Usein ihmiset erottelevat ihmistieteet ja luonnontieeteet toisistaan. Tietyllä tavalla onkin järkevää erottaa empiiriset luonnontieteet ja monet humanistiset tieteet, koska ne käyttävät toisistaan eroavia menetelmiä. Kuitenkin erottelua kuvataan yllättävän usein kutsumalla luonnontieteitä "eksakteiksi tieteiksi" ja ihmistieteitä "pehmeiksi tieteiksi". Tämänlaiset nimet luovat tiettyä asenteellisuutta. Ihmistieteet olisivat ikään kuin epämääräisiä ja luonnontieteet julmia ja kylmän kovia.
Aika usein humanistit dissaavat luonnontieteitä. Tähän liittyvästä näkemyksistä blogasin aikaisemmin, sieltä haluava saa näkökulmapohjustuksen tähänkin juttuun. Apua saattaa olla myös perinteiden kuvauksestani, jossa kuvasin piirteitä ja asioita, jotka kuvaavat näkemyksiäni oleellisesti.
Otan tähän helpottavia näkökulmia "Kairosta kuuluu" -blogista. Se käyttää luonnontieteitä eikä näytä olevan luonnontieteitä itsessään dissaava humanisti. Mutta hänen kirjoitelmistaan saa yleisiä näkökulmia joita monet muut ovat korostaneet. Hän on ikään kuin "terveessä kontekstissa" sitä, minkä luonnontieteen dissaajat laittavat liioiteltuihin sfääreihin. Hän käyttää näitä kuitenkin hyvin laajasti ja tätä kautta saa mielenkiintoisen ja asiallisen kulman asiaan. (Liioitteleva olisi tietysti messevämpi, iskevämpi, populistisempi ja kenties arkiajattelullisesti helpommin ymmärrettävissäkin, mutta aina ei jaksa sitä.)
"Kairosta kuuluu" moittii (asenteellista) luonnontieteiden eksaktiksi kutsumista. Hän nostaa esille havainnon siitä, miten esimerkiksi lääkkeissä tulokset näyttävät usein ensin lupaavammalta, ja ajan kuluessa korrelaatiot vähenevät. Olennainen kohta on sanoa "kun niitä toistetaan ja toistetaan, niin kohta vaikutus onkin jo kadoksissa. Taitavat vähän koplailla nämä eksaktit tieteilijätkin. Ainakin ovat liian innokkaita positiivisten merkitystensä kanssa, kun nollahypoteesit eivät pauku lehdissä niin helposti läpi kuin jokin "oikea" tulos."
1: Kuten "Kairosta kuuluu" linkittää, tämä vähenemisilmiö on tosi. Uudet lääkkeet ovat keskimäärin lupaavampia kuin miksi ne pitkällä aikavälillä varmistuvat. Tosin mukana on huijauksen ja mahdollisten taloudellisten intressien aikaansaamien boostaamisten lisäksi monia asioita. Esimerkiksi psykologisiin testeihin ei tule yleensä keitä tahansa, ja tämä voi vääristää tuloksia. otoksen koon kasvattamisen odotetaankin vaikuttavan jokseenkin näin, joten kyseessä on jossakin määrin odotettavissa oleva asia. "Science based medicine" muistuttaa siitä, mihin kontekstiin "tehonkatoaminen" kannattaa laittaa. Kysymys ei ole mistään "tieteellisen menetelmän viallisuudesta", joka antaisi tilaa jollekin "erilaiselle tietämiselle". "Kairosta kuuluu" ei toki tälläistä väitä, mutta kuten "SbM":n linkki näyttää, hyvin moni sen sijaan tekee.
Tässä tapauksessa on mielenkiintoista huomata, että toistettavuus yhdistettynä luonnontieteellinen mittaamismenetelmän käyttö tuottaa tämän aineiston, jota perustelussa käytetään.Toisin sanoen luonnontieteellisen tutkimuksen eksaktiutta vastaan käydään käyttämällä luonnontieteellistä aineistoa. Jos tieteellinen mekanismi olisi huono, se johtaisi tietysti siihen, että myös tämä luonnontieteellinen tutkimus lääkkeiden tehojen vähenemiseen olisi epäluotettava, perustuuhan sekin luonnontieteeseen. Syy, joka tässä kohdassa aikaansaa vihreen on inhimillinen tekijä. Sen ei pitäisi tehdä haastatteluun, yksiloiden itsereflektioon ja muihin vastaaviin asioihin perustuvaa näkemystä paremmaksi. Sehän korostaa inhimillisen elementin epäluotettavuutta.
1: Itse asiassa tässä korostuu se, että luonnontieteellisessä metodissa on olennaista myös "how to catch cheater" -osuus, jotka korostuvat nimen omaan toistettavuuden ja vertaisarvioinnin kohdalla. Esimerkiksi skeptikko Ben Goldacren "Bad Science" -kirjassa on kritiikkiä lääketeollisuutta ja tutkimusten manipulointia vastaan. Ne kun ovat huonoa luonnontiedettä, ne perustuvat huonoon otokseen, tulosten vääristelyyn ja presentaatioon.
"Kairosta kuuluu" -blogi viittasi blogaamiseeni sukupuolijakaumaan nähden. Se, että esitin useita erilaisia syitä ilmiölle, johti humanistiblogaajan käsittämään että tilanne olisi se, että "ei syytä epäillä etteikö se jotenkin menisi niin että 106 poikaa sataa tyttöä kohden. Vaikka jakauma on muutoksessa eikä mitenkään yksiselitteistä miksi." Itse asiassa blogaukseni aiheessa tilanne on enemmänkin se, että mukana on monta erilaista elementtiä joille on huomattu luonnontieteellinen yhteys ja niitä on varmistettu myös testeillä. Tämä ei tarkoita sitä että asiassa olisi kilpailevia näkemyksiä joista vain yksi olisi oikea. Luultavammin kyseessä onkin se, että asiaan vaikuttaa monta asiaa samanaikaisesti. Näin ollen seuraus on usean syyn tulos. Eli luonnontieteitä dissaavat humanistit näkevät luonnontieteen usein reductio ad absurdum -koneena reduktiokoneen sijasta. Luonnontiede ei ole mitään yhden teorian selittämistä, jossa yksi ilmiö olisi aina pakko selittää yhdellä syyllä. Eli luonnontiede ei tarkoita sitä että vain yhden asian sallittaisiin vaikuttaa asiaan. Korrelaatioissa haetaan toki yhden muuttujan vaikutusta kerrallaan, jotta voidaan varmistaa että tämä yksi asia oikeasti vaikuttaa. Yhden elementin varmistusmetodia ei pidä sekoittaa yhden ilmiön selittämisväitteeseen. Metodi ja metodin kautta tehtävät johtopäätökset sekoittuvat monelta.
Itse en näe mitään olennaista syytä tehdä asiasta niinkään "kisaamista". Teknilliset tyypit rakastavat matemaattisia kaavoja ja huutavat "huhhahhei, humanistii tule ei". Ja humanistit pitävät luonnontieteellisesti orientoituneita lähestulkoon robottina. Mutta kenties kyseessä on samanlainen liioittelu, kuin keravanjärven varuskunnassa minun aikanani ollut "jääkärit vs. tykkimiehet" -asetelma, jossa "tyhmä saa olla, vaan ei tykkimies."
Usein luonnontieteellistä metodia ja ihmistieteiden metodeja ei voida erottaa. Esimerkiksi kun katsotaan aikaisemmin blogaamaani aivotutkimusta, on helpohkoa huomata, että kyseessä on "sekatekniikalla tehty tutkimus". Aineistonhaussa on luokiteltu humanistisen tieteen kautta : Ihmisiltä on tehty omaan identiteettiin ja tutkittavien itsereflektioon perustuva jako konservatiiveihin ja liberaaleihin. Ja näin luokitellulle aineistolle on tehty luonnontieteelliseen mittaamiseen tehty lähestymistapa. En näe tässä mitään olennaista ongelmaa. Eli ihmistieteissäkin voidaan olla "omalla tavallaan tarkkoja".
Ilman humanistista osuutta, ei aineistoa oltaisi voitu luokitella ja jäsentää tutkimusta varten. Joku voisi tietysti sanoa, että tämänkaltaisten tutkimusten kohdalla mukaan tulee "heikoin lenkki" -tilanne, jossa tutkimuksen luotettavuus ja laatu riippuu siitä, miten hyvin huonoin osio on tehty.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti