Maailmassa on aivan pari henkilöä, joihin sekä evolutionistit että kreationistit suhtautuvat kunnioittavasti. Ensimmäinen heistä on Gould. Toinen heitä on Paul Davies. Hän kirjoittaa asiallisesti, mutta hän on kuitenkin kiinnostunut myös radikaalimmista ajatuksista, kuitenkaan juurikaan sortumatta aivan pahimpiin haahuiluihin. Hän osaa kuitenkin nähdä haahuilussakin niiden hyviä piirteitä. Kaiken kaikkiaan hän on siis varsin kelpo mies.Hän kirjoitti mielenkiintoisen lähestymistavan, joka sivuaa SETI -projektia. Hän huomauttaa, miten viestejä etsitään avaruudesta, radioteleskoopeilla. Hän esitti että kenties viestejä voitaisiin etsiä myös perimän sisältä, DNA:sta. Ajatus on toki varsin radikaali, mutta periaatteessa on mahdollista että perimässä olisi koodausta, viestejä ja sanomaa.
Otan asiassa esiin asioita joita Davies ei mainitse. Mutta ne liittyvät olennaisesti siihen, miksi Daviesin näkemyksessä sekä on että ei ole järkeä. Luvassa on minusta kiinnostavaa, mutta luultavasti kaikista muista varsin tylsää juttua...
Kyseessä ei tietysti voisi olla viestin sisällön selvittäminen. Avaruusolennot tuskin tietävät mitä nimiä annamme perimän osille. Tai että minkälaista kielioppia käyttäen niitä haetaan. Sen sijaan voitaisiin hakea samanlaisia piirteitä mitä radioteleskooppiviesteistä. Daviesin mukaan haku tulisi keskittää perimän toimimattomiin osiin.
Tämä valinta on sinällään hyvin perusteltu. Sillä luonnonvalinnan vaikutukset voisivat näyttää hyvin samantapaisilta. Näin keskittymällä osioon johon luonnonvalinta ei vaikuta, saadaan hyvää kuvaa asiasta.
1: Populaaripuolelta kuvaava esimerkki lienee "First Contact" -elokuvan tunnistus joka perustui alkulukusarjojen tunnistamiseen. Alkuluvut kuitenkin nousevat esiin toistuvasti myös luonnonvalintaa simuloivissa algoritmeissa. Dawkinsin mukaan tämänlaiset samanlaisuudet ovat hyviä SETI:n kannalta, koska niissä ei suinkaan eliminoida luonnollisia prosesseja joka olisi mahdotonta, vaan keskitytään luonnonvalinnalle tyypillisiin merkkeihin. Itse en oikein osaa sanoa miten näihin popularisoituihin esimerkkeihin tulisi suhtautua, puolin tai toisin. Dembski on kuitenkin ottanut asian tosissaan, hänen kirjoissaan kyseinen esimerkki on mukana.
Toisaalta ajatus tuntuu siitäkin järkevältä, että toimimattomien geenialueiden on havaittu noudattavan Zipfin lakia, toisin kuin toiminnallisten alueiden. Tämä piirre taas on tavallinen kielellä tehdyissä viesteissä.
Kuitenkin Daviesin kannalta ongelmana on se, että eitoiminnallinen perimä muuttuu valtavasti. Steve Oberski on puolustanut Daviesin näkemystä viittaamalla ihmisten mutaatiotahtiin joka on jukista tietoa. Sen pohjalta hän arvioi, että kun perimässä on 7x10^9 bp tyhjää, saadaan likimain 175 uutta mutaatiota sukupolvessa. Ajan kanssa viestin voisi odottaa muuttuvan 6.25 bp. Koska meillä on mahdollistsa hakea korjauksia ottamalla otoksia, voidaan viesti itse asiassa uskottavasti konservoida.
1: Karkeasti sanoen jos meillä on muutamia sanoja, kuten "AASIASILTA", "AASINKILTA" ja "AASANSILTA" voimme rekonstruoida yhteisiä merkkejä hakien että alkuperäinen sana on ollut "AASINSILTA". Yksikään viesti ei ole alkuperäinen, kaikki ovat mutatoituneet, mutta yhteneväisyydet auttavat hakemaan alkuperäisen sanan. Sisällön merkitystä ei tarvitse osata.
Oberskin asianlähestyminen kuulotsaa järkevältä, kunnes muistaa sen, että hän ottaa yksilön mutaatiot lähteeksi. Tosiasiassa sukupolvessa on useita yksilöitä, joten kaiken kaikkiaan mutaatioita tapahtuu valtavan paljon enemmän.
Jos otetaan 129 mutaatiota sukupolvessa ja ne asetetaan mainittuun genominkokoon, on se, että jossakin tietyssä kohden perimää on mutaatio 0.000043. (1=100% ja 0=0%..) Tämä merkitsee sitä että 0.999957 mahdollisuudella perimää ei ole juuri tässä yhdessä kohdassa. Koska meillä on 5 miljoonaa vuotta ja oletus 20 vuoden sukupolvenajasta (joka lienee vakavaa aliarviointia) on meillä 250,000 sukupolvea. 0.999957 liitettynä tähän 250,000 johtaa siihen että mahdollisuus siihen että yhteen tiettyyn kohtaan ei tule mutaatiota on .0000214. Eli on todennäköistä että genomissa on niin paljon mutaatioita että emme voi enää erottaa mutatoituneita kohtia eimutatoituneista. Muutokset ovat niin valtavia että mikään isokaan otos vallitsevista otuksista ei auttaisi asiaa.
Itse asiassa alkuperäisen viestin hakeminen voisi olla mahdotonta, koska mutaatiot tekevät muutakin kuin kasautuvat. Roska DNA, toimimattomat sekvenssit, fluktuloivat. Tapahtuu geneettistä ajautumista. Esimerkiksi jos populaatioista löytyy pullonkauloja, voi sanomaa tuhoutua pysyvästi. Pullonkaula johtaa tavallisesti neutraalienkin ominaisuuksien valtavaan yleistymiseen. Tässä vaiheessa katoaisi valtavasti informaatiota. Emme voisi seurata pullonkaulan taakse. Palauttamismetodi tarjoaisi meille vastauksen ennen tätä pullonkaulaa, mutta ei sen taakse.
Joku voisi ajatella että evoluutio voisi sallia viestin leviämisen, jolloin pullonkaula voitaisiin kiertää hakemalla apuja toisista linjoista. Tähänkin löytyy apuja Daviesin itsensä tuotannosta löytyykin vasta -argumentti tälle genomiprojetille. Hänen "viides ihme" kirjansa kun muistuttaa sitä, että kaikkien olentojen yhteinen esi -isä voi varsin helposti olla jokin muu kuin kaikkien aikojen ensimmäinen eliö. Massasukupuutot tuhoavat runsaasti haaroja, ja voi käydä niin että käy niin että vain tietyn haaran jäseniä jää jäljelle. Haara, joka on kohdannut "aikojen alussa" tuhoutuu, jolloin käy niin että yhteys katoaa.
Kaiken kaikkiaan Daviesin olisi kannattanut tutustua paremmin neutraaliteoriaan. Sen valossa perimän eitoiminnallinen osuus tuhoutuisi. Ja moni adaptationistikin tietysti myöntää sen, että jos jonkun geenin adaptaatio lakkaa, geenin rakenne "rapistuu nopeasti". Ilman luonnonvalintaa mutaatiot vain kertyvät. Ehkä jopa kreationistien konsultoiminen tässä asiassa olisi auttanut, koska muistan Matti Leisolan muistuttaneen tästä rapistumisen nopeudesta "Luomisen lauantai" -illassa. Se oli hänen todisteensa siitä että sattuma ei synnytä lisää informaatiota.
Zipfin jakaumaan on toki siihenkin evolutiivinen selitys, jonka olosuhteet itse asiassa sopivat juuri eitoiminnalliseen perimään ; Jakaumahan liittyy yleisesti ottaen satunnaiseen fluktuloimiseen, jopa kielissä. Siksi esimerkiksi kiinan kieli noudata Zipfin jakaumaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti