Kissojen putoamisesta.

Vanhan sanonnan mukaan kissat putoavat aina jaloilleen. Tämä ominaisuus on ylimainostettu, ja esimerkiksi Rauman Seudun Eläinyhdistys varoittelee siitä, että kissat voivat saada murtumia ja sisäisiä verenvuotoja pudottuaan korkealta.

Kuitenkin kissat ovat varsin taitavia putoajia. Kissa kierähtää jaloilleen pudotessaan. "National Geographic" tarjoaa mahdollisuuden tarkastella putoamista hidastettuna :
Tilanne on varsin mielenkiintoinen. Kissa nimittäin putoaa varsin vakuuttavasti ; Se ikään kuin tuntee itsepuolustuksessa tärkeän struktuurin (Jossa on mukana rakenteiden kestävyys, luusto, jänteet ja lihaksisto että asettelu, jossa nämä osaset asetetaan tietyllä tavalla suhteessa tulevaan impaktiin.)

Kissa samalla pudotessaan rikkoo arkiajattelussa mukana olevat ajatukset siitä miten tulisi pudota. Se tulee maahan jalat aivan suorana ja selkä köyryssä. Olisi helppoa kuvitella, että koukkuun menevät jalat ovat joustavammat.

Kuitenkin juuri tämänlainen tönkkö suhtautuminen johtaa impaktin muualle ruumiiseen. Näin kissa ei itse asiassa tömähdä maahan pelkästään tassuilla, vaan impakti jakautuu laajemmin kissan ruumiiseen. Kun isku jakautuu isommalle alueelle, se vahingoittaa vähemmän. Videossa näkyykin miten kissan läpi menee impaktiaalto. Huomiotaherättävää on myös se, miten kauan tassut panevat putoamiselle vastaan. Voiman ja vastavoiman lain kautta tämä pidentää putoamisaikaa, jolloin sama voima saadaan tietysti jakautumaan pienemmin. Näin ollen kissa on tajunnut saman minkä moni muukin : "Ei se pudotus vaan se äkkipysäys."

Videota katsoessa tulee selville myös se, miksi kissa joka ei ole kerinnyt kääntymään vahingoittuu usein paljon pahemmin. Ennen kuin jalat on ojennettu, kissa keskittyy nopeaan kääntymiseen ja sen struktuuri on itse asiassa kaamean huono. Tämä toki muistuttaa tiettyjä asioita myös itsepuolustuslajien ystäville. Itselläni on esimerkiksi paha tapa patsastella hyvässä stancessa aloitusta odotellessa ja paikkaa hakiessa. Mutta itse toiminnassa huomio herpaantuu helposti. Tosiasiassa hyvää struktuuria tarvitsee kuitenkin juurikin päinvastoin. Kontaktissa hyvä struktuuri on tärkeä, aivan kuten kissalle maahan tömähtäessä. Sen sijaan muutoin sitä saa vaikka näyttää kieltä ja pyllistellä, koska se on lopputuloksen kannalta sama kuin kissan huonolla struktuurilla sen ollessa ilmassa.