Kuitenkin absurdi maailmankuva voidaan nähdä ensi sijassa eettisenä maailmankatsomuksena, jonka ytimessä on asenne. Sekä vastuullisuus. Vastuu taas pitää sisällään ajatuksen syystä ja seurauksesta. Tässä mielessä absurdi näyttää olevan sisäisesti jännitteinen. Eli absurdi olisi ideologiana niin läpitunkeva että absurdius olisi jopa sen ideologisessa rakenteessa itsessään..
Asiasta voi saada aavistuksen lukemalla Beckettin "Huomenna hän tulee" -kirjan. Kirja on juoneltaan jahkale. Eli tarina ei oikeasti etene. Näytelmä keskittyy esimerkiksi siihen, kuinka reppanamaiset hahmot, Vladimir ja Estragon odottavat. (Teoksessa on pareiksi katsottavina vaikkapa Pozzo joka on myymässä Luckyä orjaksi. Ja veljespari, jossa toinen on Godotin sanansaattaja joka kertoo että Godot on tulossa huomenna. Ja hänen veljensä jota Godotin kerrotaan lyöneen syistä jotka jäävät täysin auki.) Reppanat odottavat salaperäistä Godot -hahmoa. Joka ei saavu näytelmän aikana. Godot voidaan nähdä eräänlaisena "Jumalan jäänteenä", jolloin kyseessä on teologisena kannanottona nähtävä teos.
Kannanottoon saa sisältöä Sartren kautta. Hän korosti miten ihminen on elämään heitetty ja aikaan sidottu. Ihminen on väliaikainen, mutta hän hakee siihen pysyvyyttä. Siksi ihminen sortuu joskus mauvaise-foihin, huonoon uskoon. Silloin ihminen hakee minuutta välineellisesti teoistaan. Näin ihminen voi ryhtyä vaikkapa innokkaaseen omaisuuden tavoitteluun ajatellen että tämä poistaisi väliaikaisuuden kokemuksen.
Sartren lasien läpi Beckettin Godot -hahmo voidaan nähdä jonain, jolle näytelmän hahmot ulkoistavat itsensä. He elävät tämän kautta. Odottaminen on vastuun ja vapauden pakoa. Sartren mukaan odottamisen taustavoima olisi angst, jota hahmoilla ei ole rohkeutta käsitellä. He ovatkin näytelmän aikana valmiit jopa itsemurha -aiheen vakavan harkinnan kiertääkseen tämän anstin kohtaamisen ongelmallisuuden. Matkan varrella ihmisoikeudet halutaan myydä ruuantähteistä.
Hahmot elävät kummallisessa suhteessa jopa toisiinsa. He eivät ole aidosti ystäviä. He välineellistävät toisensa. He eivät esimerkiksi kestä yksinoloa, joten toista kestetään siksi että ei tarvitsisi olla yksin. He ovat toisilleen selvästi alistaja-alistettu -suhteessa jossa vuorot vain elävät ja vuorottelevat. He eivät ole ystäviä vaan ikään kuin toistensa sosiaalisia loisia.
Absurdi näytelmä näyttääkin sitä, miten emme ole autenttisia tai onnellisia tai oikein millään mittareilla hyvää elämää viettäviä, jos delegoimme vastuun omasta elämästämme ylemmille auktoriteeteille.
Godot on tietysti helppo rinnastaa Jeesukseen jota on tässä odotettu huomenna tai pian tulevaksi jo parisen tuhatta vuotta. Ja jonka tulemisen odottamisen varaan on rakennettu maailmankuva. Jeesuksen seuraajat keskittyvät autenttisuuden sijasta imitaatioon, itsensä Jeesuksenkaltaistamiseen jossa oma vanha persoona heitetään ja otetaan uusi rooli, jossa seurataan Jeesusta ja tämän odotetaan vaikuttavaan melkoisen kokonalsvaltaisesti elämään ja mielipiteisiin.
Absurdi näytelmä johtaakin itse asiassa siihen, mitä epävarmuus tekee ylipäätään. Se lisää erilaisia vaihtoehtoja. Oikeasti epävarmuus ja ennustamattomuus ei tarkoita samaa kuin irrationalismi. - Esimerkiksi sattuma ja todennäköisyys on nähtävissä rationaalisina työkaluinaa. Siksi oikeampaa onkin lähestyä asiaa niin että absurdi sisältää voimakkaasti kontingenssin käsitteen.
Varmuus, ennustettavuuden oletus, on tavallisesti johtanut autoritaarisiin systeemeihin tai "ideologiamonismiin". Esimerkiksi keskiajalla oli yksi ajatuksellinen kaikenkattava yhteiskuntajärjestys. Valistusajalla suoraviivaistui toisenlainen ajatusmonopoli. Absurdissa maailmassa meidät on kuitenkin heitetty ennustettamattomuuteen. Maailmaa ei voi hallita yhdellä ideologialla, joten tarvitaan harkintaa, näkemyksissä korostuu pluralismi. Ideologinen puhdasoppisuus irrelevantisoituu ja tärkeintä on kyetä joustamaan osittain hallitsemattoman tilanteen mukaan.
Absurdissa kyseessä ei ole mikään "irrationaalinen ja moraaliton sekoilu", vaan vastuullinen tilanteenkäsittely, jossa hyväksytään se että tehdään riskejä ja voidaan erehtyä. Pelkuruuteen ja odotteluunkaan ei ole myöskään tilaa, koska valitsematta jättäminenkin on valinta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti