Aamulehden juttu, jossa aiheena on pyhäkoululaisten toiminnasta leikkaaminen on tietysti saanut aikaan vitsailua. Henkenähän on se, että kirkosta eroaminen on iskenyt kansankirkkoa kukkaroon. Ja siksi menoista on leikattu. Lapsille ei enää saada pyhäkoululehtiä.
Tämänlainen "ajatelkaa lapsia" -henki on tietysti tavallista. Ja tapana on muutoinkin ollut, että retoriseen kysymykseen annetaan retorinen vastaus. Olisi kuitenkin hyvä mainita sen verran, että vastaus kysymykseen "Kirkosta eronnut, tätäkö halusit?" ei ole odotettu "en halunnut", vaan retorinen vastaus on enemmänkin "ehdottomasti!" On aivan yhtä tehotonta yrittää syyllistää ihmisiä jotka eivät kannata kirkon sanomaa siitä, että heidän tekonsa johtaa siihen että rahoja on kirkon sananlevityksestä pois.
Kysymys on siitä että jotenkin muutoinkin tuntuu että valtionkirkon kanssa toimiessa nimenomaan lasten uhataan aina ensin olevan leikkausten alla. Kirkosta lähteneen vihjataan vievän lapsilta pois. Kirkosta eroaminen on siis kuin veisi lapsilta Jeesuksen antaman tikkarin. Tämä on kaunis vihje siitä että kannattaisi palata kirkon ääreen, jottei "lastenriistäjä" -leima summonoisi valtavaa demonisoivaa sumua kirkosta eronneen ympärille. Onhan moraalitonta viedä lapsilta.
On toki ymmärrettävää, että vähentyneet rahat johtavat leikkauksiin. Kun rahaa on vähemmän se on jostain pois. Mutta kysymys on myös priorisoinnista. Kun näin näyttää olevan, on kirkon periaatteessa turha pestä käsiään asiasta. Voisiko ollakin niin, että kirkosta eronneiden eksodus on antanut syyn pelkkään leikkaamiseen. Ja kirkko taas on hoitanut asian niin että leikkaukset kohdistuvat erityisesti lapsiin. Minä luulin että kirkko on erityisesti pienten puolella. Ja että Jeesus mainitsi siitä miten juuri lapset voivat tulla hänen tykönsä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti