"Research Digest" nosti esiin sen, miten ilmastonmuutoskeskustelussa maailmanlopun maalailut eivät ole rakentavia. Tutkimuksessa vertailtiin sitä miten data esitetään ihmisille. Sisältö oli sama, mutta esityksessä oli sävyeroja. Toiset versiot pelottelivat ja toiset eivät. Ihmiset eivät ottaneet pelottelevia juttuja yhtä tosissaan.
Syynä on se, että ihmisillä on jonkinlainen käsitys reiluudesta, joka toimii siten että ihmiset eivät ajattele että pahoja tapahtuisi hyville ihmisille. Vastakkainen todistusaineisto tulkitaan helposti marginaalisemmaksi, koska se sotii tätä perusajatusta vastaan - kyseessä on siis aivan tavallinen assimilaatiotilanne, jolle jokainen meistä on alati altis.
1: Ihmiset tosin antavat hyväntekeväisyyteen mieluummin jos kyseessä on luonnonkatastrofi eikä ihmisten aikaansaama ongelma. Ihmisten ajatellaan voivan hoitaa ihmisten aikaansaaman katastrofin ilman apua. Kenties luonnonkatastrofit nähdään poikkeavina hairahduksina, ja auttaminen on normaalin luonnonjärjestyksen toteuttamista..
Laaja maailmanloppu on jotain jota maailma ei yksinkertaisesti voisi sallia. Siksi jos tuhoisuutta ja riskiä korostetaan, voikin käydä niin että ihmiset eivät enää välitä siitä. Ihmiset vähentävät evidenssin arvoa jos se esittää maailman tällä tavalla epäreiluna.
Tämä muistuttaa ehkä siitäkin miten varoitus voi toimia mainoksena. Itse asiassa ilmastonmuutoksen vastustamisen esittäminen hyvän kautta, esimerkiksi patrioottisena, toimii paremmin, kuin sanomalla että "tee näin tai...".
Sanavalintojen vaikutus johtaa ainakin minut miettimään myös antrooppista periaatetta. Siinähän korostetaan miten maailma on luonnonlaeiltaan juuri meidän elämällemme sopiva. Epätodennäköisyyttä on uskonnollisessa keskustelussa väritetty siten että kyseessä olisi ihme, joka tekee Jumalan todennäköisemmäksi. Epätodennäköisyys tarkoittaa sitä että maailma on luotu ihmistä varten. Mark Twain taas on käyttänyt samaa osoittaakseen päinvastaista ; Hän vain luettelee mitä kaikkea universumissa on tapahtunut vuosimiljoonien aikana, kuvaa sukupuuttoja ja muita vastaavia. Ja laittaa väliin "ja vain ihmistä varten." Lausuma alkaa tuntumaan varsin pian todella sarkastiselta. Epätodennäköisyys tarkoittaa tässä sitä, että meillä on käynyt mäihä.
1: Hieman vastaavan rinnastuksen "tarkoituksenmukaisuudesta" löytyy Markus Kajolta. Hän nimittäin kertoi siitä miten hän oli saanut kerran otsaansa linnunkakkaa. Hän kuvaa miten tapahtuma on epätodennäköinen. Hän lähestyy asiaa siitä että lintu, joka lentää kilometrien korkeudella, on ilkeästi suunnitellut iskun. Tämä arvioi ilmavirtaukset, putoamiskiihtyvyyden aikaansaaman viiveen, ennakoi Markus Kajon kävelyt ja liikkeet, arvioi oman liikkeensä ilmakehässä ja niin edespäin. Nämä huomioonottaen tämä on osannut juuri oikeassa paikassa tyhjentää itsensä. Tämä runsas suunnittelu loppuu siihen kuinka "ylen paskalintu" on ilkeämielinen. Epätodennäköisyys ja teon vaikeus näyttääkin tarkoittavan juuri päinvastaista kuin on totuttu ; Vaikka päälaki on tulkittavissa maaliksi ja lintu älylliseksi olennoksi, on teon vaikeus sen tasoinen että epätodennäköisyys ja vaikeus ei enää kerrokaan siitä että teko olisi tavoitteellinen, vaan nimen omaan puhuu sen puolesta että tapahtuma oli vahinko.
Selvästi sanavalinnoilla on suuri vaikutus saatuihin mielikuviin. Retoriikka vaikuttaa. Emmekä siis ole niin järkeviä kuin itsellemme kehumme. Moni ihminen kuunteleekin sisällön sijasta sanoja ja äänensävyjä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti