John Pieret viittasi tieteenhistoriaan vetoavaan henkilöön. Siihen kun liittyy mielenkiintoinen ilmiö. Kommenttina on se, että tiede on ajan mittaan muuttunut. Monet ennen vakavasti otettavat teoriat ovat kumoutuneet. Tämä muistuttaa hänestä siitä että tiede voi olla väärässä.
Tämä muistutus on toki tervettä. Sillä tiede ei myy absoluuttista totuutta. Kriitikko kuitenkin käyttää tätä askeleen pidemmälle. Hän vetoaa että hänen uskonasioidensa kohdalla tieteen epäkypsyys on aina relevantti. Toisin sanoen tiede ei koskaan anna syytä heittää syrjään omia näkemyksiään. Kenties tiede ei ole vain riittävän valmis.
Tässä vaiheessa strategia nimittäin menee mielenkiintoiselle asteelle. Ensinnäkin siinä unohdetaan se, että millä se vanha tieteellinen teoria on osoitettu vääräksi. Se on tehty uudemmalla tieteellä. Toisin sanoen tiede korjaa virheitään. Muutos tarkoittaa sitä, että tiede ei ole dogmaattinen järjestelmä. Muutenhan niitä virheitä ei korjattaisi. Voidakseen sanoa että vaikkapa flogiston on kumottu, on luotettava tieteelliseen ajatteluun, koska flogiston, vaikka oli aikanaan tieteellinen teoria, kumoutui tieteellisen tutkimuksen tuomilla välineillä.
1: Toki tässä kohden on mielenkiintoisia juttuja. Nimittäin monesti pseudotieteilijät viittaavat kaiholla menneisiin aikoihin. Silloin kun on esimerkiksi kannatettu alkemiaa tai kreationistien kaltaista ajattelua. Tieteen erehtyväisyys muuttuu tässä vaiheessa erilaiseksi : Vanha näkemys ei olekaan osoittautunut naurettavaksi, vaan uusi naurettava järjestelmä on valloittanut vanhan viisaan näkemyksen tilan kieroudella ja viekkaudella.
Toisaalta -ja ennen kaikkea- tässä on mukana myös kaivon myrkyttäminen. Erimielisyys estetään. Tämänlaiseen puolustukseen lähtevä tekee horse laughin, eli sanoo että hänen kanssaan erimieltä oleva tiede vain on naurettavaa ja epäuskottavaa. Erimielinen on automaattisesti väärässä ja jos hän argumentoi, argumentti on automaattisesti naurettava. Näin sille ei anneta mitään mahdollisuuksia. Näin ollen tunnustetaan että kyseessä on dogma, joka ei riipu tosiasioista. Mikä tahansa fakta joko tukee omaa dogmaa tai on naurettava.
Tästä syntyykin se ajattelutapa, joka ihmetyttää monesti pseudotieteiden kohdalla. Jos jokin tutkimus tukee omaa asiaa, sitä pidetään riemuvoittona. Tiede on todistanut että oma näkemys on totta. Tässä vaiheessa ei mietitä että tiede on kumoutunut historian varrella. Ei mietitä sitä että tutkijat voivat huijata. Eikä muita vastaavia asioita. Niitä, jotka nousevat esiin siinä vaiheessa kun heidän kanssaan erimielistä aineistoa tulee esiin. Silloin tiedemaailma on indoktrinoiva järjestelmä jossa valtaakäyttävät tiedemiehet sortavat, huijaavat ja valehtelevat. Ja tiedekin on niin erehtyväistä ja epävarmaa.
Tässä suhteessa tiede nähdään ikään kuin vain auktoriteettina. Sillä ei ole itse asiassa mitään tekemistä totuuden kanssa. On vain dogma, joka saadaan tieteen ulkopuolelta. Ja sen suhteen ollaan täysin absoluuttisen luottavaisia. Tieteeseen sen sijaan suhtaudutaan agnostiseksi. Se on kätevä taho viitata koska sillä on arvovaltaa. Tiede on arvovaltansa kautta kätevä, sitä kautta voidaan levittää dogman ilosanomaa jos se vain on mahdollista. Muuten se on vallankäyttökoneisto joka ei sovi omiin tarkoitusperiin.
Tätä kautta on selvää että tämänlaista kaksoisstandardia käyttävä ei itse asiassa lainkaan harjoita tieteellistä maailmankuvaa vaan ideologia/intressipohjaista maailmankuvaa. Tiedemaailmaan on suhde, joka on puhtaasti välineellinen. Ja avainkysymys on "onko se intressejeni puolella vai vastaan".
Tätä kautta voidaan jopa esittää että kyseinen ihminen ei oikeastaan koskaan aidosti argumentoi tieteen kautta. Hänellä on pelkästään yksi vaihde : Dogma, ja siihen liittyvään auktoriteettiin vetoaminen. Tässä on kaksi tapaa, joita käytetään tilanteen mukaan. Eikä niiden ulkopuolella ole vaihtoehtoja, joten löytyy aina tapa joka ylläpitää dogmaa.
1: Joko vetoaminen on suoraa auktoriteetin paremmuuden tunnustamista. Tämä tehdään sillon kun esimerkiksi "uskotaan Raamatun totuuteen tavalla jota tiede ei ole - ainakaan vielä - kyllin kypsä todistamaan."
2: Todistus on epäsuoraa silloin kun tieteellinen aineisto on sen puolella, jolloin sen mahdollinen epäkypsyys on kumottu sen takia että se tukee omaa dogmaa ja auktoriteettia, joka todistaa sen oikeaksi. Tällöin auktoriteettiin ei tarvitse viitata koska "tottakai te muutkin luotatte tieteeseen" jolloin auktoriteettia vahvistetaan epäsuoran paremmuusrummutuksen sijasta mutkan kautta.
Intressipohjaisessa maailmankuvassa sama koskee tosin yleensä kaikkia muitakin. Maailma tuppaa typistymään nollasummapeliksi, jossa keskustelussa tärkeintä on oman näkemyksen voitto, ideologian julistaminen. Tälläisessä tilanteessa erimielisen olemassaolo ja heidän suosionsa on itselle häviö. Toisenlaisuus on itseltä pois.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti