perjantai 28. tammikuuta 2011

Mitä ihmiset oppivat yliopistoissa?

Näin pari viikkoa sitten unta siitä että olin AMK -ssa keskustelemassa erään lehtorin kanssa puuttuvista opintosuoritteista. Olen jo valmistunut kyseisestä oppilaitoksesta. Pari yötä sitten näin unta siitä että olin lukiossa ja menossa pitkän matematiikan oppitunnille, enkä ollut tehnyt läksyjä. Olen valmistunut myös tuosta lukiosta. Näissä tapauksissa on jotain yleistunnetta, joka on säilynyt varsin hyvin. Tietyt asiat koulusta muistaa hyvin. [Toki nämä koulupainajaiset ovat kivoja jos vaihtoehtona ovat ne violent ones, joita niitäkin on. Kaiken kaikkiaan kouluaika olikin minulle varsin nostalgiapitoista aikaa, johon palaan usein. Elän tässä mielessä kadotettua nuoruutta.]

Minä, kuten varmaan moni muukin, on lisäksi lukenut kokeisiin lyhytaikaiseen muistiin luottaen. Eli jokin aineisto on luettu päähän edellisenä päivänä ja pidetty toistolla yllä kokeen ajan. Kuukauden päästä kaikki on armaasti unohdettu. En itse asiassa osaa tänä päivänäkään integroida kovin hyvin. Lukionkurssi on kuitenkin läpi joten minulla on siitä arvosana.

Tosiasiassa minulla menee vielä kivasti. Kun olen viettänyt luppoaikaani hangaroundaamalla Helsingin Yliopistossa. [Minä olen se tyyppi jolta tullaan aina välistä kysymään "Joko olet valmistunut?". En ole vielä edes aloittanut!] Keskustelut tuppaavat pyörimään uusimpien elokuvien, naisten perseiden, ruokalistojen ja baariajanvietteiden ja muiden vastaavien aiheiden parissa. Olen myös kerran jos toisenkin mietiskellyt peliliikkeitä. Yliopistolla on muutamia kursseja, jotka ovat kätevän taktisia. Niistä saa tarvittavia suoritteita melko helposti. Osa kursseista on toki todella vaativia, mutta kyseessä olevat kurssit ovat esimerkiksi "lukion pitkän matematiikan oppisisältö". Niissä ei tule uutta aineistoa, sellaista jota ei olisi jo lukiossa tullut vastaan. Tämä ei ole mitenkään poikkeuksellista. Peliliikkeiden tekeminen on oveluutta.

Yliopistolta ei sen sijaan kannata hakea debattiseuraa. Se on hyvin vaikeaa. Ne tyypit ovat kotona lukemassa. Yliopistolta löytää kuitenkin kaiken kaikkiaan varsin kivoja tyyppejä joiden kanssa on kiva jauhaa ympäripyöreää paskaa.

"Academically Adrift" -kirjaan on koottu useiden opiskelijoiden kehityksen kartoitusta. Opiskelijat ovat olleet yliopistossa. Tulokset olivat surullisia. 45% ei näytä edistymistä kriittisessä ajattelussa, analyysien tekemisessä tai muussavastaavassa. Pari vuotta voi helposti hujahtaa ilman että käteen jää yhtään mitään. Eikä valtaosalla edistyvistäkään tapahdu runsasta oppimista.

Kirjan ydinkysymys ja vastaus on seuraava ; "How much are students actually learning in contemporary higher education? The answer for many undergraduates, we have concluded, is not much." ; Selvisi esimerkiksi että vapaa aikanaan yksinään opiskelevat oppivat eniten.

Kirja näyttää sen, minkä pitäisi olla muutoinkin ilmiselvää, mutta ei ole. Opiskelija joka ajattelee että vaikea, työläys, haastavuus ja tylsyys ovat jotain joka opettajan tulisi saada kierrettyä jotta opiskelija voi oppia, on harhaa. Opiskelija on vastuussa omista toimistaan. Opiskelun ei tarvitse olla hauskaa. Itse asiassa on lähes varmaa että se ei ole sitä. (Ainakaan minulla ei ole yhtään ikävä.) Osaaminen ja paperilla oleva arvosana ovat myös hieman eri asia. Työntekeminen opiskelun eteen näyttää muutoinkin ajavan oppimista, toisin kuin paheelliset opiskelijariennot. Sen sijaan sivutöiden tekeminen ei vaikuta juurikaan oppimiseen, joka voi monelle olla yllätys. Kunnes muistaa että opiskelijoissa on niitä jotka asuvat 30 -vuotiaana äitinsä nurkissa. Ja niitä jotka eivät. [Analyysintekijälle vinkki : Äidit tuskin häiritsevät opiskelua enemmän kuin työ.]

Tosin esiin on noussut myös hieman kysymyksiä siitä, millä yliopisto oikeuttaa itsensä, jos se ei tuota oppineempia ihmisiä. Ja toisaalta myös sen, että jos työpaikat eivät vaadi osaamisen kertymistä, kun valmistuneet kuitenkin saavat aika hyvin töitä, mikä itse asiassa on yliopiston merkitys näissä töissä joissa pärjää vaikka yliopiston on läpäissyt ilman että taidot ovat kehittyneet. On selvää että se on statuksensaanti. Kysymys on siinä, pitäisikö.

On surullista jos meillä on - kuten näyttää olevan - kolmio jonka kärjet harvoin ovat samassa tyypissä ; Lukeneisuus, sivistys ja maisterin paperit.

Toki mainitsemani kirja on tehty ulkomailla. Toivottavasti Suomessa ovat asiat paremmin. Tosin, kun muistaa että yliopisto saa rahaa valmistuneista oppilaista, niin pelottaa se, että näitä "peliliikekursseja" tupsahtelee kurssilistoille. Tosin ei yhtä paljon kuin AMK:ssa, jossa opiskelijasta tulee rahat silloin kun hän aloittaa, jolloin oppilaitosta ei välttämättä yhtä paljoa innosta panostaa läpipotkimiseen..

Ei kommentteja: