"Uskon vahvasti, että olen nähnyt kaiken, mutta en koskaan mitään."(Peelo, hikipedian käyttäjä)
Jehovan Todistajien "Elämä maan päällä - kehityksen vai luomisen tulos" pitää sisällään todistusketjun, jossa olennaista osaa esittää sivulla 37 oleva kuva, jossa ihmisellä on silmät sidottuna. Hän valikoi palikoita silmät ummessa ja saa aikaan juuri sen järjestyksen, minkä tiede sanoo. Jehovan Todistajien argumentaatio etenee siten, että Raamattu on laittanut 10 pääkohtaa "oikeaan" järjestykseen ; (1) alku, (2) alkutila raskaiden kaasujen ja veden ympäröimänä (3) valo (4) laajuus eli ilmakehä (5) suuret kuivan maan alueet (6) maakasvillisuus (7) aurinko, kuu ja tähdet alkavat näkymään ilmakehässä (8) suuret merieläimet ja nisäkkäät (9) villit ja kesyt eläimet, nisäkkäät (10) ihminen.
He sanovat että se, että nämä pystyy laittamaan oikeassa järjestyksessä jonoon on 1:3 628 800. Todennäköisyys on hyvin pieni. Toki listaa katsoessa on väistämättä huomattava, että järjestys on varsin omituinen. Siinä on virheitä. Maakasvit vaativat valoa, joten auringon näkyminen on niille aika tärkeää. Tätä yritetään toki kiertää viittamalla siihen miten ilmakehä on ollut sumea ennen kasveja, kun kasvit yhteyttävät. Kuitenkin tämän selityksen kohdalla olisi hyvä muistaa että Jehovan Todjstajien mukaan ilmakehä oli syntynyt jo aikaisemmin (aivan oikein, yhteyttävien bakteerien kautta).
Kuitenkin vielä kummallisempaa on ottaa lähtökohdaksi "silmät sidottuna olemisen". Tosiasiassa ihmiset saavat tietoa ympäristöstään. Esimerkiksi ajatus että ihminen vakavasti kuvittelisi että ihminen olisi ennen alkua, tai ennen ilmakehää, olisi omituinen. Uskoisin että etenkin menneisyydessä ekologian ymmärtäminen on ollut sen verran hanskassa, että on tajuttu että ilman kasveja ei ole ruohonsyöjiä, joten kasvit ja eläimet saadaan järjestykseen. Toisin sanoen ihmiset saavat mukaan oikeita järjestyksiä.
Onkin erikoista, miten monet jumalatodistukset perustuvat oletukseen, että ihminen ei saisi mitään tietoa ympäristöstään ennen kuin lähtee arvaamaan asioita. Esimerkiksi Tapio Puolimatka selittää, että koska ihminen on Jumalan kuva, ja Jumalassa on järjellisyyttä, persoonaa, kyky etiikkaan ja kyky persoonallisiin suhteisiin, on luonnollista että samat ominaisuudet ovat ihmisissäkin. Ja koska ihmiset todella ovat tämänlaisia, on luontevaa ajatella että Jumala saisi tukea.
Ajatus on sinänsä erikoinen, että ne jotka uskovat avaruusolentoihin eivät ole lähteneet mukaan ajattelutapaan. Tämä on sinällään ongelma, koska Jumalan kuvuus on pohjimmiltaan teologinen väite. Sen suunta on voinut olla se, että ihminen tuntee itsensä ja on liittänyt omia ominaisuuksiaan kuvitteelliseen Jumalaan. Ihmiset eivät liene eläneet silmät ummessa, heillä on yleensä jonkinasteista tietoa ihmisyydestä.
Se, että Jumalaan yhdistää antropomorfistisesti ihmismäisiä piirteitä, ja sitten huomaa miten Jumalassa ja ihmisessä on samankaltaisuuksia ja kutsuu tätä huomiota siksi että ihminen on Jumalan kuva, ei tässä ole tehty mitään todistamista. Ainut mitä tässä on tehty, on jonkinasteinen koherentisointi joka on jumalatodistuksen, aidon kriittisen testin, sijasta lähempänä petitio principii -ajattelua, jossa on oletettava omat lähtökohdat ja määrittelevät omat lähtökohdat sopiviksi jotta asiat sopisivat omiin lähtökohtiin. Tämänlainen perustelutapa korkeintaan vetoaa, mutta ei perustele. Toisin sanoen se on jotain, joka vetoaa niihin jotka hyväksyvät itse asian jo valmiiksi. Silloin koko argumentin arvo tavallaan katoaa. Se korkeintaan vahvistaa samanmielisiä. Perusteluluonnetta niissä ei ole, koska erimielisellä ei ole mitään syytä lähteä tähän perustelukenttään mukaan.
1: Itse asiassa se voidaan nähdä jopa kehäpäätelmänä ; Jumalan oletetaan olevan tietynlainen ja tätä oletustaustaa vasten perustellaan että Jumala on juuri tämänlainen. Tällöin ajattelutapa on peräti typerää epäargumentaatiota, virhepäätelmä.
Asia muistuttaa hieman sitä, että jos katson ihmisiä ja tiedän heissä olevan jonkin piirteen. Sitten vain määrittelen Jumalaan uskonvaraisen metafyysisen oletuksen, en minkään Jumalan toimintaan liittyvän testauksen ja tästä saadun induktion, perusteella sellaiseksi että Hän loisi tuonlaisen piirteen eikä jonkun muunlaista. Muunlaiset Jumalat vain kuvittelen pätemättömiksi, epäjumaliksi jotka eivät ole relevantteja ja määrittelen ne vain tälläisiksi ja suhtaudun niiden vaihtoehdoiksi esittämiseen horse laugh -argumentaatiolla, kutsumalla niitä naurettaviksi uskonvaraisien oletusten kautta.
1: Tämä on sama, kuin väittäisin että avaruusolennot ovat todennäköisesti olemassa koska tiedän että ihmisissä on kaksijalkaisuus. Koska uskon, että avaruusolennot ovat kaksijalkaisia ja tarvitsevat ihmisiä elin varaosikseen, he voisivat voisivat todennäköisesti rakentaa olioita jotka ovat kaksijalkaisia. Koska ihmisillä on kaksi jalkaa, se tietysti tukee avaruusolentojen olemassaoloa. Ja tämä taas tarkoittaa että ihmisten abduktiot elinryöstöt mielessä ovat odotettavissa oleva asia. Näkemykseni on koherentisoitu joten olen avaruusolentouskossani rationaalinen ihminen.
2: Jos ihmiset eivät toimi tyhjiössä, he ovat ajatelleet olevansa älykkäitä, eettisiä jne. joten he tuskin lähtevät keksimään Jumalaa joka tekisi erilaisen ihmisen. Voidaan toki kuvitella Jumala joka voisi luoda kärsällisiä olentoja aivan yhtä hyvin kuin kaksijalkaisia. Eikä ole mitään oikeaa syytä kieltää tämänlaien Jumalan mahdollisuutta. Mutta ihminen voi keksiä vain Jumalan joka luo ehdottomasti kaksijalkaisia. Sillä kärsällisiä ihmisiä ei ole. Ihmisen tunnetut piirteet määräävät mahdolliset Jumalat, ei toisinpäin.
Jopa tieteenfilosofit tuntevat ilmiön. Siksi se, että joku lähtee ennustamaan tehtyä löytöä löydön jälkeen tuomitaan jossain tapauksissa. After the fact -selostaminen ei ole kovin uskottavaa. Syy johtuu tällöin siitä, että induktiolla ei ole saatu itsessään oikeaa tulkintaa, vaan havainnot ovat sittemmin selvittäneet sen, miten asia on tulkittava. Hyvää ja uskottavaa selitystä ei rakenneta jälkikäteen tiedetystä. Tällä tavalla saa toki rakennettua kelpo ad hoc -verkostoja ja saivartelua. Niiden ongelmana taas on se, että ne eivät ole enää edes vääriä. Ne ovat vain keinotekoisesti koherentisoituja näkemyksiä eivätkä sellaisenaan mielenkiintoisia tai tärkeitä. Oikeassa tieteessä kiinnostavana pidetään ennusteita ja tutkimusohjelmallisuutta. Niissä tiedetystä laajennetaan eitiedettyyn. Tämänlaiset koherentisoinnit - jonkalaisia kutsutaan rationalisoinniksi eikä rationaalisuudeksi - ovat siitä mielenkiintoisia, että ne otse asoassa estävät aidot löydöt tai ainakin vaikeuttavat niitä suuresti ; Niiden "löytö" on se, että mukaan otetaan tunnetut asiat ja niistä saadaan tunnetut asiat. Selvitystyön jälkeen tiedetään se, mikä tiedettiin jo ennenkin.
Kuvassa oleva koristelamppu. Se on himmeä. Käytännössä se valaisee vain itsensä. Ei kovin hyödyllinen lampuksi. Mutta jostakusta se tietysti näyttää nätiltä. Nättiys ja fotonit ei tarkoita että sen kanssa kannattaisi vaikka yrittää lukea. Siihen sen valotehot eivät riitä. Jotenkin tämä argumentaatiotapa on hyvin samanlainen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti