Uskonnottoman kokemus keskustelukentästä.

"Hyvä intiaani on kuollut intiaani" on vanha lentävä lause, joka joskus liitetään USA:n uudisraivausvaiheeseen. Nykyisin voitaisiin sanoa, että tilanne koskee varsin vahvasti ateisteja. On nimittäin julma julkinen ja vaiettu salaisuus, että maailmassa ja Suomessa uskontokeskustelu ei ole uskonnottomalle mitään ystävällistä, suvaitsevaa tai muutenkaan mitään sellaista johon liittyy mikään pörröinen, positiivinen tai hyvä. Suurin syy tähän ei ole islamterroristeissa, vaan muussa.

Ateisteja syytetään "militanteiksi", "aggressiivisiksi" ja heihin liitetään muitakin ei kovin positiviisia konnotaatiota. Ja ne liitetään ikään kuin koko ilmiönmääritelmäksi. Sen sijaan, että käytettäisiin sitä termiä jota ateistit käyttävät itsestään, tai käytettäisiin edes neutraalia "uusateismi" -sanaa, on käytössä termejä kuten "militant atheism". Tämä on sinänsä ainutlaatuista, koska esimerkiksi fundamentalismi -sanan perinnettä käyttäessä huomataan, että se on jotain jolla tietynlaiset kristityt kutsuivat itsestään. Ja jos puhutaan "Jehovan Todistajista" se on nimi koska sillä he kutsuvat itseään. Tämä näyttää että nimeäminen on varsin erikoista. Inhottava pilkkanimi ikään kuin tekee väitteet aggressiivisuudesta todeksi.

PZ Myers hakikin siitä, minkälainen voisi olla hyvä ateisti. Se ei ole sentään "kuollut", kuten intiaanit. Mutta hiljainen hän on silti. "Hyvä ateisti" on mahdollinen. Hänellä on tietty rakenne : "Good Atheist the believers want us all to be like. Good Atheists don't criticize religion; they praise it and make excuses for it and pine away, wishin' they had the faith themselves. Good Atheists do criticize atheism and atheists. They work hard to tell the Bad Atheists to shut up and stop making it hard for believers to be comfortable with their superstitions. Good Atheists love C.S. Lewis, and read theologians in their spare time, and marvel at their wonderful insights. Good Atheists follow right-wing politics diligently, and think theocracy might not be so bad, after all; at least the trains would all run on time, and the criminals and foreigners wouldn't get so much slack, and church-goers are such good and upstanding members of society anyway - we should be encouraging them."

Eli hyvä ateisti haluaisi uskoa, pitää teologiaa hyvin järkevänä ja rationaalisena, ja uskontoja ehdottomasti vain positiivisena voimana yhteiskunnassa. Mutta jokin emotionaalinen loukku estää häntä seuraamasta logiikkaansa. Itse koen tälläistä "hyvää ateistia" kohtaan lähinnä sääliä; Jos pitää jotain asiaa järkevänä ja hyvänä eikä liity siihen, ja tiedostaa tämän asian, on ikään kuin osoittanut olevansa "toivoton tapaus" johon ei mikään järkipuhe voisi vaikuttaa. Minusta on aivan sama, minkälaista vakaumusta tälläinen henkilö itse edustaa. On selvää että vain ja ainoastaan vaikeneminen on se rooli, joka ateistille sallitaan.

Kun keskustelut menevät siihen mikä on loukkaavaa, on helppoa huomata, että ateisti on hyvin tiukoilla. Uusi bussikampanja "you can be good without God" sai kovaa vastustusta. Sen sisältönä oli pelkästään se, että uskonnotonkin ihminen voi olla hyvä. Uskovaiset hermostuivat tästä heistä herjaavasta provokaatiosta. Ja heidän vastakampanjassaan oli se, miten he olisivat parempia Jumalan kanssa. Sanavalintoja katsoen on selvää että ateistit hakevat tasa -arvoisuutta. Uskovaisten hyvyyttä ei kiistetä. Sen sijaan uskovaisilla on hierarkia, jossa he ovat ylempänä ja toiset ovat kakkosluokan ihmisiä. Eihän Jumalakaan heistä tykkää ja antaa Helvettirangaistusta, joten tämä ylenkatse on teologisesti ymmärrettävää ja ylesesti ottaen ihmisten psyykeen sopivaa enemmän kuin haluamme myöntää.
1: Onkin itse asiassa jännittävää huomata, miten ateistit ovat aina lieventäneet mainoskampanjoitaan. Vaikka "There is propably no God" -kampanjakaan ei murskannut uskontoa, ja oli sisällöltään hyvin lievä, oli uusi lähinnä muistutus. Silti uskovaiset vetävät aina herneen nenään. Syy ei ole kampanjassa. Vaan siinä että uskovaiset ovat niin pikkumaisia että vetävät herneen nasaalionteloon välittömästi jos joku on erimielinen ja tämä tieto kantautuu hänen korviinsa, silmiinsä tai nettiinsä.

Asiaa ei auta se, että muistan ajan ennen kuin "uusateismihypetys" nousi Dawkinsin "God Delusionin" ja muiden vastaavien kirjojen myötä. Silloin, kun nosti esiin sen, että ateismi ei näytä olevan uskonto, kun he eivät julista kadulla, nousi esiin se miten ateismilla ei ole mitään annettavaa. Se, että ateistit olivat hiljaa oli todiste siitä, että heidän ideologiansa oli ahdistava, se ei synnyttänyt riemua vakaumuksesta. Ja ateismissa ei ole mitään syytä lähteä levittämään sanomaa. Uskovaisilla julistukseen komentaa Jumala. Tämä tarkoittaa sitä, että jos ateisti on hiljaa, tiedämme että heidät tulkitaan hävinneiksi. Ääneen meneminenkin on tuomittavaa. Tämänlainen kertoo siitä että kysymys ei oikeasti ole siitä mitä ateistit tekevät tai eivät tee.

Liekkejä on monta, flame on yksi.

Kun keskustelunaiheena on uskonto, ongelmana ei oikeasti ole se, minkälaisia uskovaiset yleensä ovat. Tai mitä uskonto yleensä aikaansaa. Ratkaisevaa on se, missä määrin tietyt tahot pääsevät ääneen. Suurinta osaa uskonto ei kiinnosta, tai sitten he osallistuvat hyvin passiivisesti kaksisuuntaiseen kanssakäymiseen ja keskustelevat feelgood -uskonnostaan omiensa kesken.

Tämä on muokannut keskustelukentästä melkoisen ikävän paikan olla ateisti. Ja jos olet uskonnoton tai esität millään tavalla kriittistä kantaa uskontoon missään yhteydessä, sinut luokitellaan ateistiksi jolloin tilanne on hyvin monelle aivan samanlainen.

Otan tästä esimerkiksi "Metron" tekstiviestipalstan sisälsi huvittavaa aineistoa jota en malttanut olla törkkimättä. Sieltä löytyi kaksi viestiä, jotka tyylinsä vuoksi vaikuttavat saman kirjoittajan tekemiltä. Käsittelen viestit yksi kerrallaan: "Ateistit yms. porukat: Voiko ahdasmielisinkään tosikko ajatella, että kaikki ovat tervetulleita vasta sitten, kun kukaan ei enää "ole kotonaan", siis ei-omassa identiteetissään? Johtuen siitä, että uskonnottomat ovat sen suvaitsevaan mielenlaatuunsa vedoten kanssaihmisiltään ahdistaen ja syyllistäen pois ottaneet. Ateistien tosikkomainen "besser wisser" -asenne on vastenmielistä." "TASAPUOLISUUDESTA EI TIETOAKAAN
("Metro 30-12-2010", tekstiviestipalsta)

Keskustelijoiden identiteettejä käsitellessä on pakko puhua valtapeleistä tavalla, jossa on mukana monia elementtejä. Tarpeelliset näkemykset voidaan nostaa varhaisemmasta tekstistäni.
1: Siinä valtapeliä harjoittavat joukot jotka haluavat lisätä suosiotaan. Tämän vuoksi joukko kohtelee maailmaa hierarkisesti : Oma ideologia on parempi kuin muut. Julistaminen on uskonnoissa olennaista teologian kannalta. Ateistit taas pyrkivät pitämään ääntä, jotta heille annetaan ne oikeudet yhteiskunnassa mitä heille kuuluu. Kun uskovat pakottavat ateistin pois omasta identiteetistään vaikkapa osallistumaan virsilaulantaan, on kyseessä selvästi teko jossa pakotetaan pois omasta identiteetistä ja mukavuusalueesta. Tässä identiteetti otetaan lainaan ja palautetaan.
2: Mukana on myös määrä. Esimerkiksi jos tarinoiden Robin Hood taistelee tyrannia ja yhteiskuntaa vastaan, syynä on se, että pienempivaltainen ryhmä joutuu taistelemaan olemassaolonsa oikeuksista. Tälläisessä kaksisuuntaisessa tilanteessa pienempi on altavastaava. Ateistit ovat määrältään ja support groupeiltaan pieniä verrattuna uskovaisiin.

Tasapuolisuussyytökset ovat tietysti aina kovia. Mutta nämä syytteet ovat tuulesta temmattuja herja -argumentteja. Niissä vedotaan siihen että uskonnottomilla on "paska habitus". Kaiken lisäksi syytteetkin ovat kehiteltyjä. Tästä hauskan esimerkin saa uudesta ja tuoreesta ateistien ilmoittelukampanjasta ; Uskovaisten tasapuolinen kohtelu johtaakin siihen että asiasta on helppo rakentaa vitsejä. Esimerkiksi käykööt Tasapuolista joulua vaativa uutinen, jossa viitattiin siihen suvaitsevaisuuteen, johon Päivi Räsänen oli viitannut. Räsäsen mukaan joulussa on pakanallisia piirteitä, joita kristityt ovat sietäneet eivätkä tuhonneet. Hän vaati että uskonnottomat kohtelisivat uskontoja samalla tavalla kuin uskovaiset heitä. Siksipä hikinews ehdottikin, että uskovaisten suvaitsevaisuudesta otetaan oppia ja "joulukirkko pitäisi tuomita "joko rikokseksi tai sairaudeksi"" Ja että virsilaulu on provokaatio, joka tekisi vaikkapa pippurikaasuiskut ymmärrettäviksi.

"Ateistit yms. ryhmät hyväksyvät kaikkien muiden uskontojen ja kulttuurien tavat ja tottumukset, mutta meidän suomalaisten omia perinteitä ja identiteettiä vastaan he hyökkäävät rajusti tosikkomaisuuksilla varustettuina. Raamatun kertomukset ovat mielestään satuja. No, eihän niitä kaikkia voi kirjaimellisesti ottaa, mutta uskonto kannattelee kehyksiensä sisällä moraalia, jonka mukaan olemme toimineet. Ihminen ei voi kasvaa viisaaksi ihmiseksi arvomaailmatyhjiössä. Moraalipohja on vertailun vuoksi tarpeen, että "AIKUISENA VOIS VAIKKA UUDELLEEN VALITA",
("Metro 30-12-2010", tekstiviestipalsta)

Metron viestin kannalta olennaista on myös se, että uskontojen keskustelukentässä toistuu argumentti, jossa apostasiaan suhtaudutaan kielteisesti. Sen mukaan jos kokee Jumalan kosketuksen, se on niin suuri kokemus, että ihminen ei voi siitä "toipua". Tätä kautta jos olet ollut vaikkapa helluntailainen ja luovut systeemistä, he katsovat että et ole koskaan ollutkaan uskossa.
1: Sama asenne koskee heillä esimerkiksi Jumala -aiheisia vitsejä ; Jos Jumalan tuntee, tästä ei kerro vitsejä. He uskovat myös, että jos on lukenut "Raamatun" ei voi olla kääntymättä uskoon. Niinpä jos joku on lukenut Raamatun eikä ole kääntynyt uskoon, on lukija kohtaava valehtelusyytöksiä. Minäkin olen kuullut niitä useita. Tästä nauraessa, ja heittäessä että "luuletko oikeasti että käännyn Jeesuksen pariin jos vakaasti väität että en ole lukenut jotain jonka itse tiedän lukeneeni" keskustelu kääntyy nopeasti No True Scotsman -linjalle, jossa selitetään että olen vaikkapa lukenut "Raamatun" liian nopeasti, siihen keskittymättä tai sisältöä miettimättä. Eli en ole aidosti lukenut sitä. Muutenhan olisin uskossa. Valitettavasti tästä ajattelusta on lopputuloksena se, että vain uskonnottomuus pitää ideologisesti sisällään ohjeen siitä, että mieltä voi muuttaa. Tämä on "metron" mielipiteenvaihtamismuistutusten kannalta olennaista.

Mukaan liitetty ns. "fatwaenvy", fatwakateus -syytös on itse asiassa roskaa. Vapaa -ajattelijoiden puheenjohtajana toiminut Jussi K. Niemelä moittii rajuin sanoin islaminuskoa. Ja usein. Hän myöntää että "Olen tunnetusti islamkriittinen". Ateistit moittivat muita uskontoja kirjoissaan hyvin laajasti, itse asiassa islamista pakanoiden taikauskoisiin poppakikkoihin ja joulupukkiin asti. Se, että vain yksi osa nähdään ja loppu keskustelusta ohitetaan sellaisella tasolla, että sen olemassaolo kielletään ja tätä "banaanit korvissa -olemassaolemattomuudesta" tehdään vastustavan argumentin ydin ei kerro kovin hyvää.

Toisaalta asiassa on painotuksia. Mutta nämä selittyvät yhteiskunnalla. Minä en ole esimerkiksi kertaakaan ole törmännyt islamilaiseen käännyttäjään. Tai pommimieheen. Sen sijaan minä olen kohdannut kristittyjä käännyttäjiä jotka elävät nollasummapelisessä universumissa. Jossa erimieliset ovat sieluja joita tulee pelastaa. Ja jossa jokainen eri vakaumuksellinen on tappio, pieni ihmiskunnan häviö Saatanalle. Siksi olisi varsin kummallista mennä vaikkapa kritisoimaan senaatintorille jotain heimouskontoa jota ei ole näkynyt koko Suomessa. Se olisi tuskin järkevää ja maailmaa muuttavaa toimintaa. On aivan normaalia että asiat asetetaan kontekstiin ja sen pohjalta priorisoidaan aihe, tyyli ja yksityiskohdat.

Fatwakateusteeman ideana on itse asiassa vakavampikin ongelma. Siinä käsketään mistä asioista ateistit saisivat ylipäätään olla kiinnostuneita ja mistä he saisivat puhua. Vaikka lausunto olisi tottakin, se ei olisi mikään syy rajoittaa mielipiteenilmaisua.

Kohdelkaa muita siten kuin tahdotte teitä kohdeltavan.

Leppoisa uskonnollisuus ja leppoisa suhde uskonnottomiin on itse asiassa uskovaisilla enemmistönä. Ongelmana on sen vaikeneminen. Tätä kautta se toimii heidän tukiryhmänään. Sam Harris onkin kirjoittanut siitä miten valtava uskontomyönteinen piiri suojelee aggressiivisia vähemmistöuskovaisia He irrelevantisoivat uskontokritiikin jos se kohdistuu näihin mätäpesäkkeisiin.
1: Esimerkiksi Suomessa käyty homokeskustelu näytti miten "leppoisto" toimii. HE ikään kuin ajattelevat että kaikki uskovaiset ovat samanarvoisia, ja että fundamentalistitkin tulevat uskonnossaan onnellisiksi. Siksi fundamentalistikriittisille tulee muistuttaa vakaumuksen kunnioituksesta. On selvää että sama toteutuu täälläkin ; Fundamentalistit saavat suojaa massan selän takana. Fundamentalisti on aktivisti, valtava uskovaisten laiska rivistö on sen support group.

Tätä passiivisuutta on puolusteltu maltillisten uskovaisten toimesta puhumalla esimerkiksi hiljaisesta vastarinnasta. Tälläisistä argumenteista tulee kuitenkin helposti lainattavaa materiaalia. Voidaan aivan samanlaisella ajatusketjuilla esittää että uskonnottomatkaan eivät sensuroi tai olkiukota uskontoa, vaan ihan yksinkertaisesti he harjoittavat juuri tälläistä passiivista vastarintaa.

Kun passiivinen uskonto ei näy keskustelukentässä, sen "passiivinen vastarinta" on irrelevanttia. Toiminta ei näy yhteiskunnassa eikä uskonnoton joudu kohtaamaan sitä juurikaan ikinä. Tämä tarkoittaa sitä, että se on kuin jokin vierasmaalainen uskonto, jota ei kannateta, mutta vastarinta priorisoidaan aktiivisesti vaikuttavaan uskonnon osaan. Eli näin toiminta saadaan priorisoitua.

Toki "passiivinen vastarinta" on uskovaisten kohdalla melkoisen heikko argumentti. Sitä on kokeiltu, eikä se toiminut. Toisin sanoen voidaan sanoa että se on jo havaittu toimimattomaksi. Ennen ateistejen esillenousua passiivisella vastarinnalla oli vuosikymmeniä aikaa korjata fundamentalismin aikaansaamat konkreettiset riesat yhteiskunnassa. Mitään ei tapahtunut, joten systeemi ei selvästi toimi muuta kuin sillä tavalla mitä Harris sen katsoo toimivan. Siksi uusateismi voisikin aivan perustellusti olla se metsä joka vastaa kuten sinne huudetaan. Fundamentalistien meluun vastataan melulla ja vaikeneva irrelevantisoija irrelevantisoidaan vaikenemalla siitä.

Minä provosoidun joten he provosoivat...

On selvää että kampanja ei ole keskustelukentältään tasapuolinen. Ja "ateisteja tms." syytetään herjaamisesta, provosoinnista ja ties mistä. Jos minä reagoin vastaavilla tavoilla asematunnelin julistajahihhuliin, saisin kovaa huutoa siitä miten uskonnonvapaus, sananvapaus, mielipiteenvapaus ja ilmaisunvapaus sallivat monenlaista. Ilmeisesti nämä oikeudet ovat vain kristityille.

Ja tästä poikkeaminen on herjaavaa, provokatiivista. Sen sijaan provokatiivista ja epätasa -arvoista ei ole asettaa rinnakkain kristillistä vakaumusta ja arvotyhjiötä ja käsitellä niitä niin kuin ne olisivat ainoat vaihtoehdot. Eli sanoa että kristillisen vakaumuksen mukana menisi arvot ja moraali. Kenties moraali ja uskonto ovatkin juuri tässä suhteessa : Moraali on maalaus ja kristillisyys on taulun kehykset. Kenties uskonnottomilla on erilaiset kehykset. Tai taulu on taulu ilman kehystä.

Mutta tekstiviestipalstoilla kuten muussakin konkreettisen uskonelämän kentässä ei elä tälläinen uskovaisten asianymmärtämys, vaan pelkkä herja, loukkaus, pilkka ja muu vastaava erimielisiä kohtaan. On selvää, että uskovaisilla on halu päästä pois keskustelusta jossa on erimielisyyttä, ja siksi heillä on kova ateistien irrelevantisoimisen vaatimus. Jota he toteuttavat tälläisillä perättömiin syytöksiin perustuvalla kirjoitteluilla. Ateistien kohdalla he ovat irrationaalisia, jos eivät argumentoi oman näkemyksensä puolesta. Ja jos he argumentoivat, he joutuvat esittämään ääneen kannanottoja jotka ovat "provokatiivisia ja loukaavia" ja jolla heidät tahrataan likaisiksi epäeettisiski ja muutenkin paskoiksi ihmisiksi. Pahinta on jos ateisti tms. onnistuu ; Silloin hän syyllistyy "besserwisseröintiin".

Karkeasti sanoen mikään oikeusistunto ei ole tuominnut ateistien linjauksia, syytteet ovat siksi pelkkää pilkkaa. Syyttely on helppoa, joten keskustelusta innostuneet uskovaiset käyttävät sitä. Herjasanojen käyttö ei siis johdukaan siitä että ateistit ovat suvaitsemattomia, vaan siitä että uskovaiset ovat.