Moni listaa ihailtavia henkilöitä. Moni viittaa Einsteiniin tai Newtoniin. Pseudotieteilijät taas voivat joskus korostavaa miten joku "oikean mielipiteen tyyppi" jolla on juuri nyt medianäkyvyyttä on hyvinkin suuri. Usein näille viitatuilla onkin toki ansioita, he eivät ole aivan ketä tahansa. Einstein ja Newton tuskin erityistä puolustuspuhetta tarvitsevat. Ja medianäkyvyyteenkin vaaditaan jotain, he ovat vähintään ansiokkaita PR -työssä ja he pahimmallakin pseudotieteilijällä on pelisilmää; He ovat iskeneet kulttuurissamme olevaan halkeamaan jollakin tavalla hyvin osuvasti.
Oma valintani olisi luultavasti Richard Feynman. Hän oli hyvä lähes kaikessa olennaisessa. Feynman sai Nobelin palkinnon ja hänellä oli suuri vaikutus nanoteknologian syntyyn. Lisäksi hän osasi kirjoittaa selvästi, ymmärrettävästi ja hauskasti samanaikaisesti.
Myös tapa, jolla tiedettä pitäisi tehdä ja siitä pitäisi raportoida on myös sellainen, jota minä pidän tärkeänä, mutta joka tuntuu usein unohtuvan. Kirjasta ""Laskette varmaankin leikkiä, Mr Feynman!" ~ Kummallisen tyypin seikkailuja" on löydettävissä vaatimus raportoinnista ; Hän esittää etät jos ollaan tekemässä koetta, tulisi raportoida kaikkia sellaisia elementtejä, joiden ajattelisi voivan vaikuttaa koetulokseen. Eli jotka voivat olla syy sille, että koetulos onkin pielessä. Hän on pahoillaan siitä, että usein ihmiset raportoivat vain asiat jotka he ovat onnistuneet eliminoimaan, mutta eivät listaa asioita jotka voisivat vaihtoehtoisesti vaikuttaa tuloksiin. Nämäkin kun voisivat selittää tuloksen, ja joskus tämänlaisista on hyötyä. Feynmanin mukaan tämänlainen raportointi johtaa siihen että koetulos on ikään kuin painotettu argumentti, jossa otetaan huomioon vain se, joka tukee näkemystä ja asiaa.
Hän myös muistuttaa, että tämänlainen raportointi johtaa jopa tieteen hedelmällistymiseen, koska joku tutkija voi paljastaa että jokin elementti onkin onnistuttu eliminoimaan jossain toisessa kokeessa. Tai sitten joku voi mennä ja tehdä sellaisen kokeen. Ja näin kokeen laatu varmistuu, kun sitä häirinneitä seikkoja voidaan karsia irrelevanteiksi kokeen suorittamisen jälkeenkin .
Samoin filosofisessa kirjoittelussa olisi erittäin hienostunutta jos voitaisiin tehdä sitäkin, että listattaisiin mitä heikkouksia omissa näkemyksissä on, ja minkälaiset tulkinnat ovat ylilyöntejä. Olen joskus vaatinut tätä esimerkiksi kirjoituksista, jotka itsessään eivät väitä mitään, mutta jotka sopivat tiettyyn tulkintaperinteen ajatusmalleihin (kuten New Ageen tai kreationismiin) ja että nämä ikään kuin automaattisesti "tietävät mihin tämä viittaa".
Kirjoittajat ovat kuitenin usein reagoineet tähän muistutustapaan kertomalla että hän ei suoraan väitä mitään tuollaista, eikä ole hänen vastuullaan jos joku tälläisen harhatulkinnan tekee. Toki tässä on pointtia ; Kaikkia elementtejä ei välttämättä edes tiedetä kokeen kirjoittamishetkellä. Ja osa mahdollisista tulkinnoista ei taatusti tule mieleen. Mutta se ei tarkoita sitä, että ainakin joitain olennaisia ja mahdollisesti vaikuttavia - esimerkiksi yleisiä "perinteisiä virheitä" ja "tavallisia ylilyöntejä" otetaan huomioon. Ei ole reilua sekään, että eri asioista kirjoittaja ohittaa yleisiä pahoja virheliikkeitä vain siirtää vastun lukijalle.
Feynman oli oivaltanut jotain olennaista. Hän ei siis suinkaan painottanut sitä että vaikkapa paranormaalit voimat olisi ilmoitettava samanarvoisina fyysisten vaikuttajien kanssa. Hän halusi että tiedetyt olennaiset asiat ovat mukana, ja että esitys ei ole ensi sijassa kannanotto jonkun teorian puolesta tai tätä vastaan. Maailmankuvapromootion sijasta pitää tarjota riittävän tarkaa ja monipuolista informaatiota asiasta. Moni ei tajua tätä. Heille tärkeintä on joko se, että esitetään pelkkää omaa kantaa tukevaa puolta. Tai sitten että tasapuolisuus tarkoittaa sitä että huonot ja hyvät perustelut esitetään samanarvoisina.
Nykyinen lehdistö tuntuu harjoittavan populistista erimielisyyskeskeistä näkemystä. Eli kaikkiin asioihin haetaan poikkeava mielipide. Tämä on johtanut esimerkiksi rokotevastustajien näkyvyyden ylikorostamiseen ; Kun edustaa tiettyä pientä näkemystä, saa helposti mediajulkisuutta. Kun "konfliktin molemmat puolet näkyvät mahdollisimman usein", korostuu sekä konfliktin merkitys, että marginaalisesti merkittävien näkemysten kannattajien yksilökohtainen näkyvyys verrattuna vastapuoleen. Konfliktin sijasta pitäisi kertoa asiaa, mutta tämä vaatii tutustumista, työtä, aikaa ja vaivaa ja on siksi vaikeaa ja ikävää tehdä. "Teach the controversyn" sijasta pitäisi olla "Teach the science." Ainakin niissä aiheissa joissa tiede on aiheena.
Asian läpisaamiseen tarvittaisiin kuitenkin valitettavasti kokonainen armeija Feynmaneja. Sitä ennen on vain elettävä maailmassa, jossa merkittävyyttä ja tieteellistä uskottavuutta saa parhaiten valikoimalla epäuskottavia näkemyksiä ja panostamalla näkemyksen popularisointiin, PR -työhön ja julkisiin esiintymisiin.
Otsikko johtuu siitä että Feynman viittaa käyttämäni maininnan yhteydessä cargokulttiin. Otsikon merkityksen keksii luultavasti sitä kautta että lukaisee kirjan. Siis lue se!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti