"By definition, no apparent, perceived or claimed evidence in any field, including history and chronology, can be valid if it contradicts the scriptural record. Of primary importance is the fact that evidence is always subject to interpretation by fallible people who do not possess all information."
(AiG, Statement of Faith)
Moni onkin varmaan huomannut, että olen aika kovasti huvittunut Tapio Puolimatkan suhtautumistapaan logiikkaan. Toisaalla hän on pluralisti, joka selittää että on erilaisia maailmankatsomuksia jotka toimivat erilaisella logiikalla. Ja siksi asioista on keskusteltava, kukin maailmankuva saa ikään kuin reilun ja tasapuolisen esityksen. Toisaalla hän on kuitenkin tiukka monisti : Meillä on Tae, joka varmistaa että ihmisellä on pätevä logiikka ja luotettavat havainnot eikä ihminen siksi harhaudu väärille teille vääriin käsityksiin. Ja näin varmistuu että ihminen tulee varmasti tietämään miten asiat ovat. Tieteenteko ei siksi enää olekaan maailmankuvariippuvaista vaan voimme tietää totuuden.
Puolimatkan ajatuksia on seurattu tietysti aika paljon uskovaisten parissa, joten tähän ristiriitaan törmätään koko ajan. Intelligent Designin parissa kahtiajako näyttäytyy siten, että on tehtävä samaan aikaan kahta iskulausetta "Samat havainnot, eri tulkinnat" ja "On seurattava todistusaineistoa mihin se viekin"
Kyseessä ei ole kuitenkaan mikään Puolimatkalle ominainen juttu. Ilmiö on hyvin yleinen ja siihen vetoavat esimerkiksi homeopaatit. New Age -piirissä ilmiö on suorastaan valtaisa ja kaikenkattava. Kyseinen suhtautumistapa on itse asiassa länsimaisessa pseudotieteilyssä hyvin yleinen. Siihen törmääkin itse asiassa lähes kaikkialla. Syynä on itse asiassa postmodernin filosofian ja sen kielikuvien runsas levinneisyys. Tätä filosofiaa sitten sovelletaan arkijärjen kautta, ilman että ajatuksiin on välttämättä paneuduttu kunnolla.
1: Jukka Hankamäki esittää tämänlaisesta varsin hyvän esimerkin. Kieli on häijyä, mutta perusteltua. "Immanuel Kantin 'aistikyky'. Koska kyse on ammatillisesta koulutuksesta, voidaan aivan hyvin unohtaa, että transsendentaalifilosofisen tietoteorian yhteydessä kyseinen käsite viittaa havaitsemisen apriorisiin eli kokemusta edeltäviin ehtoihin. Sen sijaan amk:ssa ’aistikyky’ ymmärretään elämyksellisesti: yksinkertaisesti kyvyksi aistia! Filosofiaa opettamaan palkataan vihervasemmistolaisia ituhippejä, jotka sekoittavat teoreettisen kielen arkipuheeseen."
Tässä kohden, kuulostaakseen sivistyneeltä, puhutaan usein Wittgensteinistä ja kielipeleistä. On ikään kuin erilaisia logiikkoja. Tämä mahdollistaa ID -kreationistien iskulauseen "Samat havainnot, eri tulkinnat". Kielipelejen ymmärtämisessä olennaista on se, että erilaiset logiikat ovat yhteismitattomia. Eli niiden vertaileminen ei ole mahdollista, koska niissä on takana erilaiset aksiomaattiset systeemit. Toisin sanoen toista kielipeliä ei voi osoittaa vääräksi ja toista oikeaksi. Vertaileminen kun tapahtuisi siten, että otetaan monistinen vertailujärjestelmä, joka kattaa molemmat vertailtavat asiat. Tämä on oma kielipelinsä.
Eri maailmankuvien välinen keskustelu on järkevää tässä mallissa. Mutta paremmuusjärjestelmiä ei voida vetää. Maailma on relativistinen. Tälläisessä todellisuudessa meillä ei ole taetta. Meillä on aina erilaisia tulkintoja. Logiikkoja on monia, ne perustuvat eri lähtöoletuksiin. Meiltä puuttuu siksi itse asiassa pohjimmiltaan "tae logiikalta".
Kun Intelligent moittii evoluutiota tai homeopaatti koululääketiedettä, he kuitenkin kieltävät tämänlaisen kielipelimaailman. Vastustajalla ei ole pluralismin tuomaa kielipelisuojaa. Nyt asiat ovatkin ikään kuin yhteismitallisia joita voidaan laittaa paremmuusjärjestykseen. Tässä tilanteessa kilpailuttaminen ja vertailu onnistuu, ja "voidaan punnita" kumpi maailmankuva voittaa. Tämä on tietysti täysin ristiriidassa Wittgensteiniläisen kielipelinäkemyksen kanssa.
Asia ei näytä olevan mitenkään perusteltavissa sellaisenaan. Mutta jos kysymyksessä onkin logiikan sijasta mentaliteetti, rationaalisuuden sijasta asenne. Tämän jälkeen asiaa voi lähestyä psykologiselta kannalta. Saadaan ikään kuin johtopäätöksen sijasta diagnoosi. Se näyttääkin tuovan asiaan johdonmukaisuutta ja käsitettävyyttä.
Olen oikeassa, tappiokin on vain väliaikaista.
"The Bible is the written Word of God, and because it is inspired throughout, all its assertions are historically and scientifically true in the original autographs. To the student of nature this means that the account of origins in Genesis is a factual presentation of simple historical truths."
(CRS, Statement of Belief)
Psykologian kautta tarvitsee vain muistaa, että ihminen pyrkii ylläpitämään omia ennakkokäsityksiään. Maailmankuvan ylläpitäminen on kevyempää kuin uuden rakentaminen. Assimilaatio on "perusoletuksena" kaikilla ihmisillä. Tätä kautta uskovaisella on varmuus omasta oikeassaolostaan. Hänellä on oma ajattelutapansa, johon hän luottaa. He myös luottavat jossain määrin tieteeseen, ja siihen että maailmasta voidaan oikeasti saada tietoa. Tätä kautta esimerkiksi uskovainen tai homeopaatti aavistaa, että kaikki mitä tiede pystyy todistamaan tukee lopulta hänen omaa maailmankatsomustaan, joka on tietenkin uskovaisen mielestä ainoa oikea totuus.
Kuitenkaan tämä oikeassaolo ei näytä toteutuvan nykyelämässä. Tämän vuoksi uskovainen haluaa tuoda omaa näkemystään esille. Hänhän luottaa perusoletuksena, että hänen oma näkemyksensä on totta, ja siksi se ei voi olla pohjimmiltaan todellisuudenvastaista. Eikä siksi tieteenvastaistakaan. Siksi hän haluaa moniarvoisuutta keskusteluun. Ei antaakseen tilaa dialogille, vaan saadakseen oman, voittavan näkemyksensä, taisteluareenalle. Tähän kielipeli tarjoaa lisätilaa. Asian ymmärtäminen helpottuu, koska hän kuitenkin ymmärtää, että hänen kohdistuva kritiikki rakentuu tietynlaiselle logiikalle. Koska vastustaja käyttää perusteluja, jotka ovat johdonmukaisia eikä hän osaa vastata tähän kritiikkiin, voidaan esimerkiksi falsifiointi tai muut tieteen periaatteet leimata vaikkapa "kylmiksi säännöiksi" tai "naturalistien sisäisiksi säännöiksi" jotka koskevat "sitä toista maailmankuvaa ja kielipeliä".
Tätä kautta mikä tahansa vastustajan esittämä kritiikki voidaan irrelevantisoida. Samalla tosin katoaa loogisuuteen perustuva asioiden punnitseminen. Jäljelle jää vain se, että on lähtötila, joka jo tiedetään valmiiksi. Ja tätä sitten yritetään saada läpi. Tutkimuksen tehtävänä ei siis olekaan varmistaa että ei ole tehty virheitä. Tutkimuksen tehtäväksi jää varmentaa ennakkokäsitykset. Ja jos tässä ei onnistuta, sen pahempi tutkimukselle.
Syyksi otetaan se, että tiede on erehtyväisten ihmisten tekemää. Ja evoluutiotutkimuksen kohdalla kreationistit uskaltavat jopa väittää että "Valhe peitetään väärennöksillä", eli että petos on tietoista, kyseessä on jopa salaliitto. Samalla unohtuu, että se joka on ensimmäisenä väittänyt "Raamattua" Jumalan henkeyttämäksi on ollut hänkin erehtyväinen ihminen. Samoin kuin homeopatian keksijä. Tämä viittaa siihen että perustelu ei olekaan niinkään perustelu, kuin vain oman maailmankuvan suojaksi luotu kuori. Kyseessä ei ole punnitseminen, selvittäminen ja löytäminen tai etsiminen. Vaan assimilaatio, jossa asiat on jo selvitetty ja tiedettä tarvitaan vain idioottimaisten koulutieteilijöiden ja tiedepoliisijuntan suun tukkeeksi.
Psykologisesti katsoen on siis niin, että eri maailmankuvien ristiriitaisuus on uskovaiselle jne. ainoastaan näennäistä. Tiede ei ole vielä valmis, joten maailma näyttäytyy erilaisina kielipeleinä. Asiat eivät kuitenkaan ole tässä uskomuksessa aina pluralistisia, vaan tästä tullaan pääsemään eroon. Kielipeliin viittaamisen tarve on heille vain väliaikainen. Tämän vuoksi yhteismitattomuuden ajatuskin voidaan ottaa ja heittää syrjään.
Sillä he ovat nyt altavastaajia, mutta voittavat tulevaisuudessa. On jotenkin selitettävä miten oma altavastaajan asema, häviötilanne, tällähetkellä on vain väliaikaista. Valitettavasti tämänlainen systeemi kertoo siitä, että kyseessä ei itse asiassa ole mikään erilainen logiikka ja siihen perustuva tutkimusnäkökulma. Vaan kyseessä on oma ennakkoluulo ja varmuus sen erehtymättömyydestä. Asennevamma, jossa oma maailmankuva ja itse asetutaan erehtymättömän kaikkitietävän asemaan. Sellaisen, joka jo tietää totuuden siinä määrin että kykenee selvittämään tieteen näkemysten tulevaisuuden. Ja tietää että omaa totuuden joka on etevämpi kuin sellaiset hypoteesit joita ei ole vielä edes keksitty.
Asenteessa ongelma tulee selvästi esiin, kun huomataan sen suhde tieteeseen. Havainnoilla ja todisteilla ei itse asiassa ole mitään merkitystä. Sillä jos ne ovat omaa näkemystä vastaan, ne sisältävät jonkun virheen. Tämä tarjoaa loputonta väistelytilaa, joten kaikki mahdollinen havaintoaineisto voi vain joko tukea tai olla irrelevanttia oman näkemyksen kannalta. Tämä johtaa cherry pickingiin, aineiston keinotekoiseen valikointiin. Tälle on suomenkielinen arkikielen ilmauskin, venkoilu. Tämänlainen asennevamma tarjoaa loputonta tilaa assimiloinnille. Tätä kautta kuitenkin koko tiede, tutkimus ja varmentaminen muuttuvat irrelevanteiksi.
Oma näkemys ja usko muuttuvat keskiöön. Tämä taas on lähtöoletus joka pätee kaikissa tilanteissa. Se ei siksi voi olla johtopäätös. Tätä kautta koko asenne ei voi olla mikään rationaalinen johtopäätös tai päätelmä johon voitaisiin päätyä jonkin asioiden punnitsemisen, tutkimisen tai todistamise kautta. Se on vain jotain jota väitetään. Keskustelu muuttuukin tämän jälkeen argumentoinnista pelkäksi väittämislistaamiseksi. Tälle keskustelutavalle löytyy arkikielen sanakin. Se on inttämistä. Erimielisen kanssa sellaiseen ajautuminen on ns. "vitun ärsyttävää".
Assimilointia, venkoilua ja inttämistä sekä rationalisointia kaikkia kuvaakin sen erikoinen suhde perusteluihin. Niissä ei ole kysymys asioiden punnitsemisesta logiikkaa käyttäen, tai tutkimuksesta jossa voitaisiin osoittautua itse erehtyneeksi. Häviö ja sen mahdollisuus on varattu vain "vastustajille" jotka on "voitettava". Tässä käytetään apuna loogiselta kalskahtavaa kieltä, jossa käytetään perustelulta vaikuttavia sanoja, jotka kuitenkin, kuten edellä koko blogauksen mitalla näytin, paljastuvat jargoniksi ilman sisältöä.
1: Asiaa voisi lähestyä vertauksella värityskirjaan : Rationaalisessa tilanteessa logiikka ja tutkimus rajaavat ääriviivat. Rationalisoinnissa rajat on määritelty alkutilana, ne eivät olekaan mikään johtopäätöksien ohjaama asia. Loogisten kielikuvien roolina onkin nyt värittää rajojen sisältö.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti