ID tikkua Laudanta.

"The crank usually is content with defending the point of view in its original, undeveloped, metaphysical form, and he is not at all prepared to test its usefulness in all those cases which seem to favor the opponent."
(Paul Feyerabend, "Realism and instrumentalism")

Historiassa tietämistä on korostettu. Jo Sokrateen esiinnousussa oleellista oli huomata, että hän korosti argumenttia auktoriteetin sijaan. Sokrates yritti erottaa bullshitin oikeasta asiasta. Eikä hän luottanut retoriikkaan, vaan sisältöön. Tämä perinne soveltui empiriaan ja tätä voidaan kutsua vanhahtavasti "luonnonfilosofiaksi". Sitä tarkkaileva filosofia taas on tieteenfilosofiaa.

Tieteenfilosofiassakin on yritetty erottaa hyvä perustelu huonosta. Tässä, demarkaatio -ongelmassa onkin itse asiassa hyvin monimutkainen ongelma. Tässä on voimakkaasti erimielisyyttä. Popper esitti falsifiointia, toiset korostavat esimerkiksi toistettavuutta. Osalla on pragmaattinen väite siitä että tieteenteon helppous ja hedelmällisyys on tieteelle olennaista. Sosiologiankin kautta asiaa on lähestytty ; Tiedettä on mitä tahansa mitä tiedeyhteisö tekee ja mitä se sanoo tieteelliseksi. Tämäkin on yksi, joskin erikoinen, keino vetää demarkaatiolinjoja. Jopa Paul Feuerabend, joka tuli tunnetuksi "anything goes" -lauseena erotti aidon ja laadukkaan tieteen tekijät niistä joita hän kutsui nimellä "crank". Hän korosti asennetta.

Yksimielisyyttä ei ole tullut. Esimerkiksi Larry Laudan on kutsunut sitä suoranaiseksi "pseudo -ongelmaksi". Hän on esimerkiksi maininnut "The demise of the demarcation problem" -issa seuraavaa että pseudotiede sanana tulisi poistaa sanakirjoista, koska se on vain tyhjä fraasi, joilla manipuloidaan tunteita ikään kuin poliitikkojen tapaan.

Tämä keskustelunaihe liittyy vahvasti kreationismiin.

Kreationismin kohdalla demarkaatiokysymyksestä tuli vaikeuksia ; Ruse oli ahkerasti oikeudessa asti todistamassa kreationismia vastaan. Hän korosti tieteellisen teorian falsifioitavuuden tärkeydestä ; Hän siis muistutti että hyvä teoria on sellainen, joka voitaisiin kumota jollain vastaesimerkillä. Koska Jumalaa ei voi kumota empiirisellä aineistolla, se ei ole tieteellinen teoria. Ruse ja kumppanit nostivat siis esiin demarkaatiokysymyksen, sen mikä on tiedettä ja mikä ei. Ajatus oli se, että jos jokin ei täytä tieteen ehtoja, se ei ole tiedettä.

Intelligent Design voidaan varsin helposti nähdä vastaiskuna kreationisminvastaisille strategioille. Rusen argumentaatiotapa oli yksi asia, johon reagoitiin. Intelligent Design teki tässä kohden postmodernin käänteen. Johnson aloitti ilmiön nostamalla esiin vasta -argumentin Ruselle. Se perustui siihen, että kyseessä olivat erilaisten maailmankuvien kilpailut. Vallitseva teoria antaa myös säännöt. Hänestä evoluutioteoria oli maailmanselitys, joka taisteli arvovallastaan. Tämänlainen ajattelu huipentui siihen, että kiistan kulminoineessa oikeudenkäynnissä, "Kitzmiller v. Dover", Intelligent Designiä puolustava linja vetosi Larry Laudaniin. Larry Laudan taas vastustaa demarkaation hakemista. Laudanin mukaan ei ole mitään tiettyä ehtoa, jolla voitaisiin erottaa epätieteet ja tieteet toisistaan.

Siksi ei olekaan ihme, että evoluutiopuoli onkin vastannut maailmankuvahaasteeseen viittaamalla siihen, että demarkaation ja maailmankuvan sijasta ID/kreationismi onkin itse asiassa varsin tyhjä. Lähestymitapa on itse asiassa myös Laudanin reagointitapa ; Hän korosti "Science at the bar-Causes for concern":ssa että kreationismin tila ei ole demarkaatiokysymys joka on irrelevantti pseudo -ongelma. Sen sijaan kreationismi on huonoa tiedettä. Hän kirjoittaa listan kreationistien testattavista väitteistä, joiden hän esittää olevan kreationismin seurausväitteitä. Hän kuvaa niitä seuraavasti "these claims are testable, they have been tested, and they have failed those tests." Jostain syystä tämänlaiset asiat tuppaavat unohtumaan kun kreationistit referoivat Laudania.
1: Tämä Laudanin lausunto on toki siitä mielenkiintoinen, että se sivuaa demarkaatiokysymystä. Siinähän rajataan jotain huonoksi ja turhaksi tieteeksi. Tämä kysymys muistuttaa hieman demarkaatiokysymystä ja se vihjaa vähintään siihen suuntaan, että kysymystä voidaan ihan oikeasti lähestyä.

Esimerkiksi Pennock on korostanut sitä, että Intelligent Designin kohdalla kysymys ei ole enää edes demarkaatiosta. Intelligent Design -sanaparin kohdalla tilanne on Sahotra Sarkar:n mukaan seuraava: "In the case of intelligence, there is no positive specification at all. In the case of design, there is no coherent specification." Intelligent Designin ongelma on siis yleinen konseptittomuus. Sen ongelma ei ole se, onko se epätiedettä vai ei. Siinä ei ole mitään johon tutkimusohjelma voisi tarttua. Intelligent Designin epätieteellisyyden sijasta on siis keskitytty siihen että Intelligent Design on tutkimuksellisesti tyhjä. Näin ei ole väliä onko kyseessä maailmankuvakiista vai ei.

Jos Intelligent Design olisi tiedettä, se on tiedettä sellaisissa määreissä, joissa tiede ja epätiede sopii mihin vain. Jolloin tieteellisyyttä tai epätieteellisyyttä ei kannata -tai oikeastaan voida- mitenkään ottaa puheeksi. Ja jos se on tiedettä, se on tiedettä ilman tutkimusohjelmaa. Konseptittomuuden vuoksi se on tuomittu tähän tilaan, kunnes tilanne korjataan. Keskustelun sävy on siis siirretty ID:n kannattajien toivomuksesta demarkaatiokysymyksestä tutkimusohjelmakysymykseen. Eli ei puhuta tieteestä tai epätieteestä, vaan tehokkaasta ja tehottomasta tutkimisesta. Jos demarkaatio on tylsä kysymys, pitäisi koko kysymyksessä lähestyä sitä, miksi ID olisi tieteellisesti laadukasta, kiinnostavaa, tärkeää ja hedelmällistä.

Minulla on aiheeseen lisäksi kaksi lisähuomautusta.
1: "Pseudo -ongelmaksi" leimaaminen on myös aika kova ylilyönti Laudanilta. Sillä filosofiassa on miltei kaikessa hyvin suuria luokitelmaeroja. Filosofian harjoittajia leimaa ylipäätään se, että luodaan erotteluja, koska se tarkentaa näkemyksiä. Parhaimmillaan tämä johtaa valtaisaan määrään erilaisia luokitelmia. Esimerkiksi elämän määritelmästä debatoidaan ja siihen on valtavasti erilaisia näkemyksiä. Kukaan ei kuitenkaan väitä että moniäänisyys ja se, että mikään määritelmä ei ole "lopullinen, dominoiva ja voittanut" ei tarkoittaisi että tämä kysymys olisi "pseudo-ongelma". Demarkaatiokysymyksen kieltämisen seuraus on itse asiassa problematisoinnin kieltämistä ; Se väittää että ei ole mitään oleellista lisäarvoa analyysillä. Sehän ei kuitenkaan ratkaise tätä asiaa. Sehän sanoo että "jäljitelmää" ja "aitoa" empiiristä tietoa ei voi erottaa toisistaan. Laudan itsekin kuitenkin selvästi pitää tärkeänä sitä, että hyvä ja huono tiede voidaan kaikesta huolimatta erottaa toisistaan. Tämä tarkoittaa sitä, että demarkaatiokysymys on kenties "rajanvetokysymys", jossa kysymys on siitä milloin se tiede on roskaa. Mutta ei suinkaan mikään pseudo -ongelma.
2: Intelligent Designin ei kannattaisi pelata asioita Laudanin kautta. Sen parissa esimerkiksi suhtaudutaan hyvin "antilaudanmaisesti" evoluutioteoriaan. He pitävät evoluutiokritiikkiä keskiössä. Tässä ytimessä on se, että he vaativat esimerkiksi "evoluution heikkouksien esilletuomista". Tälläinen kritiikki kuitenkin rakentuu pakotetusti jonkinlaisen demarkaatiota lähestyvän argumentaation varaan. Jokin asia on huono, siis heikompaa tiedettä, koska se on jossain suhteessa joihinkin normeihin. Jos kyseessä olisi vain puhe eri maailmankuvista, jossa pseudotieteeksi leimaaminen olisi mahdotonta, ei evoluutiotakaan voitaisi tuomita pseudotieteeksi. Tätä kautta Intgelligent Designin suhde demarkaatioon onkin hieman ambivalentti. Käytännössä kreationistit ovat pakottaneet oman asenteensa värittämään keskustelukenttää : He pitävät oman näkemyksensä ja vaativat tietynlaisia keskusteluolosuhteita jossa erimielisille asetetaan rajoitteita ja kieltoja. Tätä kautta tilanne on muodostunut sellaiseksi, että jos evoluutikko esittelee jotain kritiikkiä, Intelligent Designisti viittaa siihen, että nämä perustelut nojaavat evoluutikoiden maailmankuvien perustaan, ovat vain "naturalistien sisäisiä sääntöjä". Ja siksi ne ovat valtapeliä. Mutta Intelligent Designisti esittää kuitenkin evoluutiokritiikkiä eikä evoluutikko voi vain sanoa että ne ovat jotain "Ingelligent Designistien sisäisiä sääntöjä", joita evoluutikon ei tarvitsisi kuunnella.

Asia on sinänsä hieman vanhentunut, koska sittemmin Intelligent Design -piirit ovat vastanneet ongelmiinsa vaikenemalla. He ovat selvästi siirtäneet keskustelukenttänsä kohti uusateistien esittämiä kannanottoja. Nykyisin Intelligent Design onkin nähtävissä ensisijassa uusateismia sekä aktiivisesti että reaktiivisesti kritisoivana tahona. Siinä mielessä siitä on tullut kannaltani epäkiinnostava. Tässä taistelussahan kyseessähän ei ole enää tieteenfilosofia. Sen sijaan siinä on kaksi poteroa, joiden lähestyminen olisi enemmän "sosiologien hommaa".