torstai 20. tammikuuta 2011

Miekkailu eksistoimisena, osa II

Tässä blogauksessa lähestyn miekkailua suoran kokemuksen kautta. Pintatarkastelussa on toistuva mekaaninen suorittaminen. Kyseessä on perusiskuharjoitus. Se on hyvin tärkeä. Siinä hiotaan suoritusta ilman vastamiekkailijan mukanaantuomia asioita ja muuttuvuutta. Kyseessä on eräänlainen rutiini, jossa voi nähdä yllättävän helposti esimerkiksi meditatiivisia elementtejä.

Ohje ei ole mikään oikeaoppinen tilanne. Luultavasti tästä analyysistä jopa paljoastuu sellaisia syvällisiä toimintavirheitä, joita pinnallinen toiminnan tarkastelu ei helposti näytä. Asentojen lisäksi kun on myös lihasten tekemä työ. Jos samassa liikkeessä on useita lihaksia voivat jotkut ylikompensoida toisten puolesta ja tämä itse asiassa johtaa vääristyneeseen toimintaan. Suunnat on kuvattu itsestä katsoen. Haluan tällä korostaa samastumismahdollisuuksia. Tämän vuoksi vältän virallisia asentojen nimiä.

Iskusarja alkaa siten että miekka lepää oikealla olalla, vasen jalka on koukussa edessä. Tämä asento on helposti myös oikean keskittyvän mielentilan hakeva asento. Miekka lepää mukavasti oikealla olalla, joten asennossa kykenee ikään kuin hengähtämään ennen varsinaista toimintaa. Asennossa miekka on selän takana, ja paino etummaisella jalalla, joka on hieman röyhkeänoloinen asento. Tässä asennossa on helppo muistuttaa mieleen perusongelmista, kuten liiasta lattian katselemisesta ja jännittyneistä hartioista. Hieman röyhkeä asento saa mieleen lausunnon "You are an italian gentleman and you bow to no one." Oikea asenne vaikuttaa ryhtiin ja toisaalta oikea ryhti vaikuttaa asenteeseen.

Tästä astutaan eteenpäin, isku on kunnon huitaisu siten että miekka on keskivaiheessa kunnolla ojossa. Tätä kautta miekka jatkaa matkaansa niin että lopuksi kärki on vasemmalla ja alhaalla. Kärkeä ei ole käännetty taakse, vaan se jätetään eteen. Eli isku on vino, yläoikeatsa alavasempaan. Ajoitus on se, että ensin lähtee miekka, ja tätä seuraa jalka. Askel ajoittuu siten että jalka iskee maahan samalla hetkellä kuin miekka on edessä. Tässä vaiheessa käsivarret ovat jännittyneet. Miekan paino tuntuu usein jännittyneisyytenä oikean käden kyynärspäästä hauiksen puolta ylöspäin. Tästä jännittyneisyydestä miekka jatkaa matkaansa pysähtymättä ja asettuu rennosti alas. Tämän jälkeen miekka palaa jo lyötyä reittiä takaisin ylös uuden askeleen kautta. Etuasennossa kohdalla jalka osuu maahan ja jännitys tuntuu hieman useammin vasemman käden puolella. Roimat liikkeet antavat puskutraktorimaisen olon. On helppoa kuvitella raivaavansa tietään ja kuvitella hyökkäyslinjat joissa on koristeena sellaisia kuvauksia kuin "leaving a bloody trail".

Tämän jälkeen ollaan alkuasemassa (kaksi askelta edempänä). Tästä miekka lyödään eteen. Iskua ei kuitenkaan jatketa tästä eteenpäin, vaan miekka nostetaan vasemman puolen olalle. Eteenjätetyn miekan jälkeen tehty nostovaihe on hieman erikoisen tuntuinen. Mutta saadaan sentään puoli vaihdettua. Tämä iskupari ei anna yhtä puskutraktorimaista oloa. Koska etuasennossa on viivähdys, voi joskus tuntea kuinka liikevoima vaikuttaa päkiässä ja miten se vaikuttaa koko yleiseen tasapainoon.

Tästä lyödään kunnon huitaisu alas ja oikealle. Isku on normaali "astumalla & jännityksen kautta rentoon", tosin siitä erikoinen, että se ikäänkuin pysäytetään lantiolla ja miekka tuntuu ikään kuin kääntyvän lopussa "lappeelleen". Miekka palaa jo tekemäänsä reittiä takaisin vasemmalle olalle. Tämä iskupari antaa siihen hieman kikkailevan maun, josta pidän. Puskutraktorifiilistä tästä ei kuitenkaan saa.

Tästä jatketaan suora isku alas, keskelle. Kärki on maassa osoittaen eteenpäin. Tämä tuntuu lähinnä valmistelulta. Kyseessä on ikään kuin prelude suosikkikohtaani koko harjoitteessa. Tässä miekka ensin nostetaan astumatta. Miekka nostetaan nopeasti eteen siten, että miekka on lape eteenpäin ylös hieman vasemmalla puolella. Tästä jatketaan läimäisemällä miekka vasemmallepäin alas, ja astumalla vasemmalla jalalla ikään kuin vastustajan kuvitteellisen miekan päälle. Tämä sitoo toisen (jota ei ole) miekan (joka sekin on kuviteltu) maahan ja oma miekka vapautuu. Tämä kohta rikkoo tähänastisen rytmin koska isku ja askel ovat oudossa suhteessa toisiinsa. Vasen käsi pysyy mukavasti vyöllä ja oikea käsi kaartaa miekan terää oikealle niin että miekka tekee kaaren vastustajan kaulan kohdalla. (Tässä kohden ei ole askelta, mikä rikkoo normaalia jo totuttua rytmiä.) Tämä lopetetaan jatkamalla miekanliikettä ja tekemällä tällä sivulla kaartava liike joka kääntää miekan niin että liike päättyy miekankärjen nostoon ylös josta jatketaan normaalilla askeleen kanssa suoritetulla iskulla joka alkaa ylhäältä ja päättyy siten että miekka on vasemmalla ja terä osoittaa taakse taakse. (Kuvitteellinen vihollinen on tajunnut tilanteen ja päästänyt miekastaan irti ja peruuttaa askeleen.) Tämä lopetusliike näyttää coolilta katsoessa. Kaiken kaikkiaan tämä kohta tuntuu varsin mukavalta. Olo on alusta loppuun kikkaileva. Kevyesti aloitettu liike yhdistettyna aggressiiviseen läimäykseen josta jatketaan kevyellä, erilaisten jännitysten syntyminen ja purkautuminen tuntuvat varsin erikoisilta peräkkäin.

Tästä miekka viedään vinosti ylös. Ylhäällä ollessa vasen käsi irrotetaan pommelista ja miekkakäsi kääntää yläkautta miekan ympäri. (Kuvitteelliset miekat törmäävät ja oma terä kiertääkin ovelasti toisen miekan ympäri.) Vapautettu käsi menee terälle. Tämä asennonmuutos tuntuu yleensä melko vaikealta. On vaikeaa olla tekemättä tästä montaa liikettä. Ideana on se, että kyseessä on yksi liike, jossa käsi ei missään vaiheessa pumppaa taaksepäin. Kyseessä on yksi suorite, jossa lyönti etenee koko ajan.

Lopussa on kaksi lujaa iskua jotka tehdään siten että käsi pidetään edelleen terällä. Isku tehdään ensin väistimellä ja sitten terällä. Tämä lopetus tuntuu varsin aggressiiviselta. Iskut eivät heilu yhtä kauas kuin alussa, joten tästä kuitenkin puuttuu mukana oleva laaja raivausfiilis. Lyhyt etäisyys tekee tiiviimmän tunnelman.

Kokonaisuutena liikesarjassa on riskinä ajatella liikkeet liian pienissä kappaleissa. Silloin siihen tulee lisää taukoja, jotka ovat suoritevirheitä. Kuitenkin toinen riski on ajatella liian suuria, jolloin yksityiskohdissa tulee virheitä. Sarjan muistaminen itsessään asettaa ainakin aluksi häirintää toimintaan. Liikkeet voivat olla liian ojossa tai liian lähellä itseä. Isot liikkeet ovat kenties hieman hyväksyttävämpää virhetoimintaa. Liian lyhyt etäisyys tuo toimintaan laiskuutta.
Osa I

Ei kommentteja: