"Parenthetically, creationists and intelligent designists often claim that science is "just" another religion, and so can be treated as commensurate with their theological views. By using the phrase "world view", I do not intend to give this any purchase. I mean literally that creationists’ view of the world is the outcome of belief choices, not that they have, or that science offers, a coherent set of self-supporting beliefs."
(John Wilkins, "Are Creationists rational?")
John Wilkins kirjoitti blogissaan siitä, miten moni hyökkää "tieteen puolesta filosofisia saivarteluja vastaan". Tässä näkemyksessä filosofia nähdään ikään kuin tieteen vastakohtana. Filosofia nähdään hyödyttömänä. Kuitenkin näin toimiessa käytetään jonkinlaisia filosofisia argumentteja. Wilkinsiltä voidaan ottaa opiksi sen verran, että myöntää hyvänkin filosofian olemassaolon. Tämä ei toki tarkoita samaa, kuin sanoa että tieteen kannalta huonoa filosofiaa ei olisi.
Tieteenfilosofiassa keskeisessä roolissa on se, miten tietoja käytetään. Yksi kenties viitatuimmista asioista on koherenssin ja rationaalisuuden hakeminen. Tässä kohden moni ottaa kovasti ylenkatseisen aseman, joka rakentuu jonkinlaiselle dogmalle. Näin rationaalisuus esimerkiksi kieltäisi suoraan yliluonnollisen tai taikauskoisen näkemyksen. Wilkins muistuttaa tässä kohden Rusesta, joka on ateisti ja evolutionisti. "Ruse, do not assert that the sole method and mode of rationality is to deride, exclude or a priori reject religious credibility." Sen tavoitteena ei ole lähtökohtaisesti suoralta kädeltä torjua uskontoa ja sen arvoa.
Rationaalisuudesta puhuttaessa käsitellään usein yhteneväistä ja ristiriidatonta näkemystä. Wittgensteinilaiset kutsuvat näitä erilaisiksi kielipeleiksi, ne ovat koherentteja, loogisia ja todistusaineistoon sopivia. Eikä niiden paremmuusjärjestystä voida vertailla. Tästä on helppoa lähteä eteenpäin.
1: Oikeasti rationaalisuus ei tarkoita sitä että jokainen fakta olisi jokaisen kanssa ristiriidaton. Sen saavuttaminen on hyvin hyvin vaikeaa. Sen sijaan tässä tyydytään usein sellaisen tavoitteluun. Ja siihen että sisäisiä ristiriitoja ei pompahtele esiin ja jää korjaamatta. Ja että sisäisesti koherenttia materiaalia on aika paljon.
Wilkins on myös tuoreesti saanut ammattijulkaisussa läpi tekstin "Are Creationists rational?" Siinä oli lähtökohtana se, että kreationistit eivät ole irrationaalisia. Päin vastoin, he ovat sisäisesti koherentteja. Wilkins esitti seuraavaa ; Kreationisteista "naturalismi" on vain erilainen kielipeli. Tämä tarkoittaa sitä että kreationismi ei olisi tiedettä, vaan tieteen kanssa kilpaileva tulkintakokonaisuus. Näissä tulkintakokonaisuuksissa on ongelmana erilaiset "episteemiset sitoumukset", eli tehtävän heuristiikan lähtöoletukset. Kun jollakulla on erimielisyys tälläisellä tasolla, ei kyseessä ole mikään tilanne jota voitaisiin ratkaista tiedoilla. Ne ovat vain irrationaalisista elementeistä johtuvia eroja. Kreationistinen perinne on monessa paikoin ottanut asian keskiöön, ja sävytykset ovat sellaisia että niiden toimintakenttä vaihtelee kreationistiauktoriteetista toiseen. Ne keskittyvät teologisista poliittiseen. Niissä rakennetaan omaa "teististä tiedettä". Mutta taistellaan samalla "naturalismia" vastaan kuin eri maailmankuvat olisivat sittenkin vertailtavissa eivätkä vertailutaso olisikaan irrationaalista oletusvalinnoista johtuvaa erittelyä.
Wilkins nosti kuitenkin esiin myös sen, että kaikki koherentit maailmankuvat eivät ole episteemisesti yhtä tehokkaita ja hyviä. Tähän liittyy esimerkiksi konseptien kehittyminen ja tutkimusohjelmat. Toisin sanoen asiat sidotaan siihen, miten tehokkaasti niiden avulla saadaan tutkittua maailmaa. Ja miten maailmankuva ottaa opikseen.
Yllä oleva oli itse asiassa vain hieman outo alustus.
Tieteentekijät, jotka vihaavat filosofiaa, ovat piilotetusti loogisia positivisteja. Tässä metafysiikka haluttiin kieltää. Se ei onnistunut. Se yritettiin korjata falsifioinnilla, jossa teorian täytyy olla itsekriittinen ollakseen hyvä. Tämän ongelmana on se, että usein falsifiointi voidaan kiertää, esimerkiksi tekemällä ovelia ad hoc -oletuksia.
Moni tietää, että olen tieteenfilosofiselta kannaltani vahvasti Quinelainen. Tämä tarjoaa yhdenlaisen tarttumakohdan juuri tähän aiheeseen. Se on selvästi näkemys jossa konsilienssi, eli konsistentti eri teorioiden yhteensopiminen, on olennaisen tärkeää. Siinä kuitenkin pyritään välttämään asioita jotka ovat "kaukaa haettuja".
Arkijärjellä asiaa lähestyessä tässä ottaa helposti näkemyksen, jossa logiikan erottaa empiriasta. Eli että on näkemyksiä jotka perustuvat loogiseen määrittelyyn. Ja asioita, jotka perustuvat siihen mitä niistä on selvitetty. Tätä kautta "kaukaa haettu" tarkoittaa sitä että siinä on paljon analyyttisiä määritelmiä, filosofisia oletuksia. Tämä ei ole huono tapa lähestyä asiaa. Tässä korostuu testaamisluonteen ja saivarteluluonteen välinen kilpailu.
Kuitenkin etenkin Quine korosti sitä, että tieteissä yksittäistä hypoteesia ei voida erottaa taustaoletuksista testaamista varten. Analyyttisen tiedon ja synteettisen tiedon erottelu ei ole mahdollista. Tätä kautta "saivartelu" ja "testaamishenki" tuntuvat katoavan. Tämä tuo esiin sen, että voisi olla hyvin monenlaisia kokonaisuuksia.
Periaatteessa ongelmatilanne ei kerro mitä kohtaa tiedeverkossa pitäisi korjata. Jos korjataan logiikkaa, on ikään kuin tehty modus tollens -korjaus, jolloin mukaan tulee empirian makua. Ja jos korjataan faktoja, tulkitaan se vaikkapa mittausvirheeksi. Teoria voi myös falsifioitua tälläisessä keinossa. Ongelmaan on siis monta erilaista ratkaisua. Koherentti näkemys saadaan monella tavalla.
Koska tiedot ovat verkottuneet toisiin, muutokset yhdessä paikassa tietysti vaikuttavat kokonaisuuteen. Näin käy helposti niin, että erojen kasautuessa eri verkoista tulee sellaisia, että osia ei voi vaan ottaa ja siirtää copy - pastena verkosta toiseen. Koska se, mitkä asiat liittyvät mihinkin asiaan, ja millä tavalla, muuttuvat muuttuu koko yksittäisten verkon "solmujen" merkityskin samalla. Tämä tarkoittaa sitä, että yhteismitattomille erilaisille maailmankuville ja kielipeleille näyttää tätä kautta olevan paljonkin tilaa. Itse asiassa mikä tahansa näkemys voidaan periaatteessa suojata kritiikki -immuuniksi. Tällöin muita osia tiedeverkosta muutetaan ongelmatilanteissa. Tämä johtaa itse asiassa siihen, että mistä tahansa mielipiteestä tai näkemyksestä saa ehdottomasti rationaalisen. On ehdottomasti keino rakentaa koherentti ateistinen ja uskonnollinen maailmankuva. Ja sellainen, jossa minä, tämän blogauksen kirjoittaja, olen sekä mutantoitunut avaruussammakko JA universumin kuningas. Rationaalisuus sellaisenaan näyttääkin menettävän paljon merkityksestään. Se, että mielipide on rationaalinen ja osa jotain maailmankuvaa ei merkitse muuta kuin sitä, että joku on nähnyt vaivaa. Työtä tekemällä koherentisoiminen on aina mahdollista.
Quinelainen kuitenkin katsoo sitä, miten asioita muutetaan. Ristiriitatilanteessa täytyy olla ikään kuin laiska. Se tarkoittaa sitä, että on muutettava sitä osaa tiedeverkosta, joka vaatii vähiten muutoksia. Tätä kautta mukaan astuu dogmaattisuuden välttäminen. Mikään yksittäinen kohta ei saa tai voikaan olla olla tabu, josta ei olla valmiita luopumaan. Jonkin kohdan tabuksi tekeminen johtaa saivarteluun, liian isoihin muutoksiin.
Pienimmän muutoksen säännöllä saadaan myls selviä eroja erilailla koherenttien näkemysten välille. Sillä oleellista ei ole enää pelkästään yhteensopivuus, vaan oleellisuus muille näkemyksille ; Esimerkiksi jos teologi tulkitsee aivotutkimuksia tai fysiikkaa, syntyy koherenssitilanne teologialle. Tämä koherenssi on verkonkorjaamisen kannalta kuitenkin enemmänkin luonteeltaan aivotutkimusta tai fysiikkaa vahvistavaa kuin teologian asemaa vahvistavaa. Sillä aivotutkimus ja fysiikan teoria muuttuu teologisen tulkinnan kannalta oleelliseksi, mutta tämä teologinen tulkinta ei muutu aivotutkimukselle tai fysiikalle oleelliseksi. Teologia typistyy malliltaan kokonaisuuden kannalta irrelevantin yhteensopivan tulkintakentän rakentamiseksi. Teologian poistaminen verkosta ei tekisi juuri minkäänlaista muutosta kokonaisuuteen. Mutta fysiikan teorian kumoutuminen pakottaisi teologisen tulkinnan tekijän reagoimaan.
1: Voidaan siis sanoa että korostetaan konsilienssia, tietynlaista yhteensopivuutta, koherenssin, monenlaisen yhteensopivuuden, sijasta. Ja että näkemys on teoriaholistinen, ei välttämättä reduktionistinen.
Näin voidaan melkoisen hyvin ottaa kantaa esimerkiksi kreationismin tieteellisyyteen. Kun katsotaan, mitä asioita he haluavat muuttaa, on lista valtava. Kannanotoiksi nousee vallitsevasta tieteestä poikkeavia kannanottoja esimerkiksi ajoitusmenetelmiin, tähtitieteeseen, biologiaan, geologiaan. Ja on mukana filosofisiakin konsepteja jotka liittyvät yleensä empirian vaatimuksiin. Nämä ovat selvästi todella isoja muutoksia ja niitä on tehtävä laajasti koko tiedeverkon alueella. Tästä päästään siihen että kreationistien maailmankuva on koherentti, mutta se ei ole tieteellinen. On itse asiassa sanottavissa että suurin osa kreationistien oppivalinnoista on loogisia ja jopa pakotettuja seurauksia hänen uskonratkaisustaan, jotka on sidottu joihinkin dogmaattisiin asenteisiin koskien esimerkiksi Jumalan olemassaoloa ja maailman ikää. Isot muutokset tarkoittavat sitä että heidän on saivarreltava, koska heidän systeeminsä ei toimi.
Tämä tarkoittaa sitä, että dogmi, a priori -oletukset, ovat oleellisia sille, että kreationisti on kreationisti. Mutta se ei tarkoita sitä että heidän vastustajansa torjuisivat heidät dogmien ja a priori -oletusten kautta. Kreationisteille kyseessä on maailmankuvan rakentaminen ja puolustaminen, uskonasia. Heidän vastustajilleen kysymyksessä on normaali kriittisyysprosessi, jossa roskat tipautetaan pois. (This is only business you know.)
Arkiajattelulla asiaa lähestyvällekin ihmiselle tilannekuvausta voisi helpottaa vertaamalla siihen, että joko tässä on muutama erikoislaatuinen supernero, jotka osoittavat koko tieteemme kauttaaltaan vääräksi. Tai sitten meillä on tieteenhistoria, jonka aikana on tehty kohtuullisen laadukasta työtä ja pahimmat roskat on ammuttu pois ja on olemassa muutama ekstreemi tyyppi jotka ovat erehtyneet.
Quinelaisena kannanottoni tähän on melko selvä. Hän vertaa tilannetta usein veneeseen ; Kun tavoitteena on seilata merellä, ja ollaan liikenteessä ja veneestä halutaan käyttövarma, on minkä tahansa yksittäisen veneen laudan on oltava vaihdettavissa, mutta koko veneen kaikkia lautoja ei voida vaihtaa kerralla. En siis loppujen lopuksi empiriankorostamisessani mitenkään "hylkää logiikkaa". Tai "halveksi loogikkoja". Tai elä loogisen positivismin harhassa. Rationaalisuus itsessään ei ole kovin mielenkiintoinen tai tärkeä huomio.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti