Päätön sateenkaari.

Eilen pelasin ystäväni luona monia pelejä. Esimerkiksi "Epidemia" -peliä. Se on yhteistyöpeli, jossa pelaajat tekevät yhteistyötä ja joko häviävät tai voittavat "peliä vastaan". Semmoisia on joskus hauska pelata.

Peli loppui siten, että korttimme olivat juuri loppuneet kun saimme ratkaisun. Jos pakassa olisi ollut viimeisen kahden kortin kohdalla molempien värinä jokin muu kuin sininen, olisimme hävinneet. Ennen kortin nostoa olimme "hieman kuin" kvanttifyysisessä superpositiossa. Ratkaisu oli jo selvä, mutta mittausepävarmuuden vuoksi emme tienneet sitä. Olimme samanaikaisesti hävinneitä ja voittaneita.

Asiaan kuului tietysti asiaankuuluvat Schrödingerin kissa -vitsi ; "Kop kop" - "kuka siellä" - "Schrödinkerin kissa." - "Koputitteko te?". Tässähän koputus kieltämättä hajottaa mittaustilan. Kissa on koputtaessa elossa, mutta välittömästä tämän koputuksen jälkeen voi kuitenkin hajota hiukkanen jolloin kysyttäessä kissan tila on jälleen tuntematon.

Tämä pisti miettimään tilannetta teologiselta kannalta. Mieleeni tuli - sopivassa vireessä kun olin - kvanttijoulupukki. Ja tästä on vain pieni loikkaus kvanttijumalaan. Syntyi jotain joka voi olla hauskaa ja ehkä kiinnostavaakin. Ja jota ei tarvitse kuitenkaan ottaa turhan vakavasti.

Juttu lähti etenemään siitä, että Schrödingerin kissahan on laatikossa tavallaan "monikykyinen" ; Se voi olla elossa tai kuollut. Mittaaminen, laatikon avaaminen, romauttaa kissan superposition, joten kissa on laatikon avaamisen jälkeen vähemmän superpositiossa.

Jumalan kannalta tilanne on siitä mielenkiintoinen, että Jumalaan haetaan usein kontaktia. Jopa CMX:än pojat ovat laittaneet kappaleisiinsa juuri sinulle suunnattuja henkilökohtaisia viestejä, joissa Jumalan olemassaolemattomuus ei estä hänen tavoitteluaan. "Sateenkaaren pää" -kappaleessa lausutaan esimerkiksi että "Yritä koskea taivasta siksi, ettei taivasta oo."

Kuitenkin kaikkivoipuutta voidaan lähestyä "Jumalalla on habaa" -tilanteen lisäksi kvanttifysiikan kautta. Tällöin Jumalan ei tarvitse voida tehdä kaikkia asioita samanaikaisesti. Emme vain tiedä, mitä Hän on milloinkin puuhaamassa, joten hän ilmenee ihmisille kaikkikykyisenä. Jumalan lähestymisyritykset toisin sanoen romauttavat hänen kvanttitilansa ja siksi Hän tarkasteltuna voi näyttää jopa rajalliselta. Kaikkivoipuus ikään kuin katoaa mitatessa.

Ai niin, me voitimme epidemian! Kävi mäihä. Pilasin pelitilanteen kaikkivoipuuden jännityksen teidän kannaltanne. Voitosta kertomisen idean uskonnoissakin voinee kuitenkin ymmärtää ja hyväksyä tämän paljastuksen kautta. Spoileri kenties tekee Jumalasta rajoitetumman. Mutta evankelioinnissa on tietty teema, joka tekee siitä inhimillisesti hyväksyttävämmän.