Monenlaisissa keskusteluissa on tapana vaatia toisilta kovia. Argumenttien pitää olla kattavia. Toisen pitää vastata "kunnolla" annettuihin haasteisiin.
Kuitenkin esimerkiksi keskustelupalstan viestissä blogauksissa on yleensä ottaen varsin rajallien määrä tilaa. On ikäänkuin valittava tärkeitä juttuja joita mainita. On itse asiassa selvää että jokin blogiviesti ei kattavasti käsittele aihealuetta. Aiheista on usein kirjoitettu runsaasti kirjoja. On siis valtavan paljon aiheeseen olennaisesti liittyviä asioita. Näin jäljelle jääkin olennaisen pelkistämisen haave.
Tätä kautta jokin asia voi saada kritiikkiä joka tuntuu yliampuvalta. Voidaan nimittäin sanoa "nyrkkisääntönä" että tektin kritiikki on pari-kolme kertaa pidempi kuin kohde jota sillä kritisoidaan. Esimerkiksi väärä konteksti vaatii oikean kontekstin selittämisen, lähteistämisen ja niin edespäin. Samoin näihin vastaaminen voi vaatia koviakin täsmennyksiä jotka pidentävät vastausta. Jossain vaiheessa työmäärä on vain liikaa. Pitäisi alkaa ammattilaiseksi tai palkata avustajaryhmä.
Näin ollen voikin tuntua hyvin houkuttelevalta ja järkevältä ohittaa valtaosa tälläisistä asioista. Selittää että mainittu asia ei ole "koko todistuskenttä", vaan yksi esimerkki joka ei sinällään ole välttämättä edes hurjan olennainen.
Tässä suhtautumisessakin on kuitekin ongelmia. Sen toisessa päässä odottaa Gish gallop -haastejonona. Siinä ideana on se, että esiin heitetään lukuisia erilaisia argumentteja, joissa saa olla vaikka kuinka paljon puolitotuuksia, valheita ja vääristelyjä. Tämänlainen strategia ajaa helposti siihen että kriitikolla ei ole riittävästi aikaa vastata haasteisiin. Ja jos osaan vastataan, siirrytään eteenpäin ja katsotaan vain että kaikkiin juttuihin ei ole vastattu. Ja tämän jälkeen jos vastaukset saadaan ihmeen kaupalla kasaan, heitetään kasvoille uusi kysymyspatteri.
Näin reagoija ei itse asiassa pääse koskaan esittämään Gish gallopaajalle haastavia kysymyksiä. On vain kritiikin kohde, jonka tehtävänä on tehdä työt. Vastata enemmän kuin yksi hoopo ehtii kysyä huuli pyöreänä.
1: Gish gallopiin ajautuminen on itse asiassa helpohkoa. Tämä on riskinä aina kun toisen esittämään kritiikkiin vastaa että asia oli "keskustelunaloite", "mielenkiinnonheräte", "alustus" tai vaikkapa "vain yksi osio". Koko asian kerralla esittämistä voidaan esittää jopa huvittavana ja vääränä vaihtoehtona, joka on sinällään totta, mutta tämä peliliike suojaa keskustelukentän.
Gish Gallopatuksi joutuminen on tavallista mutta aina yhtä ärsyttävää. Kun keskustelu etenee "täs olis yks juttu" johon vaaditaan vastaamista, koska se on tärkeää. Vastaamatta jättäminen tulkitaan häviöksi, "et osaa vastata". Kun sitten vastataan haasteeseen kommentoidaan siitä miten näkemystä on "nyt harkittu ja korjattu" tai että "tuo on vain yksi asia" jonka heikkoudet eivät ole tärkeitä koska "aiheesta on kirjoitettu paljon eikä tuo juttu ole yksin" jolloin virheestä syytetään rajallista kontekstia mutta ei tarjota laajempaa kontekstia jossa argumentin ongelmat korjataan. Ja sitten annetaan aivan uusi kohta johon vaaditaan/odotetaan vastausta.
1: Jos jossain olisi oikeasti hyvä ja rakastava Jumala, tämä toimintastrategia johtaisi harjoittajansa itsetuhoon. (Ergo.)
Oma kannanottoni tähän on kuitenkin melko tiukka. On otettava esiin vain se, mitä toinen on maininnut. Sen sijaan ei pidä ruveta "ottamaan kokonaisuutta huomioon" eli arvailemaan mitä asioita on vastaantulossa seuraavaksi. Keskustelijoiden velvollisuus ei voi eikä saa olla se, että hän keksii ennalta mitä toinen aikoo sanoa. Ei ole mahdollista tietää miten keskustelussa jossain tulevaisuudessa tulevaisuudessa arvon debattikaveri muuttaa, täsmentää, korjaa, tunnustaa virheensä tai inttää pysyen vanhassa. Toiselle lausuntojen keksiminen olisikin olkiukottamista. Rakennetaan jokin kuvitteellinen näkemys jota sitten kritisoidaan.
Itse asiassa esillä on vain esitetyt argumentit. Ne on esitetty, joten niihin voidaan viitata ilman keksimisen makuja. Niiden heikkoudet ja vahvuudet ovat ruodittavissa. Niiden ulkopuolelle viittaaminen on virhe itsessään. Joko toisen näkemyksistä rakennetaan kuvitelmia, rakennetaan olkiukko. Tai sitten toiselta vaaditaan mahdottomia ja tehdään Gish gallop. Siksi tärkeintä onkin esitettävä olennaisia ja mielenkiintoisia argumentteja.
1: Ei sellaisia joiden jäljiltä "todisteet on ufokultin tasolla". Ei sellaisia että niiden jälkeen jää nolo olo ja on vain siirryttävä seuraavaan asiaan. Sillä kun näin käy, edes sarjatulella ja pikakelauksella tämän toiminnan puuhailu ei "pelasta kasvoja".
Voidaankin sanoa että olisi löydettävä kohtuus. Liikakovien vaatimusten pitämisen ja Gish galloppaamisen kannustamisen välillä olisi oltava jokin mystinen harmaa alue. Sellainen jossa kumpaakaan puolta ei työllistetä kohtuuttomasti ja toista päästetä liian helpolla. Se tasapaino tuntuu olevan enemmistölle ihmisistä hukassa. Minäkään en tosin ole ratkaissut tätä, ja siksi joudunkin tekemään pirusti töitä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti