Usein, kun puhutaan vanhemmista historiallisista hahmoista, heidän olemassaoloonsa liittyy monenlaisia epämääräisyyksiä. Esimerkiksi Sokrates on sinällään vaikea hahmo, että hänet tunnetaan lähinnä kuulopuheiden kautta. Hänet mainitaan näytelmissä ja Platonin kirjoituksissa. On kuitenkin vaikeaa sanoa missä määrin Sokrateen mielipiteet ovat hänen omiaan ja missä määrin Platon on ulkoistanut Sokrateehen mielipiteitään jotka olivat niin poliittisesti epäkorrekteja, että hän ei niitä omissa nimissään uskaltanut sanoa.
Joku voisi luulla että nyt homma paukahtaa Jeesukseen. Mutta tosiasiassa se paukahtaa kuningas Arthurin legendaan. Häneen nimittäin suhtaudutaan kahdella tavalla. Ensimmäisen mukaan Arthur on legenda ja toisen mukaan hän on ollut todella olemassaoleva henkilö. Tietysti olemassaoloon uskovat eivät katso että tämä olisi syy uskoa velhouteen. Merlin ja muut vastaavat elementit nähdään ikään kuin ajan mukana tulleiksi vääristymiksi tai alkujaan lähteneisiin taikauskoisiin näkemyksiin. Mutta heistä asioiden välillä olisi kuitenkin nähtävissä yhteys.
Joitain viitteitä yhteyksistä tietysti onkin. Luultavasti tunnetuin on Tintagelin linnanrauniot Cornwallissa. Arthurin esitetään syntyneen siellä. Sieltä on löydetty kaiverrus joka mainitsee nimen "Artognou". Se muistuttaa kovasti "Arthuria". Se ei toki itsessään todista että Arthur olisi ollut historiallinen hahmo. Tosin tässä kohden nimeämisasiaa vaikeuttaa se, että osissa tulkinnoista Arthur yhdistetään roomalaisiin legioonalaisiin. Kahden "Artorius" -nimisen sotilaan tiedetään palvelleen britanniassa. Toisaalta nimen ajatellaan olevan joskus myös arvonimi. Walesin kielen arth ja latinan kielen ursus -yhdistelmänä. Molemmat tarkoittavat karhua. Syynä symbioosiin olisivat myös roomalaiset ; Brittejen tiedettiin käyttävän tavallisesti "rinnakkaisnimiä", eli englanti ja latina fuusioitiin. Tälläinen yhdistelmä "arhursus" onkin varsin lähellä "Arthur" -nimeä.
Arthur liitetään 400-500 -luvuille. Niihin aikoihin britanniassa olikin hyökkääjää jos jonkinlaista. Arthurin tarina on sinänsä mielenkiintoinen, että aihe oli kelttien tarustossa. Se levisi eurooppaan 1100 -luvulta lähtien ja liittyi sen aikaiseen ritariromantiikkaan. Tarina saa ajan mittaan myyttisempiä sävyjä. Esimerkiksi Arthuriin liitettävä Graalin maljan uskotaan olevan kristillisen mystiikan vaikutusta. Tosin myös kelteillä oli perinteessään erityisiä taikapatoja, joten asiassa voi olla synergistisiäkin sävyjä.
Arthur mainitaan jossain lähteissä. Munkki Gildas kirjoitti hänestä 550 -luvulla. Hänen aineistossaan Arthurista olevat maininnat ovat melko epämääräisiä. Yhdeksi syyksi ajatellaan se, että Arthurin elämästä oli tuolloin niin vähän aikaa, että asiat olivat "yleisessä tiedossa", jolloin senkaltaisilla yksityiskohdilla lähinnä rasitettaisiin ja tylsistyttäisiin ihmisiä. Tätä tuoreemmat lähteet ovat yksityiskohtaisempia, mutta niihin on otettu aineistoa kansanperinteestä, jolloin tapahtumien todellinen luonto muuttuu vaikeammin arvioitavaksi ; Osa lainatusta aineistosta voi olla tottakin ja osa on tarinankertojien värittämää. Näin esimerkiksi Nenniuksen aineistoa vuodelta 829 pidetään sävyttyneenä, vaikka hänen katsotaankin pyrkineen hankkimaan ensi sijassa mahdollisimman luotettavaa tietolähdettä ennen kuin turvautui epämääräisempiin lähteisiin.
Nenniuksen mukaan Arthur ei korostetusti ole kuningas, vaan enemmänkin sotapäällikkö, "dux bellorum". Tätä kautta jotkut historioitsijat uskovat Arthurin olleen merkittävä sotapäällikkö.
Chris Turney lähestyy kirjassaan "Luut, kivet, tähdet - iänmäärityksen tiede" Arthuria sitä kautta, että kirjoitetun historian lukeminen ei ole objektiivista, ja aineisto on värittynyttä. Siksi asiasta ikään kuin tehdään malleja, joiden todennäköisyyttä voidaan arvioida. On esimerkiksi helppoa heittää velhouden kaltaiset elementit syrjään "taikauskona", jolloin tulkintaa saadaan painotettua.
Turney läpikäy Arthurista olevan kirjallisen aineiston. Gildasin "The Ruin of Britain", Nenniuksen "History of Britons", Annales Cambriaen "Walesin aikakirjat", Bedan "Historia Ecclesiasticon", "Anglo-Saxon chroniclesin" ja Monmouthin "The history of the Kings of Britain" .
Näistä saamiaan tietoja hän otti sellaisenaan. Esimerkiksi jos aineisto mainitsee vuosiluvun, se on taulukoitu mukaan. Samoin hän yhdisti tapahtumia tunnettuihin paikkoihin ja henkilöihin, jota kautta saadaan myös uusia aikajaksoja joita ei ole aineistossa suoraan mainittu. Esimerkiksi:
1: Hän otti avukseen esimerkiksi yhteyden Tintageliin ja tulkitsi Monmouthin kirjaa sen valossa. Samoin historiassa tiedetyt kansojen taistelut auttavat asian lähestymisessä.
2: Koska Arthurin kerrotaan taistelleen sakseja vastaan, on selvää että siitä on apua Arthurin ajoittamisessa.
3: Monmouth ajoittaa Arthurin kuoleman vuodelle 542 (jKr). Hän kuitenkin sitoo Arthurin elossaoloajan myös keisari Leoon, jonka tiedetään toimineen 457-474(jKr.) Tätä kautta Arthurin ajoittaminen onkin varsin sekavaa. Ajoituksesta saadaan ikään kuin vain arvio. Tosiasiassa siihen aikaan vuosilukuihin suhtauduttiin hieman nykyistä ylimalkaisemmin.
Näin on helppo huomata, että Arthur, sekä esimerkiksi hänen käymänsä taistelut "kelluvat". Eri lähteet antavat hieman eri ajan esimerkiksi Badonin taistelulle. Niistä saadaan kuitenkin jonkinlainen arvio ; Jos Arthur oli todellinen hahmo, hänen elinaikanaan oli 400 -luvun loppu ja 500 -luvun alku.
Turney esittää että Arthurin olemassaolosta olisi tietynlaisia aihetodisteita. Esimerkiksi hän mainitsee nimimuodin ; 500 -luvulla Arthur -nimi yleistyi räjähdysmäisesti. Aikaisemmin se oli ollut suhteellisen harvinainen nimi. Jos tilanne on todella ollut niin, että roomalais-kelttiläiset joukot päihittivät maahan tunkeutuvat saksijoukot epätoivoisina aikoina, joten ei ole ihme että heidän johtajastaan on ollut tärkeä hahmo. Jolloin ei ole ihme, että hänen nimeään imitoidaan. Ja niin selittyy se, miten yht'äkkiä olikin muodiksta olla tämänniminen. Sen niminen, joka on myöhemmin liittynyt legendoihin ja sekoittunut tarinoihin.
Otsikkoteksti on, tietysti, "Monty Pythonia". Se lausutaan Kuningas Arthurin "Camelot" -linnasta elokuvassa "Monty Python and the Holy Grail". Sopii aiheeseen. Lisähuomautuksena en voi olla mainitsematta, että kirjoittajan maili "eats a spam a lot."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti