käytöstä oikeutetaan luovuudella ja herkkyydellä. Toki kaikki riehuminen ei ole luovaa, ja herkkyyden puute voi johtaa ikävään käytökseen. Eli huonot tavat eivät ole välttämättä positiivinen asia.
Autismin kirjokansi (Lue avoimen tunnustava henkilökohtainen nyyhkytarinamme yksinoikeudella!).
Ilmiö on kytköksissä myös autismiin - ja luonnollisesti autismin spektrin lievään päähän, aspergerin syndroomaan. Autisteilla ei välttämättä ole heikkoa aistimusten suodatusta, mutta se on heillä tavallista yleisempää. Tämän on ajateltu selittävän joitakin heidän varsin erikoisia tapojaan. Esimerkiksi osa autisteista on mieltyneitä ulosteisiin. Tämän syyksi on ajateltu seuraavaa : Ne haisevat vahvalta, joten niiden kautta voidaan peittää ylimääräiset aistimukset, jotka aikaansaavat erilaisten aistimusten vyörymistä, ruuhkautumista, joka on kokemuksena hyvin inhottava. Voimakashajuinen uloste peittää muut hajut, joten tilasta tulee siedettävämpi ja hallittavampi.
Matala latentti inhibitio selittää itse asiassa monia aspergerin syndroomaisten kummallisuuksia. On esimerkiksi melko tavallista, että aspergerit pitävät kauheaa meteliä jos jokin asia sattuu heihin lyhytaikaisesti. Mutta asialla ei sitten ole sen isompaa merkitystä. Kummallinen vähättelyn ja liioittelun kehä selittyy saatavista aistimuksista.
Omalla kohdallani minulla on tiettyjä outouksia tuntoaistimusten kanssa. Nypelsin lapsena sormilla kaikenlaista, ja tätä pidettiin isona ongelmana. Opettajat ja kotiväki yrittivät karsia ilmiötä. Asia korjautui kun aloin pitämään sormuksia. Ne ikään kuin pitävät sormet paikallaan. Niitä kautta tulee sormiin aistimuksia.
1: Kotiväkeni onneksi en sentään kieri paskassa. Kysymys on tässä kohden luultavasti samasta, miksi autistit voivat tehdä tätä normaali -ihmistä yököttävää temppua. Ainiin, osaan myös pukea ihan itse päälleni.
Toinen tähän liittyvä ilmiö on kummallinen valonarkuuteeni, joka ei oikeastaan ole valonarkuutta. Lapsena minulla oli talvisin jotain jonka liitin lumisokeuteen josta olin lukenut erilaisista seikkailukirjoista. Armeijassa liikuin parhaiten pimeässä - itse asiassa minut pistettiin kimppaan erään vahvan ja hämäräsokean kaverin kanssa. Hän kertoi mihin suuntaan menemme ja kantoi minun tavaroita. Ja minä kerroin hänelle että ei pidä kävellä sitä puuta päin. Korsossa asuessani saatoin kulkea ulkona yöllä ulkona aurinkolasit silmillä. Selitin pomolleni asiaa "häikäistymisen" kautta, koska en parempaakaan keksinyt. Hän kun pitää kovasti työntekijöistä huolta ja käy räppäämässä valot päälle. Hän onkin ihmetellyt luimisteluani joka hänen saapumisestaan tuli huoneeseen. Samoin kuin sitä, että minulla on aika voimakas kanta siihen, jos hän tulee työpisteeseeni valoja laittamaan.
Tämä kenties myös selittää sen, miksi pienet asiat voivat harhaannuttaa. Eräs pitkäaikainen ystäväni totesikin että on hauskaa kuinka huomaan aina pikkuasioita. En tiedä paljonko mukana oli positiivisuutta ja paljonko turhautumista.
Kliseestä sen vastakohtaan.
Aspergerin syndroomaiset liitetään helposti "munapäihin". Eli heihin liitetään mielikuvallisesti ensisijassa matemaattisuus ja loogisuus. Heidän sosiaalisten taitojensa rajoittuneisuus nähdään luovuuden puutteena. Tästä syntyy helposti mielikuva jonkinlaisesta robotti -ihmisestä. Aspergerin Syndroomaista lähstytäänkin usein "Enemmän kuin - vähemmän kuin" -hahmona, jossa jokin haitta kompensoi saadun hyödyn. Tässä ajattelutavassa rationaalisuus syö inhimillisyyden, vaakakuppien ajatellaan menevän sitten tasan. Tämä johtaa helposti rationaalisuuden ylikorostumiseen ; ei ikään kuin keksitä ajatella että keskimääräistä voimakkaampi systemointi ei tarkoita samaa kuin yleisnerous matematiikassa. Lisäksi ihminen kokee epäreiluna, ja helpommin epätotena, että asiassa olisi useampia hyötyjä. Tilien tasaamiseen kiinnitetään huomiota liikaa.
1: Ilmiöt eivät sinällään ole vääriä, mutta niistä arkijärjen voimalla vedetty päätelmä on yliampuva. Tämä arkikäsitys on luultavasti se, jonka kautta skeptikkoihin liitetään sellaisia mielikuvia kuin kylmyys, kovuus, välittämisen ja luovuuden puute. Skeptikotkin nähdään koneina. Vähän tietoa yhdistettynä arkiajatteluun on kauhea asia tehdä ihmiselle. Parempi olisi miltei jättää tieto nollaan.
Michael Fitzgerald onkin huomannut, että monet taiteilijoiden kummalliset päähänpinttymät ja ruokailutavat ovatkin yksi aspergerin syndrooman oire, toimien ritualisoituminen. Itse asiassa yllättävän moni aspergerin syndroomainen onkin paitsi matemaattisesti, myös taiteellisesti lahjakas. Hän kirjoittikin aiheesta kirjan "The Genesis of Artistic Creativity - Asperger's Syndrome and the Arts".
Tämä tieto yllättänee enemmistön ihmisistä. Se ei itse asiassa ole kovin korostettu edes ASsien sisäisissä asian käsittelyissä. He puhuvat enemmän vain poikkeuksellisista aistimuksista. Sillä tosiasiassa matala latentti inhibitio on elämisen kannalta "enimmäkseen vittumaista". Sitä tunnetta, kun ylenmääräinen aistimusryöppy vain tulee ja vyöryy päälle ilman että sitä voi käsitellä tai käsittää, on hyvin vaikeaa selittää. (Ja hyvä niin.)
Kirjoittajalla on testien mukaan kohtuullisen korkea älykkyysosamäärä ("Mensan" testit antoivat tulokseksi 120 joka ei ole hirmuisesti, mutta jotain kuitenkin.) Mutta muisti on surkea. Kirjoittaja on luultavasti hieman enemmän hullu kuin luova. Hän ei suunnittele vankilapakoa. Joskin tatuointi on harkinnassa. Tosin jokaiselle sarjaa katsoneelle lienee selvää että Michael Scofield oli erityisesti sosiaalisesti hyvin kyvykäs ja toisia ymmärtävällä tasolla empatiakykyinen, joten hän ei oikeasti ole mikään malliesimerkki mistään ASsista, pikemminkin juuri päinvastoin. Tosin kun katsoo minkä verran kipua aiheuttavaa runtua Scofield sarjassa ottaa ja vapaaehtoisesti itse tuuppaa itseensä, on hänen latentti inhibitionsakin hyvin epäuskottavaa. Joku voisi toki sanoa vastaan ja viitata että se korostaa hänen sankarin luonnettaan. Se tekee niistä vielä sankarillisempia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti